Tunnusta tässä: huonot puolesi työntekijänä

Omituista kuitenkin tuo sikäli että esimiesten tehtävän vaativuuden pitäisi kait näkyä peruspalkan korkeampana tasona (vaativuusluokka siis ylempi). Suoriutumislisän pitäisi tulla sitten harkinnan mukaan. Voit olla johtaja ja suoriutua tasolla 0% tai vahtimestari ja suoriutua tästä tehtävästä 50% lisällä.

ja korkeamman henkilökohtaisen lisä. Niin se on valtiolla kautta linjan.

Kannalttaa muistaa, että suurin osa pomoista on miehiä.

Tästä syystä ärsyttää ihmiset, jotka valittaa työkiireitä. Suurin osa vaan bluffaa tai sitten on tosiaan epäpäteviä työhönsä ja siksi aikaa menee tolkuttomasti.

Jos joku asia ahdistaa, ei työnteosta huonoina päivinä tule yhtään mitään. Saatan aloittaa työn päivän aikana kymmenen kertaa, mutta keskeyttää aina 5 minuutin jälkeen kun tulee jotain mielenkiintoisempaa postia tai on aika pitää pientä paussia tai ihan vaan laiskottaa.



Toisena päivänä taas sitten teen neljän muun työkaverini työt yksin.



Onneksi näitä ääripäiviä ei ole usein.

Muutaman vuoden räpisteltyäni minäkin älysin, että on oikeastaan ihan sama miten paljon opettelen uutta ja otan vastuuta, kun eron huomaa vain närästyksen määrässä.



Nykyisessä tehtävässäni nautin vaihtelevista työtehtävistä, mutta myös siitä, että (o)saan rentoutua työn lomassa. En todellakaan enää rehki, tee pitkää iltaa "jouston" nimissä tai muuta sontaa. Ei siitä saanut edes kiitoksen sanaa, rahasta nyt puhumattakaan.



Palkka on sama, kunhan vain suoriudun. Miksi siis hikoilla? Jaksaa päivän jälkeen omia juttujaan aivan eri energialla nykyään.

Työmotivaationi on huono enkä oikeasti välitä työtehtävieni lopputuloksesta. Tämä johtuu siitä, että vuosikausia tein töitä ikään kuin kutsumuksena, sitouduin, kehitin osaamistani ja tein kovasti töitä. Kovasta työnteosta, osaamisestani tai tuloksista ei kuitenkaan koskaan palkittu mitenkään, en saanut parempaa palkkaa, haastavampia tehtäviä tai arvostusta, joten motivaationi työhön katosi. Nyt teen sen mitä vähimmillään tarvitsee ja etsin uutta työpaikkaa.

ja inhoan hitautta, laiskuutta, osaamattomuutta ja tyhmyyttä. Alaisissa on tällaisia. Olen siis välillä aika vittumainen esimies, vaikka haluaisin olla kiva. En vain pysty siihen, jos pitää koko ajan vääntää rautalangasta kaikki asiat.

en ole kovinkaan sitoutunut ja lopulta syistä, jotka nro 20 mainitsi irtisanouduin, nyt mietin uudelleenkouluttautumista ja nautin ansiosidonnaisesta enemmän kuin on luvallista tässä työkorostuneessa yhteiskunnassa edes myöntää, mutta paskat välitän enää muista!

Syytän tästä myös työtä, joka on ihan perseestä työaikojen ja esimiesten puolesta. Yritän kyllä hymyillä ja olla asiakkaille ystävällinen, mutta kait se vitutus silti näkyy ulospäin.

Terveisin pienyrittäjän puoliso.

Kun te vedätte töissä lonkkaa, itse näen sen puolen, kun toinen tekee päivät, illat ja joskus yötkin työtä, jotta saa teidät pysymään leivissä. Rahaa ei kummoisesti tule. Tuntipalkka jää reippassti pienemmäksi kuin työntekijöillään.

Lienevät suuremmista firmoista nuo vastaajat. Sellaisissa kaikenlainen lusmuilu on täysin mahdollista ja yleistäkin, koska esimiehiä ei kiinnosta puuttua vaikka tietäisivätkin, kunhan vaan oma palkka juoksee.

häiriöherkkyys

Mitä vähemmän töitä, sitä vähemmän tulee tehtyä. Meillä päivät vaihtelee paljon, välillä on tosi kiire, silloin kaikki hommat tulee tehtyä kunnolla, sitten kun on hiljaista, ei niitä vähiäkään jaksaisi tehdä.

Tälle peesi !

Liiallinen oikeudenmukaisuuden tarve. Olen aika tarkka että työehtosopimusta ja muita sääntöjä noudatetaan pilkulleen. Välillä tuosta on itsellekkin haittaa, kaikki esimiehet ei ole jääneet ikuisiksi ystäviksi, mutta en vaan voi sille mitään etten kestä mitään epäoikeudenmukaisuuksia työssä.

Yritän tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja saankin paljon asioita pinnallisesti "tehdyksi". Teen kuitenkin huolimattomuusvirheita ja sählään, en muista jälkeenpäin mitä olen tehnyt, en jaksa olla tarkkaavainen.



Olen kuitenkin hyvä pitämään puoliani töissä ja myymään tekemiseni esimiehelle. Myötäilen esimiestä enkä ota esille mitään hankalia asioita tai arvostele esimiehen tekemisiä (vaikka olisi aihettakin) vaan hymyilen kiltisti ja pidän mölyt mahassa.

Ilman selityksiä tai niiden kanssa. Minä laitan selitykset mukaan:

Perusteellisuus/hitaus - tai joo, tarvittaessa voin tehdä nopeastikin, mutta en jaksa tehdä jatkuvasti kovaa tahtia vaan haluan tehdä rauhallisesti

Laatuhakuisuus - Liittyy edelliseen. Työnantajan mielestä tämä on ilmeisesti vika, koska haluaa liukuhihnaa. Olen akateemisessa työssä, mielestäni laatu on oleellinen tekijä. Mutta niin kauan kuin löytyy sellaisia työntekijöitä jotka pystyvät tekemään liukuhihnalla suht ok laatua, niin työnantaja suosii näitä. Minä en pysty tekemään niin rivakasti.

Jaksavuus - en jaksa tehdä pitkää päivää.

Ei ole kyllä tullut valituksia, vielä, mutta pomo on nopea.

Kriittisyys ja taipumus kyseenalaistaa tapoja ja asioita. Mykyisessä työpaikassa ei tykätä. Onneksi olen oppinut pitämään suuni kiinni ja tekemään kuten aina ennenkin asiat tehty. Olen liian avoin ilmaisemaan tietämättömyyteni. Sekin väärin nykyisessä paikassa: kollegoilta ei kysellä turhaan asioita. Olen lisäksi liian nopea ja suurpirteisempi kuin muut. Saan työni tehtyä mutta muut luulevat että olen laiska kun pystyn lähtemään töisä 8h jälkeen tekemättä töistäni suurta numeroa.

olen joustamaton kun en tee joka viikko 7 päiväistä työviikkoa. Haluaisi siis, että normaalin työpäivän 8 h lisäksi päivystäisin hänen puolestaan ( on pienyrittäjä ) illat ja viikonloput ja kovan tappelun jälkeen teen niitä noin 1/3 vuodesta ja pomo loput. Päivystyskorvaus on olematon tavallisen keskikuukausipalkan lisäksi.



Nyt on onneksi näkyvissä uusi työpaikka ja jos se onnistuu, pomoni tehköön 24/7 töitä itse tai palkatkoon uuden orjan.

Mun syyni lorvailla ei ole se ettei pomo välittäisi kunhan oma palkka juoksee, vaan se että firma on ihan karsea ja kohtelee ihmisiä huonosti. Mun on vaikea kuvitella että pienyrityksessä voisi ollakaan tällaista meininkiä.

Terveisin pienyrittäjän puoliso. Kun te vedätte töissä lonkkaa, itse näen sen puolen, kun toinen tekee päivät, illat ja joskus yötkin työtä, jotta saa teidät pysymään leivissä. Rahaa ei kummoisesti tule. Tuntipalkka jää reippassti pienemmäksi kuin työntekijöillään.

Lienevät suuremmista firmoista nuo vastaajat. Sellaisissa kaikenlainen lusmuilu on täysin mahdollista ja yleistäkin, koska esimiehiä ei kiinnosta puuttua vaikka tietäisivätkin, kunhan vaan oma palkka juoksee.

Liiallinen oikeudenmukaisuuden tarve. Olen aika tarkka että työehtosopimusta ja muita sääntöjä noudatetaan pilkulleen. Välillä tuosta on itsellekkin haittaa, kaikki esimiehet ei ole jääneet ikuisiksi ystäviksi, mutta en vaan voi sille mitään etten kestä mitään epäoikeudenmukaisuuksia työssä.

ja sitten jostain syystä tulee kuvioihin joku ulkopuolisista syistä johtuva ns. ongelma joka ei oikeasti ole mikään ongelma. Motivaatio menee sen siliän tien ja jään junnaamaan, koska ärsyttää ruveta kesken kaiken selvittelemään jotain väärinkäsityksiä tai odottelemaan, että joku herrahelsinginherra päättää jossain jotain.

Minun on vaikea yhdistää työ muuhun elämään