Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miks opiskelijat saa niin vähän rahaa ja samaan aikaan työttöminen tukia vaan nostetaan!?
20.04.2012 |
Mun mielestä tää on vähän väärin. Opiskelijat sentään tekee jotain sen eteen että joskus sais sen työpaikan kun sitten taas työttömät kasvattaa persettä kotona.
Ei se ole mun mielestä mikään ihme jos suomessa on niin paljon työttömiä etenkin nuoria koska he saavat melkeen saman verran rahaa sillä että ovat kotona(asumistuki+työttömyyskorvaus+sossun rahat). sen sijaan opiskelijat saa pari hassua satasta! ja töitäkään ei saa tehdä liikaa opiskelujen ohella tai katkeaa tuet.
Jonkin tässä menee väärin.
En tarkoita että kaikki työttömät olisivat tälläisiä lusmuja vaan tiedän että on tapauksia jotka eivät edes hae töitä tai sitten mikään ei kelpaa.
Sen sijaan että työttömien tukia jatkuvasti nostetaan niin mitäs jos vietäisiin ne tuet pois tai edes laskettaisiin niitä. voi olla että kummasti alkais sen jälkeen työnteko maistua!
Kommentit (66)
Opiskelijan pitää ostansa ruokansa lainaksi, vaikka takeita tulevasta työpaikasta ei ole.
Pulaan joutunut pienituloinen saa toimeentulotuen LAINAKSI, jonka maksaa sossulle takaisin.
Juoppo saa toimeentulotuen, kukaan ei vaadi häntä ottamaan lainaa saati maksamaan tukeaan takaisin. Ensi kuussa jatkohakemus ja tiliote, sillä kilahtaa tilille sama summa.
Onko tämä päättäjistä ihan reilua, saati järkevää??
Asumme lähellä opiskelija-asuntolaa keskikokoisessa kaupungissa eikä missään tällä alueella ole niin uusia ja hienoja autoja parkissa kuin opiskelija-asuntolan pihassa. Siinä on Mersua ja Bemaria eikä mitään 30 vuotta vanhoja mannemalleja vaan upouusia. Voi köyhiä reppanaopiskelijoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni opiskeli jo ennen minua ja olin itse töissä. Asuimme "kalliissa" ja hienossa asunnossa. Päätin kuitenkin jatkaa opiskeluja (olin vain yo), sillä palkkani oli alle 2000e/kk bruttona ja työsuhteeni ollut määräaikainen ja loppumassa.
Meillä ei ollut varaa elää asunnossamme kuukauttakaan opiskeluni aloitettua (jos halusimme, että tuista jää edes euro käteen) ja otimme HETI ensimmäisen HOAS:n asunnon minkä saimme.
En halua ottaa opintolainaa vielä, sillä tiedän että sen joutuu joskus maksamaan pois ja nyt on vielä hieman säästöjä.
Eli nyt vuokran maksettuani (mihin kuuluu vuokra,netti, sähkö ja vesi) minulle jää käteen vajaa 40e/kk. Bussilippu maksaa n. 21e/kk. Jäljellä on siis 19e.
Meillä on tv, joten maksamme tv-lupaa, joka on 21,80e/kk ja kun sen jakaa kahdella jää minun osuudekseni 10,90e/kk. Jäljellä on siis 8,10e/kk.
Tällä 8,10e/kk maksan puhelinlaskun (todellisuudessa lasku on n. 12-15e/kk).
Olen siis jo miinuksella. Nyt "käytettävänäni" olisi siis opintolaina 300e. Koska "olen jo miinuksella" se on vajaa 300e. Sillä kustannan ruokakulut, harrastukset (joku alkaa kitistä että harrastuksia ei tarvita, mutta koen URHEILUharrastukseni olevan hyödyllinen henkisen ja fyysisen tasapainoni vuoksi) SEKÄ koulukirjat + -tarvikkeet + mahdolliset vaatekulut (jos jokin menee rikki) + muut ylimääräiset "erikois"kulut.
Ei ole kamalasti ylimääräistä, mutta en valita (paljoa). Itse päätin alkaa opiskelemaan (jotta minusta ei tulisi työtön).
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos tukia nostettaisiin edes 100e/kk niin siitäkin olisi hyötyä. Tai otettaisiin huomioon pääkaupunkiseutulisä tms.
ja jos valitset ettet ota lainaa niin ei sitä kenenkään kuulu sulle kompensoida. Jos yhteiskunnan tarjoamat opintojen rahoitusmahdollisuudet eivät kelpaa, siitä on turha syyttää muita kuin itseään.
erittäin edullista valtion takaamaa opintolainaa. Se on ihan hyvä systeemi. Lisäksi tulee opintoraha ja opiskellijan asumistuki. Kyllä ne riittävät. Eli elintason tarvitse huippua olla opiskeluaikana.
Opiskelijoiden ongelma on, että he eivät ole valmiita edes tilapäisesti opiskeluajaksi tinkimään siitä elintasosta, josta pääsivät ennen opintovuosia osalliseksi kotonaan asuessaan (HUOM: vanhempiensa KUSTANNUKSELLA!). Samaa ei tietenkään voi tavanomaisilla opiskelijan tuloilla jatkaa mutta sitä eivät useimmat ymmärrä.
Opintoaikana on päästävä kahdesti vuodessa etelänmatkalle, saatava asua väljästi, saatava ostaa merkkivaatteita ja saatava riittävästi huvituksia.
Suomen systeemi on erinomainen koska koulutus on täysin ilmaista. Tottakai oppikirjat maksaa, mutta se on pieni menoerä ja siihen jokainen osaa varautua. Ei yhteiskunta voi kaikkea kustantaa kenellekään.Helsingissä ei välttämättä pärjää edes, vaikka ottaisi lainaa. HOASille on ihan hirveät jonot - aika moni haluaisi todellakin asua HOASilla, koska vuokrat ovat siellä paljon halvemmat kuin vapailla markkinoilla. Kaikilla ei ole kaveriporukkaa, jonka kanssa perustaa kommuuni (kommuunissa usein yhden henkilön vuokra on jotain 300-400 eur). Perheellisen opiskelijan on pakko vuokrata isompi asunto, joku pieni "hellahuone" ei todellakaan riitä lasten kanssa.
Ja yksiön vuokra on Helsingissä helposti 600 eur jopa vähän kauempana keskustasta! Hyvällä onnella voi EHKÄ saada 500 eurolla. Mutta asunnon hakijoita on paljon enemmän kuin tarjolla olevia asuntoja. Se nostaa hintoja. Moni opiskelija joutuu tahtomattaan ottamaan kalliimman asunnon, mihin olisi varaa - jos ei HOASilta, kaupungilta, tms saa asuntoa tai jos ei se kommuunihomma onnistu. Kadullakaan ei voi asua.
Sen sijaan sitä on vaadittu, että opintotuen pitäisi oikeasti riittää elämiseen - niin, että sen turvin voisi opiskella päätoimisesti.
Soluasunnon saa aina, tuntemattomienkin kanssa voi kokeilla soluasumista. Se on täysin normaalia tuossa elämänvaiheessa. Opiskelijat saavat myös muita etuja kuten halvemmat matkaliput, eikä pidä vähätellä itse maksutonta koulutusta, joka on myös kustannuserä yhteiskunnalle. Opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja lainaa kannattaa ottaa, koska sitten kun on työelämässä, sen maksamista ei edes huomaa + verovähennyksinä hyötyy ottamastaan lainasta. Jos opiskelee alaa, josta tietää jo valmiiksi, ettei se työllistä, kannattaa tehdä jotain muuta.
osa ottanut lainaakin opintojaan varten.
Ansiosidonnaisella olevat on maksaneet työtä tehdessään maksuja ja vakuuttaneet itseään työttömyyden ajaksi.
tämän ketjun ydinongelma taitaa olla halu kyykyttää nuorempia, ja ajatus siitä että opiskelijoiden kuuluukin olla köyhiä, kun niin on aina ollut. kun minäkin kärsin niin muutkin joutuvat kärsimään.
Tuliko mieleen että myös aikuiset ihmiset voivat opiskella?
se työtönkin voisi hakeutua opiskelemaan, mutta miksi vaivautua, kun tuethan siinä menisi.
että monet meistä ketjun kommentoijista ovat entisiä opiskelijoita. Monilla on ollut samalla perhekin, jotkut ovat olleet yksinhuoltajia kuten allerkijoittanut.
Muistan erittäin hyvin että tiukkaa aikaa se oli, taloudellisesti ja muutenkin. Kahden lapsen aikuisena yksinhuoltajana olin erittäin motivoitunut saamaan uran mahdollisimman hyvään alkuun. Opiskelijana olin erittäin kunnianhimoinen ja tein myös samalla alan töitä. Pidin huolta siitä, että minusta tulisi erittän hyvä ja haluttu tekijä alalla.
Olosuhteet vaikuttivat siihen, että en olisi missään nimessä lähtenyt tekemään mitään järjetöntä, esimerkiksi vaikkapa töitä ilmaiseksi tai huonolla palkalla. Toki pienemmällä summalla joitain projekteja hoidin, mutta niistä tuli sitten muuta hyötyä. Käytin päätäni, koska oli pakko.
Vaihtoehtojahan elämässä aina on, etenkin täällä Suomessa.
Olisin voinut jo alunperin jäädä työhön mikä minulla oli kun ensimmäinen lapsi syntyi. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että palkka mikä yksinäiselle naiselle oli ok, oli perheen elättämisen nafti. Olisi sillä pärjännyt, mutta ei hyvin.
Ja totta, olisihan minulla ollut mahdollisuus heittäytyä vaikka kokonaan yhteiskunnan elätiksi koska minimitoimeentulon saisi kuitenkin tekemättä mitään. Vaan olisi siinä ollut kiva seurata, miten se kaikki vaikuttaisi lapseen ja hänen kehitykseensä. Millainen luuseri hänestä niin hyvällä esimerkillä tulisi?
Ja totta on sekin, että olisin voinut tehdä kaiken helpommin. Olisin voinut keskittyä vain opiskeluihin ja lapsiin, jättää työt vähemmälle ja hakea muutaman satasen kuussa sossusta toimeentulotukena. Se kuitenkin olisi hidastanut uralla etenemistä merkittävästi, joten hyvä etten niin koskaan tehnyt. Vedin vyötä tiukalle kunnes opin tekemään paremmin rahaa.
Toki opiskelua pitää tukea, mutta tuen ei pidä olla samaa luokkaa kuin työttömyysturvan. Perustelut voit lukea aikaisemmasta kannustavuutta käsittelevästä viestistä.
Tsemppiä opiskeluihisi, toivon että osaat hyödyntää tiukkuuden kannustavan puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siirtynyt suoraan työttömäksi ja sain enemmän rahaa opiskelijana. Erityisesti opintolainan kanssa pystyi tekemään jopa hankintoja itselleni esim. uusi tietokone, tv, muutama pelikone, pesukone jne.
Se opintolaina on siellä siksi, että sitä käytetään, ja esim. Sossu laskee sen tuloksi ja komentaa ottamaan lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni aloitti viime syksynä opinnot yliopistossa. Niin kauan kun asui kotona, kelasta olisi saanut 55 €/kk, mutta ei kannattanut ottaa, koska opintotukikuukaudet kuluu tästä rupisestakin rahsta.
Nyt elämiseen jää alle 100 €/kuukaudessa asumismenojen jälkeen.
siirtynyt suoraan työttömäksi ja sain enemmän rahaa opiskelijana. Erityisesti opintolainan kanssa pystyi tekemään jopa hankintoja itselleni esim. uusi tietokone, tv, muutama pelikone, pesukone jne. Se opintolaina on siellä siksi, että sitä käytetään, ja esim. Sossu laskee sen tuloksi ja komentaa ottamaan lainaa.
..tyttömyysturvaa ei...hei haloo!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijan 800 e on enemmän
kuin työttömän alle 600 e....
300 ekeä tästä on LAINAA? Kuka työtön menee pankkiin hakemaan LAINAA leipään?
Me vanhemmat maksetaan joka kuukausi opiskelija-lapsemme elämisestä, jotta hänen ei tarvitse ottaa LAINAA siihen leipään.
Olen hoitovapaalla työstäni ja hoidan siis kotona 1,5-vuotista lastani. Aloitin vuoden alusta lisäopinnot ammattikorkeakoulussa (aiempi koulutus lukio+ammattikoulu) monimuoto-opintoina, eli lähiopetusta on 6pv kuukaudessa. Loput on kotitöitä ja tällä tahdilla valmistun 3,5 vuodessa ihan kuten nuorisoasteen opiskelijatkin jotka istuu koulussa 5p/vko 7h/pv. Saan opinnoistani opintotukea n.260e/kk käteen. Lisäksi saan tietysti kotihoidontukea, josta jää kuntalisän kanssa käteen noin 340e, eli yhteensä saan n. 600e/kk.
Samaan aikaan kaverini on työttömänä, ja koska töitä ei ole löytynyt (koulutus hänella tarjoilija, en tiedä miten on saanut välteltyä kaikki duunipaikat), hän on päässyt jonkinlaiseen työharjoitteluun, jota hän voi käyttää myös opiskeluun. Tätä "harjoittelutukea" hän saa max 2v:n ajan noin 1500e/kk käteen. En tiedä onko kyseinen tuki jotenkin tulosidonnainen eli vaikuttaako hänen aiempi työhistoriansa summaan. Tämän lisäksi hänen 2 lastaan ovat kokopäivähoidossa päiväkodissa, mistä hän ei tietenkään maksa kuin minimin, koska on työtön. Eli kun kotiäiti opiskelee, se on 600e:n "arvoista". Kun työtön opiskelee, se on tuplat arvokkaampaa?? Jokin tässä mättää.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä että suomessa opiskelu on lähes ilmaista, muualla opiskelu maksaa jo itsessään, eikä mitään tukia siihen touhuun edes tunneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijan 800 e on enemmän
kuin työttömän alle 600 e....300 ekeä tästä on LAINAA? Kuka työtön menee pankkiin hakemaan LAINAA leipään?
Me vanhemmat maksetaan joka kuukausi opiskelija-lapsemme elämisestä, jotta hänen ei tarvitse ottaa LAINAA siihen leipään.
mutta varokaa ettette tue liikaa, ettei aikuisesta lapsestanne tule avutonta. Se on pahin karhunpalvelus, mitä toiselle voi tehdä.
Olen hoitovapaalla työstäni ja hoidan siis kotona 1,5-vuotista lastani. Aloitin vuoden alusta lisäopinnot ammattikorkeakoulussa (aiempi koulutus lukio+ammattikoulu) monimuoto-opintoina, eli lähiopetusta on 6pv kuukaudessa. Loput on kotitöitä ja tällä tahdilla valmistun 3,5 vuodessa ihan kuten nuorisoasteen opiskelijatkin jotka istuu koulussa 5p/vko 7h/pv. Saan opinnoistani opintotukea n.260e/kk käteen. Lisäksi saan tietysti kotihoidontukea, josta jää kuntalisän kanssa käteen noin 340e, eli yhteensä saan n. 600e/kk.
Samaan aikaan kaverini on työttömänä, ja koska töitä ei ole löytynyt (koulutus hänella tarjoilija, en tiedä miten on saanut välteltyä kaikki duunipaikat), hän on päässyt jonkinlaiseen työharjoitteluun, jota hän voi käyttää myös opiskeluun. Tätä "harjoittelutukea" hän saa max 2v:n ajan noin 1500e/kk käteen. En tiedä onko kyseinen tuki jotenkin tulosidonnainen eli vaikuttaako hänen aiempi työhistoriansa summaan. Tämän lisäksi hänen 2 lastaan ovat kokopäivähoidossa päiväkodissa, mistä hän ei tietenkään maksa kuin minimin, koska on työtön. Eli kun kotiäiti opiskelee, se on 600e:n "arvoista". Kun työtön opiskelee, se on tuplat arvokkaampaa?? Jokin tässä mättää.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä että suomessa opiskelu on lähes ilmaista, muualla opiskelu maksaa jo itsessään, eikä mitään tukia siihen touhuun edes tunneta.
Saa aika paljon aikuinen ihminen niellä, että kestää edes työkkärin alkuhaastattelun, jotta pääsee tukia hakemaan.
Jos siinä myllyssä oleville tarjotaan jotain inhimillistä, kuten vaikka tutkintoon johtavaa opiskelua, niin suon sen heille varsin hyvin.
Opiskelijoilla nyt sentään on statuksessa tietty arvokkuus, joka näkyy myös kohtelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan aikaan kaverini on työttömänä, ja koska töitä ei ole löytynyt (koulutus hänella tarjoilija, en tiedä miten on saanut välteltyä kaikki duunipaikat), hän on päässyt jonkinlaiseen työharjoitteluun, jota hän voi käyttää myös opiskeluun. Tätä "harjoittelutukea" hän saa max 2v:n ajan noin 1500e/kk käteen. En tiedä onko kyseinen tuki jotenkin tulosidonnainen eli vaikuttaako hänen aiempi työhistoriansa summaan. Tämän lisäksi hänen 2 lastaan ovat kokopäivähoidossa päiväkodissa, mistä hän ei tietenkään maksa kuin minimin, koska on työtön. Eli kun kotiäiti opiskelee, se on 600e:n "arvoista". Kun työtön opiskelee, se on tuplat arvokkaampaa?? Jokin tässä mättää.
Mitään "harjoittelutukea" kahdeksi vuodeksi ei ole olemassakaan. Ainoa mikä tulee mieleen on ammatillinen kuntoutus. Jotta se myönnettään, tulee taustalla olla sairastamista, ja jotta kuntoutusrahaa saisi 1500e kuussa pitäisi tulojen olla ollut n.30 000 vuodessa.
opiskelleet korkeakoulututkinnon aika pitkälti opintotuella, lainaa meillä ei kummallakaan ollut. Hyvin harvoin saimme mitään taloudellista avustusta vanhemmilta, minä joskus junalipun isältä (opiskelin eri paikkakunnalla) Helsinkiin ja vaarini avusti isommalla summalla ennen kuolemaansa, mutta sitä en käyttänyt ollenkaan opiskellessani vaan säästin asuntoon.
Tiedän siis kyllä oikein hyvin mitä niukkuus on. Silti ajattelen, että asuin kimppakämpässä opiskelukaupunkini kaupungin keskustassa ja sain vielä tukea tähän asumiseen ja muutenkin pärjäsin ihan ok!
Ajattelen silti niin, että opiskelu on oma valinta ja lyhyt aika kaiken kaikkiaan. Ehkä lääkäreillä on pakosta tosi pitkä opiskeluaika, mutta käytännössä täystyöllisyys, eli lainankin maksaa nopeasti takaisin.
Kun miettii mitä kaikkia etuja opiskelija saa esim.
- YTHS:n palveluina (ainakin omana opiskeluaikana esim. gynekologit, ortopedit, hammaslääkärit jne. nimekkäitä erikoislääkäreitä)
- erilaisina opiskelija-alennuksina VR:llä jne.
- Ateriatukena: Maksan työpaikkalounaasta 8,00 € kun opiskelija perässäni syö samaa ruokaa 2, 60 €
- Tuettuna asumisena ja opiskelija-asuntoina monesti tosi hyvällä paikalla - itse asuimme opintojen loppuvaiheessa Otaniemessä 2 h + kylppäri + keittokomero + eteinen merinäköalalla varustetussa perheasunnossa.
- Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: ILMAINEN koulutus!!!! Miettikää että voit saada tutkinnon jolla aivan itsestäsi riippuen voit tienata 5-numeroista kuukausipalkkaa on käytännössä maksuton. Edes kirjoja ei monessa yliopistossa tarvitse ostaa.
Jos tämän päälle saisi vielä tyyliin ansiosidonaista työttömyyskorvasuat vastaavan summan rahaa (ilman että on joutunut tekemään töitä sen eteen), kenellä enää olisi intressiä valmistua??? Muutimme itse asiassa kummankin valmistuttua tätä pienempään ja huonommalla sijainnilla varustettuun asuntoon koska oli pakko lähteä.
Niukka elämä kannustaa suorittamaan opinnot ja valmistumaan nopeasti mikä on kaikkien etu. Chillailu sukupolvi vaan ajattelee että kaikki pitäisi saada yhteiskunnalta
Samaan aikaan kaverini on työttömänä, ja koska töitä ei ole löytynyt (koulutus hänella tarjoilija, en tiedä miten on saanut välteltyä kaikki duunipaikat), hän on päässyt jonkinlaiseen työharjoitteluun, jota hän voi käyttää myös opiskeluun. Tätä "harjoittelutukea" hän saa max 2v:n ajan noin 1500e/kk käteen. En tiedä onko kyseinen tuki jotenkin tulosidonnainen eli vaikuttaako hänen aiempi työhistoriansa summaan. Tämän lisäksi hänen 2 lastaan ovat kokopäivähoidossa päiväkodissa, mistä hän ei tietenkään maksa kuin minimin, koska on työtön. Eli kun kotiäiti opiskelee, se on 600e:n "arvoista". Kun työtön opiskelee, se on tuplat arvokkaampaa?? Jokin tässä mättää.
Mitään "harjoittelutukea" kahdeksi vuodeksi ei ole olemassakaan. Ainoa mikä tulee mieleen on ammatillinen kuntoutus. Jotta se myönnettään, tulee taustalla olla sairastamista, ja jotta kuntoutusrahaa saisi 1500e kuussa pitäisi tulojen olla ollut n.30 000 vuodessa.
tuttava saa ansiosidonnaista päivärahaa. Omaehtoinen opiskelu ansiosidonnaisella on mahdollista kahden vuoden ajan.
Niukka elämä kannustaa suorittamaan opinnot ja valmistumaan nopeasti mikä on kaikkien etu. Chillailu sukupolvi vaan ajattelee että kaikki pitäisi saada yhteiskunnalta
Jos täällä voisi antaa peukkua, tälle kommentille antaisin.
T: Se entinen 2-lapsen yh-opiskelija, nykyinen hyvätuloinen
Soluasunnon saa aina,
Ei saa. Jos niitä ei ole vapaana, ei niitä saa. Olen itse ollut asioimassa HOASin toimistossa ja kuullut edellä olevan asiakkaan keskustelun: hänellä ei ollut MITÄÄN asuntoa, ja HOASin virkailija totesi, ettei valitettavasti ole nyt tarjota mitään.
HOASilla on vuosi vuodelta enemmän ihmisiä jonossa, ja kun hakijoita on enemmän kuin asuntoja, on selvä että kaikille ei kämppiä riitä. Toki kun aikansa jonottaa sieltä luultavasti jotain saa.
Mutta kaikki eivät tietenkään edes voi asua solussa. Syitä on monia, yksi ihan itsestäänselvä on lapsi tai perhe. Solut on tarkoitettu yksin asuville.
tuntemattomienkin kanssa voi kokeilla soluasumista. Se on täysin normaalia tuossa elämänvaiheessa.
Niin, sitä voi kokeilla, jos soluasuntoja on vapaana. Aika moni varmaan tekee näin, jos ei omasta kaveripiiristä löydy kommuuniporukkaa. Mutta esim. jo olemassaoleviin kommuuneihin ei valita asukkaita samoin kriteerein kuin HOASille, vaan usein kommuunissa jo asuvat valitsevat hakijoista jonkun suunnilleen samanhenkisen tyypin. HOASin soluihin taas valitaan sattumanvaraisesti.
lainaa kannattaa ottaa, koska sitten kun on työelämässä, sen maksamista ei edes huomaa + verovähennyksinä hyötyy ottamastaan lainasta. Jos opiskelee alaa, josta tietää jo valmiiksi, ettei se työllistä, kannattaa tehdä jotain muuta.
Ongelma onkin se, että aina ei pysty ennustamaan viiden vuoden päähän. Nyt vetovoimainen ala voi muuttua ylikoulutuksen takia huonoksi työllistäjäksi, tai sen asema voi muuttua. Aika harva 20-vuotias tietää työelämän rakenteet niin hyvin, että pystyy realistisesti ennustamaan varmuudella, mikä on hyvä työllistäjä. Ja samoin 20-vuotias harvoin pystyy sysäämään omat unelmansa ja toiveensa syrjään ja valita koko loppuelämänsä ammatin vain sillä perusteella, mikä työllistää varmasti - kaikki eivät halua sairaanhoitajiksi, opettajiksi, lähihoitajiksi tai kaupalliselle alalle. Ja kaikissa töissä ei palkka ole niin suuri, että opintolainan hoitaisi pois "ihan huomaamatta". Ja hyvälläkin alalla olevaa voi kohdata huono tuuri: yksi sairastuminen voi tehdä sen, että opintolaina kaatuukin päälle.
sain täydet tuet ja kävin sen ohella töissä, että helvetisti niitä töitä pitää tehdä ennenkuin se tukeen vaikuttaa. minä ainakin tienasin tosi kivasti eikä tarvinnut kituutella opiskeluaikana :) eikä ole pyydetty palautuksia.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki opiskelijat eivät ole +-20-vuotiaita nuoria. Opiskelijoiden joukossa on myös aikuisia. On heitä, joilla ei ole aikaisempaa koulutusta, jotka ovat olleet esimerkiksi kotiäitinä vuosikausia. On heitä, joilla on pitkä ura työelämässä ja jotka vaihtavat alaa. On myös heitä, joilla on jo tutkinto, joka ei ole työllistänyt.
Kuulun itse viimeiseen ryhmään. Voisin toki jäädä kotiin työttömänä makaamaan, mutta mieluummin panostan tulevaisuuteen ja olen lähempänä työllistymistä toisen tutkinnon suoritettuani. Toivottavasti. Opiskeluaika on taloudellisesti tiukkaa, mutta kyseessä on väliaikainen elämänvaihe.