o0O HELMET 2009 vko 24 O0o

Ihanaa, kauan odotettu loma on vihdoin täällä ja selvisin vikasta päivästäkin kunnialla. Aamulla oli kyllä vielä niiiiin kauhea olo, että mietin, että mitä selityksiä töissä keksin, mutta väkisin vedin vuorotellen mehukeittoa ja piimää, että saisi jotain nestettä sisään. Niiden turvin sain sitten syötyä vähän puuroakin ja selvisin töihin "jo" puoli yhdeksitoista..! :)



Päivän kuluessa olo parani ja sitkeesti vaan yritin mutustaa aina jotain. Mandariinit on nyt aika pop, kuten ekassakin odotuksessa (eli olisiko tyttö tulossa?). Ja nyt suorastaan odotan kieli pitkällä miestä, kun se lupasi tuoda Subwayn. Se onkin eka kunnon ruoka sitten toissapäivän. Mutta onpa ihanaa, kun on nälkä!



Mieletön väsymys ja pääkipu edelleen vaivaavat, mutta eiköhän tässä nyt pääse sitten lepäilemään. Tuntuu hassulta, että nyt se loma sitten on, kun sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa...



Omanapainen Hilpsu rv 6+0

-amanda- ; Muakin ällöttää makeat!!! Ja minä myös syön karkkia paljon (=liikaa...). Tänään ostin kaupassa käydessäni itselleni Geisha-patukan, ja jo toinen pala alkoi tökkiä! Kotiin päästyä oli pakko juoda vettä ja syödä pari keittokinkkusiivua, kun tuntui että se makea ällötys jäi maistumaan suuhun... Kinkkuleikkeleet, tomaatit ja omena on aika IN tällä hetkellä mun herkuissa...



Mistähän johtuu, että mulla on etomista ollu jo reilusti yli viikon? Esikoista odottaessa pahoinvointia oli rv.6-10 lähes koko ajan, mutta en jatkuvasti oksennellu. Kakkosta odottaessa en kärsiny pahasta olosta juurikaan, ihan vain joitain ohimeneviä aaltomaisia etomisia.



Mimmi75, rv.4+4

Ja hyvin meni! Nyt ei voi kun leijailla tässä ihanassa olossa, että siellä todella on pikkuinen vauva kasvamassa... tai eihän tuota vielä ihan vauvaksi voi nimittää, mutta siltikin:) Mies tykkäsi kovasti kun sai nähdä pienen, etsi sydäntä kilpaa lääkärin kanssa ja oli niin miehisen tyytväinen itseensä kun bongasi pikkuruisen jumputuksen ihan itse:) Eli siis sikiö makoili siellä pienenä möykkynä pussissansa, ja yksi on siis tulossa:) Pituus vastasi viikkoja, huimat 6mm pitkä on meidän masukki:) Onnemme kukkuloilla nyt siis:)



Se omasta olosta. Ja amandalle kiitokset vikistä, täytyy ottaa joku kirja tuohon sängyn viereen.. joku romanttinen hömppä:) Mullakin on masennusta joskus ollut, ja nyt pelko että tän raskausväsymyksen myötä palaisi. Mutta renoosti olen yrittänyt olla, ja puhua, puhua ja puhua. Se helpottaa kummasti:)



Ja uudet, onnittelut ja tervetuloa joukkoon!!! :)



Ilonkyyneleet multa tuli (on nuo kaikki kyynelee herkässä:D) kun huomasin, että Tutti on päässyt odottajiin:) Hirmusti onnea ja tarrasukkia, että kaikki menee hyvin. Ja meneehän se, siihen täytyy aina uskoa.



Myös mammmaan liittyminen joukkoon ilahduttaa! Tokihan mä sinut muistan, olit vissiin vauvatoiveet 2009 -pinossa aluksi, ja sit aloitettiin yritys samaan aikaan ja kp:t tosiaan meni samoissa aika paljon:) Mä pidin myös palstataukoa (stressitön kierto, tärppi tuli) ja nyt sitten la laskurin mukaan 2.2.09:) Onnea siis sulle sylikaupalla! Kyllä kolmonen oli meille nyt se onnenluku:)



Mimmi75, sulle pitää myös henk.koht. sanoa että ONNEA!! Sä myös tuttu tuolta vauvatoiveet 09-pinkasta, ja niin hienoa että sait nyt plussan ja pääset miedän kanssa odottamaan helmi-vauvaa:) Pinon nimestä, niin HElmiä me ajateltiin olla, mut musta ainakin tuo helmihippuset (eikös tänä vuonna ollut huhtihippuset??) kuulostaa ihanalta:) sadunomaiselta, ihmeelliseltä, kauniilta... Ja kaikkea tuotahan meidän masuasukit meille on:)



Mielialat heittelee kuten varmaan kaikilla:) Tänään siis aamun hermoilua ja koko ajan piinaavaa pahaa oloa lukuunottamatta tosi iloiset ja optimistiset tunnelmat tänään!



Mukavaa viikonlopun alkua, Turussa ainakin taas sateen jälkeen paistaa aurinko:)



tikru ja masukki rv 6+4

ja tervetuloa kaikille uusille, niitä olikin tullut useampi:)



Ja Tikrulle onnea! Ultrasta selvitty hienosti! Mulla olisi vielä tää viikonloppu piinailua ja maanantai aamuna totuudenhetki, kyllä pelottaa! Kamalaa jos sieltä ei löydykkään mitään ja olen vain kuvitellut tämän raskauden tms.



Miina rv6+3

Heippa!



Nyt voin vihdoin uskoa, että raskaana ollaan.

Viime la tein haalean +testin, kiertopäivänä 23 vain (edellinen kierto kesti sen 23 pv). Viikon ajan olin hissukseen ja pelkäsin vuodon alkavan, edellinen hedelmöittyminen päättyi vuotoon, kemiallinen raskaus.

Tänä aamuna tein jo hyvinkin tumman +testin, viikkoja on vain reilut 4. Kaipa se pikkuinen on jo sinne kohtuun kiinnittynyt, toivottavasti malttaa pysyäkin siellä!

raskausoireita ei ole mitään selkeitä, mä vain tiesin viikko sitten jostain syystä olevani raskaana ;o) Nyt kuluneen viikon olen ahkerasti joka päivä tehnyt töitä aamusta iltaan, niin en ole ehtinyt miettiäkään raskautta tai -oireita. Illalla on sitten kun kotiin on päässyt, ihan kauhea väsymys. Tänään onneksi alkoi 2 vkon pituinen loma!!! Saa nyt hetken rentoutua ;o)



Ennestään mulla on jo Helmi, tosin vm. -06. Jos kaikki menee hyvin, tulee ihanasti syntymäpäivät lähekkäin toisiaan.

Kierukka poistettiin 4.1.08, 1 kemiallinen raskaus 03/08 ja nyt tämä.



Mukavaa liittyä joukkoonne ja toivottavasti saamme kaikki pysyä matkassa vielä n. 8 kk!



V

Tikrulla oli ollut ihana ultrakokemus! Voih, on se niin mieletöntä nähdä se pieni papunen siellä massussa... Kyllä se tekee koko jutusta todellisemman. Minun pitäisi jaksaa odotella vielä se reilu viikko...



Pinon nimestä: Minulle käy mikä vaan. Helmet on mukavan ytimekäs, mutta Helmihippusetkin on kiva.



Joku puhui kasvavasta onnentunteesta, niin se on tuttua täälläkin. Pelottaa vain kiintyä näin ajoissa, mutta toisaalta, milloin vain voi tapahtua mitä vain, joten nyt ei jaksa olla enää niin varovainen. Pikkuiselle eilen jo juttelin, että noin pieni ja näin kauhean olon aiheutat äidille. Vaikea uskoa, että sellaisen ihanuuden taas saa käsivarsilleen helmikuussa... :)



Hilpsu

Oi kiitos ihanista sanoista Tikru, tuli ihan liikuttunut olo :D

Mahtavaa kuulla hyviä ultrakuulumisia, mulla on myös varattuna aika rv6+3...jolloin toivottavasti löydettäisiin myös syke, tai että tää on ylipäätänsä kohdun sisäinen.



Ootteko muuten mittailleet lämpöjä plussan jälkeen? Ovatko tasaisesti sen puoli astetta koholla? Mulla heittelee aika reippaasti, alhaiset lukemat saavat "palan kurkkuun" (tästä syystä mittari on nyt piilotettu, heh)



Tutti rv 3+4 ((kuluisipa aika nyt nopeammini))

tutti: oon mittaillu lämpöjä ja on pysyneet kutakuinkin n.0,5 astetta korkeammalla, mutta nyt päätin lopettaa niiden mittailun juurikin tuosta samasta syystä että jos tulee alhaisempi lukema niin meikäläinen on samantein jo heittämässä kirvestä kaivoon :D



Mulla vaivana nyt meilkein täysi oireettomuus :(

pistää epäilemään koko raskautta :(



te joilla useampi lapsi, onko kaikissa raskauksissa ollut samat oireet?

ja erityisesti haluisin tietää onko teillä juilinut alamahaa joka raskaudessa?



Mulla esikoisesta alkoi juilimiset jo ennen plussaa, mutta nyt ei oo ollu mitään juilimisia ja tuntuukin ettei tuolla mahassa oo kukaan!



mammmaa 4+0 tai jotain

Ja ainakin meillä tosi kaunis sää! Pitää lähteä muksujen kans pihalle touhuaan...



mammmaa: Mulla esikoisella oireet alkoi noin rv.6 ja kakkosella alkuraskaus oli käytännössä oireeton (tai oireita sai hakemalla hakea). Nyt n.viikko oviksesta alkoi alamahan juiliminen, rinnat "kihelmöi" ja etoo... Eli kaikki on erilaisia!



Tunteet on kyllä tosi pinnassa. Eilen illalla luin tuota Tikrun ultrakäyntijuttua tippa linssissä! Pienetkin asiat liikuttaa... Esim. telkkarista tulee nykyisin tosi paljon itkettäviä juttuja!



Mimmi75, rv.4+5

Oikein hyvää viikonloppua kaikille, minä olen ollut sairaslomalla tämän viikon flunssan vuoksi.



ON: Oireita on vähemmän kun edellisissa raskauksissa, alavatsalla on kyllä painontunne, mutta oksentanut en ole sitten viikon viisi jälkeen :) Pahaolo kyllä löytää luokseni jos en syö mitään vähään aikaan. Rinnat on valtavat ja alavatsa turvoksissa niin ettei omat farkut mene kiinni, kävin ostamassa masutuubin ja odotuscaprit joista ei kyllä huomaa että ovat mammahousut :D

Ruokahalu on valtava ja vessassa pitää käydä useasti mutta se kaikista kamalin yrjöäminen on poissa (hyvä asia tietenkin mutta huolestuttaa onko masussa kaikki hyvin kun muista lapsista olen oksentanut 3kk putkeen)

Olo on suhteellisen mukava =) Ensiviikolla on ensimmäinen neuvola <3



lastwish ja "punkki" 6+5

Heippa kaikki helmet!



Tervetuloa uusille, tännehän on tullut mukavasti lisää porukkaa =)



ON: pahoinvointia ei ole, mutta jos nälkä pääsee yllättämään, niin tulee aivan kamala olo...pakko puputtaa vähän väliä jotakin pientä ja karkkiaski kulkee matkassa =D



Tikrun ultrauutiset oli mahtavia! Itsellä on ultra siis ensi tiistaina ja oon tässä pähkäillyt, että pitäskö sitä kumminkin siirtää hiukan eteenpäin, mutta enpä taida kumminkaan. Jännittää...



Ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään huomiseks provinssi-rockiin, mulla on pillimehuja ja välipalapatukoita varattu mukaan...



T:Hannekka ja Taimi-Armas 6+2

just tän takia en halua edes kurkistaa alkuraskauden ultraan ,turhaan vaan kiintyy jos näkee siel jonku köllöttelevän ja sydämen sykkivän kun kuitenkin monta viikkoa vielä mahd.mennä kesken.joten sinne 12 viikolle me odotellaa vasta. kaverini olivat eilen 12 viikon ultrassa ja siellä oli kuollut sikiö, 8 viikolla olivat käyneet alkuraskuden ultras ja viel sillon sydän sykki, joten aina on riski et menee kesken. itse tuntuisi siltä ettei se mitään huojenna et näkee jo varhaisil viikoil onko siel mitää ku sit tuntus viel kauheemmalta jos ei sydän enää sykkis 12 viikol. no nää on vaikeet asioita, enpähä viittiny kertoa kaverille et oon ite raskaana, vois meinaa olla ainaki nyt kauheeta kuultavaa. kaikille muillekin kyllä kerrotaan vasta ultran jälkeen.

Jeminaz 6 +5

Verinen vuoto alkoi tänäaamuna... Joten eiköhän tää keskenmeno ole. Soitin terveyskeskukseen ja käskivät maanantaina mennä neuvolaan. Olo on kamala, mahaa polttelee ja mieli on maassa. Hitto kun olisivat terveyskeskuksessa edes ultranneet että tietäis onko mitään toivoa enää =( Se siitä helmikuun vauvasta sitten... Kumpa tietäisin miten tästä noustaan... 21 kuukauden yritys sitten päättyy näin, ei tätä jaksais ymmärtää.



Itkuinen Nippara 5+5 (6+1)

Muistan sut tuolta kuumeilu-palstalta tosi hyvin (itsekin 10kk siellä vierailin ennen plussaa), ja mieltäni lämmitti kovasti, kun olit plussannut! Olen todella pahoillani, jos tämä on sinulla keskenmeno... Vielä on kuitenkin toivoa! Itselläni ensimmäisessä raskaudessa rv.6+ tuli veristä tihkutusta, mutta pieni oli ja pysyi kyydissä! Kaverillani alkuraskaudessa tuli reilumpi vuoto, mutta hänellä olikin ollut kaksoisraskaus ja toinen meni kesken. Pidän peukkuja, että siellä salamatkustaja pysyy mukana!!! Jaksamista...

Mutta jos yhtään lohduttaa niin minä vuodin edellisessä raskaudessani viikolta 9 viikolle 12 ainakin ja yksi muksuista pysyi kuitenkin loppuun asti mukana :)

Nippara, suurimmat pahoittelut sinulle ja miehellesi, jos vuoto on sitä mitä pahiten pelkäät. En löydä lohdutuksen sanoja. Sun tunteet on varmasti niin surulliset:'( Silti haluaisin vielä olla toiveikas parin edellisen tapaan. Maanantaina sä tiedät miten on. Hirmuisen paljon jaksamista sinulle tähän varmasti loputtomalta tuntuvaan viikonloppuun. Halaus<3



Jeminaz, kommetoin nyt sulle kun höpsö itken ihan kaikesta:) Nipparan suru, ja sun viesti saivat itkemään. Olen pahoillani sun ystävän puolesta. Heille varmasti todella rankkaa, ja sulle vaikeaa kun itse raskaana ja ystävällä tuollainen kokemus. Mutta niin. Olen ensimmäistä kertaa raskaana. Monella täällä tuntuu olevan jo lapsi/lapsia ennestään, silti jokaista raskautta jännittää yhtä lailla. Menin ultraan mieheni kanssa, koska molemmat halusimme varmistuksen raskaudesta. Ja tiedän, kuten varmasti kaikki täällä, että ei se sikiön näkeminen mitään takaa, keskenhän silti voi mennä. Ja lapsihan voi menehtyä vaikka synnytyksessä, kaikki on valitettavasti mahdollista. Mutta kaikkien näiden pelkojen keskellä, ainakin mun punaisena lankana on YRITYS olla POSITIIVINEN. Hulluksi tulisin, jos koko ajan miettisin että kesken menee. En tarkoita, ettei olisi hyvä olla realistinen. Kyllä minäkin faktat tiedän. En silti usko, että oloni olisi yhtään sen parempi, jos keskenmeno tulisi, olisin siihen kuinka "valmistautunut" ja asennoitunut tahansa.



Pitkä juttu, itku alkaa helpottaa. Höpsöt hormoonit:) En jeminaz tarkoita tällä kirjoituksella mitenkään loukata tai vähätellä sinun tapaasi ajatella. Halusin tuoda oman näkemykseni esille.



Minä ainakin koen, että jo se on ihme, että olen raskaana. Ei se ole itsestään selvyys. Yritän siis nauttia jopa tästä alkuraskaudesta. Eihän koskaan tiedä mitä tapahtuu. Kaikki voi mennä hyvin, tai sitten ei. Mutta ei mua ainakaan pessimismi auta.



Huh. Sydämestäni toivon, etten nyt loukannut ketään tällä vuodatuksella. Sitä en halua.



Omaan napaan huonoa oloa. Ekan kerran tuli aamupala ylös tänään. Nyt elelen appelsiineilla... Josko illalla menisi jo muutakin alas:)



Kaikille jaksamista ja mukavaa viikonloppua toivoen,



tikru ja masukki rv 6+5

tikru 08: en mie loukkaannu, jokaisel omat mielipiteet ja pelkonsa. meillä on siis toinen lapsi tulossa(näköjään meillä sama laskettu aika =) ) eli mä aattelen jotenkin niin et ekan kohdalla vaikka tiesin riskit niin jotenki kummasti en osannut pelätä keskenmenoa, en siis tod.ajatellut että meille voisi käydä niin, nyt kun toista ruvettiin yrittämään ja melkein heti tärppäs 2 menkat tuli siis pilsujen jälkee nii tuntui aivan uskomattomalta että voiko meillä olla muka näin nyvä onni, jotenkin en vaan jaksa uskoa kun tiedän kuinka monilla menee kesken jne. että meille suotaisi 2 onnistunutta raskautta ja vaikka terveet lapset. sen takia en jotenki osaa iloita tästä vielä koska pelkään et jos iloitsen nii sit jotenki maalaan piruja sienille ja kuitenki jotai tapahtuu...pöhköä ajatella noin mut en vaa halua pitää itsestää selvänä tätä. ja varsinka ku just eilen kaverille kävi niin nii en tiiä miten voisin omasta onnesta kertoa .

ja mulla näää alkuraskaudet ei ees kovin nauttimista ole, viime raskaus meni päivittäin oksentaen viikolle 13 asti, nyt tästä jo reilu viikon oksentanu, et tää vetä'ä fiiiliksiä aina vaa alas kun koko ajan krapulassa ois.

mut heti ultran jälkee alan varmasti iloita!

ja toisaalta myös kantasi että tottahan on et hienoa et aattelet et pahinta ei voi koko ajan pelätä, ekas raskaudes nimenomaa olin postiivinen alusta asti ja aattelin et ei meille mitään käy, eikä käynyt. jotenki yrittää hölmönä pssyykata itteesä ettei sattus niin paljoa jos menis kesken...tietty se sattuu vaik kuinka valmistautus.hienoa et olet alkanut nauttia jo alusta raskautta, niin se pitääkin ja kuitenkaan et ota raskautta itsestään selvänä. toivotaan etme päästään sinne helmikuulle, tai ties vaikka tammikuun puolel jo jotai tapahtuu ku niin alkukuusta laskettu aika.

Jeminaz 6+5

kolmas kierto mistä yritettiin tärppäsi:) Tosin pillerit oli olleet - tietystä syystä;) - poissa jo puolisen vuotta. Ja osaan tällä hetkellä hyvinkin samstua tuohon sun krapula-olotilaan. Juuri niin kuvasin oloa miehelle:) heikko, kuvottaa, oksentaa, helpottaa hetkeksi ja sit taas huono olo. Ja kun vaan aika auttaa asiaan... huhhuh.



Olin ymmärtänyt sut ehkä vähän väärinkin:) Tulee niin usein hlmö olo kun tunteet on niin pinnassa, ja tätä raskautta ajattelee 24/7 kun se olotilassa niin jatkuvasti tuntuu.



Toivottavasti sä nyt jaksat olla ystäväsi tukena, vaikka rankkaa on varmasti kuunnella hänen tuntemuksiaan eikä kokemus ainakaan lievitä sun omia pelkoja. Mutta jos ja kun sulla se 12 viikkoa täyttyy ja aikanaan kerrot hänelle, niin hänelläkin on jo hetki tästä omasta kokemuksestaan, ja pystyy jo varmasti olemaan iloinen sunkin puolesta.



Pientä taikauskoisuutta taitaa olla meissä kaikissa:) Niinkuin mulla ainakin oli esim. raskautta toivoessa kun jo yritys oli alkanut... " Jos en ajattele asiaa enkä testaa liian aikaisin, niin voisin olla raskaana.." Ihan kuin sen asian ajatteleminen olisi jotenkin vaikuttanut raskautumiseen:D



Samana päivänä tosiaan meillä la:) Toivotaan että ainakin tuonne tammikuun loppupuoliskolle päästäisiin:)



Varsinainen palstaterrori minäkin, jatkuvasti täällä. Kohta yritän kinkkupiirakkaa alas... Rakas mies laittoi just uuniin, yleensä tykkään siitä kovin, joten jospa onnistuis nytkin syödä:)



Täällä sataa, ja tuntuu hyvälle. Ei nyt mitään hellettä ainakaan jaksaisi.

Voi Nippara, kuten yllä jo monet sanoivat, älä vielä luovu toivosta! Pidän sinulle peukkuja ja toivon parasta. Mutta mikäli pahin toteutuu, niin voimia ja jaksamista suruun.



Mammmaa: Kuten Mimmi75 jo vastailikin, niin myös minulla on kaikki raskaudet olleet erilaisia. Ekassa oli rinnat kipeät ja vatsaa juili. Tokassa oli vain väsymystä. Ja tässä on ollut hyvin vähän oireita, mitä nyt tämä pahoinvointi on alkanut. Mutta kunnon oireita olen yleensä tuntenut vasta 5+ viikoilla.



Lastwish: Saako udella, mistä löysit masutuubin? Netistä olen katsellut masutuubeja, mutta vaikea hahmottaa minkä kokoisen tarvitsisi. Minä olen luopunut kaikista mammavaatteista, joten täytyy varmaan tässä lomien aikana etsiä jotkut siistit housut syksyksi töihin. Ja muutama paita, niin eiköhän niillä pärjää.



Itsensä suojelemisesta: Niin, lienee aika luonnollista, että kun jotain asiaa oikein kovasti toivoo, niin yrittää suojata itsensä pettymykseltä, jos asia ei toteudukaan. Ja on totta, että pettymyksiä tulee todennäköisemmin näiden 12 ensimmäisen viikon aikana, mutta niiden mahdollisuus on suuri myöhemminkin. Kun vauva on syntynyt, voi surra kätkytkuoleman mahdollisuutta. Kun rasavilli 5-vuotias viilettää pyörällään pitkin poikin, voi pelätä auton alle jäämistä. Ja kun sama rasavilli 18-vuotiaana viilettää autollaan, niin... tiedätte kyllä. Sitten on huumeet, raiskaukset jne. Tätä se vain on, äitiys, loputonta huolehtimista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oikeasti olen joskus ajatellut, että ei olisi pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, tuottavat niin paljon huolta ja tuskaa, mutta onneksi ne rakkaudentäyteiset hetket ovat voittaneet. Joikainen suojaa psyykeään miten parhaaksi näkee, mutta ns. sitku-elämässä on haittansa: milloin asioista voi alkaa nauttia, milloin on riittävän varma, että uskaltaa olla onnellinen. Mutta kuten sanoin, ymmärrän sen suojautumisnäkökannankin oikein hyvin, itse olin esikoisen kohdalla ehkä enemmän hermoraunio enkä uskaltanut nauttia pitkään aikaan. Omalla kohdallani koin, että se ei tehnyt minua ainakaan yhtään onnellisemmaksi, joten toisen kohdalla ja nyt olen yrittänyt enemmänkin vain antautua kokemukselle, jota en voi hallita.



).( Täälläkin vaivaa puputusvimma. Karkkiaski koko ajan taskunpohjalla - tosin niistäkin tulee paha olo, jos liikaa syö, ovat niin makeita. Lisäksi pari päivää on vaivannut tosi inha yskä. Olen astmaatikko ja mietin, että liittyykö astmaan vai raskauteen vai molempiin. Muistelen, että aiemmissakin raskauksissa olisi ollut alussa yskää. Ajattelin kuitenkin maanantaina yrittää soitella lääkärilleni, koska tämä haittaa kyllä aika lailla elämää.



Tuli Lintsi-reissukin tehtyä. Oli ihan kivaa, vaikka aamulla matkaan pääseminen vähän venyi, kun mahani ei päässyt ylös samassa tahdissa kuin muu kroppa... Lintsillä hiippailin ympäriinsä etsien ruokapaikkoja, joista voisi jotain kuvitella syövänsä. Mutta loppujen lopuksi teki hyvää olla raikkaassa ulkoilmassa ja lapset tietty nauttivat.



Nyt ruoanlaittopuuhiin. Tai ainakin katsomaan, kun mies laittaa...



Hilpsu rv 6+1

Ostin masutuubini H&M:stä ja oli musta ja valkoinen samassa paketissa =) Myöhemmin varmaan tilaan jostain nätimmän :)



lisää omaa napaa: Olen huomannu juovani koko ajan enemmän ja enemmän, tokihan ruokahalu kasvaa samalla mitalla mutta janottaa useammin. Lämmöt on mitatessa sen puoli astetta korkeammalla kun yleensä, tokihan sitä voisi murehtia raskauden onnistumisesta vaikka ja kuinka mutta minä päätin elää päivän kerrallaan :) Nippaukset ja huimaukset ja ajoittaiset pahat olot muistuttavat kyllä että sisällä kasvaa pieni papunen. Luonto kuitenkin päättää kuka jatkaa ja kuka siirtyy muualle :)



Kuunnelkaa naiset itseänne, antakaa aistienne viedä ja nauttikaa elämästä <3



lastwish 6+5 ja erittäin seesteinen olotila <3 kaikki on vaan niin ihanaa taas