35-vuotiaan ja vanhemmat, kuinka usein käytte "bilettämässä"?

pikkujouluissa ja jatkoilla kävin muistaakseni v. 2008 tai 2009. Silloin tällöin käyn miehen kanssa syömässä ja parilla oluella, pari kertaa vuodessa on töissä seminaaria tms. jonka yhetydessä hyvin kevyesti viihteelläkin.

Uskon myös siihen että kaikelle on aikansa, ja ettei vierivä kivi sammaloidu. Jos tavallaan jämähtää siihen nuoruuteen niin ei koskaan koe mitään uutta. Miksi esim. 45-v ihmiset edelleen roikkuisivat baareissa joraamassa samaan tapaan mitä 20-vuotiaina? Eikö elämässä pitäisi olla tapahtunut jotain ns. edistymistä? Enkä tarkoita sitä että "pakko lasten takia jättää discot hetkeksi" vaan että itse haluaa jotain muutakin kokea. Minä ainakin jo teininä "säälin" niitä vanhempia ihmisiä jotka edelleen baareilevat samaan tapaan mitä nuoremmat, koska eihän ihmisen "koko elämä" voi olla bilettämisessä.

Tarkoitan sitä, että minusta ihminen ei koskaan ole ns. valmis. Ei ole mitään myyttistä "nyt olen aikuinen" (tai keski-ikäinen, tai vanhus, tai teini) hetkeä vaan ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Jos jämähtää tuttuihin kuvioihin, niin silloin kehitys tavallaan loppuu, ja alkaa taantua. Pitäisi koko ajan olla vähän lapsen uteliaisuutta ja kokeilla uusia juttuja ja tehdä uusia asioita, eikä elää 40-v samalla lailla mitä 20-v, vaan koko ajan laajentaa sitä elämän sisältöä, karsia jotain pois ja ottaa uutta tilalle, toki tietyt asiat kulkevat aina mukana :)

jumittaa telkkarin ääressä ja pitää ne omatkin harrastukset.

Itse en ole bilettämässä käynyt toistakymmeneen vuoteen, koska se ei ole koskaan oikein kiinnostanut. Ei edes silloin nuorena.

Mutta muut omat harrastukset ovat tärkeitä ja tapaan parina viikonloppuna kuussa harrastekavereitani ja muutenkin teen omia juttujani.

Toisille se oma aika voi olla bilettämistä, toisille urheilua, kuten minulle. Mutta tärkeintä on se, että ihmiset pitäisi myös jotain omaa, ettei se arki tuntuisi niin ankealta ja raskaalta.

Kayn ainakin kerran kuukaudessa tanssimassa, yleensa isommissa techno/house/electrobileissa. Sen lisaksi yritan tapailla muita ystaviani sopimalla syomistreffeja, joko ravintolassa tai kotioloissa.

Ainakin kahtena viikonloppuna kuukaudessa minulla on oltava jotain muuta ohjelmaa, kuin kotona istumista, muuten paani ei kesta... Jaksan oikein hyvin kotiarkea ja puuhailua lasten kanssa, kunhan tiedan etta parin viikon sisalla on tulossa jotain "iltaohjelmaa"...

Miehellani sama, han kay miespuolisten kavereidensa kanssa keskenaan baareissa pari kertaa kuussa.

Ehka kerran kahdessa kuussa jarkkaamme hoitajan, jotta paasemme yhdessa elokuviin/bilettamaan/ulos syomaan.

Ymmarran hyvin, ettei toisilla tallaista tarvetta ole, mutta meilla molemmilla on tarve pitaa ylla omia sosiaalisia suhteitamme aktiivisesti, ja emme halua jumittua yhdessa telkkarin aareen, vaan tehda myos erikseen omia juttujamme.

Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, joita hoidan vielä kotona. En tiedä, johtuuko elämäntilanteestani (siis ettei ole työkavereita tms), mutta en käy ulkona ravintoloissa kuin ehkä kerran-kaksi vuodessa. Suoraan sanottuna minua ei juuri sellainen kiinnosta. Tykkään käydä elokuvissa ja ravintolassa syömässä, sitä teen ehkä neljä kertaa vuodessa, joten aika harvoin. Mutta varsinaista bilettämistä, siis että aloitellaan alkuillasta ja mennään baarien kautta tanssimaan tms on todella harvoin. Onko tavallista vai poikkeavaa. Asun Helsingissä.

Olen N 45, käyn yksin :). Ukkoni ei osaa tanssia

Olen nyt 38

Tänä vuonna olen tainnut käydä kerran, sitä ennen olin pikkujouluaikaan työporukan kanssa. Seuraavan kerran on duunipaikan virkistystilaisuus loppukeväästä/kesällä, minkä jälkeen on perinteisesti menty "bilettämään".



Kivahan muutaman kerran vuodessa on käydä "tuulettumassa", mutta ei joka viikko mitenkään ehdi/jaksa. Eikä baareissa notkuminen muutenkaan kovin paljoa sisältöä elämään tuo enää tässä iässä, itse tykkään tehdä normaalisti ihan muita asioita ja krapulatkin on yli 30-vuotiaana paljon pahempia kuin joskus parikymppisenä.

Itse olen 37v helsinkiläinen naimisissa ja vapaaehtoisesti lapseton enkä ikinä käy bilettämässä. ;) Ja minulle on aivan sama vaikka joku muu kävisi joka päivä!

Sohvalla ehdin istua / röhnöttää ehkä joka toinen viikko yhden leffan verran... Teen töitä ja harrastan (lähinnä liikuntaa), sekä vietän laatuaikaa mieheni kanssa muualla kuin sohvalla.

Harvoin tulee käytyä "bilettämässä" ihan niin kuin privaatisti. Varmaan se kerran vuodessa.



Työpaikan tiimin kanssa pari kertaa vuodessa häppeninki johon kuuluu biletysilta.



Siinäpä se. Tosin en ole kyllä koskaan ollut mikään bilehile. Toki silloin 18-vuotiaana kun laillisesti pääsi ravintoloihin tuli jonkin aikaa bilesteltyä.