Lue keskustelun säännöt.
Kuin ihastunut pikkutyttö
06.04.2012 |
olen minä, yli 30-vuotias perheellinen nainen.
Väljähtänyt parisuhde, arki, kiire, vitutus.
Olen nyt sitten mennyt ihastumaan erääseen mieheen, ja olen kuin koulutyttö taas -kuuntelen biisejä, joiden sanoitukset sopivat epätoivoiseen ihastumiseeni, odotan ihastukseni tapaamista kuin kuuta nousevaa (vaikka kuinka vilaukselta vain), olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön (erityisesti kun tiedän, että näen hänet vaikka vain vilaukselta), uneksin hänestä, luen hänen täysin asiapohjaisia sähköpostiviestejään uudestaan ja uudestaan, katson hänen kuvaansa facebookista.
Itseänikin jo hävettää käytökseni, vaikken kellekään ole tunteitani tunnustanut. Siksi varmaan kirjoitan tästä tänne, kun en kehtaa edes ystävilleni tunnustaa lapsellista toimintaani :D.
Silti kehtaan kysyä, onko muita taantuneita kypsempään ikään ehtineitä ihastuneita linjoilla ;)?
Kommentit (224)
Vähän kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa..
Helmikuun lopussa laitoin deitti-ilmoituksen, jossa kerroin avoimesti tilanteestani ja sanoin, etten etsi seksisuhdetta tai muuta "seikkailua", vaan enemmän jotain kuuntelijaa/henkistä juttua. En odottanut ilmoitukselta juuri mitään, aivan päähänpistona sen toteutin, mutta suorastaan ällistyin saamieni vastausten määrää!
Sain lukuisia vastauksia lähinnä parisuhteessa olevilta miehiltä, "kohtalotovereilta", jotka enemmän vähemmän etsivät salaista seksikumppania. Alkaa mennä viimeinenkin usko parisuhteisiin. Oikeasti todella hämmentävää, miten parissa päivässä ehti tulla jos jonkinlaista ehdotusta.
Yhden miehen kanssa olen siitä lähtien kirjoitellut päivittäin (sellaisen, joka ei ensimmäisenä ehdottanut kuumia treffejä), hänkin tahollaan naimisissa. En tiedä johtaako kirjoittelumme edes tapaamiseen koskaan, mutta olen alkanut jo odottaa hänen viestejään. Hän on ilmaissut halunsa tavata, mutta jättänyt pallon minulle, eikä painosta mihinkään. Itse en vielä tiedä aionko tavata häntä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 17:54"]
Vähän kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa..
Helmikuun lopussa laitoin deitti-ilmoituksen, jossa kerroin avoimesti tilanteestani ja sanoin, etten etsi seksisuhdetta tai muuta "seikkailua", vaan enemmän jotain kuuntelijaa/henkistä juttua. Sain lukuisia vastauksia lähinnä parisuhteessa olevilta miehiltä, "kohtalotovereilta", jotka enemmän vähemmän etsivät salaista seksikumppania. Alkaa mennä viimeinenkin usko parisuhteisiin.
Yhden miehen kanssa olen siitä lähtien kirjoitellut päivittäin (sellaisen, joka ei ensimmäisenä ehdottanut kuumia treffejä), hänkin tahollaan naimisissa. En tiedä johtaako kirjoittelumme edes tapaamiseen koskaan, mutta olen alkanut jo odottaa hänen viestejään. Hän on ilmaissut halunsa tavata, mutta jättänyt pallon minulle, eikä painosta mihinkään. Itse en vielä tiedä aionko tavata häntä.
ap
[/quote]
Ap, olet menossa täysin ojasta allikkoon!!
Mitä sinä oikein haluat elämältä? Muistaakseni olet sen kyllä ihan hyvin osannut tuoda esiin mutta mikä sinua estää toteuttamasta sitä?? Tähän en muista lukeneeni yhtäkään selkeää tai järkevää perustelua.
Deitti-ilmo on aina "deitti-ilmo", haetaan siinä sitten näennäisesti minkälaista seuraa tahansa. Tuo on ihan loputon suo naimisissa olevalle.
Ap, olen pahoillani, sinulle on vuoden aikana annettu paljonkin hyviä neuvoja ja ehdotuksia mutta sinä vain haahuilet ympäriinsä etkä edelleenkään halua kohdata todellisuutta.
Sinua pelottaa muutos. Meitä kaikkia pelottaa muutos. Mutta se muutos on omissa käsissäsi. Mikä siinä pelottaa eniten? Yksinjääminen, ettet löydä enää ketään? Taloudellinen tilanne, ettet pärjääkään?
Kiitos kuitenkin päivityksestä, en halua missään tapauksessa olla ilkeä, asiat eivät todellakaan ole helppoja toteuttaa, mutta jostain ne dominot on tönäistävä liikkeelle.
Mikä on miehesi reaktio, kun sanot ääneen sanan "avioero"?
Been there. Ja menin liian pitkälle. Ja opin aika hemmetin paljon. Tästä lähtien annan ihastusten tulla ja mennä tekemättä asialle yhtään mitään. Ei se ihastuskaan ikuisuutta kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vähän ihmettelen uutta käännettä tarinassa. Ymmärsin alkuperäisistä viesteistä, että ongelma olisi se, että olet tulenpalavasti rakastunut johonkin toiseen mieheen. Nyt oletkin jo hypännyt seuraavaan kukkaan, eli ilmeisesti vaan etsit hinnalla millä hyvänsä pettämisseuraa? Minun ongelmani taas oli, että olin todella rakastunut toiseen. Se kuitenkin päättyi kun ihastus löysi toisen naisen. Ehkä hyvä niin, silti välillä vituttaa....
En silti moralisoi sinua. Itsekin olen lähes samassa tilanteessa, että lähteä tekisi mieli, mutta voimat ei riitä ja lapsia on kuvioissa, joiden elämää en halua sotkea. Ehkä kannattaa antaa ajan kulua ja katsoa mihin elämä vie. Erota voi sittenkin, kun lapset on vähän isompia. Saattaa myös olla, että joku päivä vaan yhtä-äkkiä tiedät, että tämä oli tässä ja sitten ei tarvitse enää miettiä asiaa.
Hyvä linja on pitää tuo homma ihan itsellään vaan. Harvemmat aikuiset ihmiset jaksaa jossain ihme sfääreissä liitelevää aikuisteiniä. Siksi ainakin itse välttelen vastarakastuneita. Eivät ole enää samoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 12:29"]Minäkin vähän ihmettelen uutta käännettä tarinassa.
[/quote]
Tämä tarinan uusi käänne oli kyllä yllättävä. Olisin niin halunnut uskoa, että alkuperäinen tarina ei olisi promo vaan joku oikeasti etsii ratkaisua kriisiinsä. Nyt homma vaikuttaa todella epäuskottavalta.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 12:29"]En silti moralisoi sinua. Itsekin olen lähes samassa tilanteessa, että lähteä tekisi mieli, mutta voimat ei riitä ja lapsia on kuvioissa, joiden elämää en halua sotkea. Ehkä kannattaa antaa ajan kulua ja katsoa mihin elämä vie. Erota voi sittenkin, kun lapset on vähän isompia. Saattaa myös olla, että joku päivä vaan yhtä-äkkiä tiedät, että tämä oli tässä ja sitten ei tarvitse enää miettiä asiaa. [/quote]
Itse en usko tähän taktiikkaan, että pysytään huonossa parisuhteessa ja erotaan sitten, kun lapset ovat isompia. Lasten kannalta se on huono vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mies lapsista tykkää, sen mielestä meillä on vaan vielä hyvin aikaa laittaa ne kaksi lasta, mutta "hiukan myöhemmin";(No onhan se joskus harvoin, hiukan ottaneena tahtonut tehdä heti sen vauvan. Harmi vaan, et niilläkään harvoilla kerroilla ei ole tärpännyt, vaikka pari kertaa aika on ollut mun kannalta suht otollinen;(
# 12Varmasti hankala tilanne, kun toinen kovasti haluaa ja toinen taas ei. Ei ihmekään, jos parisuhdekin välillä joutuu koetukselle.
Oletko miettinyt mitä teet, jos mies ei edelleenkään ala lämmetä vauva-ajatukselle?Toiv. teillä tärppää pian, vaikka tuollaisen "heikon hetken" johdosta ;)!
ap
Olen vm. -79 joten ihan riittävästi, kohta liikaakin ois tuota ikää ensisynnyttäjäksi.
Villeimmissä unelmissa panentan itseni paksuksi tällä "ihastuksella", nettitullani:)
No haaveillahan aina voi, tuskinpa tulee koskaan toteutumaan, mutta unelmat auttavat jaksamaan eteenpäin:)
Toiset haaveilee suuresta Lottovoitosta ja minä esikoisesta toivoen, että miehelle alkais tulla noita "heikkoja hetkiään" useammin, tai että se alkais tehdä jotain konkreetisempaa asian eteen, ennenkuin on molempien kannalta liian myöhäistä.
# 12
Ihastuksia tulee ja menee, mutta jos niitä alkaa itsessään ruokkia tapailemalla ihastuksen kohdetta ja väheksymällä omaa puolisoa, ei kyse ole enää viattomasta ihastuksesta vaan ainakin emotionaalisella tasolla jo pettämisestä. Se ei ole oikein.
Nyt tuntuu, että lähtisin silmää räpäyttämättä esim. kahville hänen kanssaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän tuollaisen takia perhettä hajoteta tietenkään, se menee ohitse ;)
Missä vaiheessa tietää, että se ihastus onkin se elämän Suuri Rakkaus?
omaan parisuhteeseen. Joskus parisuhteessaan onneton voi ihastua, ja löytää todellisen rakkauden muualta. Eivät kaikki elä onnellisessa parisuhteessa, jota lujittaa entisestään toisen miehen tai naisen silmänisku.
Ei ole ok "rikkoa perhettä", mutta onko ok näivettyä, ja uhrata oma elämänsä vain siksi, että rakkauspulasta kärsivä tai muuten onneton parisuhde pitäisi ydinperheen kuosissaan?
On ok erota, ja järjestää asiat lasten kannalta mahdollisimman hyväksi ja siten, ettei vanhempia tarvitse ikävöidä pitkiä aikoja. Onnellinen äiti ja isä ovat lapsellekin tärkeitä onnellisuuden kannalta.
jonka seksielämä loppui alle nelikymppisenä, ja joka ajatteli olevansa vain tärkeä palapelin pala ydinperhe-palapelissä, joka aktiivisesti unohti oman itsensä vain siksi, että tuli mentyä naimisiin turhan nuorena ja että lapset saisivat ydinperheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatka vielä lisää!
Mulla päättyi yks ihastuminen ja se kesti noin 5vuotta. Tapasin baarissa tän tyypin ja se teki mulle ilkeesti yhen jutun joten tunteet katos tuuleen...
No ei siinä mitään viimeiset puoli vuotta mun päässä on pyörinyt mies mitä en ikinä missää voi koskaan saada, mutta niin se vaan illalla tulee viimesenä mieleen. Nään joskus tosi harvoin tätä miestä ja jo hengittäminen tekee vaikeeta hänen lähellään... :)
Saa nähdä kuinka vielä sykähdyttää.
ap
tutulta. Ihan umpisolmussa tilanteen kanssa, yksin en jaksa enää aukoa solmuja, yrittänyt olen mutta kun mies a) ei suostu ymmärtämään tilanteen vakavuutta b) ei välitä.
ap
Tiedän että oman puolison kanssa pitäisi puhu ja panostaa tähän suhteeseen, mutta puheyhteys on katkennut enkä osaa sitä enää aukaista.
_________________________________________________Kaipaan vain läheisyyttä, silittelyä, halaamista, suutelemista ja keskusteluja... oman miehen kanssa nämä ei onnistu.
_________________________________________________En halua rikkoa lapseni perhettä mutta en jaksaisi rikkoa itseäni enää yhtään.
miten se loman jälkeinen kohtaaminen meni?
Tuntuu kamalalta kun tapasin tänään kaupungilla KOIRAN joka oli aivan ihana. Koirasta näki että pitää silittämisestä ja nuoli kovasti mun nilkkaa :) jopa tuo koira laukaisi mulle tuon läheisyyden kaipuun... Olen jo miettinyt, että pitääkö mun hankkia koira tähän läheisyyden puutteeseen? Se kuuntelis eikä huutais mulle jos valitan asioista...
epätoivoista
kunpa näkisin ihastustani jossain vaiheessa vielä tässä kesällä... huoh :)
mutta tuskin tunteet ovat laantuneet. Kesä meni ok kauheasti häntä miettimättä (paitsi hetkittäin), mutta sähköposti ja tulevan kohtaamisen odottaminen ovat alkaneet taas kutkuttaa mieltäni ihmeellisellä tavalla. En siis usko tästä mitään sen kummempaa kehkeytyvän, mutta saa kai sitä fantasioida ;)?
ap
ihanaa olla teini :)
tää toinen tyyppi tuli ihan puskista ja nyt mä oon ihan sekasin... oikeesti tää ei oo enää ees mukavaa. Mulla on jo oikeesti huono olo. Mä veikkaan että tän uuden ihastuksen kanssa tulee tapahtuun jotain, mutta mä en tiedä mitä... enkä oo varma enää haluanko edes tietää, mutta rajat on jo ylitetty, ja takaisin paluuta ei enää ole. Olen siis myöntänyt tälle tyypille mun tunteet.
En kuule tiedä onko tää enää ees yhtään kivaa.
86
Ja siis näistä kaikista tunteistani olen avoimesti kertonut jo kauan ennen mitään ihastumisia, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta mieheen.
Mitä enemmän tätä tilannetta mietin, sitä idiootimpana pidän itseäni. Kuka helvetin ääliö katselee tällaista vuosikausia? Mielestäni olen yrittänyt käytettävissäni olevin keinoin ja antanut miehellekin useita mahdollisuuksia korjata omia virheitään, halunnut korjata niitä yhdessä, mutta ei. Yksin en pysty enkä jaksa kannatella parisuhdetta, eikä mielestäni se ole kenenkään velvollisuuskaan.
ap