Lue keskustelun säännöt.
Kuin ihastunut pikkutyttö
06.04.2012 |
olen minä, yli 30-vuotias perheellinen nainen.
Väljähtänyt parisuhde, arki, kiire, vitutus.
Olen nyt sitten mennyt ihastumaan erääseen mieheen, ja olen kuin koulutyttö taas -kuuntelen biisejä, joiden sanoitukset sopivat epätoivoiseen ihastumiseeni, odotan ihastukseni tapaamista kuin kuuta nousevaa (vaikka kuinka vilaukselta vain), olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön (erityisesti kun tiedän, että näen hänet vaikka vain vilaukselta), uneksin hänestä, luen hänen täysin asiapohjaisia sähköpostiviestejään uudestaan ja uudestaan, katson hänen kuvaansa facebookista.
Itseänikin jo hävettää käytökseni, vaikken kellekään ole tunteitani tunnustanut. Siksi varmaan kirjoitan tästä tänne, kun en kehtaa edes ystävilleni tunnustaa lapsellista toimintaani :D.
Silti kehtaan kysyä, onko muita taantuneita kypsempään ikään ehtineitä ihastuneita linjoilla ;)?
Kommentit (224)
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 02:43"]Mitä enemmän tätä tilannetta mietin, sitä idiootimpana pidän itseäni. Kuka helvetin ääliö katselee tällaista vuosikausia? ap[/quote]
Niinpä. Vielä kun vastaat itsellesi, miksi et hakisi asialle MUUTOSTA?
www.suomi.fi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/kun_ke6502/index.html
Täytä tuo, printtaa ja laita miehesi eteen päivällislautasen sijasta. Katsotaan sitten syntyykö keskustelua. Älä päätä hänen puolestaan pysyykö "turpa tukossa" tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 14:06"]
Se aika mitä vietetään kuluu hyvin syöden, jutellen ja joskus "sitä seksiäkin". Emme pode huonoa omaatuntoa, riskit tiedostamme muttemme ole valmiita lopettamaan.
[/quote]
Ihan uteliaisuuttani kysyn, missä ja miten tapailette, kun molemmilla perheet?
ap
[/quote]
Ap, ethän nyt ihan oikeasti aio "ratkaista" tilannettasi alkamalla pettää, sillä siltä tämä alkaa vaikuttaa.
Tilanteesi ei tietenkään voi tuollaisena jatkua. Silti pidän merkillisenä sitä, että et voi kertoa miehellesi ihastumisestasi, mutta pettäminen on vaihtoehto.
Pettäminen johtaa eroon ja sitä selkeästikin pidät oikeana ratkaisuna tilanteen ratkaisemiseksi. Pettämiseen päättyneet parisuhteet aiheuttavat vain niin valtavan määrän katkeruutta petetylle ja syyllisyydentunteita pettäjälle, että se on parisuhteen päättämiseksi valituista keinoista varmasti yksi huonoimmista.
Kysymys ketjun miehelle: oletteko saaneet vaimosi kanssa pidettyä suhteen siinä mielessä ehjänä, että kumpikaan ei ole pettänyt, vai onko ihastus johtanut "tositoimiin"? Kyllähän tälläkin on merkitystä tulevaisuuden ja tulevaisuudenuskon kannalta.
Suhteessa on jokin vikana jos toiseen kovasti ihastuu. Eri asia on satunnaiset ihastumiset vastaantulijoihin joita pitkissä suhteissa tulee mutta pitkäaikainen ihastuminen minkä aikana miettii suhteesta lähtöä, ei tule jos kaikki on omassa suhteessa hyvin.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 17:07"]
Suhteessa on jokin vikana jos toiseen kovasti ihastuu. Eri asia on satunnaiset ihastumiset vastaantulijoihin joita pitkissä suhteissa tulee mutta pitkäaikainen ihastuminen minkä aikana miettii suhteesta lähtöä, ei tule jos kaikki on omassa suhteessa hyvin.
[/quote]
NO SHIT, Sherlock?! :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2013 klo 15:02"]
Täällä myös yksi, jolla oli muutama kuukausi sitten oli sama tilanne. Perheellinen olen ja olin korvia myöten ihastunut toiseen. Olisin varmaan ollut valmis tämän toisen kanssa vaikka mihin. Tyyppi löysi kuitenkin uuden ihastuksen ja nyt olen yrittänyt vapauttaa itseni tästä suunnattomasta vitutuksesta. Tsemppiä sulle!
[/quote] Oli varmaan onni, että noin kävi, pitemmällä tähtäimellä. Vai kuinka?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 21:29"]
Deitti-ilmo on aina "deitti-ilmo", haetaan siinä sitten näennäisesti minkälaista seuraa tahansa. Tuo on ihan loputon suo naimisissa olevalle.-------------------------------------------- Mikä siinä pelottaa eniten? Yksinjääminen, ettet löydä enää ketään? Taloudellinen tilanne, ettet pärjääkään?
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mikä on miehesi reaktio, kun sanot ääneen sanan "avioero"?
[/quote]
Ensinnäkään emme ole naimisissa, koska _mies_ ei ole koskaan halunnut mennä kanssani naimisiin. Tämän ja sen johdosta, ettei hän ole kaikkina näinä vuosina halunnut panostaa/alkaa korjata parisuhteen tilannetta, katson olevani vapaa etsimään kaipaamaani muualta. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla ja vaikka millä, mutta yksin ei parisuhdetta ylläpidetä. Mies ei myöskään halua erota, joten sanoin hänelle joku aika sitten, että jos ja kun hän haluaa, niin voin jatkaa yhteiseloa niin kuin tähänkin asti, mutta aion alkaa elää omaa elämääni myös. Kun kysyin ymmärtääkö hän mitä tarkoitan, niin vastaus kuului kaikkinensa "joo". Tämän käsittämättömän välinpitämättömyyden johdosta katson todellakin olevani oikeutettu elämään sitä "omaa elämääni".
Ja nimenomaan taloudelliset syyt ovat ne miksi jään. En halua riistää lapsia kodistaan ja repiä tutusta ympäristöstään, eikä minulla tällä hetkellä olisi mahdollista hankkia tarpeeksi isoa asuntoa meille alueelta jolla asumme.
Vietin eilisillan tuon netissä tapaamani miehen kanssa, enkä kadu hetkeäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 12:29"]Minäkin vähän ihmettelen uutta käännettä tarinassa. Ymmärsin alkuperäisistä viesteistä, että ongelma olisi se, että olet tulenpalavasti rakastunut johonkin toiseen mieheen. Nyt oletkin jo hypännyt seuraavaan kukkaan, eli ilmeisesti vaan etsit hinnalla millä hyvänsä pettämisseuraa? [/quote]
Olin kovin ihastunut erääseen mieheen, en "tulenpalavasti rakastunut" (rakastumiseen tarvitsee tuntea ihminen oikeasti). Tätä nykyä en juurikaan tapaa tätä kyseistä miestä johon olin ihastunut, valitettavasti. Deitti-ilmoitus oli todellinen epätoivoinen päähänpisto, jonka kautta löysin kuitenkin tämän ihastuttavan miehen (hän on lapseton, jos se jonkun mieltä huojentaa).
Edelleen olen häkeltynyt niiden lukuisten perheenisien yhteydenotoista, joita ilmoitukseni poiki. Pitäkää mammat huolta omista parisuhteistanne sen sijaan, että olette muita tuomitsemassa ja neuvomassa.
Vuosi sitten tämän ketjun aloittaessani, en olisi itsekään uskonut missä olen nyt vuoden kuluttua. En olisi koskaan uskonut itsestäni olevan pettäjäksi. Kuitenkaan lukuisista yrityksistä avata solmua miehen kanssa ei ole tullut yhtikäs mitään. Miehellä ei ole ollut mitään mielenkiintoa lähteä purkamaan parisuhteemme ongelmia.
Jossain vaiheessa luultavasti lähdenkin, mutten vielä. Jos mies ei sen vertaa välitä, vaan kaikesta huolimatta haluaa jatkaa tätä rinnakkaineloa, olkoon siis niin toistaiseksi. Lapsia en halua alkaa repimään ja retuuttamaan jonnekin vieraaseen paikkaan pois kodistaan. En aio siitä ottaa hirveitä tunnontuskia.
Jos saan siitä hiukan iloa ja helpotusta itselleni, että välillä tapaan tätä miestä, niin aion vastedeskin tehdä niin. Uteliaille tiedoksi; emme ole vielä rakastelleet, mutta eiköhän sekin päivä kohta koita. Kivittäkää minut.
ap
Minä heitän ensimmäisen kiven. Toimit typerästi! Voisitko nyt jättää miehesi. Sen jälkeen voit jatkaa uutta suhdettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 17:00"]
Minä heitän ensimmäisen kiven. Toimit typerästi! Voisitko nyt jättää miehesi. Sen jälkeen voit jatkaa uutta suhdettasi.
[/quote]
Miksi, jos miehellekin järjestely sopii? Siksikö, kun se ei istu av-mammojen maailmankuvaan?
ap
Oletko sopinut miehesi kanssa että voit hankkia rakastajan vai puhutko omiasi?
etvainakaan ole tähän asti asiaa maininnut. Ettei vain huono omatunto kuitenkin paista läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap jättäisi miehensä niin sitten menisi se jännityskin tästä uudesta. Sitten tämä uusi ja niin ihana alkaisikin tuntua tylsältä ja pitäisi taas etsiä joku ihana, salainen ja jännittävä.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 17:00"]
Minä heitän ensimmäisen kiven. Toimit typerästi! Voisitko nyt jättää miehesi. Sen jälkeen voit jatkaa uutta suhdettasi.
[/quote]
Miksi, jos miehellekin järjestely sopii? Siksikö, kun se ei istu av-mammojen maailmankuvaan?
ap
[/quote]
Tuollainen järjestely ei sovi kenellekään Miehelle. Paitsi ehkä sille uudelle, joka saa leikkiä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketjussa tapahtumien yllättävä käänne viittaa siihen, että se joka nyt väittää olevansa AP, ei ole tätä ketjua aloittanut. Ei kukaan voi oikeasti olla noin sekaisin.
Provoilija iski valmiin ketjun kimpuun.
225/226, mielenkiintoista lukea tarinasi. Milloin tämä yllättävä tapaaminen sattui? Onko nykyinen miehesi kiinnittänyt huomiota käytöksesi muuttumiseen?
ap
Se oli vajaa 3 viikkoa sitten. Jos olisin nähnyt tämän ketjun silloin niin oisin vuodattanut vielä sellaista glooriaa, että huh! Aivan huippufiiliksissä. Nyt fiilikset ovat jo ehtineet tasoittua.
Mies eli herra B on huomannut jotain joo. Olen sellainen avoin kirja ollut tähän asti, niin saattaa vähän ihmetellä, mistä nyt tuulee, Kun olen erilainen. Mulle kertomisen miehelle tekee vaikeaksi se, että mies kuunteli jo silloin ennen kuin löimme hynttyymme yhteen mun vuodatusta tökkivästä suhteestani A:han. Silloin mä kerroin siis ihastumisestani tälle B:lle avoimesti, koska se oli mulle niin iso juttu ja B luonteeltaan sellainen kuuntelija. Paitsi nykyään tuntuu, ettei se enää jaksa mua kuunnella, kun on lapset. Ihan ymmärrän sen, mutta silti... Ihan kuin sekin olis saanut elämältä sen, mitä halus, lapset, ja suhde mun kanssa on siinä sivusa. Toisaalta se on riittänyt meille molemmille, mutta toisaalta... Nää ulkopuoliset henkilöt tulevat sekoittamaan pakkaa välillä ihan tehokkaasti...
Tämä A:han oli sikäli turvallinen herra B:n kannalta, että siinä ei menty halaamista pidemmälle ja mies sai aikanaan tietää sen. Mutta musta tuntuu tosi vaikealta kertoa, että tapaain HÄNET ja A:n takia oon ollu omituinen, ja sitten vielä tilittää sekin, että ei se oo edes musta kiinnostunut ja silti MÄ melkein kuolin taas kun näin sen jne. Kun tää A on mulle toisaalta omalla tavallaan edelleen hyvin rakas ja toisaalta ajattelin saavani ja haluavanikin elämääni sellaisen "oman alueen", asioita, jotka eivät kuulu miehelleni. Kuvittelin, kun näin A:n, että voisimme käydä A:n kanssa kahvilla ja ihmetellä nuoruutemme ihastumista ja tietäen hänen sitoutumiskammonsa jättää suhteen satunnaiseksi yhteydenpidoksi tai jotain. Noh, nyt ei A:sta kuulu yhtään mitään ja se siitä sitten, mutta mulla heräsi sellaiset jutut kuten sanoin, että eipä ne tuosta noin vaan asetukaan.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 21:32"]
Toisaalta se on riittänyt meille molemmille, mutta toisaalta... Nää ulkopuoliset henkilöt tulevat sekoittamaan pakkaa välillä ihan tehokkaasti...
[/quote]
Siis onko teillä ollut suhteenne aikana muita "pakkaa sekoittamassa"?
ap
No ei, tarkoitin lähinnä kun lukee näitä muidenkin kokemuksia. Ja oon päättänyt nyt taas toistaiseksi, että en kerro miehelleni, se mitä aktuaalisesti tapahtui oli sen verran pieni, etten halua pahoittaa hänen mieltään yhtään ja toisekseen taidan päästä yli ilmankin miehen "tukea" mun murheelle.
Huomasin jossain vaiheessa, että kun A:sta ei kuulu mitään, se suru, joka siitä nousi, liittyy oikeastaan vain minuun itseeni, ei ihastukseni tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Löysin itsestäni mm. rakkaudettomuutta, itsevihaa ja hirveän määrän surematonta surua, joita "hoitamaan" tätä toisen miehen rakkautta halusin.
Ja kun en voinut saada, ne kaikki pahat tunteet ryöpsähtivät mun käsiin. Olen nyt kahtena iltana, kun muut ovat nukkumassa, itkenyt silmät päästäni ja surrut surujani ja rakkaudettomuuttani. Olen alkanut käsittää, että ne ongelmat ja tunteet, joita tästä tuli mun täytyy jotenkin käsitellä. En sano, että kaikilla olisi näin, mutta mulla on.
Mä uskon edelleen, niin hullua kuin se onkin, (eikä ole mun omaa keksintöä, vaan tämä "tietoisuus" vain tulee mulle jostain (ylempää?)), että tämä herra B edelleen rakastaa minua ainakin jollain tasolla ja että voi hyvinkin olla, että mä vielä tapaan hänet. Ja jos en, niin niin oli tarkoitettu myös.
Jotenkin siitä asti kun tapasin hänet olen tiennyt, että mun rakkauden tuntemisen avaimet liittyvät tähän henkilöön ja hänellä on minulle jokin merkitys, jota en ymmärrä. Mutta se selvästi liittyy minun (lukittuneisiin?) tunteisiini. Varmaan niitä avaimia on monilla muillakin ihmisillä, mutta tällä A:lla nyt ainakin on.
Saan olla tällä hetkellä ihan tyytyväinen siihen, ettei hän ota kontaktia, sillä mähän en ollut erityisemmin tyytymätön liittoomme mieheni kanssa kun törmäsin A:han, jonka olin jo vuosia aiemmin jättänyt taakseni, (koska A oli silloinkin vielä enemmän lukossa kuin minä tai jotain) enkä ollut tippaakaan ajatellut hylkääväni mieheni. Jos A olisi lähtenyt heti jatkamaan juttuamme, niin olisin nyt tosi vaikeassa paikassa, kun mulla olisi kaksi erilailla tärkeää miestä. Oma mieheni ei ole kauhean mustasukkainen, mutta meillä on lapsiakin, eikä tuntuisi kivalta aiheuttaa sotkua siihen kuvioon.
Eli hieman itsekkäästi pidän A:n edelleen salassa, koska haluaisin kuulla hänestä edes joskus, niin että jos välillemme ei kehity rakkaussuhdetta, niin niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, voin edes käsitellä hänen yhteydenottojensa kautta näitä surujani, rakkaudettomuuden tuntetani ja itsevihaani. Sillä huomasin, että oho, mullahan on vaikka mitä tunnejuttuja "repussa" käsittelemättöminä, jotka alkoivat kaivata huomiota kun A ei sitä antanutkaan.
"Mä uskon edelleen, niin hullua kuin se onkin, (eikä ole mun omaa keksintöä, vaan tämä "tietoisuus" vain tulee mulle jostain (ylempää?)), että tämä herra B edelleen rakastaa minua ainakin jollain tasolla ja että voi hyvinkin olla, että mä vielä tapaan hänet. Ja jos en, niin niin oli tarkoitettu myös."
Tarkoitin tässä siis herra A:ta
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 14:06"]
Minkäs ihminen tunteilleen voi:)
Nämä on hankalia juttuja ja oikea vastausta ei ole. Olen aviossa, syksyllä tapasin erään henkilön ja nyt tapaillaan silloin tällöin.Hänkin on aviossa, meillä on molemmilla on lapsia, asuntolainaa, koiraa yms. peruskauraa.
Minulla ei ole järki syytä erota edes, tulen mieheni kanssa toimeen jne. Ihminen nyt vaan on tunteita omaava, kuka on sanonut että vain yhtä ihmistä pitää rakastaa?
Me emme ole eromassa kumpikaan, tavoitteena ei ole minkään kotileikin leikkiminen. Se aika mitä vietetään kuluu hyvin syöden, jutellen ja joskus "sitä seksiäkin". Emme pode huonoa omaatuntoa, riskit tiedostamme muttemme ole valmiita lopettamaan.
[/quote]
Näinkö kevyesti naiset suhtautuvat pettämiseen? Suhtaudut järjellä avioliittoosi ja tunteella sivusuhteeseesi. Toivoisin, että ihmiset voisivat hieman ajatella tekojensa seurauksia.
Itsekkyytesi surettaa minua. Toivon, että miehesi saa selville sivusuhteesi ja hänellä on kyky jättää sinut välittömästi. Kukaan ei ansaitse tällaista kohtelua.