o0O HELMET 2009 vko 24 O0o
Ei osunut mun silmiin vielä uutta pinoa tälle viikolle, joten aloitinpa sitten:)
Mitäs muiden alkavaan viikkoon kuuluu? Minä tilasin tänään alkuraskauden ultran, myöskin tuolta Medisonarista!! En nyt muista kuka toinen sinne oli tilannut... Mutta tämän viikon perjantaina jo menen! Iiks kuin jännää! Silloin rv 6+4. Kovasti täti mulle sanoi et on sopiva aika mennä... mutta onkohan? Lähinnä haluan tietää että siellä joku on, kohdussa, ja että sydän lyö. Ja tietty varmistuksen siihen että montako:))
Tällaista tänään. Liitän perään viime viikonlopun jutustelut.
tikru08 ja masukki rv 6+0 uuteen viikkoon :)
Kommentit (73)
Nippara, olen suunnattoman pahoillani puolestasi! Toivon sydämestäni, että kaikki on vielä mallillaan. Voimia!
Pahoittelut myös naperotx4. Jaksamista teille vauvaperheen arkeen ja tsemppiä uuteen yritykseen.
V80, eivät olleet ne sinun aikaiset aikaiset oireet ihan tuulesta temmattuja! Onnea kovasti! Ja tervetuloa tälle puolelle. Minä klikkaan vielä automaattisesti aina ensin tuota kuumeilu puolta ja vasta kohta hokaan olevani "väärällä" palstalla... ;)
Hilpsu kirjoitit erittäin osuvasti vanhemmuuden tuskasta ja suuresta autuudesta. Minulla on vielä pienet lapset ja voin vain kuvitella kuinka näitä tunteita saa vielä tulevien vuosien aikana lasten kasvaessa käsitellä... Ja nautinnollista kesälomaa sinulle!
Mimmi75, sinä sitten vissiin jännäilet, että tuleeko tuplat vai ei? Eikös se niin ollut, että sinulla parikin munasolua kypsytteli samaan aikaan? Mä olen luonut päähäni ihme mielikuvan siitä, että odotan kaksosia. Mitään faktaa, oireita, kaksoisraskaustaipumusta suvussa tai muutakaan ei ole. Ainoastaan pahainen ajatus päässä. Olen aina toivonut kaksosia, että ehkä se on sitten tällainen toivonkipinä, joka elättelee näin viimeisessä raskaudessani...
Alkuraskauden ultraan haluaisin kovasti. Osaksi varmasti tuon kaksoistoiveeni takia, saisin mielenrauhan. Meillä mies ei tulisi mukaan. Käytiin ensimmäisessä raskaudessa, joka oli tuulimunaraskaus, varhaisultrassa. En ollut itsekään ajatellut ultraustapaa sen ihmeellisemmin, mutta miehelleni oli erittäin suuri järkytys, että se tehtiin emättimen kautta. Hän ei ole sen jälkeen enää halunnut tulla np-ultraan mukaan. Mutta kovasti miele tekisi varhaisultraan, pitää pian päättää mitä tehdä!
Aloitin "kesä"työt pariviikkoa sitten ja voin sanoa, että on tosi rankkaa olla vuorotöissä ja kahden pienen lapsen raskaana oleva äiti. Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat. Minua väsyttää ja kiukututtaa. Sen takia en ole tännekään jaksanut kirjoitella. Kyllä sitä osaa taas arvostaa, kun syksyllä jään lasten kanssa kotiin hoitovapaalle.
Varasin jo neuvolan ja kiittelivät kun olin ajoissa liikkeellä: heilläkin kun pyörii kesälomat, niin on helpompi varata aikoja kun ottaa ajoissa yhteyttä. Me ollaan tästä raskaudesta kerrottu kaikille aika avoimesti, painotettu, että mitä tahansa voi tapahtua, kun vasta aivan alussa ollaan. Osaksi kerrottu sen takia, ettei jaksettu mitään salailuoperaatioita enää järjestää ja osaksi sen takia, että sitä myötä tämä muuttu itsellekin konkreettisemmaksi. Varsinkin kun raskaus alkoi niin äkkiä, ettei sitä ole oikein ehtinyt edes sisäistää...
Tällaista täältä. Viikonlopunjatkoja kaikille! Voimia ja jaksamista itse kullekin.
Matami rv 6+0
Viikko on jo kohta lopuillaan, mut vielä ajattelin tähän pinoon raapustella, joka tosin on paisunut melkoiseksi. Pitäisikö miettiä pinoutumista hieman useammin?
Tsemiä kaikille ja pahoittelut niille, joiden aika ei ollutkaan ihan vielä. Vuosi sitten meillä oli aika raskas km, kun piti "kantaa" elotonta alkua muutaman päivän. Onneksi yhdessä päästiin siitä yli ja uuteen yritykseen.
ON: Koko ajan meinaa nipistää masua ja se pelottaa, vaikkakin taitaa kuulua asiaan. Ensi viikon tiistaina olis jo eka neuvola. Pääsin nopeammin kuin normaalisti, kun kerroin ongelmista. Pääsen myös alkuraskauden ultraan neuvolan kautta - ehkä. Juhannusjuhlat edessä ja salailun kanssa saadaan tosissaan tehdä töitä.. Ajateltiin kertoa vasta np-ultran jälkeen. Olen jäänyt kiinni parille tutulle, kun olen lopettanut tupakoinnin. Sekin on ollut kova paikka, mutta mä kestän sen kuin nainen!
Jaksamista kaikille! Nyt ollaan vielä alkutaipaleella..
Visbe ja nyytikkä rv jotain ja vähän päälle
tikru08: juu eise mitään jos ymmärtää väärin, varsinki ku tunteet pinnassa nii helposti ymmärtää toisin jotain. tosiaan tää krapula on just tota etomista ja oksettavaa oloa vaik ei oksentaskaa, en oo oksentanutkaa kuin 3 kertaa mut yökkäilly oon jatkuvasti. ja kun syö ja sit jos ei tuntii syö ni tulee hiton huono olo, koko ajan pitäs siis olla syömässä muuten iskee niin kauhea etova olo, sit jos meneeki liian pitkä aika nii sitkun syö niin tulee viel pahempi olo. oikeessa krapulssa aikoinaan ainaki oksentaminen helpotti ja sen ties et menee ohi iltaa mennes, heh. no pitää ottaa siltä kannalta et jos se ois merkki et siellä todella on jotain.
totta on tuo mitä joku kirjoitti vanhemmuuden huolista, mustakin tuntuu nyt kun lapsi niin ei enää osaa ees nukkua oikee sikeesti,aina tuntuu et nukkuu koiran unta vaan, ja koko ajan pitää miettiä mahd.vaara tilanteita miten voisi ehkästä niitä niin sisäl ku ulkona, meillä tyttö viel joka paikas menos koko ajan( on siis nyt 1 v 7kk). saa nähä miten kahen lapsenkaa,,,hui oikee pelottaa, en varmaa osaa relata enää ikinä.tuntuu et sen muttaman kerran ku tyttö ollu mummolas yö kyläs ja sais nukkua aamul pitkää nii automaattisesti herään ajois ja heti soitan mummolaa et miten menny, vaik ainaha siel menny hyvin..noh jos tää helpottas aikaa myöten...=)
joku kuka toivoi kaksosia, mäkin olen olen aatellu aina et ois ihana saada, olis toisistaan seuraa aina ja tupla ilo, mutta hitsi että olis tuplatyökin, ehkä jos ekana syntyis mut jos nyt kun on jo lapsi ja pieni hänkin vielä nii oishan se aikamoista työtä jos nyt tulis kaksi. tosin sitten ois kerral jo 3 lasta vaik vaa 2 raskautta...
onko kukaa alkanut kirjotella mitään odotuspäiväkirjaa tai sen tapasta? aattelin pitäskö ruveta et muistais hyvin sit kaikki mil viikoil oli mitäki, esikoisesta en kirjotellu kun vaan tavalliseen päiväkirjaan sillon tällön, mut nyt ois kiva vertailla millon tuli mitäkin vaivoja..
jeminaz 6+5
Ajattelin vielä kurkata t'nnekin, kun leffaliput varatakseni avasin koneen (mies tulee ensi viikolla katsomaan mun kanssa Sex and the city -leffan, ihanaa!! :D). Täällähän on taas tullut vaikka kuinka paljon juttuja! :)
En nyt kauheasti kommentoi, mut vähän on pakko:)
Ensinnäkin ihanan mielenkiintoinen keskustelu äitiydestä saatiin aikaiseksi. Vaikea ja ihana asia, minkä jokainen kokee eri lailla, ja varmasti kuitenkin jollain tapaa myös samalla tavalla. Odotan sitä jännityksellä ja ilolla:)
Ihania lauantai-puuhasteluja teillä oli ollut lastenne kanssa:) Lintsiä ja Paukkumaissi-konserttia... Mahtavaa kun jaksatte lähteä pois sisältä, lasten kanssa varmaan pakkokin, mutta takuulla piristää omaakin oloa. Puhumattakaan sitten lasten riemusta! :)
Mulla mennyt päivä neljän seinän sisällä. Jospa tuonne vesisateeseen jaksaisi vielä mennä, mies ja koira mukaan. Vois hapekas ilma tehdä hyvää:)
Niin ja jeminaz, mä aloin muutama päivä sitten kirjoitella odotuspäiväkirjaa. Mietin, että kun tänne tilitän, niin voisin kyllä jonnekin ihan paperillekin, niin jäisi muistot itselleni. Ja joskus (toivottavasti) toista lasta odottaessa, olisi kiva vertailla. Ja vuosien päästä muistella. En ole normaalisti niin päiväkirjatyyppiä, viimeksi melkein kymmenen vuotta sitten kirjoittelin:) Mutta nyt hyvä syy yrittää!
tikru ja masukki (jolle miehen kanssa keksittiin hauska "työnimi" dino, kun saa mun mahan kurnimaan koko ajan ja kovaa:D) yhä rv 6+5
Pinoista piti sanoa, että vois ehkä olla hyvä idea aloittaa uusi pino vaikka joka ma, ja sitten pe viikonlopulle oma. Niin vaikka nyt alkuun? Jos keskustelu on näin vilkasta kuin nyt on ollut:) Ja ekana ehtivä vois aloittaa jos se kaikille sopii?
Tikru: tois odotuspäiväkirja on tosi ihana idea! mulla oli joku valmis kirja ekan kanssa mitä sai täytellä, ja harmikseni huomasin että siellä on vain siellä täällä jotain pieniä merkintöjä. Onneksi monet kaverit ja tutut muistaa mun oireiluja, iteltä ne on oikeastaan jo täysin unohtuneet. Nyt ois oikeesti ollu tosi kiva vertailla mitä muutoksia on millonkin tapahtunu.
Itsekin vaikka tiedostan sen keskenmenon riskin, olen jo surutta tilaillut henulta mamma-vaatteita (ne tosin lähetetään vasta vkolla 30 joten ne ehtii vielä perumaan jos jotain sattuu) ja lähestulkoon jo varannut tuprlarattaat ensi kevääksi. Perhe, suku ja suurin osa ystävistäkin taitaa jo tietää asiasta. Niin me kerrottiin ekankin kanssa. Jos jotain sattuu niin minkäs sille mahtaa. Hän ei sitten ollut meille tarkoitettu ja oli turhan heikko jatkamaan. Mutten kuitenkaan sure mitään etukäteen, nautin joka hetkestä.
Vaikka olisi kyllä kiva jos tämä väsymys vähän helpottaisi. Miehellä tuntuu olevan vähän pinna kireällä kun en saa mitään aikaiseksi, ei ole mitään mahtavimpia odotuskumppaneita tämä herra heikkohermo joka usein kuvittelee että makaan vaan koska mä nyt olen niiiiin raskaana ja niiiin väsynyt. Noh, ihan hyvää tekee sillekin välillä vähän ottaa enempi vastuuta näistä meidän kodin askareista. Miten teidän miehet ovat suhtautuneet raskauteen ja hieman väsähtäneempään huonovointiseen kumppaniin? Minä en viitti enää mieheni oikuista omieni lisäksi stressata, senkun kiukuttelee. Ensimmäisen kanssa yritin ihan liikaa ja suotta paapoa miestäni niinkuin se muka oikeasti olisi muuttunut jotenkin uusavuttomaksi näiden yhdessäolo vuosiemme aikana. Huomasin vaan että väsytin itseäni ja mieltäni murehtimalla näistä liikaa. Mieheni on kyllä oikeasti muuten ihan mukava! Jos siitä nyt tämän perusteella sai jotenkin huonon kuvan, vähän vain turhan tottunut siihen että minä hoidan kaiken ;)
Mutta oikeasti nyt väsyttää, pakko kömpiä pojan viereen nukkumaan, kellokinhan on peräti yhdeksän... Ja oisin niin kovasti halunnut tänään iltalenkille, harmittaa tosi paljon että se jäi väliin. Tähän muutokseen minun taas on vaikea yrittää suhtautua kun haluaisin edelleen jaksaa urheilla kun se nyt vaan on niitä omia henkireikiä, mutta minkäs teet...
Multa aina unohtuu nuo kaikkien kommentit siinä vaiheessa kun alan kirjoittaa, toiv en vaikuta aina tosi itsekkäältä!!!
Minustakin on kiva, että täällä käydään vilkasta keskustelua, joten minun puolestani kaikki häiriköiköön niin paljon kuin ehtivät! :)
Kiitos, Lastwish, tieni käy siis Henkalle. Sinulla on muuten kiva nicki!
ms_matami: Kiitos kesälomatoivotuksista, lomasta nautitaan, vaikka vettä kaataa taivaalta! :) Ja veit sanat suustani, minäkin povaan Mimmi75:lle kaksosia!! Olisiko kauhistus vai kiva ylläri? Itselleni olisi kyllä kauhistus, perhekoko kasvaisi kyllä rytinällä. Olen seurannut läheltä tutun perheen kaksoselämää ja huhhuijaa, on siinä kyllä hommaa, kun kaiken lisäksi eivät mokomat nuku ikinä yhtaikaa. Mutta ms_matami, jos sinä kaksosia toivot, niin peukuttelen sitten niitä sinulle! bdbd Ja tsemppiä kesätyöhön, on varmasti todella rankkaa..!
Aiai, yritin varata perjantaina neuvolaa, mutta eivät ruojat vastanneet puhelimeen... :( Maanantaina täytyy yrittää taas, mutta olen henkisesti varautunut siihen, että neuvola on joskus elokuussa.
Jeminaz: Minulle kävi ainakin niin, että toisen lapsen myötä lakkasin stressaamisen ja totesin, etten voi kontrolloidan kaikkea, aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Ja sen jälkeen on elämä hymyillyt. Jossain määrin on vain luotettava, että kaikki menee pääsääntöisesti hyvin. Täytyy torjua ne oikeat vaarat ja muuten vain uskoa, että pienemmistä töyssyistä lapset selviävät. Ovat kuitenkin aika kestäviä, ainakin meidän kuopus...
Odotuspäiväkirjasta: Minä olen raskausaikoina kirjoitellut päiväkirjaa, mutta siinä on ollut kyllä muutakin kuin odotuksesta, mutta niitä on ollut todella kiva lukea nyt. Eilen illalla juuri tutkailin, että milloin on pahoinvointi helpottanut ja mitä muita oireita on ollut. Ne unohtuvat kyllä muutoin tosi tehokkaasti.
Pinoilua kannattaisi varmaan tosiaan harrastaa pari kertaa viikossa, kuten Tikru ehdotti. Tuppaavat paisumaan nämä pinot.
Amanda: Meillä mies on varmaan seestynyt tai jotain, mutta tällä kertaa hän on todella ottanut minua huomioon. Aiemissa raskauksissa kaipasin kauheasti tukea enkä sitä oikein saanut, joten nyt jo etukäteen preppasin miestä, että tällaista tulee nyt olemaan ja että tätä kestää aikanasa ja että tarvitsen häntä. Koen myös syyllisyyttä, että en ole oma toimelias itseni, mutta koitan olla armollinen itselleni ja levätä, nyt kun sitä vaaditaan. -Ja minua myös rassaa se, ettei pääse liikkumaan! Väsymys, pahoinvointi ja tämä jatkuva yskä pitävät kyllä huolen siitä, että olen aika lailla naulittu keittiön ja sängyn väliin. Mutta tiedän senkin olevan väliaikaista, joten koitan nyt nauttia tästäkin ajasta, viimeistä kertaa.
Vinkki: Minä avaan aina kaksi välilehteä, kun alan kirjoittelemaan, koska en kyllä muuten muistaisi ikinä kenenkään juttuja...
Hilpsu
Ensimmäistä kertaa kirjotan, vaikka päätin että odotan vielä jonkin aikaa. Niin se palstailu vetää...
Mulla on nyt alussa kolmas raskaus, ekasta tuloksena on reipas 3,7v poika, toinen raskaus päättyi keskenmenoon (varmaan käyn pinoutumassa haahuihin myös). Nyt sitten tässä on toisaalta peloissaan, toisaalta innoissaan. Joka yökötys ja väsymys ja kaikki muutkin oireet on mulle suuri ilo. Viimeksi oireet vaan katosi ja tiesin heti ettei kaikki ole hyvin. Ekassa raskaudessa taas oli paljon vuotoja ja uhkaava keskenmeno viikolla 16, jonka jälkeen jäin sairaslomalle, kuitenkin poika synty tasan rv 40.
Kai se on se äidin luonne sellaiseksi tehty että aina kantaa huolta lapsestaan. Kyllä minäki sitä kätkytkuolemaa pelkäsin pojan kanssa ja huokasin, kun riski siihen oli ja meni.
Ehkä on hassua, mutta yksi uni sai minut luottamaan enemmän tähän raskauteen. Isäni kuoli viime kesänä ja nyt näin unta, missä isä minulle sanoi että vaikka on ollut paljon surua, niin silti täytyy uskaltaa luottaa tulevaan. Kai se vaan on se, kun oli vähän ajan sisään vauvan ja isän menetys, niin miettii että kuinka paljon jaksaa vielä menetystä kokea. Mun tarttee taas oppia keskittymään elämään...
Mut sitten muihin asioihin. Mulla on aivan helmi mies! Ei kyllä ole valittanut, vaikka on joutunu tekemään töittensä lisäksi KAIKKI kotihommat. Minä olen siis kotona pojan kanssa. Tässä vaiheessa jos joku tunnistaa, niin ollaan ihan hissuksiin tästä raskaudesta, eikö? Käytiin tänään syömässä hääpäivän kunniaksi, oli ihanaa ja rentouttavaa kyllä. Vähän pelkäsin että saanko mitään syötyä kun tuppaa nuo tuoksut ällöttään, mutta hyvin meni.
Niin on tässä vielä muutakin erikoista tässä raskautumisessa, me ollaan siis km:n jälkeen yritetty raskautta reilu puolitoista vuotta ja sain sitte clomit avuksi. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun kävin siinä clomien seurantaultrassa, niin lääkärin mukaan clomit ei olleet auttaneet. En tiedä, mutta raskaana olen silti. Silläpä on vaikea tietää mikä rv on menossa. Jos kuukautisista lasketaan, niin la ois 16.2.
Näin pitkä sepustus se sitte tuli. Toivottavasti kaikki pysytään nyt mukana sinne helmikuulle!
Sittis
Tervetuloa Sittikselle! Tsemppiä sinulle tähän alkuraskauteen, on varmasti rankkaa keskenmenon jälkeen. Toivottavasti unesi isästäsi on enne ja auttaa sinua jaksamaan.
Täällä on tänään hiljaista, eilen tuli vissiin pulistua senkin edestä. :)
Meillä juhlttiin tänään esikon synttäreitä ja etukäteen jännitin kovasti, että paljastun, jos olo on kovin huono jne. Mutta kaikki meni hyvin ja ruokakin maistuu aika hyvin tätänykyä. Luulen, että loppuviikon huonovointisuuteni johtui tajutomasta väsymyksestä ja univelasta. Vähän etoen, mutta kuitenkin ihan hyvin menee nyt ruoat alas. -Tyttö sai lahjasi mm. Tamagotchin ja se on nyt tosi pop. Oli kovin huolissaan nukkumaan mennessään, että miten ne nyt pärjäävät ja miten ne saa laitettua nukkumaan... No, äsken vilkaisin, niin onneksi mokomat otukset ovat nyt nukkumassa. Saas nähdä monelta heräävät ja herättävät koko perheen..!
Huomenna lähdetään sitten risteilylle, ihanaa. Pakata vielä pitäisi eikä jaksaisi yhtään. Muutenkin aika sellainen lomafiilis, ettei jaksaisi huolehtia mistään. Taisi olla taas vähän turhan tiukka kevät töissä, nyt purkautuu se kaikki suorittaminen. Haluaisi vaan olla möllöttää.
Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
Hilpsu rv 6+2
Niin, todellakin minulla oli kaksi follikkelia siellä kasvamassa... Minulle tämä raskautuminen 10kk:n jälkeen oli jo ihme, en edes uskalla villeimmissä kuvitelmissa ajatella, että tulisi kaksi! Kotona kuitenkin pyörii jo kaksi vilkasta tenavaa. Gyne sanoi, että siinä on n.7% mahdollisuus kaksoisraskauteen, kun kaksi follikkelia kypsyy! Eli onhan se tietty mahdollista... Kunhan nyt olisi se yksi, ja tämä raskaus jatkuisi helmikuulle, ja vauva syntyisi terveenä sitten.
Mimmi75, rv.4+5
Luin pinoa eteenpäin, niin sinäkin olit miettinyt, että mulle olis tulossa kaksoset. Nyt alkaa jo ihan pelottaa, jos teidän povaukset osuu oikeaan! En meinannu mennä alkuraskauden ultraan, mutta pitäisköhän käydä kurkkaan kuitenki onko siellä kuinka monta kyytiläistä...
Ajattelin vaan, kun oireesi ovat alkaneet niin aikaisin ja voimakkaina. Ovatko oireesi voimistuneet ja ovatko mielestäsi selvästi voimakkaampia kuin aiemmissa raskauksissa? Olisihan siinä sitten tuplahelmet sinulla..! :)
Hilpsu
IHanaa kirjoitella tänne ODOTUSpuolelle...
Tosi paljon harmittaa Nippara sun puolestasi, jos tse on sitä mitä kaikki eniten pelkää! Muistan sinut kuumeilupuolelta ja kun niin pitkään olette yrittänyt. Kuten edellisetkin on ilmaisseet, toivoa on vielä... Mutta mikäli pahin toteutuu, tosi paljon haleja ja voimia sinulle ja koko perheelle!
En nyt muista nimimerkkiä, olisikohan HIlpsu(?), kirjoitit niin osuvasti, koko äitiyshän on huolta täynnä. Mutta enemmän onnea kuitenkin!
Tikru, sun tekstejä on aina ilo lukea, omaat niin ihanan, positiivisen elämänasenteen. Et terrorisoi, kirjoita vaan niin paljon kuin lystäät! ;o)
Äsken oltiin kaupungilla käymässä, mun ja tytön lempibändi, Paukkumaissi, soitti! ;o) Niiltä tulee kuulemma uusi levy syksyllä, ihanaa. Käytiin kahvilla ja leivoksella ja yleensä mä hotkasen kaikki hyvät heti. Nyt kesti kauan ja jotenki ei makea maistu niin hyvin. Omituista ;o)
En oikeen tiedä rv päivistä tai lasketusta ajasta. Menkkojen mukaan laskettuna vai Tekayn sivulla kp mukaan, silloin olisin pitemmällä, kun oli lyhyt kierto... Käytän varmaan kuitenkin sitä Tekayn pvm, koska siellä sivuilla käyn ehkä useammin kuin näillä laskurisivuilla ;o)
V tasan 5 kai...