Ekaluokkalainen on arka ja jännittää joten hänet joko A.) jätetään luokalle tai B.)

Siirretään monen kilometrin päähän eri kouluun pienryhmään jossa on muita lapsia joilla on oppimis- ja keskittymisongelmia.



Siis mitä?



Elikkä kyseessä oma tyttöni joka aloitti koulun syksyllä, hän on oppinut lukemaan sujuvasti pitkiäkin lauseita, hän osaa matematiikan yhteen ja vähennyslaskut viiteenkymmeneen lukuun asti. Hän on erittäin taitava kädentaidoissa ja liikunnassa, MUTTA hän on erittäin kova jännittämään, ei siis viittaa kovin useasti ja tässä häntä on tsempattu ja suuri askel eteenpäin onkin tapahtunut ja hän on alkanut olemaan aktiivinen tunneilla.



Tyttö on aina jännittänyt kovasti uusia tilanteita, jo päiväkodissa eskarissa näki kuinka jännitys oikein kihelmöi hänestä kevät- ja joulujuhlissa, mutta aina hän ne veti läpi kunnialla ja sitten jälkeen päin totesi itse ettei se niin kovin kamalaa ollutkaan.

Päiväkodissa hänellä oli niin mahtava opettaja joka olikin suuri apu joka ekasta tarhapäivästä alkaen kun äiti lähtikin portin luota töihin.



Tytöllä on läpi päiväkodin ollut kaksi läheistä ystävää jotka nyt koulussakin ovat hänelle tärkeitä, mutta kaveripiiri on laajentunut suuresti.



Opettajan mielestä jo ennen joulua tyttömme olisi pitänyt siirtää eri kouluun, sillä hänellä ei ollut resursseja (opettaja tekee parhaillaan ilmeisesti opinnäytetyötään joka tuntuu vievän häneltä paljon aikaa ja ajatuksia sillä usein opettaja laittaa jos edes muistaa laittaa Wilman välityksellä tiedotteita etc. ja sitten hän ihmettelee esimerkiksi kun yhdelläkään luokkalaisella ei ole ollut mukanaan lautapelejä koska hän itse on unohtanut laittaa viestiä kotiin että semmoisen olisi saanut erikoispäivänä koululle tuoda.)



Tytöllämme on myös hirveä tahto suorittaa kaikki hyvin jos ei täydellisesti ja tästä ollaankin kotona puhuttu hänen kanssaan useasti että väärin saa vastata ja virheitä pitääkin joskus tulla: niistä oppii. Ja juurikin tuon täydellisyyden tavoittelun takia tyttö meneekin joskus koulussa lukkoon kun on esim. hänen vuoro vastata matematiikan laskuun suullisesti, hän itse kertoo että jää miettimään mielessään ja varmistamaan että vastaus on varmasti oikein ennen kuin sen ääneen sanoo ja opettaja ei kuulemma jaksa aina odottaa vaan hoputtaa ja sitten tyttö omien sanojen mukaan ei halua vastata mitään vaan sanoo ettei tiedä vastausta. Kotona kun omassa porukassamme sitten kokeilimme tuota samaa suullista vastaamista niin että kyselimme tytöltä yhteen- ja vähennyslaskuja niin ne meni ihan loistavasti, yllätyin itsekin kuinka liukuhihnalta vastaukset tulivat ja sanoimme tytölle että antaa palaa samalla lailla koulussakin.



Mutta nyt sitten tähän on otettu mukaan koulupsykologikin joka teki tytöllemme testit että missä mennään oppimisen suhteen ja ne tehtiin niin että tyttö oli kaksin psykologin kanssa ja testitulokset olivat surkeat koska tyttöä jännitti niin kovasti uusi tilanne ja uusi ihminen ja hän on itse muodostanut nyt päässään ajatuksen että hän on tyhmä ja hän itse on alkanut puhumaan että ei pääse toiselle luokalle koskaan (en tiedä mistä tämä ajatus on hänen päähänsä nyt tullut, että onko opettaja tähän sävyyn puhut vaiko olisiko mahdollista että tyttö on joskus sattunut kuulemaan minun ja hänen isänsä keskusteluja aiheesta)



Ja nyt sitten tosiaan ollaan siinä tilanteessa että psykologi ja opettaja ovat antaneet meille vanhemmille kaksi vaihtoehtoa:

joko se koulunvaihto tytöllemme ja siellä pienryhmä tai sitten luokalle jättäminen.



Itse vain mietin että minne se jännittäminen muka katoaa jos lapsi laitetaan taas uuteen tilanteeseen uusien ihmisten kanssa.