Mikä tekee ihmisestä sairaalloisen saidan?

No tuo on varmaan kehittynyt omaksi elämäntavakseen ja taiteenlajikseen sodanjälkeisessä ilmapiirissä, jossa oikeasti kaikesta oli pulaa ja ihanteena oli se, että kykeni niukkailemaan. Tuohon saituuteen vaan tuntuu liittyvän myös tietynlainen tunnekylmyys, siihen on kanavoitu ne käsittelemättömät traumat ja tunteet, jotka on joko itse kokenut tai imenyt siitä ilmapiiristä, joka oli kodeissa sodan jälkeen, kun piti vaan purra hammasta ja yrittää selvitä niukoissa oloissa jälleenrakennuksen Suomessa.

Näin elää ihminen, joka tietää ettei viime kädessä voi luottaa kuin itseensä. Eli jos rahat loppuvat, ei ole mitään takuuta mistä apua ja että kyllä asiat aina järjestyvät. Naisten voi olla vaikeata käsittää tällaista ajattelua, koska naisia aina joku hyysää. Vaikka olisi hampaaton puliämmä, ei joudu kadulle asunnottomaksi koska aina löytyy joku mies majoittaa.

Ja se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa! :D

Todella pihi isä opetti minut tähän. En ole läheskään yhtä paha kuin hän, mutta esim. kahvilassa kahvilla käymistä inhoan tosissani, koska se nyt vain on järkyttävän kallista. 

Mä haluaisin tietää kans.

t. eräs jonka miehen veli haluaa km-korvauksen kun satunnaisesti pari kertaa vuodessa kuljettaa autolla omiensa ohella myös meidän perheen lapsia 4  kilometrin matkan kotoaan mummolaan

Minusta pihiys on ok niin kauan, kun ei käytä toisia hyväkseen. Jos taas sen sijaan vie saituutensa sille asteelle, että ruvetaan mankumaan toiselta autoa lainaksi eikä edes bensoja haluttaisi maksaa itse (!), tai että kavereiden oletetaan ravintolassa tarjoavan juomat ja ateriat kun kerran ravintolailtaa ehdottivatkin, niin sitten saa jäädä niiden säästyneiden rahojensa kanssa yksin.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:43"]

Minusta pihiys on ok niin kauan, kun ei käytä toisia hyväkseen. Jos taas sen sijaan vie saituutensa sille asteelle, että ruvetaan mankumaan toiselta autoa lainaksi eikä edes bensoja haluttaisi maksaa itse (!), tai että kavereiden oletetaan ravintolassa tarjoavan juomat ja ateriat kun kerran ravintolailtaa ehdottivatkin, niin sitten saa jäädä niiden säästyneiden rahojensa kanssa yksin.

[/quote]

Mun appiukko on niin saita, että kun osti uuden auton, lukitsi sen talliin ja kulki lastensa luona pyytämässä autoa lainaksi ja sanoi vielä ettei viitsisi uutta autoa liata ja ruostuttaa ajamalla suolamössössä talvisin :=DDDD

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:40"]

Näin elää ihminen, joka tietää ettei viime kädessä voi luottaa kuin itseensä. Eli jos rahat loppuvat, ei ole mitään takuuta mistä apua ja että kyllä asiat aina järjestyvät. Naisten voi olla vaikeata käsittää tällaista ajattelua, koska naisia aina joku hyysää. Vaikka olisi hampaaton puliämmä, ei joudu kadulle asunnottomaksi koska aina löytyy joku mies majoittaa.

[/quote]

Mun ystävän äiti on tällainen joten kyllä niitä sairaalloisen pihejä naisia löytyy naisistakin.

On myös naisia, joille on kunnia-asia pärjätä viimeiseen asti omillaan joten älä yleistä, kiitos.

Erään psykoanalyytikon mukaan saituus johtuu liian tiukasta siisteyskasvatuksesta, toki kasavtus tuolloin yleensä muutoinikin tiukkaa ja kylmää. Lapsi sisimmässään protestoi tiukkaaja liian varhaista siisteyskasvatusta ja haluaa pantata tuotoksiaa. Aikuisena haluaa pitää kiinni "omastaan" eikä luovuttaa muille mitään...Saita on yleensä myös tunteissaan saita, ei sano koskaan kohteliaisuuksi tai muuta ihanaa toisille.

Joillakin se on myös puhdasta rahanhimoa. Tietyllä tavalla säästämisharrastuksesta tulee pakkomielle, kun aina se tavoite, mikä summa tilillä pitää olla säästössä kasvaa ja kasvaa, tulee himo siihen, että summa pitääkin olla tämä ja tämä. Ja annas olla jos pitääkin koskea niihin säästörahoihin, esim. autonrempan, tai kodinkoneen oston takia. Sehän on ihan maailmanloppu! Ja sitä sitten itketään ja surraan ja valitetaan.

Säästäväiseen elämäntapaan tottuu, ja huomaamattaan karsii ja karsii kaikki "turhakkeet" elämästä pois, lopulta voi olla tilanne, että istuu pimeässä katsomassa telkkaria kun valoja ei voi säästösyistä pitää yllä iltasella.

Tiedän, koska anoppini on sairaalloisen säästäväinen. Syö vanhettunutta leipää, säästää ruokamenoissa epäterveen rajoihin asti, ei ikinä, koskaan osta mitään muuta kuin ruokaa ja sitäkin minimissään ja halvinta mahdollista. Tilillä makaa isot summat, mutta ei halua niitä mihinkään käyttää, vaikka vanhuuden vaivoja olisi mahdollista hoidattaa yksityisellä, ostaa ostopalveluna ruokapalvelua jne. Harmittaa ja säälittää, kun ikä-ihminen ei yhtään satsaa itseensä, vaikka kuinka painostaisi. Hautaansa niitä rahoja ei kuitenkaan saa, niin eipä tuossa ole juuri järkeä.

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Pihi näkee toisen ihmisen ahneena ja kateellisena, koska ei siedä nähdä näitä ominaisuuksia itsessään.

"Epäluuloisen tunteen vallassa hän uskoo, että toinen varastaa hänen ajatuksensa ja omaisuutensa, sen pienenkin hyvän, joka hänellä on, ellei hän kaiken aikaa ole varuillaan", Davidkin sanoo.

Jotkut ovat pihejä itseään kohtaan. Heidän on vaikea suoda nautintoa itselleen alituisten syyllisyydentunteidensa vuoksi.

"Ankara sisäinen omatunto sättii ja soimaa heitä jatkuvasti. Se viestittää, että 'sinä et minulle riitä'", Davidkin toteaa.

Kitsastelu on sairaalloista, kun se rajoittaa normaalia elämää. Ihminen kieltäytyy tarpeellisista asioista tai kieltää ne toiselta. Myös haaliminen menee joskus liiallisuuksiin.

Davidkinin mukaan pihiys on jatkumo, jonka kaari ulottuu rakentavasta kateudesta ja itsekkyydestä tuhoavaan ahneuteen. Pahimmillaan pihiys ilmenee itsetunnoltaan häiriintyneen ihmisen tuhoavana kateutena.

"Narsistisesti häiriintynyt ei voi ottaa toiselta vastaan mitään hyvää, vaan tuhoaa sen mielessään. Ottamalla vastaan hän joutuisi myöntämään, että toisella on hänelle arvokasta annettavaa. Hän suojautuu riippuvuutta vastaan kaikkivoipaisuuden illuusiolla", Davidkin sanoo.

Näin hän ei näennäisesti tarvitse toista ihmistä, eikä hänen tarvitse kohdata ja kokea suhteessa olemiseen liittyviä tunteitakaan.

Tuhoavan pihiyden, kateuden ja ahneuden vastakohtia ovat kiitollisuus ja anteliaisuus.

"Kun ihminen on kokenut saaneensa jotakin todella hyvää itselleen, hänessä syntyy tarve panna se kiertämään. Tätä psykoanalyytikko Melanie Klein kutsuu anteliaisuuden tunteeksi", Davidkin valottaa.

Tuhoava kateus voi muuttua rakentavammaksi, kun ihminen uskaltaa tiedostaa kateuden ja ahneuden itsessään.

"Psyykkisen ymmärtämisen ja työstämisen kautta itsetunto alkaa vahvistua ja kateus hellittää. Toisesta huolehtiminen saa tilaa. Surutyöllä ja kyvyllä surra on tärkeä rooli tässä kypsymisprosessissa."

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Pihi+on+kitsas+kaikessa/1135249302716

mun anoppi pesee muovipussitkin ja käyttää ne moneen kertaan, se on just tollanen setelikasojen päällä istuja, kituuttaa surkeaa elämäänsä eikä suostu mitenkään satsaamaan itseensä vaan säästää, säästää ja säästää aina vaan. ollaan koitettu sanoa, että tekis vähän elämää parantavia muutoksia taloonsa, mutta ei anoppi raatsi mitenkään kun se on kuulemma liian kallista eikä hänellä ole varaa. no ihan varmasti on,kun sillä on pankissa satojatuhansia euroja mutta ei vaan halua käyttää niitä!

Vanhempi työkaveri on juuri tällainen ihme pihi tapaus. Ostaa kaikki viimeisen päivän tarralla varustetut tuotteet kaupasta jotta säästäisi muutaman euron, syö niitä vielä sen päivämäärän jälkeenkin ja tuo työpaikalle meidän muiden haisteltavaksi eli meistä moni haistaa sen hänen härskiintyneen ruuan keittiö- ja ruokailutiloissamme ja käytävälle saakka, mutta hän itse ei. Kuvitelkaa sellainen vanhan kalan tai kitkerän sipulin haju joka leviää koko toimistorakennuksen siipeen! Eräs kysyi häneltä kerran että miksi et sijoita kunnon ruokaan kun tämä sekoitti vanhaa maksalaatikkoa, kaurapuuroa ja vanhoja öljyssä uitettuja fetajuustopalasia (??!) lautaselle ja työnsi koko satsin mikroon niin sanoi ettei nauti ruuasta ja ruokailemisesta niin että laittaisi siihen yhtään ylimääräistä rahaa, vaan täyttää sillä vain mahansa.

Ihonsa on kieltämättä huonokuntoinen ikäisekseen eli siinä näkyy pitkäaikainen huonon ravinnon saannin lopputulos, mutta tämä on se kummallisin osuus: näillä ruokamenoissa säästämillään rahoilla käy ostamassa kalliita monen sadan euron merkki-ihonhoitotuotteita eli kuvittelee paikkaavansa niillä ihoaan päältäpäin, uskoo kaikki naistenlehtien meikkimainokset mutta ei sellaista maalaisjärkijuttua että ihon kunto lähtee kehosta ja ruokavaliosta eikä Diorin purkista.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:43"]

Minusta pihiys on ok niin kauan, kun ei käytä toisia hyväkseen. Jos taas sen sijaan vie saituutensa sille asteelle, että ruvetaan mankumaan toiselta autoa lainaksi eikä edes bensoja haluttaisi maksaa itse (!), tai että kavereiden oletetaan ravintolassa tarjoavan juomat ja ateriat kun kerran ravintolailtaa ehdottivatkin, niin sitten saa jäädä niiden säästyneiden rahojensa kanssa yksin.

[/quote]

Juuri näin.

Itse tunnustan olevani hyvin saita, ap:n kuvaukset sattuivat kyllä, lukuunottamatta sitä, että en vaihda autoja jatkuvasti, vaan ajan samalla rämällä niin kauan kuin se kestää.

Pihiys / saituus / säästäväisyys on mielestäni tervettä niin pitkään, kunhan ei pyritä hyötymään toisten kustannuksella tai ahnehtimaan toisen saamia etuuksia tai kieltämään toiselta jotakin hyvää, kohtuullista tai tarpeellista.

Saituudestani huolimatta en pihistele ainakaan lahjoissa, koen häpeää, jos annan huonoja lahjoja, tai että saituuteni näkyisi niiden ostossa. Käytän mielelläni rahoja läheisteni hyväksi, vaikka itse saatan kieltäytyä ostamasta uusia vaatteita, käymästä kahvilassa, laittamasta kallista ruokaa tai ostamasta muita kuin halpamerkkejä tai rivialennettuja tuotteita.

Sillon saituus on sairautta, jos se satuttaa toista. Muutoinhan se on lähinnä hyve.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:50"]

Erään psykoanalyytikon mukaan saituus johtuu liian tiukasta siisteyskasvatuksesta, toki kasavtus tuolloin yleensä muutoinikin tiukkaa ja kylmää. Lapsi sisimmässään protestoi tiukkaaja liian varhaista siisteyskasvatusta ja haluaa pantata tuotoksiaa. Aikuisena haluaa pitää kiinni "omastaan" eikä luovuttaa muille mitään...Saita on yleensä myös tunteissaan saita, ei sano koskaan kohteliaisuuksi tai muuta ihanaa toisille.

[/quote]

Täyttä p*skaa.

Minusta kasvoi saita huolimatta tuhlaavaisesta ja lämpimästi rakastavasta perheestäni.

Sain esimerkkini muilta sukulaisilta.

Suomen sota- ja pula-ajoista on jotain 70 vuotta ja ihmiset ne vaan jaksaa kituuttaa, hamstrata, kulkea rääsyissä, syödä huonoa ruokaa ja piilottaa rahaa. Eli moni näistä saitureista, hamstraajista jne. ei vielä edes syntyneet silloin tai olleet niin pieniä etteivät muista juuri mitään! Tuon täytyy oikeasti olla joku kansansairaus tai joku geenivika nykyisissä ihmisissä, tai erittäin huono perintönä opittu tapa.

Raha ei ole tarkoitettu säästettäväksi vaan kulutettavaksi, jotta tämän maan talous pyörii ja näin taataan myös omien jälkipolvien työllistäminen sen myötä, mutta tajuaakohan ne edes sitä?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:33"]

No tuo on varmaan kehittynyt omaksi elämäntavakseen ja taiteenlajikseen sodanjälkeisessä ilmapiirissä, jossa oikeasti kaikesta oli pulaa ja ihanteena oli se, että kykeni niukkailemaan. Tuohon saituuteen vaan tuntuu liittyvän myös tietynlainen tunnekylmyys, siihen on kanavoitu ne käsittelemättömät traumat ja tunteet, jotka on joko itse kokenut tai imenyt siitä ilmapiiristä, joka oli kodeissa sodan jälkeen, kun piti vaan purra hammasta ja yrittää selvitä niukoissa oloissa jälleenrakennuksen Suomessa.

[/quote]

Sodat loppuivat vuonna 1941 joten ei sitä enää voi käyttää tekosyynä =D

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:45"]

Mun appiukko on niin saita, että kun osti uuden auton, lukitsi sen talliin ja kulki lastensa luona pyytämässä autoa lainaksi ja sanoi vielä ettei viitsisi uutta autoa liata ja ruostuttaa ajamalla suolamössössä talvisin :=DDDD

[/quote]

Tämä oli kyllä päivän paras! :DDD

Aloittajan kuvailema saituus tuntuu olevan vanhuksilla yleistä; säästöjä on, mutta niitä ei voi käyttää vaikka juuri eläkeiässä niitä olisi käytettävä ja nautittava elämästä, myös eläke on aina kaikilla "pieni" vaikka kyseessä olisi koko ikänsä työtä tehnyt hyväeläkkeinen ihminen ja koska eläke on aina "pieni", ei mitään voi ostaa. Jos vihjaiset siitä, kuinka vähällä rahalla opiskelijoiden ja pitkäaikaistyöttömien on tultava toimeen, se on aivan eri asia kuin "pienellä" eläkkeellä kitkuttaminen.

En tiedä, mistä lie johtuu mutta usein saidat ihmiset on muutenkin jotenkin ilottomia ja mistään ei saisi nauttia. Kaiken hankinnassa tärkein kriteeri on, tuleeko se kalliiksi ja jos tulee, sitä ei hankita.

Jos saidalla on auto, saita ajaa kilometrejä huoltoasemalta toiselle jos toisella asemalla bensa on 5 senttiä halvempaa. Jos kävelymatkan päässä olevassa lähikaupassa kahvipaketti on 2,90 ja automatkan päässä olevassa marketissa 2,50, saita ajaa automarkettiin ja ostaa yhden kahvipaketin. Jos kaupassa on kahvitarjoilut, saita ajaa sinne autolla saadakseen pahvimukillisen huonoa kahvia kun se on ilmaista.

Joskus saidan säästäväisyys onkin tuhlausta, mutta kun saidat ei yleensä ymmärrä kokonaisuutta kuten että 40 senttiä kalliimpi kahvipaketti lähikaupasta tuleekin halvemmaksi kuin autolla haettu halvempi vaan vain sen, mitä tällä hetkellä jostakin joutuu maksamaan.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:23"]

Olen ihmetellyt, miksi jotkut ihmiset ovat suorastaan sairaalloisen saitoja. Tarvetta sentin ylettömään venytykseen ei ole, mutta tavallisissa menoissa ollaan raivostuttavaan asti saitoja. Asutaan omistusasunnossa, autoa vaihdetaan uuteen tiuhaan, mutta vaatteet on ostettava alen jämätangosta, ruoka mieluiten ylipäiväisenä ja jonkun 10 sentin säästön takia kävellään vaikka kaatosateessa kilometrin päässä olevaan kauppaan eikä osteta tuotetta samasta kaupasta kuin muut ostokset kun se on 10 senttiä kalliimpi. Ja kauhea mouhoaminen vaikka kuinka kauan siitä, jos tuli ostettua shampoo tänään ja ylihuomenna se onkin tarjouksessa. Kahvilla ei voi käydä kahvilassa, koska kahvikupin hinnalla saa paketin tarjouskahvia. Kaikki mikä menee sellaiseen, joka ei ole välttämättömyys, on rahantuhlausta - matkailu, lehdet, uusi huulipuna jos vanhassa on vielä jäljelä. Puhelut ovat tosi lyhyitä, ettei vaan tule laskua ja palvenumeroihin ei voi soittaa lainkaan vaikka olisi tarvetta, koska nehän ovat niin kalliita. Valtavan innostuksen saa aikaan se, kuinka paljon on taas onnistuttu säästämään ja niitä säästettyjä rahojahan ei tietenkään voi käyttää mihinkään vaan ne on oltava säästössä.

Tottakai ymmärrän, että jos on pakko, on oltava säästäväinen, mutta normaalisti toimeentulevien ihmisten kohdalla joku kahvikupista nipottaminen tai 10 sentin säästön perässä juokseminen ei vaikuta oikein terveeltä asenteelta.

[/quote]

Järkeäv ihminen ei käy kahvilassa. Oikeasti on täysin järjetöntä maksaa pari euroa jostain kahvikupista.

Mielummin kulutan tekniikkaan jne. rahani kuin johonkin ylikalliiseen ruokaan