Lue keskustelun säännöt.
"Nauti raskaudestasi"
14.04.2012 |
Siis miten helvetissä raskaudesta voi nauttia?! Painoa tulee järjetön määrä vaikkei syö paljon mitään, selkään sattuu, vatsaa juilii, iho kukkii, hengästyy helposti, kusee aivastaessa housuun jne....
Ja sitten kaikki toitottaa, että nauti raskaudestasi! Auttakaa mua nauttimaan tästä kärsimyksestä, kun tässä on kuitenkin vielä puolet jäljellä ja ite lasken suunnilleen sekunteja synnytykseen....
Kommentit (33)
alkaa jatkuva hokeminen. Nauti nyt kun se vauva on pieni, äkkiä se kasvaa. nauti nyt nauti nauti. :) sellaista se on. Nykypäivänä kaikesta pitää nauttia, vaikka sitten hampaat irvessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaana oleminen on kyllä niin paskamaista. Viime raskauden aikana en pystynyt istumaan peräpukamien takia kolmeen kuukauteen ja niiden "hoitoa" voisi käyttää todella tehokkaana kidutuskeinona. Pahempaa kuin synnytys. Näiden kipujen lisäksi sitten se ravaaminen neuvolassa ja lääkärissä kaikenmaailman testeissä ja ne säännöt tyyliin "älä hengitä, lapsi kärsii". Ja kaikillahan on oikeus tietenkin kommentoida raskaana olevan kaikkia tekemisiä "lapsen parhaaksi". Toinen lapsi vielä ja sitten ei enää koskaan tätä, teetän sterilisaation.
Mitä nautittavaa on siinä kun elimistössäni elää loinen joka vie sinulta energiaa ja aiheuttaa erilaisia kiputiloja? Mulle ainakin raskaudet olleet täyttää tuskaa ja ikävää aikaa. Lapsen saanti on ollut parasta elämässäni.
t. 3 lapsen äitee
Tää toka painajainen. Kokoajan terveydenhuollonjenkilöstö niskassa kiukkuamassa sokereista ja liian isosta vauvasta, että odotan vaan että pääsen katkaisemaan sokeriyhteyden vauvaan. Kiloja tullut 8 ja nyt rv 38. sokerit kokoajan raja- arvojen sisällä. Todella törkeää kommentointia ja henkilökohtaisuuteen puuttumista ollut terkkarissa ja varsinkin ä-polilla. No, ma vaadin sektion olen niin väsy miettimään tätä "jätti"-vauvan synnytystä. Ei taida meille tulla enempää vauvoja kun niin raskaalle tää raskaus ottanut. Harmittaa kun ekan hehkuin ja olin elämäni kunnossa ja nyt voimat mennyt siihen että voinko juoda vettä jos yöllä herään tai voinko ylipäänsä syödä ollenkaan appelsinia. Voite uskoa että kotiuduttua herkuttelen ilman syyllisyyttä!
vaikka erilaisia olivatkin.
Ekassa raskaudessa voin pahoin ekat 14 viikkoa ja senkin jälkeen oksensin pari kertaa, mutta pahoinvointi helpotti. Limaa erittyi paljon, joten siinä mielessä oli rankkaa, mutta muuten voin hyvin. Maha kasvoi maltilla, ei ollut kipuja ja painoa tuli koko raskauden aikana 8 kg. Olo oli ihan normaali ja maha tosi kevyt eli saatoin sen todellakin unohtaa. Vauva vielä syntyi rv 39 ihan yllätyksenä, joten kaikki todellakin sujui hyvin.
Toisessa raskaudessa pahoinvointia jatkui viikolle 16 ja uudelleen rv 20-24. Sairastelin alkuraskauden aikana, ja olo oli tosi vetämätön.
Rv 16 alkoi valtava turvotus, joka ei sitten helpottanut enää. Tämän lisäksi toisessa lonkassa oli viiltäviä kipuja päivittäin. Narahdin sokerirasituksessa (paasto-arvo rajalla), ja sen jälkeen ravailin äitipolilla, vaikka arvot olivat koko ajan hyviä. Maha oli iso ja hankala ja minua vaivasi koko raskauden ajan mieletön väsymys.
Silti nautin raskaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta fyysisesti se oli ainakin ihan helkkarin raskasta! Kun nestettä on kertynyt kehoon yli 10kg (tämä siis oikeasti oli vain nestettä joka jäi synnärille, raskauskilot vielä päälle) ja ulkona lähemmäs +30, olo on oikeasti kaikkea muuta kuin nautinnollinen ja sitä kelaa vaan että tulis jo se muksu ulos sieltä.
Henkisen raskauden aiheuttaa sitten taas just nämä joiden on pakko NEUVOA miten raskauteen tulisi suhtautua eli just tää "nauti nyt". Toinen on se "NUKU NYT VIELÄ KUN VOIT" Voi jumalauta! Kaikkien pitäis tietää että ihminen ei voi nukkua varastoon, että se on ihan helvetin sama vaikka nukkuis koko 9kk niin että heräis vaan pari kertaa päivässä vessaan ja syömään, niin se ei silti helpota yhtään sitä vauva-ajan väsymystä. Kaikista ihaninta on kuulla jotain "ulkoile niin jaksat" kun on just suurinpiirtein käsketty vaan maata, sitten oot vaan lepäilly joku 2kk ja tullu melkein seinähulluks niin tulee joku toinen joka kajauttaa taas sen "Nuku nyt vielä kun se on mahdollista".
Puhumattakaan niistä neropateista joiden on AIVAN PAKKO puhua KAIKKI kauheimmat kuulemansa synnytystarinat eli mikä voi mennä pieleen jne tulevan ensisynnyttäjän kuullen.
Tää toka painajainen. Kokoajan terveydenhuollonjenkilöstö niskassa kiukkuamassa sokereista ja liian isosta vauvasta, että odotan vaan että pääsen katkaisemaan sokeriyhteyden vauvaan. Kiloja tullut 8 ja nyt rv 38. sokerit kokoajan raja- arvojen sisällä. Todella törkeää kommentointia ja henkilökohtaisuuteen puuttumista ollut terkkarissa ja varsinkin ä-polilla. No, ma vaadin sektion olen niin väsy miettimään tätä "jätti"-vauvan synnytystä. Ei taida meille tulla enempää vauvoja kun niin raskaalle tää raskaus ottanut. Harmittaa kun ekan hehkuin ja olin elämäni kunnossa ja nyt voimat mennyt siihen että voinko juoda vettä jos yöllä herään tai voinko ylipäänsä syödä ollenkaan appelsinia. Voite uskoa että kotiuduttua herkuttelen ilman syyllisyyttä!
Tutun kuuloista tarinaa.
Kolmessa ensimmäisessä raskaudessani sain kuulla jatkuvasti neuvolassa esim. painonnousustani, miten massaa tulee liikaa ja sitä pitäisi hillitä. Terkkarit olivat happaman näköisiä ja huomauttelivat kaikesta, vaikka jälkeenpäin miettiessä ihmettelen: olin hyväkuntoinen, hyvävointinen ja arvot ok.
Tosin kolmannen odotuksen kohdalla oli vähän ahdistusta ilmassa painonnousuni suhteen - kun siitä kuuli jatkuvasti. Välillä meni supermarjoiluksikin syönnin kanssa, etten muuttuisi liian läskiksi.
1. 55 kg => 64 kg
2. 61 kg => 74 kg
3. 62 kg => 66 kg
Vaan miten nyt kun on neljäs raskaus menossa. Lähtöpaino on ollut niinkin muhkeat kuin 65 kg ja rv. 36 mennessä paino on noussut jo 77 kiloon. Terkkarin vastaanotolle olen ilmestynyt välillä vaivalloisestikin askeltaen.
Sairauslomalla olen joutunut olemaan kuukausitolkulla, verenpaineessakin on pari kertaa ollut piikkiä...
Tällä kertaa painostani eikä mistään muustakaan olla sanottu mitään negatiivista - päinvastoin. Miten painon nousu on ollut hyvin kohtuullista, palaute on muutenkin ollut positiivista ja kannustavaa.
Onkohan terkkareiden ohjeistukset tässä välissä muuttuneet vai mikähän ilmiöön on syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen rv 16 ja tähän mennessä on ollut pelkkää kärsimystä. Oksensin päivittäin monta kertaa johonkin rv 12 asti, nyt oksennan enää vain aamuisin ja välillä on ollut jopa päiviä kun en ole oksentanut! Kuvotusta on silti.
Alussa mahakivut olivat helvetilliset ja vieläkin niitä tulee jos äkillisesti yskin/aivastan/käännän kylkeä. Selkään sattuu jo nyt, mikä lie olotila jonkin ajan päästä...
Kaikki flunssat tarttuvat suunnilleen ajatuksesta, olen ollut nyt 4 päivää sairaana ja karsea olo kun ei voi mitään lääkkeitäkään oikein ottaa. Mitään hyvää (graavilohta, juustoja jne) ei saa syödä. Paistetun lihan haju oksettaa, mitään ei tee mieli mutta silti pitäisi syödä.
Jatkuvasti kusettaa ja nenä on tukossa.
No mutta, nyt pystyn sentään käymään kaupassa, ei tarvitse maata ihan invalidina sohvalla niin kuin alussa...
Mä olen rv 16 ja tähän mennessä on ollut pelkkää kärsimystä. Oksensin päivittäin monta kertaa johonkin rv 12 asti, nyt oksennan enää vain aamuisin ja välillä on ollut jopa päiviä kun en ole oksentanut! Kuvotusta on silti.
Alussa mahakivut olivat helvetilliset ja vieläkin niitä tulee jos äkillisesti yskin/aivastan/käännän kylkeä. Selkään sattuu jo nyt, mikä lie olotila jonkin ajan päästä...
Kaikki flunssat tarttuvat suunnilleen ajatuksesta, olen ollut nyt 4 päivää sairaana ja karsea olo kun ei voi mitään lääkkeitäkään oikein ottaa. Mitään hyvää (graavilohta, juustoja jne) ei saa syödä. Paistetun lihan haju oksettaa, mitään ei tee mieli mutta silti pitäisi syödä.
Jatkuvasti kusettaa ja nenä on tukossa.
No mutta, nyt pystyn sentään käymään kaupassa, ei tarvitse maata ihan invalidina sohvalla niin kuin alussa...
ihan närästyksen, jatkuvat ilmavaivat ja hiustenlähdön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset mullakin viime vuonna kun olin raskaana. En ymmärtänyt mitä ihanaa siinä on, vaikka raskaus ei ollut mitenkään äärimmäisen rankka. Varsinkaan en ymmärtänyt, miten itsensä olisi voinut kokea kauniiksi ja vatsaa korostaa. Oli ihan norsuolo.
No, nyt kun raskaus on takana ja 8 kk vauva kainalossa tunnen nostalgiaa raskauden suhteen. Katson ihailevasti muita raskaana olevia. Mietin, miten ihanaa oli odottaa ihanaa vauvaa saapuvaksi ja uutta elämänvaihetta. Olisi pitänyt siitä vatsastakin olla ylpeämpi. Luulen, että tämä on evoluution kannalta tärkeä seikka, eli naiset unohtavat raskausajan ja synnytyksen rankkuuden, jotta suku voisi jatkua.
Minusta pikkuvauva-aika oli paljon rankempaa. Luulin kupsahtavani väsymyksestä. Mutta kas, nyt taas nostalgioin jo sitäkin! Ilmeisesti luonto valmistelee jo minua haluamaan uutta raskautta, vaikka sellaista ei suunnitelmissa ole lähiaikoina.
Älä huoli siitä raskauspainosta. Ei ole mitään väliä tuleeko painoa 8, 12 tai 20 kiloa. Paino putoaa naisilla niin eri tavalla raskauden jälkeen. Joku pääsee siitä paristakymmenestäkin eroon heti kun taas minä, joka sain vain 10 kiloa, onnistuin pudottamaan lähes kaiken heti synnytyksen jälkeen, mutta kilot kipusivat sitten äitiysloman mässytyksen seurauksena takaisin.
Niin tyhmältä kuin tämä kuulostaakin: Nauti raskaudestasi. Jos et fyysisestä olotilasta, niin siitä uuden tulokkaan odotuksesta. Äitiys on ihan huikeaa. Sen kuitenkin joskus oivaltaa vasta kun lapsi on vähän isompi.
voi todellakin nauttia raskaudesta. Tai niin minä ainakin tein. Oli ihanaa, kun kaikki (mies, sukulaiset, neuvola) pitivät minusta niiiiiin hyvää huolta. Olin onnellisempi kuin koskaan. Olin odottava, tuleva äiti, NAINEN. Äitiysloman alussakin oli vain aikaa, aikaa itselle...
Toisinaan on ikävä sitä aikaa ja niitä tunteita. Nythän olen kahden taaperon hiukka univelkainen äiti. Tosin edelleen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen ihmisiä jotka kauhistelee raskauden painonnousua. Vauvahan siellä kasvaa, ei se läskiä ole, ellet nyt mätä itseesi kaksin käsin syötävää. Itse tunsin olevani kauneimmillaan ja seksikkäimmillään raskaana. Ihana vauva kulki mukana ja tunsin joka liikkeen. Olin onnellinen ja tasapainoisempi kuin koskaan. Ja sain vielä erityistä huomiota ihmisiltä ja neuvolassa oikein keskittyivät hyvinvointiini. Olin ylpeä mahasta ja suretti, kun jouduin siitä luopumaan.
Vaivojakin oli: pahoinvointi, väsymys, turvotusta, raskausdiabetes, verenvuotoa, suonikohjuja, rajoituksia, selkäsärkyä...
Kaikkea en edes muista, mutta niillä ei ollut merkitystä. Tärkeämpää oli meneillään, oma vauva voi hyvin ja kasvoi. Mikä voisi olla tärkeämpää, kärsimykset loppuvat aikanaan. Joo rinnan riippuvat, vatsa on lopullisesti pilalla mutta ei haittaa, Olen ylpeä äiti, nämä ulkoiset jäljet kertovat eletystä elämästä, olen edelleen riittävän kaunis ja seksikäs, sillä se ominaisuus on pääni sisällä!
kaikki raskaudet ovat olleet elämäni ihaninta ja seesteisintä aikaa, olen nauttinut ja ollut elämäni kunnossa. Painoa tullut 6 kg ja 7 kg odotuksissa ja iho ja hiukset voineet huippuhyvin.
Lienee kovin yksilöllistä nuo olot ja fiilikset. En myöskään kokenut lainkaan pahoinvointia.
Mä voisin olla raskaana useamminkin, mutta nyt ikä on jo tullut vastaan.
Tsemppiä sinulle!