Lue keskustelun säännöt.
Veljeni pyysi apuani
08.04.2012 |
Olen hämilläni. Veljeni pyysi apuani, jotta hän ja miehensä voisivat saada lapsen.
Lapsi siis saisi alkunsa minun ja veljeni miehen soluista, minä kantaisin ja synnyttäisin hänet. Veljeni mies tunnustaisi isyyden ja tahtoisi täyden huoltajuuden, jonka hälle antaisin. Tämän jälkeen veljeni adoptoisi lapsen perheensisäisellä adoptiolla.
Tälläinen järjestely on tietenkin ainoa tapa, jolla veljestäni ja hänen miehestään voi tulla vanhemmat. Suomessa kun samaa sukupuolta olevat eivät voi adoptoida perheen ulkopuolelta. Mikään pakko tietenkään synnyttäjän ei tarvitse olla minä, mutta toisaalta näin toimien lapsella olisi samaa geeniperimää myös veljeni kanssa.
Tiedän, että he olisivat upeat vanhemmat. Ja toki toivoisin omille lapsillenikin serkkua, muualta niitä ei ole tulossa sillä mieheni on perheensä ainoa lapsi ja minullakin on vain tämä pikkuveljeni.
Meillä on lapsettomuustausta, miehestäni johtuva, minun hedelmällisyydessäni ei oletettavasti ole vikaa. Tiedämme molemmat millaista on toivoa lasta, jota ei saa. Meidän lapsemme ovat lahjasoluilla tehtyjä, tiedämme siis senkin, ettei lapsi ole sen enempää tai vähempää oma, olivatpa geenit kenen vain. Minä tahtoisin tehdä tämän, mutta asia on niin iso ja kysymyksiä on niin paljon, etten varmaan edes osaa miettiä niistä jokaista.
Mitä minun pitäisi miettiä?
Mies on luvannut tukea, päätinpä mitä tahansa. Muiden mielipiteellä ei ehkä ole niin väliäkään.
Kommentit (141)
He adoptoisivat, olisivat jo adoptoineet/ jonossa jos se olisi mahdollista. Se ei vaan ole. Ovat aviopari, joten toinen ei voi yksinään adoptoida.
Lapsi saa yhden turvallisen häneen täysin sitoutuneen hoitajan ja järjestämme asian niin, että mahdollisimman pitkään myös rintamaitoa. Uskon jaksavani pumpata pidempään kuin keskimäärin suomalainen nainen jaksaa täysimettää. Siihen kun ei kummoista vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatellaan lapsen parasta, oikeutta normaaliin perhe-elämään jossa on äiti ja isä??
He adoptoisivat, olisivat jo adoptoineet/ jonossa jos se olisi mahdollista. Se ei vaan ole.
Ymmärrätkö että siihen on syynsä ja ajatellaan lapsen parasta, oikeutta normaaliin perhe-elämään jossa on äiti ja isä??
He adoptoisivat, olisivat jo adoptoineet/ jonossa jos se olisi mahdollista. Se ei vaan ole.
En ymmärrä. En ymmärrä lainkaan miten tätä asiaa voi perustella lapsen parhaalla. Kyse ei ole millääntavoin siitä.
Jos samaa sukupuolta olevat parit saisivat luvan hakea lasta adoption kautta, olisi adoptiolautakunnalla ja kohdemailla yhä edelleen täysi oikeus arvioida adoptiota hakevien paremmuus siihen järjestykseen kuin tahtoisivat.
Adoptiojono ei ole mikään looginen vuoronumerojärjestelmä, josta jokainen saa automaattisesti vuorollaan naperon kotiinsa.
Ei olisi ongelma jos vaikka joku maa valkkaisi keskituloisen Matin ja Maijan maaseudulta paremmiksi vanhemmiksi kuin suurituloiset Juhan ja Jonnen Tampereelta ja pikkuinen pääsisi lehmien lähelle kasvamaan osana perhettään. Ongelma on se, etteivät Juha ja Jonne pääse edes listalle.
Nythän tilanne on se, että alkoholisoitunut ja väkivaltatuomioita saanut heteropariskunta voi hakea adoptiolasta (ei sitä kyllä saa, mutta hakea voi) kun taas tasapinoinen, terve ja toimeentuleva samaa sukupuolta oleva pariskunta ei voi edes hakea adoptiota. Siinä nyt vaan ei ole niin mitään järkeä.
Jos itselläni olisi tuollainen tilanne. Veljeni on minulle oman perheeni jälkeen tärkein ja läheisin ihminen.
Suomen Kuvalehdessä oli juttu vastaavasta tilanteesta juuri ennen kuin lakiuudistus kielsi sijaissynnytyksen. Olisko ollut vuonna 2006 tuo juttu. Siinä oli muistaakseni sisko sijaissynnyttäjänä siskolleen. Lapsi oli alakouluikäinen tuohon aikaan, ja tiesi tätinsä odottaneen ja synnyttäneen hänet. Oli tosi hyvä juttu, ehkä saisit sen kaivettua jostain (SK:n toimituksesta?).
Mainitsemassani jutussa oli tosin kyse heteroparista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan suostuisin, jos asiat olisivat kuten ap kuvaa ja raskaana oleminen ei olisi minulle liian suuri koettelemus.
Miten ap, käytkö itse töissä? Työnantajaasi kohtaan olisi kyllä aika epäreilua, että hän joutuisi äitiysloman kustannusten maksajaksi jonkun ulkopuolisen perheen lapsen syntymän vuoksi. En silti pidä tätä riittävänä syynä jättää hanketta sikseen, koska vikahan on laissa, johon yksittäiset ihmiset eivät voi mitenkään vaikuttaa. Mietin vaan, että jos joudut työnantajan kanssa sopimaan äitiyslomasta, niin aiotko teeskennellä hänelle että teille on tulossa ihan normaalisti perheenlisäystä? Ja miten sitten töihin palaaminen?
Noita miehen ja naisen malli -juttuja en kyllä itsekään miettisi. Onhan jo tutkimuksissakin osoitettu, että homo- ja lesboparien kasvattamista lapsista tulee keskimäärin terveempiä ja henkisesti tasapainoisempia kuin heteroparien. Homoseksuaaliset vanhemmat ovat ilmeisesti sen verran valikoitunutta porukkaa, että pystyvät vanhemmuuteen keskimääräistä paremmin, ja osaavat myös huolehtia siitä että lapsi saa elämäänsä kaikki tarvitsemansa ihmiset ja "mallit".
Juridiset kysymykset lienevät tässä se suurin haaste kyllä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten asia etenee!
Isyys menee automaattisesti aviopuolisollesi - ellet itse kiistä sitä, ja sano, että sinulla on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde veljesi miehen kanssa. Bioisä tunnustaa lapsen. Sinä luovut kaikista oikeuksistasi, ja miehestä tulee yksinhuoltaja. Sen jälkeen perheensisäinen adoptio, niin että veljestäsi tulee lapsen laillinen isä. Käytännössä tuskin sujuu näin helposti, mutta noin periaatteessa. ;)
Onnea valitsemallanne tiellä, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin suostu! Olen itse pohtinut tätä aihetta, sillä siskoni ei voi saada lapsia. Itse olisin suostunut, jos olisivat pyytäneet. He ovat tällä hetkellä adoptiojonossa, kun kerran ovat keskenään eri sukupuolta. On varmasti hankalaa luopua vauvasta, mutta siihenhän asennoituu jo alusta asti, joten mielestäni turha verrata siihen, että luopuisi nyt omista lapsistaan. Mielestäni taas lapsen kieroon kasvamiseen vaikuttaa enemmän esim. Alkoholismi tai väkivalta kuin vanhempien sukupuoli. Kyllä niitä naisen ja miehen rooleja ja ydin perheen rakennetta toitotetaan esim. Päiväkodeissa riittävästi. Ja varmasti läheisiä naisihmisiä tulisi löytymään tämänkin lapsen elämään,esim täti. Sitä jäin miettimään, että hyväksytäänkö homoparin perheen sisäinen adoptio, jos eivät muutenkaan saa adoptoida?
Kyllä niitä naisen ja miehen rooleja ja ydin perheen rakennetta toitotetaan esim. Päiväkodeissa riittävästi. Ja varmasti läheisiä naisihmisiä tulisi löytymään tämänkin lapsen elämään,esim täti.
kuinka aikuiset itkevät biologisen vanhemman kaipuuta ja iloitsevat kun ovat hänet löytäneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vielä kommentoida tuota kun joku, ehkä ap, sanoi että jos ei ole kokenut lapsettomuutta, ei pysty niin eläytymään siihen toisten lapsettomuussuruun ja jos sen ymmärtäisi voisi paremmin lapsesta luopua.
Tunnen sympatiaa lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan, mutta vaikka kokisin mitä, en usko että tuo sympatia ja suruun eläytyminen saisi minut laittamaan lapsettomuudesta kärsivän tunteet sen edelle mitä itse tunnen omaa lastani kohtaan, niin että voisin antaa oman lapseni jollekkin lohduksi. En voi tuntea kehenkään vahvempaa kiintymystä kuin lapseeni. Itselleni olisi aivan käsittämätön tilanne jos joku pyytäisi minua antamaan lapseni hänelle, enkä usko että sitä mikään voi muuttaa.
^En muistaakseni ole sanonut tuollaista, itselläni oma lapsettomuustausta vain auttaa ymmärtämään miten suuresta asiasta todella on kyse.
Ja missään nimessä en kykenisi luopumaan yhdestäkään omasta lapsestani missään tilanteessa. Ajatuskin ahdistaa niin ettei meinaa henki kulkea. Tämä tuleva lapsi ei vain tosiaan ole minun, vaan veljeni ja hänen miehensä. He eivät siis ole pyytäneet yhtäkään minun lapsistani vaan minun apuani saadakseen ihan oman. Mitenkähän tämän vielä rautalangasta vääntäisi?
Se ei ole sen ihmeellisempi juttu kuin sekään, että meidän lapsemme ovat 100% meidän, vaikka geneettisesti sitä ovatkin vain puoliksi.
Ja kiitos juttuvinkistä! Etsin lehden ja toivottavasti myös perheen, jos vaikka tahtoisivat jutella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin onnellinen veljesi ja hänen puolisonsa vuoksi. Ja heidän tulevan lapsensa. Hän tulee varmasti saamaan paljon rakkautta sekä vanhemmiltaan että muilta sukulaisiltaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja onnellista odotusta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odotan ensimmäistä lastani, jolla todettiin hiljattain down. Tuli vain mieleen, että oletteko huomanneet puhua selväksi tämän puolen asiasta: onko veljesi puolisoineen ymmärtänyt, että kaikki lapset eivät synny terveinä, ja miten toimitte jos todetaan kromosomi- tai rakennepoikkeama?
Tsemppiä teille.
Me olemme puhuneet paljon. Sovittu on mm seuraavista asioista:
-Yritämme raskautta joko kokonaisen kalenterivuoden tai kymmnen ovulaation ajan, riippuen siitä kumpi määre tulee ensin täyteen. Tämä siksi, että henkisesti homma on kuitenkin raskasta meille kaikille, on hyvä laittaa hommalle rajat jonka aikana onnistutaan jos ollaan onnistuaksemme. Lisäksi en tahdo loputtomiin luopua yhdynnästä mieheni kanssa.
-Yhden alkuraskauden keskenmenon jälkeen jatketaan, mutta jos ultrassa näkyy sydämenlyönnit ja raskaus menee kesken, niin sitten ei enää yritetä. Taas se, ettei henkinen taakka kasva liikaa.
- Lapsi on veljeni ja hänen miehensä. Jos tutkimuksissa näkyy jotain joka on vialla, on päätös raskauden jatkamisesta heidän. He tietävät kyllä oikein hyvinkin etteivät kaikki lapset synny terveinä eikä kaikki ongelmat näy seuloissa.
- Elän raskauden yrityksen ja lapsen odotuksen ajan niillä samoilla säännöillä millä olen elänyt omienikin odotuksen kanssa. Harrastan liikuntaa siinä missä muidenkin raskauksien kohdalla, syön samat lisäravinteet ja vältän samoja asioita.
-Tulevat isät osallistuvat aktiivisynnytyksen kurssille kanssani ja tulevat mukaan synnytykseen.
-jne. jne.
Kysymyksiä järjestelyistämme (sitä juridista puolta lukuunottamatta) sopii toki esittää. Voihan olla, että tulee eteen jotain mitä emme vielä ole miettineet vaikka pitäisi.
Hei.
Tahdoin vain tulla kertomaan, että veljestäni ja hänen miehestään on tullut onnelliset vanhemmat. Ja minusta ylpeä, kiitollinen ja tyytyväinen täti. Heidän lapsensa on ihana ja oli oikea, joskin monin tavoin raskas päätös suostua tähän.
Tämän ketjun kommenteista oli meille paljon apua. Kiitos.
Ihanaa kuulla! Onnea koko porukalle!
Onnittelut kaikille!! Kiva kun tulit kertomaan.
T. Yksi ketjua seurannut ja kommentoinut
Lapsi tulee myöhemmin ihmettelemään monen monta kertaa, miksi äiti ei rakastanut häntä niin paljon, että olisi halunnut pitää hänet ja miksi äiti rakasti enemmän muita lapsiaan.
jaa-aa, kyllä minulla menisi ainakin omat jo maailmassa olevat lapset ja perhe, veljen toiveen edelle. Tällä tarkoitan sitä, että tietäen mikä riski raskaus on naisen terveydelle, en ottaisi sitä riskiä kenenkään muun vuoksi. Sulla tietysti jos on raskauden ja synnytykset sujuneet ongelmitta voi olla ajatus, että kaikkihan menee kuitenkin hyvin...
mutta minä kun olen itse ollut kuolla synnytykseen ja tiedän liian monia joille on tullut vaikeita komplikaatioita (kyllä jopa äitejä kuolee synnytykseen puhumattakaan niistä lapsista) niin en voisi kuvitellakkaan ottavani sitä riskiä toisille.
Kuvitteellisesti vaikkapa jos peräaukonsulkijalihas repeytyisi synnytyksessä, niin kärsisin sitten pidätyskyvyttömyydestä veljeni onnen vuoksi...
Itselläni on kaksi lasta ja suoraan sanottuna en uskalla harkita edes toista, sillä ajattelen että ensisijaisesti näillä olemassa olevilla lapsilla on oikeus äitiin, hyvinvoivaan äitiin. minulla siis raskausaika on ollut fyysisine oireineen helvetillistä (sairaalamakuineen jne) ja koin jo toisessa raskaudessa huonoa omaatuntoa siitä, että en kyennyt olemaan sellainen äiti kun halusin esikoiselleni raskauden vuoksi.
Sitä miettisin myös tosiaan että jos lapsi syntyessään tarvitseekin mm tehohoitoa tai sairaalahoitoa pidempään.. makaisiko vauva yksin sairaalassa (kun isää ei ole vielä virallistettu) vai kävisitkö sinä häntä siellä hoitamassa. Lastensuojeluilmoitus varmaan sairaalasta lähtisi aika äkkiä eteenpäin, jos sinua ei sairaalassa näkyisi ja "vieras" mies sekä veljesi paikalla vaan olisivat. Heillähän ei kuitenkaan olisi oikeutta vielä virallisesti hoitaa lasta ja hänen asioitaan.