Lue keskustelun säännöt.
Kuin ihastunut pikkutyttö
06.04.2012 |
olen minä, yli 30-vuotias perheellinen nainen.
Väljähtänyt parisuhde, arki, kiire, vitutus.
Olen nyt sitten mennyt ihastumaan erääseen mieheen, ja olen kuin koulutyttö taas -kuuntelen biisejä, joiden sanoitukset sopivat epätoivoiseen ihastumiseeni, odotan ihastukseni tapaamista kuin kuuta nousevaa (vaikka kuinka vilaukselta vain), olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön (erityisesti kun tiedän, että näen hänet vaikka vain vilaukselta), uneksin hänestä, luen hänen täysin asiapohjaisia sähköpostiviestejään uudestaan ja uudestaan, katson hänen kuvaansa facebookista.
Itseänikin jo hävettää käytökseni, vaikken kellekään ole tunteitani tunnustanut. Siksi varmaan kirjoitan tästä tänne, kun en kehtaa edes ystävilleni tunnustaa lapsellista toimintaani :D.
Silti kehtaan kysyä, onko muita taantuneita kypsempään ikään ehtineitä ihastuneita linjoilla ;)?
Kommentit (224)
on ihan eri piireissä :) tää poika menee armeijaan... mieti :) olaan tuttuja tutun kautta. Tehtiin yks lyhyt projekti tässä kesällä yhdessä ja mun koko maailma käänty ylösalas.
86
Kyselee ap, jos "86" sattuisi olemaan joskus kuulolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoisin ap:lle että nosta se kissa kunnolla pöydälle. Kerro, missä sun tunteet menee. Kerro _omalle_ miehellesi että jos ette ala yrittää aktiivisesti saada kipinää liittoon takaisin (avoimuutta, keskustelua, yhdessä tekemistä muutenkin kuin lapsenhoidon lomassa, seksiä) niin on vaara että ajaudut avioliiton ulkopuolelle. En nimittäin usko, että olet vääntänyt rautalangasta miehelles että missä mennään.
On tosi yleistä, että kun kunnon ihastus hyökkää päälle niin sitten se oma vanha tuttu ja turvallinen suhde nähdään ihan eri valossa. Englanniksi sanotaan että se on infatuation fog; ihastussumu. Sen sumun läpi kaikki vanha ja oma näyttää tylsältä, avioliitto ei tunnu miltään. Siihen auttavat seuraavat asiat:
1. Avoin kommunikaatio oman puolison kanssa
2. Etäisyyden ottaminen ihastuksen kohteeseen. Ihastus ruokkii aivojen dopamiinitasoja; jokainen tapaaminen tai yhteydenotto on ikään kuin uusi 'fiksi'. Jos kontaktia ei ole, ihastus laimenee.
3. Yhdessä tekeminen oman puolison kanssa, treffit, ulkoilu tms
4. TÄRKEÄÄ: seksielämän parantaminen oman puolison kanssa.
Ihastuksia tulee ja menee, mutta jos niitä alkaa itsessään ruokkia tapailemalla ihastuksen kohdetta ja väheksymällä omaa puolisoa, ei kyse ole enää viattomasta ihastuksesta vaan ainakin emotionaalisella tasolla jo pettämisestä. Se ei ole oikein.
Ihastuksia tulee ja menee, mutta ikävää, että jotkut antavat tunteidensa niin viedä, että rikkovat perheensä.
olen nähnyt tätä poikaa kerran mutta suht laimeassa tilanteessa...
Tiedän että oman puolison kanssa pitäisi puhu ja panostaa tähän suhteeseen, mutta puheyhteys on katkennut enkä osaa sitä enää aukaista. Jokainen keskustelu yritys päättyy siihen että oma mies haukkuu mua tai suuttuu mulle. Okei on mussakin vikaa sitä en kiellä.
Kaipaan vain läheisyyttä, silittelyä, halaamista, suutelemista ja keskusteluja... oman miehen kanssa nämä ei onnistu.
En tiedä koska näen ihastustani seuraavan kerran ja jotenkin tuntuu että ihastus on vähän jo laskenutkin tämän muuten raskaan elämäntilanteen takia.
En halua rikkoa lapseni perhettä mutta en jaksaisi rikkoa itseäni enää yhtään.
mä näin vahingossa mun ihastuksen :) olin vaan kaatokännissä ja huom! mä en todellakaan juo oikeastaan koskaan nyt vasta kolmenkympin kriisissä päätin kokeilla.
Olin tän ihastuksen kaverin kanssa baarissa ja siinä ruodittiin elämää aikalailla, ilmoitin kaverille että mun ilta on pelastettu kun tää mun ihastus tuli hakeen meidät kaupungista. Olisin vaan niin halunnu mennä sen luo enkä kotiin. Oli niin ihana keskustella sen kanssa. Se on oikeesti tosi yli mukava ja mun sydän halkeaa... :)))
Toisaaltaan mulle on tullut tässä toinenkin ihastus kuvioihin... joo haukkukaa vaan, mutta minkäs tälle tekee jos tapaa jonkun mielenkiintoisen ja kotona jumittaa.
Mä vaan hajoon.
86
Toisaaltaan mulle on tullut tässä toinenkin ihastus kuvioihin..86
Tänään näin ihastuksen vilaukselta kauempaa vain, mutta toiselta taholta kuulin hänen huolehtineen eräästä minuun liittyvästä jutusta, josta hänen ei tarvitsisi huolehtia.. Hmmm.. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko viikonlopun enemmän tai vähemmän miettinyt koko kuviota. Ihastusta, syitä siihen, omaa parisuhdetta ja kaikkea siihen liittyvää.
Miehen kanssa oli aiheesta vähän keskusteluakin, muttei mitään uutta "joo joo, kohta helpottaa ja kaikki muuttuu paremmaksi".
Samaa paskaa jauhettu jo monta vuotta, eikä mitään tapahdu. Alkaa tuntua aika epätoivoiselta!
ap
Pikkasen enemmän olisi pitänyt ehkä vielä yrittää siinä tylsäksi käyneessä parisuhteessa. Ja se yritys pitää tehdä nimenomaan ENNEN kuin sallii itsensä ihastua ja antautua suhteeseen toisen kanssa.
ja tapahtuu ihastuminen?
Hienoa, että on ihmisiä jotka pystyvät kontroilloimaan kaikkia tunteitaan täysin "sallien" itselleen aina tilanteeseen sopivat tunteet. Vai onko se sittenkään niin hienoa? Itselle tulee mieleen lähinnä joku psykopaatti, jos pystyy täysin kontrolloimaan omia tunteitaan. Eihän ne silloin ole mitään aitoja tunteita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Meillä asian selvittely on kestänyt tähän mennessä noin puoli vuotta. Asioista on puhuttu sekä keskenämme että paritetapiassa.
Olen muuttunut siten, että nyt osoitan ja kerron vaimolleni, kuinka tärkeä hän minulle on. Hän on ollut minulle aina äärettömän tärkeä, mutta kun muistelen aiempaa vuorovaikutustamme, ymmärrän hyvin, että vaimoni on tunteistani saanut eri käsityksen. Aiemmin ongelmallisista asioista ei oltu tosissaan keskusteltu. Molemmat oltiin tehty toistemme käyttäytymisestä oletuksia - tämä taas oli johtanut molemminpuolisiin virhepäätelmiin toistemme tunteista.
Pyrin myös aktiivisesti siihen, että pahaa mieltä ei enää pääse kertymään. Haluan käsitellä ongelmat mahdollisimman välittömästi, jotta ne eivät ala "elää omaa elämäänsä" kummankaan mielikuvituksessa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että keskusteluyhteys on olemassa ja uusien ongelmien syntyminen samoista syistä on epätodennäköisempää. Pitkään jatkunut epätyydyttävä liitto vaan on aiheuttanut paljon katkeruutta välillemme ja sen vaikutus saattaa vielä kaataa suhteemme. Puhumattakaan siitä, että vaimoni ihastuminen on antanut hänelle ajattelemisen aihetta - jos kerran ihastui, niin ei tuo oma ukko millään voi olla elämäni mies... Jos olisi, niin ei ihastumiselle olisi ollut tarvetta, eihän...
[/quote]
Tilanteenne kuulostaa erittäin tutulta, sillä erotuksella että olen muutama vuosi sitten saanut miehen raahattua pariterapiaan kaksi tai kolme kertaa (pitkät ajat käyntien välissä, eri terapeuteilla), eikä hän ole sitäkään kautta osannut alkaa purkamaan tilannetta.
Minulla kieltämättä on noita ajatuksia, joita sanot vaimollasi mahdollisesti olevan. Tuntuu, että tästä suosta on, jos ei mahdoton, niin ainakin hyvin vaikea nousta. Lisäksi tämä ihastukseni uhri saa edelleen sydämeni läpättämään hänet tavatessani.
Kauanko olette olleet yhdessä? Etenikö vaimosi ihastus mihinkään?
Toivon, että kaikesta huolimatta saatte tilanteen ratkeamaan parhain päin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat saaneet sinut ihastumaan? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerta on lapsiakin.
Olen töissä asiakaspalvelussa ja on pari miesasiakasta tullut esittämään just näin keväisin rakkaudentunnustuksiaan. Siinä on kyllä pokassa pitelemistä kun ei halua loukata mutta kuitenkun pitää sanoa että no thanks =)
heidan mielestaan hyvin konkreettisella tavalla huolehtivat heista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat saaneet sinut ihastumaan? :)
Kauniit silmät ja ihana hymy :).
En minä tiedä miksi häneen ihastuin. Mukava, älykäs, huomaavainen, hauska.. Varmaankin näihin piirteisiin yhdessä.
ap
Luin äsken koko ketjun alusta loppuun. Kerroit huhtikuun 7. päivänä, että ihastumisesi on kestänyt jo muutaman kuukauden eli nyt on kulunut jo kokonainen vuosi. Ymmärsinkö oikein, että koko tänä aikana et ole käynyt edes kahvilla ihastuksesi kanssa? Etkä ulkona syömässä? Lasillisella? Siinä mielessä tunnetilasi on hyvin teinimeininkiä, ihailet häntä kaukaa haaveillen samaan tapaan kuten teinitytöt ihastuessaan poikabändien laulajiin.
Toivottavasti tämä vuoden vaihtuminen saisi jonkin muutoksen aikaan. Ensinnäkin tuhlaat elämääsi. Lähde. Se voisi olla myös sellainen wake up -call miehellesikin, joka saattaisi hänet herättää puhumaan ja toimimaan. Kerroit, että taloudellisten seikkojen vuoksi et voi tätä tehdä. Se on tekosyy. Sen taakse on helppo vetytyä ja välttyä ottamasta vastuuta omasta elämästään ja jatkaa haaveilua.
Toiseksi, ottamatta kantaa siihen, onko tuo ihastuksesi varattu vai vapaa, hän ei ole vuoden aikana tehnyt elettäkään sinun suuntaasi. Hänen sähköpostinsa ovat asiapitoisia, hän ei tavatessanne ole pyytänyt sinua kahville tai lounaalle, mistään muusta puhumattakaan. Hän vain hymyilee sinulle kauniisti kuten kohteliaat ihmiset tekevät.
Kolmanneksi, lapset vaistoavat sen, jos vanhempi ei ole läsnä. Äiti on haaveissaan. Vaikka kotona ei olisi mitään riitoja, lapset kyllä aistivat, että kaikki ei ole kunnossa. Äiti ja isä eivät koskaan halaa, eivät pussaa toisiaan, eivät hellittele toisiaan, eivät edes nuku samassa vuoteessa. Tällainen vuosia jatkuva tunteettomuus vanhempien välillä ja sen kautta välittyvä kuva perhe-elämästä ei voi olla vaikuttamatta lapsiin. Siksikin teidän pitäisi erota, olethan lyönyt jo oman hanskasi tiskiin. Jos miehesi ei halua erota, se ei kuitenkaan estä sinua hakemasta eropapereita ja täyttävän niitä.
Toivon sinulle, ap, kaikkea hyvää, rohkeutta erota ja löytää se sinulle oikea mies!
Ja sinulle mies, joka kirjoitit vaimosi ihastumisesta toiseen mieheen ja yrityksestä korjata tilanne pariterapian avulla, toivon parasta sekä uskoa tulevaisuuteen - teillä molemmilla on kuitenkin halu korjata suhteenne, se on kallisarvoinen asia.
Välitän miehestä kyllä paljon ja olen viime aikoina miettinyt mitä kaikkea tulisin hänestä kaipaamaan, jos eroaisimme. Onhan noita asioita paljon, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että olemme enemmän ystäviä kuin pari. Ystävyyden menettäisin erossa, mutta haluanko elää lopun elämääni "ystävän" kanssa? Se vaihe kuuluisi niihin "kultaisiin vuosiin" kiikkustuolissa, nyt olen vielä suht nuori elinvoimainen ja intohimoinen ihminen! Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Masentaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 23:53"]
Niin ja kuinka avoimena pidät tällaista kertoillua " olen kertonut kaikista tuntemuksistani aivan avoimesti (paitsi ihastumisesta) ja monta kertaa". Jos oikeasti haluat muutosta, niin siitäkin pitäisi puhua, muuten on turha marista.
[/quote]
Ainakin hyvin paljon avoimempana, kuin miehen, josta pitää tongeilla vääntää ulos ihan kaikki. Ja monta kertaa mainittu sekin, ettei minulla ole ollut voimavaroja eroamiseen, ei edes minkään ihastuksen puimiseen miehen kanssa, joka todennäköisesti vain edelleen pitäisi turpansa tukossa visusti.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 00:29"]
Kokemuksella voin kertoa, että myös ihastuksestasi kannattaisi kertoa miehellesi, ainakin jos haluat muuttaa tilanteesi johonkin suuntaan.
[/quote]
Niin, voihan olla että se hyvässä lykyssä avaisi miehen silmiä edes jotenkin, en vain oikein jaksa uskoa siihen. Jos mies on osoittanut jo vuosien ajan, ettei ole kiinnostunut puheistani, itkuistani, huudoistani, aneluistani, käskyistäni, MISTÄÄN, niin miksi minun pitäisi tilittää tuntojani myöskään jostain ihastuksestani, joka on tasan tarkkaan oire pitkästä henkisessä ja fyysisessä tyhjiössä elämisestä ja jonka eteen en aio toimia millään tavoin (siis lähestyä ihastusta millään tavoin)? En oikeasti jaksa.
ap
on ihan eri piireissä :) tää poika menee armeijaan... mieti :) olaan tuttuja tutun kautta. Tehtiin yks lyhyt projekti tässä kesällä yhdessä ja mun koko maailma käänty ylösalas.
86