o0O HELMET 2009 vko 24 O0o
Ei osunut mun silmiin vielä uutta pinoa tälle viikolle, joten aloitinpa sitten:)
Mitäs muiden alkavaan viikkoon kuuluu? Minä tilasin tänään alkuraskauden ultran, myöskin tuolta Medisonarista!! En nyt muista kuka toinen sinne oli tilannut... Mutta tämän viikon perjantaina jo menen! Iiks kuin jännää! Silloin rv 6+4. Kovasti täti mulle sanoi et on sopiva aika mennä... mutta onkohan? Lähinnä haluan tietää että siellä joku on, kohdussa, ja että sydän lyö. Ja tietty varmistuksen siihen että montako:))
Tällaista tänään. Liitän perään viime viikonlopun jutustelut.
tikru08 ja masukki rv 6+0 uuteen viikkoon :)
Kommentit (73)
Naperotx4: Pahoittelut keskenmenosta :(
Tuosta Hilpsun kirjoituksesta tulikin niin elävästi mieleen kuinka sitä esikoista odottaessa oli aluksi ihan hämillään, kun kaikki jatkuvasti ronkki alapäätä. Jossain vaiheessa siihen sitten tottui eikä synnytyksen jälkeen ollut enää yhtään kummallista, kun yhtäkkiä vaikka joku hoitaja tuli kurkkimaan siteeseen ja painelemaan kohtua. Gynekäynnitkin muuttuivat paljon helpommaksi, kun ei jännäillyt sitä housuitta olemista. :)
ON: Samaa rataa. Iltaisin turvottaa ihan törkeästi ja vähän juilii kohdun seutua. Taitaa kohtu kasvaa.
Täytyykin muuten tarkkailla tuota masuviivaa, että koska alkaa tummentumaan. Esikoisesta se tummui jo ennen positiivista testiä. Vieläkin viiva näkyy haaleana ja oletettavasti alkaa kohta taas tummumaan. Kaveri aina naureskeli sille, että se on kuin vetoketju. :) Oiskin!
Joie ja Manteli rv 4+6
naperotx4: Pahoittelut ja kaikesta huolimatta jaksamiset sulle keskenmenon puolesta. Mukava silti kuulla, että se ei sun kohdallasi ollut mikään pahin painajainen, ja että olet tyytyväinen tän hetkiseen elämäntilanteesi. Pikkuvauvan kanssa tuskin pääsetkään asiaa pahemmin murehtimaan. Tsemppiä ja iloista mieltä jatkoon sinulle ja perheellesi! :)
Naanuli: Hupisis, tuo kondomi-juttu oli mullekin uusi, ja ihan sellainen kiva tietää etukäteen -juttu:DD Ensikertalaisena taitaa tulla vielä monenmonta säpsähdystä kun joutuu/pääsee vaikka mihin! Mutta kuten sanoit, miehelle on ehkä paras myös kertoa kaikkinensa mitä tuleman pitää. Taitaa sillä olla itse tilanteessakin ilman lisäylläreitä ihan tarpeeksi ihmettelemistä:)
Miiru84: Mulle tuo huuliherpes iski sunnuntaina, ja soitin sitten päivystykseenkin (hehheh:D mut oli pakko, ei muuallekaan su voi..) et voiko mitään lääkevoidetta käyttää. Siellä neuvoi pistämään ihan vauvan vaippaihottumaan tarkoitettua sinkkivoidetta lääkevoiteen tapaan! Natusanilla ainakin on tuollaista. Mutta tosi tehokas oli ainakin mulle! Tänään on itse herpes poissa, ja nyt sitten käytän bepanthenia kun oli juuri ikävästi suupielessä niin että kuivui huulet ja nyt sit tuskin suu aukeaa kun se repeää. Mut kokeile tuota jos uusii! :)
Sun juhannus kuulostaa kovin samalta kuin omani. Se on myöskin sellaista suvun (miehen puolen) kanssa tissuttelua ja kunnon syömistä:) Eli kun ei saunaolut ja viini pöydässä maistu, niin voi olla et tajuavat.... Silti yritetään pitää salassa. Saa nähdä miten se onnistuu.
).( Ei kummempia. Taas otin pitkät päiväunet. Väsymys on nyt ihan huipussaan. Ja ruokaa ei tee mieli. Lohta söin tänään tavoistani poiketen. ei kai se ollut kiellettyjen listalla...? Sellainen savulohi se oli, et ei ainakaan mikään graavattu... Mut pitkälti viinirypäleitä ym napostellen tää menee. Jääkaapille on turha mennä jos siellä on jotain vahvanhajuista. Ja edelleen, jännittää perjantain ultra. Olen ihan hermona näkyykö siellä mitään...
tikru ja masukki rv 6+2
kyllä tässä jaksetaan ja elämä hymyilee kun on kumminki jo 4 suloista tenavaa ja viidennen aika on sitten vähän myöhemmin..toivottavasti te muut saatte nyyttinne kainaloon helmikuussa,käyn aina välillä lueskelemassa kuulumisianne,jos vain käy..
Suuret pahoittelut naperotx4:lle! Vaikutit kuitenkin kovin seesteiseltä, mukavaa, että voit ajatella asiasta noin positiivisesti. Ja sinullahan sitä vauva-elämää siellä jo onkin. Tsemppiä uuteen yritykseen sitten joskus!
Joie: Tosiaan on nuo estot karisseet raskauksien myötä, mutta kyllä ensimmäisillä kerroilla olin aika hämmennyksissäni...
Tikru: Ohje on, että tyhjiöpakattua kalaa ei ole hyvä syödä, eli ei ole väliä onko graavi vai savustettu, mutta sellaisessa muovipaketissa olevaa ei ole hyvä syödä. Samoin mätiä ei suositella ja sitähän minä pakon edessä pistelin eilen suuhuni, en paljoa mutta kuitenkin... Mutta ehkei muutamasta suupalasta kannata hermostua.
).( Alkuviikon liian lyhyiden yöunien jälkeen ei liene mikään ihme, että tänään olin aivan taju kankaalla. Töistä selvisin joten kuten, liikenteessä olin varmasti vaaraksi ja kotiin päästyäni olin aivan raato. Olin kiukkuinen kuin ampiainen ja nälkäkin vaivasi, kun en ollut syönyt tavaksi tullutta iltapäivän välipalaa. Sanoin lapsille kaikkeen, että puhutaan siitä kun on syöty. Sitten kun oli saanut ruokaa massuun, helpotti vähän... Sitten makasin tunnin verran koomassa, kun lapset katsoivat lastenohjelmia ja tuntui, etten pääse enää ylös sängystä. Mies oli tietenkin työmenoissaan. No, jotenkin illasta selvittiin, mutta tuli kyllä tiuskittua ja huudettua enemmän kuin laki sallii... Eli nälkä ja väsy on se minun juttuni tällä hetkellä, tässä samalla yritän ahtaa itseeni ruokaa niin paljon kuin kirjoittamiselta ehdin. Välillä tulee jopa sellainen olo, että on kuin vauva: söisi ja nukkuisi vaan! :)
Silti huolettaa, että onko siellä masussa ketään. Minulla ei rinnoissa juurikaan tunnu eikä mahassakaan. Ultraankin tuntuu olevan niin pitkä aika, mutta eiköhän aika mene kuin siivillä, kun loma parin päivän päästä alkaa. Ohjelmaa meillä on ainakin kiitettävästi: la Lintsille, su esikon synttärit, ma risteilylle, ke takaisin kotiin ja sitten on juhannuksen viettoa. Taidetaan tosin olla ihan kotosalla tänä vuonna, kun vakiokaverit lähtevät muualle viettämään juhannusta.
Tuosta juomisen salailusta, se on muuten ihan älyttömän rasittavaa! Eilen meinasi mennä kyllä hermo siellä työjutussa, kun vähän väliä tungettiin käteen shampanjalasi ja siinä sitten olet siemailevinasi... Taidan olla nyt vähän kiukkuinen kaikelle, miehellekin ärähdin heti, kun se jalkansa pisti ovesta sisään. Joten taidanpa kömpiä nyt niille kauan kaivatuille kauneusunille.
Hyviä vointeja, helmet! Ja muistakaapa juoda, että sitten kun se todellinen pahaolo yllättää, ei ole jo valmiiksi kuivunut ja huonovointinen! Itsellä tuntuu ainakin, että tuppaa unohtumaan välillä...
Hilpsu rv 5+5
Täällä jo odotellaan viikonloppua ja lepoa... eli raskausoireena taitaa olla vain tämä älytön väsymys. Vielä en ole neuvolaa varannut; täällä meillä eka käynti on siis yleensä lähellä rv 10.
Itselleni tuli viime yönä ensimmäinen paniikki odotuksesta; mielessä risteilivät kaikki eli miten raskaus etenee, miten jaksan odotusajan, riittääkö rakkautta esikoiselle ja miehellekin vauvan jälkeen, miten me taloudellisesti pärjätään... Iik kaikki tuntui tosi raskaalta ja jopa tuli mieleen että kunpa en olisi plussannutkaan... Onko teillä muilla tällaisia tuntemuksia?
Tervetuloa uudet mukaan!
-vauvaksi- rv 5+0
Moi.
Liitynpä mukaan. Toissapäivänä tuli plussa ja laskettu aika siinä helmikuun puolessa välissä siis. 1v 4kk vanha tytär olemassa ennestään.
Suhtaudun kyllä edelleen aika varauksella tähän raskauteen, on takana keskenmeno ja lapsettomuutta vuosien ajalta. Toisaalta edellinen raskaus, josta tuloksena tyttö 1/07 meni ihan nappiin eikä mitään ongelmia ollut, joten yritän olla stressaamatta liikoja nyt.
Oireena on älytön palelu ja painon tunne mahassa. Ei tunnu hyvältä kun esikoinen punkee mahan päälle istumaan. Eilen kattelin kaupassa todella etovan näköistä äyriäissalaattia, ja johan alkoi paha olo hiipiä. Aiemmissa raskauksissa oli paha olo rv6-10, joten pahin lienee vielä edessä.
Mukavaa odotusta muillekin.
t.AliinaK rv5+
Olin jo menettänyt toivoni ja ajatellut ihan täysin että en jaksa edes ruveta kunnolla yrittämään toista kun ensimmäisen yritys kesti melkein 3 vuotta, ja kaikki pahat mielet ja pettymykset tulvahti niin kovasti pintaan heti kun olin pillerit jättänyt pois. Sitten kuitenkin samalla reissulla kun kävin keskustelemassa kierukan ottamisesta, kävin labraan varuilta antamassa näytteen kun menkat oli kuitenkin viikon myöhässä (ei minulle millään tapaa epänormaalia), iltapäivällä hoitaja ilmoittikin että olisi positiivisia uutisia. Olin kyllä NIIIIIIN ihmeissäni ja ensiakuun lähinnä säikähdin ja menin paniikkiin mutta vaihtuihan se sitten tähän normaaliin pelon sekaiseen onnentunteeseen.
Noh, olihan se aika reiluakin kun ekaa yritti niin kauan niin toinen napsahti eka yrityksestä! rv6 tais tänään pyörähtää käyntiin ja oireita ei oo vielä minkäänlaisia. No ehkä välistä alavatsaa juilii niinku ois menkat tulossa mutta helpolla pääsin kyllä ekastakin. Samaten lapsikin on ollut tosi iloinen ja helppo 4/07 poika.
Toivotaan että nyt olo pysyis inhimillisenä, syksyllä ois kuitenkin tarkotus alottaa opiskelut, jää nyt tietysti vähän typerästi kesken mutta saapahan jalan sinne oven väliin niin ei tarvii enää turhia stressata niistä hakemisista sun muista!
Hyviä vointeja toivon myös toisille!!
ei meillä ollut ainakaan mitään kondomia anturin päässä kun ultrattii eka.
tuosta alkuraskauden ultrasta, en aio varata sitä, minusta se on turha siinä suhteessa että onhan se kiva nähdä onko siellä mitään mutta silti keskenmenon riski on kuitenkin tuonne 12 viikolle asti joten en viitsi maksaa 100e siitä et näen onko siel jotain, ja joka tapaukses mulla on eka neuvola viikol 8 jotain ja siel jos kuuntelee sydänääniä nii siit saa sit varmistuksen. kuitenkin pitää se rakenne ultra varata ite ja se maksaa kun ei kunta sitä maksa. ja ekas raskaudes meil ainaki neuvolalääkäri katto sellaseel iänikuisel vanhal ultralaitteel et onko siel ees mitää ja nähtii kuinka sydän sykki. joten toivon et nyt ois sama juttu, sama neuvola kun on kyseessä.
Heippa minunkin puolesta, ja tosiaan, olispa jo viikonloppu. Valtava väsymys, ruokahaluttomuus ja heikotus. Mutta onnellisena silti:)
Tätä päivää tosin on varjostanut viimeöinen painajainen. Olen huomannut, että ensinnäkin näen tosi paljon unia, varsinkin painajisia, ja toisekseen unet ovat harvinaisen todentuntuisia! Joten tavallaan vauvaksin kanssa samoja tuntemuksia - pelkoa omasta ja miehen jaksamisesta, taloudellisesta pärjäämisestä, epävarmuutta vähän kaikesta. Normaalia uskoisin:) Mut viimeöinen uni: Vauva syntyi raskauden puolivälissä. Se oli järkytys, ja vauva oli hassusti isompi lapsi, siis jutteli ja kaikkea. Ehdittiin vain hetki olla hänen kanssaan ennen kuin hän kuoli. EI ollut kuitenkaan ehtinyt kehittyö tarpeeksi kohdussa.
Kauhea uni. Hereillä ollessa typeränkin kuuloinen, mut yöllä ihan kauhea. Aamulla kun heräsin niin ihmettelin, että eikö tää olekaan mennyt kesken.... Liittyy varmaan osittain ultran jännitykseen.
Anteeksi nämä negatiiviset ja surulliset ajatukset. Kyllä tästä taas piristytään:)
Uusille onnea plussauksesta ja tervetuloa mukaamme odottamaan omaa ihanaa helmikuun helmeä! :)
tikru ja masukki rv 6+3
Että tänne vihdoin pääsen! Plussaa tuli tiistaina, melkein 10kk:n yrittämisen jälkeen. Ihan uskomaton tunne!!! Meillä on ennestään tyttö 2/04 ja poika 9/05, jotka sai helposti alkunsa (tyttö 2.yk ja poika 1.yk). Nyt meinas olla jo välissä toivottomuuden tunteita... Alkuvuodesta söin pari kiertoa teroluteja ja nyt viime kierrossa aloitin clomit (1tbl/pv) ja nyt tähän kiertoon tuplattiin clomiannos, niin vihdoin tärppäs! Gyne näki ultrassa lähestyvän oviksen, ja oireet oli siitä kyllä aika voimakkaat, niinpä käytettiin se hyväksi... Ja tässä nyt ollaan!
Oireita: Noin viikko oviksesta rupes etomaan; jos on pidempi väli ettei syö, niin etoo tai jos syö liikaa, niin etoo. Vielä en ole oksentanu, mutta voihan se olla, että tämä tästä voimistuu... Ja se, mikä on hassua, niin kaikki makea ällöttää, ja minä oon normaalisti melko sokerihiiri! Ja jotkut hajut tuntuu tosi voimakkaasti nenään, esim. jos kahvi on seissyt vähä pidempään pannussa, niin se haisee nyt ihan kamalalta! Rinnat on turvoksissa ja arat, alamahaa juilii ja välillä esim. istumasta noustessa viiltää tosi kipeästi. Mahallaan maatessa tuntuu kuin virtsarakko olisi aika täysi muttei pissitä... Väsymys on melkoinen; eilen nukuin muksujen kans parin tunnin päikkärit, ja illan lastenohjelmien aikaan menin "torkuille", niin mies tuli herättään Pikkukakkosen jälkeen (olin nukkunu tunnin!) ja olin koko illan tosi väsyny silti! Ja lisäksi palelee lähes koko ajan...
Mimmi75, rv.4+3 eli l.a.16.2.09!
Tosi kiva, kun täällä on niin monta tuttua tuolta kuumeilu-palstalta!!! :)
Esim. helmiketju, helmihippuset, helmihiutaleet... Mielikuvitusta peliin!
Voi itku, nyt se sitten alkoi: vatsa löysällä, ällöttää, ruoka ei maistu, tajuton väsymys, palelee. Eli juuri kun valittelin, että vaikea uskoa olevansa raskaana, kun ei hirveästi ole oireita, niin nyt sitten on. Mitäs menin valittamaan. Kauhean olo ollut koko päivän, töissä nakersin banaania vähän kerrassaan, kun ei voinut kuvitellakaan, että olisi mennyt ruokalaan. En tajua miten selviän huomisesta, saati sitten viikonlopun synttäreistä ja ensi viikon risteilystä!! No, päivä kerrallaan, ehkä huomenna on parempi olo..?
Vauvaksi: Kyllähän noita paniikkeja on käyty läpi, varmaan jo viimeiset puoli vuotta, kun ei ollut niin yksinkertaista päättää tästä kolmannen yrityksestä. Tällä hetkellä hirvittää, että miten selviän tästä pahoinvoinnista ja muutenkin oma terveys rassaa. Tulee taas mietittyä, että minkä ihmeen takia tähän taas ryhtyikään! Vauvan vointia en jaksa vielä ajatella, mutta sekin paniikki on tulossa. Siinä suhteessa voin lohduttaa, että rakkautta riittää varmasti, sillä kun on taipumus vain lisääntyä rakastettavien määrän kasvaessa... :)
Nyt ei jaksa muuta. Mies taas menossa ja pakko jaksaa kailottaa lapset sisään ja yrittää niitä jotenkin ruokkia ja hoivata. Sen jälkeen kaadun kyllä sänkyyn.
Tervetuloa uusille!
Hilpsu rv 5+6
Tänään tuli haamu apteekin omaan ja kotitestit.fi puikkoraskaustestiin :) kierrosta en oo ihan perillä mutta dpo12 ois menossa joten lauantaina varmistelen ettei ole kemiallinen :(
Tikru08 kuumeiltiin samassa pinossa kunnes siirryin 2+:lle kun tätä uudistettiin eikä toiminut moneen päivään, oltiin sillon menossa suht samoissa kiertopäivissä ja yk3 oli molemmilla menossa, tästä tais tulla meijän onnen kierto :D mulla vaan kierto niin paljon pitempi että vasta nyt sain tehtyä testejä.. ja LA olisi 21.2
hirmu aikaisessa vaiheessa sain plussaa (eka haamuja aikaisimmillaan kp20/n.28, tänään jo vahva viiva kp25).
Lyhyesti itsestäni: Olen piakkoin 32v, mies 33v ja meillä kaksi lasta ennestään. Poika -00 ja tyttö -03, ehkäisyä ei meillä ole ollut sitten kuopuksen synnyttyä. Varsinaisia yrityskiertoja tuli parin vuoden verran.
Ei kauheasti uskalla vielä iloita, kun mielessä pyörii kaikki kemialliset/ku:t/km:t jne.
Ja entäpä jos se täti tupsahtaa kuitenkin, kun ei ole vielä täynnä edes rv4 :(
Pakko siis odotella ja varovasti ajatella tulevaa :)
Onko muuten kellään tietoa voiko nopea hcg:n nousu tarkoittaa huonoa, nimittäin mulla oli veritestin hcg alle2 kp18 ja sitten pukkas haamua testiin siitä parin päivän kuluttua. Outoa? Onneksi vahvistui!
Tutti omanapaisena näin aluksi
rv vaivaiset 3+3
ja la.menkkojen mukaan 23.2
(tosin sektio olisi tulossa taas ahtaan lantion takia)
En tiedä muistatko minua, mutta monessa (liian monessa..) kuukausipinossa ollaan samaan aikaan kuumeiltu. Meille näitä yrityskuukausia kertyi 21 joten ehdin aikas monessa pinossa roikkumaan.... Mutta siis asiaan: Tervetuloa ja onnittelut!!! Ihanaa saada lisää vanhoja tuttuja tänne odotuspuolelle!!!
terveisin Nippara + Juksu 5+6
Ompa mahtava onnentunne, tuntuu että se kasvaa vain! Mulle on jo tullut vahva tunne siitä että nyt olis tyttö tulossa. Mistä sitten lienee tullutkaan. Tosin viimeksi tuntui pojalta ja mies veikkasi tyttöä, ja poika tuli. Nyt taas on toisin päin. :) Vauva kuin vauva. Tervetuloa meidän perheeseen.
Tikru08: Minä näin kans sillon ekan kanssa ihan kamalan paljon painajaisia ja kuuluuhan sekin asiaan. Ne oli niin hirveitä ja todentuntuisia ja varsinkin kun kaikki mun pahimmat pelot joita en hereillä ollessa uskalla edes ajatella tapahtu niissä unissa. Rupesin jo jossain vaiheessa vihaamaan koko nukkumista kun ne unet vaan jatkui ja jatkui. Samaten rupesin samaan aikaan masentumaan, ja kärsin koko alkuraskauden tosi hankalasta masennuksesta. Se oli tosi rankkaa. Varsinkin kun mies ei osannut ymmärtää/tukea käyttäytymistäni millään tapaa ja oli TOD lähellä ettei erottukin...
Kyllä se sitten helpotti ja unetkin hävisi!
Yritä vaikka lukea kirjaa iltaisin ja siirtää ajatukset jonnekin iiiiiiihan muualle.
Minä olen ruvennut ällöämään karkkeja, ja kunnon karkkihiirenä tämä on minulle aika hämmentävä tilanne!
Tottakai muistan sut, monen monta kuumeilijoiden kuukausipinkkaa tuli tutuksi kyllä.
*halauksia* :D
Ihanaa päästä vihdoin o-puolelle, toivottavasti saa täällä pysyä!
Tutti
ON: Onhan se ihanaa, vaikka näin alussa onki. Edelleenki välillä pelottaaki et jos täti sittenki tulee käymään tai menee kesken, mut en silti mieti liikaa. Menee omalla painollaan päivä kerrallaan. Mieskin oli toissapäivänä töissä tauolla ollessaan havahtunut, että meille tulee lapsi :) Sulosta :D Ja onhan se sit miehelle ja tietysti itellekin konkreettisempaa ku eka ultra käyty ja näkee et siellä oikeasti elää ja kasvaa joku. On vähän ollu pahaaoloa, mut enimmäkseen iltapäivän tai illan puolella..ja huimausta ja pari kertaa meinannu tulla oksennus (ei vielä tullu). Ja jonkin verran ollu väsymystäki...mut ei haittaa :)
Että sellasta meillä :D
naperotx4, olen pahoillani kun meni kesken, mutta hyvä että ei ollut ihan kamala isku kuitenkaan.
Minä kans edelleen joka vessakerta tarkistan ettei vaan ole verta tullut, ja välillä on pakko juosta katsomaan kun jotain lorahtaa... Mutta valkovuotoa onneksi vaan, tosi vetistä on ja paljon kun lorahtelee jatkuvasti. Tällästä en muista aiemmista raskauksista. Aiemmin en ole kaskenmenoakaan pelännyt, ainoa pelko on ollut tuo translokaatio. En tiedä miksi nyt keskenmenokin pelottaa.
Tekis ihan kauheesti mieli ostella jo vähän vauvanvaatteita, muutamia ihan omaksi ilokseni, mutta yritän malttaa siihen asti että saadaan istukkatutkimuksen tulos (oliskos n. rv14...), kun sitten saadaan tietää vauvan sukupuolikin (tai se että ei vauvaa tulekaan..). Ollaan aina haluttu tietää lapsen sukupuoli, on helpompi ostaa oikeanvärisiä vaatteita ja tarvikkeita, eikä meillä ole mitään ihmeempiä salailuja ikinä harrastettu. Istukkatutkimuksen jälkeen ollaan sukulaisillekin kerrottu sukupuoli ja poikaa me sanottiin oikealla nimellä koko loppuraskaus, joten eipä ollut nimikään sitten mikään ylläri enää ristiäisissä.
Joko teillä on tulevalle lapselle nimi valmiina? Meillä neiti 7v ilmoitti, että jos meille tulee vauva (ei tiedä vielä raskaudesta, mutta vauvan tulosta on usein ollut puhetta) niin sen nimeks tulee Pekko =D Neiti kun ihastui siihen Pekko elokuvaan joka tuli telkkarista, ja vanhoista varastoista meiltä löytyi pari Pekko elokuvaa, joten ne on nyt neidin lemppareita... No jos nyt ei kuitenkaan Pekko Aikamiespoikaa vauvalle nimeksi =DD
Terveisin Nippara rv 5+2 (5+5)