Kuin ihastunut pikkutyttö

Olen jo ihastumisvaiheen yli, ollaan jo rakastuneita. Salasuhde toiseen varattuun. En suosittele.

Itse en varmaankaan pääsisi yli kokemastasi. Tuntuu, että "kertaluontoisen vahingon" saattaisi pystyä antaa anteeksi, mutta jatkuvaa ja toistuvaa pettämistä ei. Olet suuri ihminen, kun pystyt siihen!



Salasuhdetta tosiaan en varmaan pystyisi, tai edes haluaisi, ylläpitää, mutta mitäs sitten jos (ja kun) tulee sellainen mies vastaan, jonka kanssa haluaisin jotain enemmän (ja joka myös minun) ja vielä roikun epämääräisessä "parisuhteessamme"?



Haluan parisuhteen, haluan läheisyyttä, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi muutenkin kuin "kumppanillisesti". Mutta totta puhuakseni minun on hyvin vaikea nähdä tätä tulevaisuutena lasteni isän kanssa. Monet monituiset kerrat olen aiheesta puhunut vuosien mittaan, mutta mitään muutosta ei silti ole tapahtunut :(.



Äh, miksei elämä voi olla vain helppoa ja mukavaa?

ap

Tän jälkeen (4kk) ollaan sitten oltu koko ajan tekemisissä, nähdään kun voidaan. Ja ollaan rakastuneita. Ja petetään puolisoitamme.

kulkea omalla painollaan? En itse ole koskaan pettänyt parisuhteessa ja olen lähtenyt suhteesta siinä vaiheessa, kun pettäminen on alkanut houkuttaa sen hetkistä kumppania enemmän (en toki mistään hetken mielijohteesta kuitenkaan), joten en ainakaan usko, että pystyisin pettämään ainakaan jatkuvasti. Toisaalta tilanteessani en olisi kovin yllättynyt, jos jossain pippaloissa hairahtuisin kerran, mutta tuollainen jatkuva toiminta luultavasti hajoittaisi pääni. Miten sinä jaksat henkisesti elää petollisessa suhteessa? ap

Oletan, että sinäkin olet lähtenyt aikaisemmista suhteistasi ilman lapsia... Eihän silloin tarvi miettiä kuin itseään ja omia halujaan. Nyt on ongelmana se, että ei haluaisi kuitekaan hajottaa "ok" perhettä sen takia, että äiti on rakastunut. Tietenkään en olisi saanut pettää tai siis en saisi pettää, koko ajan tiedän tekeväni väärin. Ei sen tiedon kanssa ole helppo elää. Viimeksi eilen aamulla päätin, että nyt se loppuu. No ei se vielä loppunut.

Ei meillä ole mitään suunnitelmaan valmiina toisen miehen kanssa. On me toki asiasta juteltu paljonkin, mutta ne keskustelut päättyy aina samoin: ei vielä lopeteta. Kumpikaan ei halua päästää irti, mutta toisaalta ei halua lopettaa avioliittojaan. Pitäisi osata olla parempia ihmisiä.

Meillä ei siis ole kyse mistään vahingossa lipsahtamisesta, vaan tämä on ihan suunnitelmallista. Itse en mihinkään kännipanoihin suostuisi, eikä tämä toinen mies. Siksi nämä meidän juhlien jälkeiset jutut onkin olleet ihan vaan pussailua ja sänkyyn on menty ihan selvin päin ja tietoisena siitä, että nyt se tapahtuu. Eikä tässä siis ole kyse pelkästä seksistä, vaan jostain ihan muusta.

mutta kuuntelen yha uudestaan biisia magic in your eyes



se kolahtaa kuin haka, siis häkä

Järkevää on se, että on onnellinen. Meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä. Haluaako sen kuluttaa olemalla onnellinen vai onneton?

Minä erosin lähes 20 vuoden suhteestä, joka viimeiset 10 vuotta oli enemmän tai vähemmän tekohengitystä. Viimeisten vuosien aikana minulla alkoi olla ihastumisia, jotka tulivat ja menivät (selkeä merkki siitä, etten ollut onnellinen avioliitossani), kunnes sitten aivan yllättäen kulman takaa tuli mies, joka rakastui minuun ja johon minä rakastuin. Yritimme kuunnella järjen ääntä ja toimia sen mukaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Tunteet veivät voiton. Erosin ja nyt olen edelleen palavasti rakastunut tähän mieheen ja hän minuun. Elämä on ihanaa ja olen onnellinen. Totta kai ero kirpaisi ja tuntui pahalta, ensimmäinen vuosi meni siitä selvitessä. Mutta koskaan en ole katunut, en kertaakaan. Päätös oli ainoa oikea. Myös lapset ovat soputuneet siihen, että äiti ja isä asuvat eri osoitteissa.

Lue siis rakas ap tarkkaan nämä itse listaamasi kysymykset ja pohdi vastauksia. Onnea polullesi!

Onko se näivettyneen parisuhteen jatkaminen? Ydinperheen väenvängällä kasassa pitäminen rakkaudettomassa liitossa?

Kuka se määrittelisi järkevän minulle?

Onhan tällainen ihastuminen "järjen" tuolla puolen, enkä kellekään tosielämässä kehtaa tätä tunnustaa, silti mietin mikä tässä elämässä oikeasti on "järkevää".

ap

sanoinkin etta pian tulen kaapista ulos

olen myös todella ihastunut. Itse olen naimisissa, mies tavallaan sinkku. en edes halunnut ihastua tms, mutta kun toinen on niin samalla aaltopituudella, niin tunne vei mennessään. En muista koska olen tällaista vastaavaa tunnetta kokenut.

Käsittämätön vaikutus eilisellä tapaamisella! Eilen illalla ja tänään, kun mies ollut lasten kanssa muualla, en muuta ole taas ajatellutkaan kuin tätä ihastustani.

Töiden jälkeen vietin pari tuntia leväten ja päiväunelmoiden hänestä. Tuntuu itsestäkin taas naurettavalta, mutta AH, niin ihanalta :D.

sitäkin vääremmältä :(.

ap

vaikka olisikin "epätoivoista". Olen itse mennyt ihastumaan entiseen opettajaani joka on ensinnäkin yli kymmenen vuotta vanhempi (ja tässä iässä sillä on merkitystä), seurustelee ikäisensä naisen kanssa ja asuu eri maassa kuin minä. Alkaako oma tilanne vaikuttaa yhtään valoisemmalta? :D

vaikka olisikin "epätoivoista". Olen itse mennyt ihastumaan entiseen opettajaani joka on ensinnäkin yli kymmenen vuotta vanhempi (ja tässä iässä sillä on merkitystä), seurustelee ikäisensä naisen kanssa ja asuu eri maassa kuin minä. Alkaako oma tilanne vaikuttaa yhtään valoisemmalta? :D

Miten olet päätynyt ihastumaan häneen nyt, jos asuu eri maassakin? Vai onko ihastus jo vanhempaa perua :)?

vaikka olisikin "epätoivoista". Olen itse mennyt ihastumaan entiseen opettajaani joka on ensinnäkin yli kymmenen vuotta vanhempi (ja tässä iässä sillä on merkitystä), seurustelee ikäisensä naisen kanssa ja asuu eri maassa kuin minä. Alkaako oma tilanne vaikuttaa yhtään valoisemmalta? :D

Miten olet päätynyt ihastumaan häneen nyt, jos asuu eri maassakin? Vai onko ihastus jo vanhempaa perua :)?

törmättiin lentokentällä, ollaan juteltu netissä... nyt kun olen menossa suomeen lomalle on jopa pieni mahdollisuus että törmättäisiin uudestaan, säälittävänä täällä haaveilen :D en usko tosissani että tää koskaan etenee mihinkään kyllä.

törmättiin lentokentällä, ollaan juteltu netissä... nyt kun olen menossa suomeen lomalle on jopa pieni mahdollisuus että törmättäisiin uudestaan, säälittävänä täällä haaveilen :D en usko tosissani että tää koskaan etenee mihinkään kyllä.

olen eronnut noin neljä kuukautta sitten pitkästä suhteesta eli villi ja vapaa, heh, paljonpa siitäkin on hyötyä tässä tilanteessa kun toinen ei todellakaan ole... pitäisi vaan yrittää suunnata kiinnostus johonkin oman ikäisiin, vapaisiin miehiin. rehellisesti ei voisi vähempää kiinnostaa :/ edellinen poikaystävä oli niin lapsi että sattuu :D

Ap ainakin mainitsi jostain biiseistä joita kuuntelee, jos teillä on jotain kappaleita jotka sopii epätoivoisesti ihastuneille, niin laittakaa nyt ihmeessä niin saan jonkun kanavan tälle turhaumukselleni...

Nyt ollaan oltu pari vuotta ihan virallisesti yhdessa ja en olisi ikinä voinut uskoa olevani näin onnellinen. Harmi vaan ettei löydetty toisiamme aiemmin.

..voisinko löytää onnen jonkun toisen kanssa? Toisaalta mietin, että jos minua varten on joku odottamassa, hän löytyy silloin kun on sen aika. Ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti usko siihen, että lasteni isä tämä henkilö olisi, on jo aika lailla mennyttä :(.

ap

Mies pyörii taas koko ajan päässäni. Tunnen itseni naurettavaksi ja samalla surettaa oma surkea parisuhde, jolle ei edes jaksa yrittää tehdä mitään, koska en sitä yksin pysty pelastaa :(.

tämän typerän ihastukseni kohteesta. Alkaa itseänikin jo moinen tyhjäpäinen haaveilu rasittaa, kun en tule edes näkemään häntä viikkokausiin!

Tuntuu siltä, että alkaisin flirttaamaan estoitta, jos jossain tapaisin. Ääk.

ap

Pikkutyttöjen äitinä pisti silmään ap:n termi.