Lue keskustelun säännöt.
Veljeni pyysi apuani
08.04.2012 |
Olen hämilläni. Veljeni pyysi apuani, jotta hän ja miehensä voisivat saada lapsen.
Lapsi siis saisi alkunsa minun ja veljeni miehen soluista, minä kantaisin ja synnyttäisin hänet. Veljeni mies tunnustaisi isyyden ja tahtoisi täyden huoltajuuden, jonka hälle antaisin. Tämän jälkeen veljeni adoptoisi lapsen perheensisäisellä adoptiolla.
Tälläinen järjestely on tietenkin ainoa tapa, jolla veljestäni ja hänen miehestään voi tulla vanhemmat. Suomessa kun samaa sukupuolta olevat eivät voi adoptoida perheen ulkopuolelta. Mikään pakko tietenkään synnyttäjän ei tarvitse olla minä, mutta toisaalta näin toimien lapsella olisi samaa geeniperimää myös veljeni kanssa.
Tiedän, että he olisivat upeat vanhemmat. Ja toki toivoisin omille lapsillenikin serkkua, muualta niitä ei ole tulossa sillä mieheni on perheensä ainoa lapsi ja minullakin on vain tämä pikkuveljeni.
Meillä on lapsettomuustausta, miehestäni johtuva, minun hedelmällisyydessäni ei oletettavasti ole vikaa. Tiedämme molemmat millaista on toivoa lasta, jota ei saa. Meidän lapsemme ovat lahjasoluilla tehtyjä, tiedämme siis senkin, ettei lapsi ole sen enempää tai vähempää oma, olivatpa geenit kenen vain. Minä tahtoisin tehdä tämän, mutta asia on niin iso ja kysymyksiä on niin paljon, etten varmaan edes osaa miettiä niistä jokaista.
Mitä minun pitäisi miettiä?
Mies on luvannut tukea, päätinpä mitä tahansa. Muiden mielipiteellä ei ehkä ole niin väliäkään.
Kommentit (141)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:56"]
Lapsi tulee myöhemmin ihmettelemään monen monta kertaa, miksi äiti ei rakastanut häntä niin paljon, että olisi halunnut pitää hänet ja miksi äiti rakasti enemmän muita lapsiaan.
[/quote]
Ei hyvää päivää nyt taas.
Eivät tuon lapsen biologiset vanhemmat ole sisaruksia, vaan äiti on ap ja isä hänen veljensä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:56"]
Lapsi tulee myöhemmin ihmettelemään monen monta kertaa, miksi äiti ei rakastanut häntä niin paljon, että olisi halunnut pitää hänet ja miksi äiti rakasti enemmän muita lapsiaan.
[/quote]
Ei hyvää päivää nyt taas.
Eivät tuon lapsen biologiset vanhemmat ole sisaruksia, vaan äiti on ap ja isä hänen veljensä mies.
[/quote]
Se ei muuta sitä asiaa, että lapsen synnyttänyt nainen, siis hänen äitinsä, on antanut hänet pois mutta pitänyt aiemmat lapsensa. Vai kutsutko sinä ap:n veljeä äidiksi? Samoin lapsi varmaan monta kertaa ajattelee, että siellä ne hänen siskonsa ja veljensä nyt ovat äidin kanssa äidin kotona - täysin huolimatta siitä, että ap kutsuu itseään tädiksi ja sisarukset serkuiksi. Lapsi tulee potemaan huonommuutta koko ikänsä, vaikka hänellä kuinka olisi kaksi rakastavaa isää.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 16:19"]Se ei muuta sitä asiaa, että lapsen synnyttänyt nainen, siis hänen äitinsä, on antanut hänet pois mutta pitänyt aiemmat lapsensa. Vai kutsutko sinä ap:n veljeä äidiksi? Samoin lapsi varmaan monta kertaa ajattelee, että siellä ne hänen siskonsa ja veljensä nyt ovat äidin kanssa äidin kotona - täysin huolimatta siitä, että ap kutsuu itseään tädiksi ja sisarukset serkuiksi. Lapsi tulee potemaan huonommuutta koko ikänsä, vaikka hänellä kuinka olisi kaksi rakastavaa isää.
[/quote]
No höpsis, eikä ajattele eikä pode huonommuutta. Lapsen ja vanhempien välinen psykologinen side muodostuu niiden ihmisten kesken, jotka kuuluvat kasvuperheeseen varhaislapsuudessa, tässä tapauksessa kahteen isään. Lapselle itselleen tuo on maailman luonnollisin asia, eikä hän tule kaipaamaan bioäitiään ja sisaruksiaan sen enempää kuin minä lapsuudessani kaipasin toisinaan tätiäni ja serkkujani, vaikka minulla äitikin oli.
- jos ap kuolee synnytyksessä mutta vauva jää henkiiin ?
- Jos ap:n veli tai veljen mies kuolee ennenkuin ap:n veli on saanut perheen sisäisen adoption järjestymään tai ehkä jo ennen vauvan syntymää ?
- Vauvan mahdollinen vammaisuus jne.
Kannattaa miettiä tosi tarkkaan mitä teette. Onko se niin tärkeää että vauva saisi sinun kauttasi veljelläsikin olevia geenejä vai tekisivätkö vaihtokauppaa ennemmin jonkun lesboparin kanssa jne.
-äitinne on adoptoitu lapsena
-sinä ja veljesi olette kaksosia
-veljesi on homo ja ollut pitkään miehensä kanssa
-sinulla ja miehelläsi on 4 lasta jotka tehty luovutetuilla siittiöillä
Joten sinuna olisin varovainen mitä kaikkea kertoisin suunnitelmistanne palstalla jolla paljon lukijoitaja ei kenenkää nperhe ole noin lisäänytmiskyvytöntä : ))))))
No äitimme on todistettavasti varsin hedelmällinen, kuten minäkin. Veljenikin varmaan olisi. Ei meidän kummankaan lisääntymisessä ole muuta estettä kuin, että olemme sattuneet rakastumaan siinä suhteessa "väärään" ihmiseen.
Juuri nyt tuntuu, että jos tämä lain suhteen olisi helpompaa, niin suostuisin heti.
Mutta on paljon mitä miettiä, toki on aikaakin siihen. Eipä minulla ole vielä edes kierto käynnistynyt kun kuopustamme ja viimeistämme imetän yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun lapsillasi mahdollisuus selvittää biologinen isä?
Itse ajattelen niin, että ainoat ihmiset maailmassa joille pystyisin sukusolujani luovuttamaan, tai sijaissynnyttäjänä olemaan olisi juuri omat sisarukseni. En luultavasti pystyisi oikeasti synnyttämään ja antamaan pois lasta, edes sisaruksilleni, mutta noin ajatustasolla, mutta vieraalle en ikinä voisi olla.
Olen hyvin läheinen sisarusteni kanssa, ja he minun lasteni kanssa. Sinällään ajattelisin, että sinun asemasi tätinä, vaikka oikeasti tietysti olisit bioäiti, olisi sellainen jonka itsekin pystyisin kestämään. Sillä oma siskoni on omille lapsilleni varmasti se "seuraavaksi tärkein" minun ja isänsä jälkeen.
Mutta paljon on asioita mietittävänä, ja toisaalta, jos tuohon mukaan lähtisit, niin lakiasiat olisi kyllä hyvä selvittää perinpohjaisesti jo etukäteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap voisi suostua kohdunvuokraukseen, joka tehtäisiin ulkomailla. Veli puolisonsa kanssa hommaisi lahjamunasolut tehtävään. Ap:n kannalta ja lasten kannalta on parempi, että et olisi biologisesti lapsen äiti.
Älkää yrittäkö tuhota sitä mahdollisuutta.
ap voisi suostua kohdunvuokraukseen, joka tehtäisiin ulkomailla. Veli puolisonsa kanssa hommaisi lahjamunasolut tehtävään. Ap:n kannalta ja lasten kannalta on parempi, että et olisi biologisesti lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi mietityttämään kun niin moni asia osui kohdalleen... Tosin ei vissiin ole koskaan ollut puhetta siitä, että äitis ois adoptoitu, mutta sen tiedän, että neljällä lapsellanne on yhteensä viisi mummoa, joista yhdellä oli vinkeä lempinimi ja toisen kaima varsin tunnettu yhden alakulttuurin piirissä.
Jos olet sama ihminen, niin on aika jännä, tai siis hurjan jännä. Minut tunnistat kyllä jos vähän laulelen, vaikka niitä taistolaislauluja. :D
P.S Jos tahdot jutella tästä niin kuuntelen kyllä, mutten puhu.
Itsekin asioita miettineenä, en voi sanoa muuta kuin, että go for it! Tosin tietysti kannattaa selvittää asiat kunnolla ensin ja miettiä loppuun saakka.
Jotenkin minulle tulee näitä lukiessa sellainen kuva, että nämä "en pystyisi ikinä luopumaan synnyttämästäni lapsesta!" - lauseet ovat vain ajattelemattomuutta. Sellaisen ihmisen ajatuksia, joka ei ole koskaan itse kärsinyt lapsettomuudesta ja joutunut kohtaamaan sitä ajatusta/pelkoa, ettei koskaan voisi saada omia lapsia.
Ap:n tapauksessa lapsi todennäköisesti saisi hyvät ja rakastavat vanhemmat, enkä usko, että jokin mystinen "äidinkaipuu" lasta alkaisi myöhemmin vaivata. Ja tietäähän hän aina miten on alkunsa saanut. Tuskin tuntisi itseään äidin hylkäämäksi, vaan ymmärtäisi olleensa toivottu omille isilleen ja tätinsä tehneen veljelleen ison palveluksen.
Ihanaa ap, ettet ole suoralta kädeltä kieltäytynyt auttamasta veljeäsi, vaan ainakin harkitset asiaa!
Itselläni on kolme lasta ja uskon, että suostuisin, jos oma läheinen veljeni minulta tällaista pyytäisi. Tiedän, että raskaus ja synnyttäminen olisivat ihan eri asia jo lähtökohdiltaankin, kuin omien lasten saaminen. Sitäpaitsi rakastan omia lapsiani niin paljon, että tekisin kaikkeni, että veljeni halutessaan saisi kokea saman ja saada oman perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi saavatko lapsemme tietää biologisen isänsä. Halutessaan saavat. Sen päätöksen olemme tehneet jo silloin kun olemme kertoneet miten isiltä puuttui vauvansiemenien puolikkaita ja niitä lainattiin. Täysi-ikäisinä voivat siis selvittää luovuttajan henkilöllisyyden, hän on kaikilla sama. Toistaiseksi ei ole ollut kiinnostusta aihetta kohtaan, mutta eipä äitimmekään etsinyt biomummoa ennenkuin kuuli odottavansa meitä.
Meillä nukuttiin viime yö huonosti, kuopuksella on jotakin masuvaivaa tms. Ehdin siinä pientä lohdutellessa ja kanniskellessa miettiä asiaa taas yhdeltä kantilta. Vaikka minä en muiden mielipiteistä piittaa ja uskon että lapsemme ymmärtäisivät, niin tuolla ulkona on maailma, jossa on ties mitä sekopäitä. Esikoisemme liikkuu joissain paikoissa jo ilman meitäkin, toisiksi vanhinkin kyläilee parissa kaveriperheessä ja kerhoilee. Heidän pitäisi valehdella raskaudestani. Ajatus on inhottava.
Ja murehdin sitäkin, että entä jos jokin tosiaan menisi pieleen, raskausmyrkytys, enneaikaisen synnytyksen riski... Jos joutuisin olemaan pitkään vuodelevossa tai muuten erossa omistani raskauden vuoksi? Minkäverran olen valmis luopumaan omien lasteni parhaasta mahdollisesta hoidosta antaakseni veljelleni saman?
Ja sitten on se valtava rakkaus noita kohtaan. Minun elämäni tarkoitukset. Jos on minun vallassani antaa tämä veljelleni, niin miten voisin olla sen tekemättä?
On jotenkin jopa hupaisee kuinka ne kaksi tässäkin ketjussa eniten esiintynyttä "En ikinä voisi luopua lapsesta / Lapsella on oikeus äitiin" argumentit ovat ne kaksi, jotka minua huolestuttavat kaikkein vähiten. Kyse on aikalailla isommista asioista.
Ja tähän ihan sisäpiirijuttu:
Mitä me teemme ystävä kallis sadan markan setelillä?
Olen saanut elämäni selkeimmän rukousvastauksen, ei ole enää mitään syytä epäillä.
Veljeni ja miehensä etsivät meille lakimiehen, minä vieroitan kuopuksemme syksyn aikaan ja isäinpäivän jälkeen aloitamme yrityksen.
Päätimme, että tärkeintä on, että lapsi syntyy ja hän saa kasvaa isiensä kanssa. Juridiset seikat järjestyvät kyllä jotenkin jossakin vaiheessa.
Olen levollinen ja onnellinen. Tulevat isät taas ovat malttamattomia ja onnellisia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuu Suomessakin kaiken aikaa. Aukaistaanko nyt ne silmät? Tässä on juuri se syy miksi allekirjoittanut vastustaa sukupuolineutraalia avioliittoa, sillä asiaa lanseerataan läpi puhumalla nais- tai miesparin oikeudesta adoptoida.
Totuus kuitenkin on se, että myös homosuhteessa elävillä on kaipuu omaan, biologiseen lapseen.
Miettikää oletteko valmiita hyväksymään laajemmassakin mittakaavassa Suomeen tämänkaltaisen toiminnan, tiedätte sen jälkeen kantanne tähänkin asiaan.
Lapsesta tulisi täysin veljeni ja hänen miehensä. Synnytyksen jälkeen olisin lapselle tasan täti.
Missä tästä on lämpö? Luonnollisuus? Biologinen side? Biologia on varmistanut sen, että omaan lapseen kiinnitytään ja häntä hoidetaan. Biologia on myös varmistanut sen, että vastasyntynyt pieni tunnistaa emonsa tuoksun, liikkeet, äänen ja läheisyyden ja tarvitsee kaikkea tätä.
Puhumattakaan siitä miten bioäidin rintamaito olisi elämän ensi kuukausina hyvin tärkeää saada; pienen vauvan suolisto on vielä kovin kehittymätön, ja korvikemaidot lisä- ja synteettisainelistoineen suoranaista myrkkyä.
Mutta kun ei. Sinä vain päätät kylmän rationaalisesti sivuuttaa kaiken tämän, siis kaikki nämä TOSIASIAT, jotka toimivat meissä - halusimme me sitä tai emme.
Käsittämätöntä järkeä.
Olen saanut elämäni selkeimmän rukousvastauksen, ei ole enää mitään syytä epäillä.
Veljeni ja miehensä etsivät meille lakimiehen, minä vieroitan kuopuksemme syksyn aikaan ja isäinpäivän jälkeen aloitamme yrityksen.
Päätimme, että tärkeintä on, että lapsi syntyy ja hän saa kasvaa isiensä kanssa. Juridiset seikat järjestyvät kyllä jotenkin jossakin vaiheessa.
Olen levollinen ja onnellinen. Tulevat isät taas ovat malttamattomia ja onnellisia. :D
Onnea tulevaan :)
Mikäli selkeän rukousvastauksen sait, tiedät tekeväsi oikein.
Kiva, että tulit asiasta kertomaan. Kerrohan sitten ensi keväänä viimeistään, miten asiat edenneet :)
Itselläni side lapseen oli jo raskausaikana tosi vahva. Olisin varmaan kuollut, jos en olisi saanut pitää häntä synnytyksen jälkeen.
Onko veljesi ja miehensä miettineet ihan tavallista adoptiota? Tai siis käytännössä kai toisen pitäisi adoptoida yksinäisenä hakijana. Jotenkin tuntuu hassulta, että biologinen puoli, siis geenit ja muut, olisi homojen kohdalla niin oleellista. Eiväthän he lähtökohtaisesti voi "jatkaa geenejään".
Ajattelin tulla kertomaan, että veljelläni ja koko hänen perheellään menee mainiosti. Lapsi on nyt touhukas leikki-ikäinen, hyvin puhelias ja utelias, onnellista lapsuutta elävä ihana oma persoonansa. Omat lapseni palvovat pientä serkkuaan ja hänen vanhempansa ovat sujahtaneet isyyteen kovin kivuttomasti.
Minkäänlaista äidin kaipuuta hän ei ole osoittanut. Mutta tahtoisi ihan valtavasti pikkuveljen tai -siskon. Mitä todennäköisimmin tuo toive toteutuukin, mutta minä en siihen osallistu kuitenkaan. Ei siksi, että katuisin, mutta iän mukanaan tuomat riskit ja toki muutkin riskit painavat nyt vaakakupissa enemmän.
Itse en pystyisi...lapsi kasvaisi ja saisi tietää, että äiti ja isi, siis biologiset, ovat sisaruksia. Aika hurjaa. Enkä muutoinkaan voisi kokea raskautta ja synnyttää ja luopua lapsesta....ei, ei.