Lue keskustelun säännöt.
Naisen sielunelämän kysely osa xxxx
04.04.2012 |
Taitaa olla masokistisia piirteitä, kun tämän ketjun avaan.
Puhun omasta kokemuksestani miehenä ja oletan suurella osalla muillakin samanlaista.
Normaali elämä on sitä, että työ-, lapsi-, ja vapaa-ajan aikataulut painaa päälle ja ollaan niin kiireisiä ja niin väsyneitä. Tästä seuraa, ettei vaimo ole syyllä ja toisella perustellen rakastajar vaan aina on väärä hetki, kiire painaa ja on väsynyt vaikka miehen kannalta eletään sitä normaalia kotiarkea (tai ns. arkipaskaa/lapsiperhepaskaa jos näin haluaa sanoa),jota on eletty samanlaisena vuosia ja vuosia.
Tyyppitapaus 1: No sitten on hetkiä (yleensä viikonloppuna, mutta myös arki-iltaisin), jolloin kotiarki on erittääin seesteistä ja mukavaa ja tehdään perheen ja vaimon kanssa kahdestaankin kivaa ja mies luulee, että no nyt ollaan rentoutuneita eikä väsyneitä ja kivan päivän finaali on, että taas kerran illalla sanotaan, että olipa todella ihana päivä ja nyt väsyttää ja käännetään kylkeä.
Tyyppitapaus 2: Yhteisen, lapsista vapaan ajan järjestäminen tuntuu olevan ylivoimaista. Energiaa riittää vaikka minkä lapsien harrastuskuvion järjestämiseen, aikatauluttamiseen, mutta yhteisen päivän, lapsivapaan yhteisen kotiyön tai pidemmän tai lyhemmän hotellikeikan/loman järjestäminen on henkisesti liian raskasta. Ja lapset eivät ole mitään imetettäviä pikkulapsia vaan toisilla kymmenillä.
Eli monta kokemusta siitä, että kaikki muu toimii hetkessä ja paäivässä, mutta seksuaalinen värinä, (joka virallisen selityksen mukaan puuttuu kiireestä ja väsymyksestä), ei edes niinä hyvinä hetkinä löydy. Ja sitten kun yrittää löytää sitä breikkiä arjesta noista "parisuhdelomista" niin ei onnistu, ei sitten millään. Tai on onnistunut, mutta siinäpä mies on tosi rentoutunut, kun on olo, että vaimo on väkisin raahattu mukaan juomaan kuohuviiniä hotellin parvekkeelle auringonlaskun aikaan. Parisuhteen parasta aikaa suoraan sanoen.
Onko muita vaimoja,jotka ahdistuvat miehestä, joka haluaisi edes joskus olla vaimon kanssa ihan kahden ja puhtaasti parisuhde, rakastelu ja seksuaalisessa mielessä.
Voisiko joku kohtalonsisar valottaa mistä tuosta on kysymys. Pahat aavistukset vastauksista, mutta itsepä tämän aloitin.
Ja ei tässä missään täysin puutteessa olla; noihin sain kerran tänä vuonna avauksiin verrattuna on ihan todella viriili seksielämä. Ja en jätä akkaani, on lasteni äiti ja hyvä vaimo kaikin puolin, mitä pientä säätöä tarvitsisi tähän ym. juttuun.
Kommentit (30)
Halujen ja tarpeiden erosta tässä on kysymys, sehän on itsestään selvää. Ja kompromissista tuon suhteen. Itseäni on viime aikoina/vuosina alkanut painamaan tuo epävarmuus, olla täysin toisen armoilla. Ainakaan itsellä rakastelun eheyttävää ja virtaa antavaa voimaa alentaa, kun psyyke on rasittunut tuosta odottelusta ja pettymyksistä. Kyllä se vaimo on "halukkainakin" aikoina kuskin paikalla eli hän määrittelee että milloin ja kuinka usein.
että vaimosi aistii tuon epävarmuutesi (epävarmuuden tosin voi hyvin ymmärtää sanomasi perusteella) ja kokee sen "vähemmän viettelevänä". Ehkä siitä syntyy tavallaan noidankierre? "Kuskivaimo" ei ehkä pidä kompromisseja innostavina? Tuskin hän varsinaisesti haluaa olla määräilijä, jonka armoilla joudut olemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
Ap, kirjoituksestasi huolimatta sinulla on omien sanojesi mukaan kuitenkin "ihan todella viriili seksielämä", niin onko tämä sitten ulkoistettua suhdetoimintaa?Nainen 40+
eli siis verrattuna niihin, joilla on seksiä kerran vuodessa.
Eli tuo vain oli jo valmiina kommenttina, jos tulee niitä jätä se pihtari akka tai vastaavia kauhean kamalaa kommentteja. Tämä on näitä onko lasí puolityhjä vai puolitäysi.
Itseäni harmittaa vähän samat asiat, ja olen kuitenkin se väsynyt nainen. Harmittaa kun päivällä tekisi mieli, mutta kun on lapsi siinä, aamuseksiä ei myöskään samasta syystä voi enää koskaan harrastaa, lapsi herää niin aikaisin. Illalla väsyttää. Nyyh.
No teemme välillä tällaista että lähdemme aikaisemmin töistä, tulemme kotiin pitämään kivaa ennen kuin haetaan lapsi hoidosta. Mutta kyllä kaipaan todella niitä viikonloppuaamuja, kun sai kahdestaan rauhassa herätä ja huvitella. Meillä ei ole edes mitään mummolaa, mihin voisi silloin tällöin lapsen laittaa kyläilemään. Hotellimatkat kahdestaankin on vähän niin ja näin, luotettavan hoitopaikan puuttuessa.
Pitää jaksaa sitä ja pitää jaksaa tätä. Pitää hoitaa pyykit, huolehtia lasten harrastuksista ja että löytyy seuraavaa kokoa toppatakkia, pitää miettiä seuraavan päivän ruuat ja huolehtia, että joku varmasti käy kaupassa. Pitää vähän suunnitella kesälomaa, järjestellä parit kaapit ja yrittää miettiä milloin viimeksi on lakanat vaihdettu keneltäkin.
Olethan varma ettei vaimosi yksin pyöritä arkea? Se syö mehut ja saa käpertymään itseensä. Etenkin jos ei ole sellainen touhottajaluonne. Kaikki vapaat hetket, kun on rauhallista eikä tarvitse ajatella, haluaa käyttää vain olemiseen ja kun siihen sitten joku tulee ja yrittää anastaa sen oman hetken, alkaa suututtamaan.
Ja pahinta on jos toinen järjestää jotain ekstraa ja odottaa sen päätteeksi seksiä. Se tunnelma on niin latistavaa. Seksiä voi olla tai voi olla olematta, parasta on kun saa olla sen puolison kanssa kahdestaan.
Ap voi itse viedä lapset hoitoon illaksi, varata liput tai aikaa johonkin mistä tietää, että vaimo pitää (teatteri, shoppailu tms.) ja hakea sitten tulomatkalla lapset hoidosta. Kun panostaa yhteiseen aikaan ilman odotuksia romantiikasta tai seksistä, vaimo voi vapautua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seksi on tylsää. Onko seksi aina samanlaista? Laukeaako vaimo vai suostuuko seksiin vaan miellyttääkseen sinua (tai aiemmin saadakseen lapsia)?
Itselläni on ollut pari pitkää suhdetta. Ensimmäisessä niistä seksi lopahti. Ei ollut edes lapsia tms., mutta kerran miestä petettyäni, että seksi voi tuntua myös mahtavalta. Mies oli hyvä, joten yritin jatkaa suhdetta, mutta kaipasin erilaista seksiä ja suhdekin sitten jossain vaiheessa kuoli kokonaan pois.
Toisessa pitkässä suhteessa seksiä oli lasten syntymän jälkeenkin 3-4 kertaa viikossa. Silti mies valitti koko ajan, ettei saa. Lisäksi yritti vihjailla koko ajan ja se ahdisti välillä tosi paljon. SEksiä kuitenkin oli ja mieskin sitten lopulta tuhannen sanomisen jälkeen tajusi, että ei kannata olla koko ajan kimpussa. Suhde kaatui muuhun kuin seksiin.
Kolmannessa pitkässä suhteessani olen ollut nyt 7 vuotta. LApsikin on (siis yhteinen niiden kahden aiemman lisäksi). Meillä seksielämä on erittäin hyvää. Itse tykkään ns. pikapanoista ja aina välillä lähetellään tekstiviestejä ja lähdetään esim. töistä kesken päivän. Jos on liian suunnitelmallista ja ennalta arvattavaa(esim. hotelliviikonloppu), niin se voi tappaa kummankin innon. Itseäni eivät esim. auringonlaskut ja romanttiset kynttiläillalliset kiinnosta yhtään tippaa.
mistä se johtuu, minulle on käynyt kuten vaimollesi. Onkohan se biologiaa ja naiseen ohjelmoitu? Meillä on monta lasta, ja hoidan pääosin kodin ja lasten harrastuskuskaamiset. Töissä käydään molemmat. Mieheni on hyvin rakastunut minuun pitkän avioliitonkin jälkeen ja kehuu minua ja seksikkyyttäni usein. Ongelma on se, että hän haluaa seksiä useita kertoja viikossa, kun taas minä olen usein iltaisin niin väsynyt, etten jaksaisi. En tunne sellaista halua, jota mieheni tuntee. Tästä syystä me riitelemme silloin tällöin, ja jos on mennyt monta päivää ilman seksiä, mieheni muuttuu alakuloiseksi, väsyneeksi ja kärsimättömäksi. Se taas heijastuu minun olooni. Sen vuoksi alan seksiin muutaman kerran viikossa, vaikka en haluaisikaan itse yhtä usein. Nautin itsekin, kun vain saan pakotettua itseni mukaan. Viime viikonloppuna seksiä oli kolme kertaa, ja mies on ollut koko alkuviikon hyväntuulinen ja paijannut minua hyristen kuin kissa. Taas muistan, miksi seksielämään kannattaa satsata, vaikka itse ei tarvisikaan sitä niin usein.
Auttaisiko teillä se, että tavalla tai toisella houkuttelet vaimosi seksiin ja kerrot, miten se vaikuttaa positiivisesti mielialaasi ja sitä kautta koko perhe-elämään. Yritä sinä pitää kipinäää yllä, jos vaimostasi ei tässä elämänvaiheessa siihen ole. Varmasti vaimosikin nauttii, mutta väsyneenä ja perhe-elämän keskeltä hänen halunsa ei ehdi syttyä niin usein kuin sinun. Jos kipinä sammuu kokonaan, saakohan sitä enää ikinä syttymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä kuvaillun kaltaisia naisia löytyy.
Tai tajuan, jos nainen ei ylipäätään ole enää kovinkaan kieennostunut miehensä seurasta.
Itse olen reilu 30v kahden lapsen äiti ja nautin suunnattomasti ns. lapsivapaista hetkistä, jos mies järkkää jotain yllätystä, hotellilomaa ym. Ei tarvi kyllä katsella "mitään väkisin hotelliin raahattua naista katsella", mutta mä olenkin vielä näin 15v suhteenkin jälkeen erittäin rakastunut mieheeni ja haluan viettää myös aikaa hänen kanssaan ilman lapsiperhearkea. Toki se arkikin on kivaa, mutta ei sitäkään aina jaksa. Mies on paras ystäväni, rakastettui.
tai ehkä meilläkin oli tuota lapsiperhearjessa kaikkeen vaatimiseen uupumista. ja paukut oli lopussa.
mutta oikeesti. kyllä meidän naisten pitää ottaa myös vastuuta yhteisestä seksielämästä. itse ainakin jossain vaiheessa huomasin, että odotin mieheltä hirveesti kaikkea- aina vähän enemmän tai pikkasen erilailla.
sitten jossain vaiheessa aloin miettiä, että haloo- olen itsekin onneton intohimon puutteesta ja kaipaan iloista seksiä mieheni kanssa. että jos ottaisin vain ja tekisin itse sen eteen että saisimme molemmat nautintoa sen sijaan että käperryn siihen arkiruletin pyörittämiseen ja sen miettimiseen, että tarvitsen enemmän haleja päivällä.
osittain tilanteeseen vaikuttivat myös hiipuvat hormonini.. niihin jeesiä löytyi lääkäristä.
lapset on hoidettu, mutta pyykit vyöryy ja kämppä on ajoittain kaaoksessa. on ihan tietoinen päätös että on meille molemmille tärkeämpää viritellä erotiikkaa kun viikata pyykkejä lasten mentyä nukkumaan. :-) uskon että olemme näin onnellisempia
miten kotityöt ja lasten roudaus harrastuksiin jakaantuu välillänne? Ja se, että kosketteletko millään tavoin vaimoasi ihan vain ohimennen, ilman että se tarkoittaisi mitään seksuaalista? Eli tuleeko vaimolle tunne, että jahas, tänään mies vonkaa...