35-vuotiaan ja vanhemmat, kuinka usein käytte "bilettämässä"?

joskus satunnaisesti terassille, muuten viihdyn mielummin ystävien parissa iltaa istumassa. Ruokaravintoloissa toki käyn.



Enpä tiedä, sain bilettää nuorempana ihan tarpeeksi eikä se baarissa tai varsinkaan diskossa notkuminen tässä iässä enää kiinnosta. Ikää 45 vuotta.

jos ei viihdy baareissa?! En itse viihdy niissä enää ollenkaan. Olen opiskellut pitkään ja viettänyt sitä opiskelijaelämää viikottaisine bileineen kolmekymppiseksi asti.



Tuli baarielämää mitta täyteen. Nyt käytän vapaa-aikaani perheen kanssa ja omissa harrastuksissa. Olen aina ollut huono valvomaan ja se piirre korostuu iän myötä (nyt 36-v). En halua pilata viikosta kolmea päivää baarireissusta toipumiseen. Se ei kuvasta minulle rentoutumista tai hauskuutta elämässä.



Aika aikaansa kutakin. Bilettäminen ei vaan kiinnosta enää.

Kyllä meitä yli kolmikymppisiäkin käy baareissa, pitää mennä vain oikeisiin paikkoihin.:) Suurin osahan on ikävä kyllä nuoremmille tai sitten suunnattu humppaikäpolvelle.

Mä en ole päässyt bilettämään 10 vuoteen ja olen elätellyt toiveita, että josko pian taas pääsisi. Mutta jos kukaan päälle 3-kymppinen ei baareissa käy, niin en mä niiden parikymppisten sekaan yksin lähde.

Juuri kun olisin halunnut aloittaa sen baareissa käynnin taas pitkän tauon jälkeen. Olette tylsiä!

En tykkää kännistä enkä tanssimisesta. Mielellään kyllä käyn leffassa, syömässä, istun iltaa ja turisen kavereiden kanssa.

joka käy "bilettämässä" baareissa.

Käyn silloin kun pääsen eli kun lapsilla on hoitaja. Kerran kuussa about.

Enemmän tykkään käydä hyvissä ravintoloissa hyvässä seurassa tai kestitä kotona ystäviä tai käydä ystävien luona illastamassa.



Niin, ja olen siis 39-vuotias.

Entinen bilehile sai vissiin baareista tarpeekseen, kun en mä niissä enää viihdy. Jotain stand-uppia nyt on ihan kiva käydä kattomassa tms. Mieluummin istun iltaa ystävien kanssa vaikka jonkun luona, mökillä... (vaikka ihan kotonakin) tai käyn teatterissa, syömässä tms.



Noh, kuppiakin otan harvemmin kyllä. Viimeksi otin enemmän kuin yhden siiderin marraskuussa. Sitä edellisestä olikin vierähtänyt jo reilu kolme vuotta :D



Ehkä mä sit nuorempana otin niitä tuopposiakin riittävän monta loppuiäksi :D

baareissa käyminen ei kiinnosta enää yhtään. Ei ole muutamaan vuoteen kiinostanut :)



Baariin menen silloin kun on jotain spesiaalia (kaverin polttarit, lempibändin keikka, työpaikan pikkujoulut) en koskaan muuten. Kesällä käyn pari kertaa terassilla ottamassa 1-2, ja parin kuukauden välein käymme miehen kanssa syömässä ravintolassa ja (syömisen yhteydessä) otamme alkoholia.



Ennen olin paljon baareissa käytännössä joka viikko 1-2 päivänä. Ei vaan kiinnosta enää, kaikkeen kyllästyy. Enää ei tee edes mieli juoda, känniset ihmiset ovat alkaneet ärsyttämään. Tyttöjen saunaillassa jonkun kotona tmv. toki hiprakkaan saatan tulla jne. mutta sellainen biletys kaupungilla ei nappaa enää tippakaan.

Minä käyn vielä harvemmin. Alle kouluikäisiä on kolme, viimeksi olen käynyt "bilettämässä" alle 25-vuotiaana. Mutta eipä juuri käydä elokuvissa tai syömässäkään ulkona (viimeksi leffassa pari vuotta sitten). Mieheni kanssa nautitaan yhdessä olosta kahdestaan kotona, kun lapset ovat mummolassa hoidossa. Katsotaan leffaa ja nautitaan hiljaisuudesta.



Muuten sama tilanne, kuin ap:lla, Helsingssä asun enkä kaipaa tässä elämäntilanteessa bilettämistä.

Vielä pari vuotta sitten olisin sanonut, että korkeintaan kerran vuodessa. Mutta sittemmin olen löytänyt tuonkin homman ikään kuin uudelleen piiitkän tauon jälkeen. Lapset ovat jo hieman isompia ja olen myös onnistunut löytämään uusia ystäviä, joiden kanssa on mukava käydä silloin tällöin tuulettumassa. Ja sitä paitsi, ne vanhatkin ystävät alkavat olla samassa elämäntilanteessa, joten on helpompaa irtautua kotikuvioista.



Nykyisin käyn ulkona ehkä noin joka toinen tai kolmas kuukausi. En siis hirveän usein edelleenkään, mutta volyymi on kuitenkin kasvanut merkittävästi. Toki biletys on nykyisin melko erilaista kuin silloin reilut kymmenen vuotta sitten, kun elin varsinaista bilehile -aikaani. Ensinnäkään en kykene enää juomaan itseäni humalaan, eikä sellainen enää edes houkuttelisi, koska aamulla on kuitenkin noustava hoitamaan perheenäidin velvollisuuksia. Nyt baariin mennään yksinkertaisesti tanssimaan ja pitämään hauskaa kaveriporukalla, ei etsimään kumppania tai mittaamaan omaa viehätysvoimaa. Nykyisin osaan myös lähteä kotiin siinä vaiheessa kun minulla on vielä hauskaa. Tunnelma ei siis ehdi lässähtää ja mieli on hyvä vielä aamullakin. Merkille pantavaa on sekin, että kun taas olen ruvennut itsekin käymään jossain, ei miehenkään saunaillat sun muut ärsytä enää lainkaan. Toisin oli silloin, kun itse olin (tosin ihan vapaasta omasta tahdostani) vain kotosalla lasten kanssa...

koskaan ja tuskinpa koskaan enää menemmekään, kiinnostus siihen on nolla tai jopa miinusmerkkinen. Syömässä käydään ulkona joskus. Ystäviä tavataan toistemme luona, viimeksi viime la oli ystäväperhe illalla syömässä meillä. Lapset hoituu siinä samalla helposti.

ja bilettämässä olen käynyt viimeksi joskus 12 vuotta sitten. sitä ennen joskus lukioaikana.

evvk ko touhu

Tai no, jos joku DBTL lasketaan niin sitten noin kerran vuodessa.

Ei vaan huvita enää. Kavereiden kanssa käymme kyllä syömässä, elokuvissa ja istumme hetken aikaa jossain lasillisella, mutta muu ei kiinnosta.

Kayn ainakin kerran kuukaudessa tanssimassa, yleensa isommissa techno/house/electrobileissa. Sen lisaksi yritan tapailla muita ystaviani sopimalla syomistreffeja, joko ravintolassa tai kotioloissa.



Ainakin kahtena viikonloppuna kuukaudessa minulla on oltava jotain muuta ohjelmaa, kuin kotona istumista, muuten paani ei kesta... Jaksan oikein hyvin kotiarkea ja puuhailua lasten kanssa, kunhan tiedan etta parin viikon sisalla on tulossa jotain "iltaohjelmaa"...

Miehellani sama, han kay miespuolisten kavereidensa kanssa keskenaan baareissa pari kertaa kuussa.

Ehka kerran kahdessa kuussa jarkkaamme hoitajan, jotta paasemme yhdessa elokuviin/bilettamaan/ulos syomaan.



Ymmarran hyvin, ettei toisilla tallaista tarvetta ole, mutta meilla molemmilla on tarve pitaa ylla omia sosiaalisia suhteitamme aktiivisesti, ja emme halua jumittua yhdessa telkkarin aareen, vaan tehda myos erikseen omia juttujamme.

heinäkuun käyny baareissa. Mutta ennen sitä kävin joka viikko. Toisinaan useamman kerran viikossakin, kun olin työreissuilla.

Ehdinkin jo kököttää aika monta vuotta lasten kanssa kotona yh.na. Nyt kun taas pääsee, on kiva käydä.

kotona viikonloppuisin. Kiva nähdä kavereita ja kaipaan usein jonkinlaista viihdykettä, pelailua, ym. Mutta toki ihmiset ovat erilaisia.

Harvoin tulee käytyä. Nuokin kerrat ovat konsertteja, pikkujoulu työporukassa tms. Tanssibaarissa olen väkisin käynyt kerran vuoden sisällä, muistaakseni. No ehkä just kaksi kertaa viimeisen 12kk sisällä. Ei siellä teinien ja mölyn keskellä jaksa paria tuntia pidempään ihmetellä. Olen 32-vuotias, 2 lasta. Nuorempana tuli käytyä usein baarissa, parikymppisenä melkein joka viikonloppu ja vielä naimisiin mentyäkin muutaman viikon välein. Lasten saannin ja ikääntymisen myötä ei vaan enää jaksa kiinnostaa se perseenheilutus, juominen ja seuraavan päivän krapulainen väsymys. Kivempi istua iltaa kotona kun lapset nukkuu. Baarit on täynnä parikymppisiä, jotka testaa omaa viehätysvoimaansa. Tuntuu kuin päiväkotiin tai ala-asteelle menis :D. Aikuisten tanssiravintola olis jees (ei humppapaikka)

Harrastan ruoanlaittoa, liikuntaa, elokuvien katselua, lukemista, kirjoittamista, pelaamista, remontointia jne. Miehen kanssa riittää edelleen juteltavaa tuntikausiksi kerrallaan. Vapaa-ajalla tulee nollattua pää noiden mieluisampien harrastusten parissa, tv:n katselu tai baareissa käyminen tulee kaukana perässä. Alkoholiakaan en viitsi migreenivaaran takia tavallisena viikonloppuna ottaa lainkaan.

Miksi kavereita pitäisi nähdä aina baarissa? On PALJON muutakin mitä voi tehdä ystävien/miehen kanssa. Ihmiset pitävät eri asioista, ja kaikki ei tietenkään sovi kaikille, mutta esim:



-Voi mennä mökille, joko omalle tai vuokratulle. Kohteena voi olla meren-/järvenranta (tai laskettelukeskus, ja laskettelukeskuksessakin voi hiihtää ja lasketella bilettämisen sijasta).



-Voi käydä erilaiaissa tapahtumissa/messuilla, niitä on Suomi täynnä.



-Voi mennä elokuviin, (kesä)teatteriin, konserttiin, keikalle, taidenäyttelyyn jne.



-Voi harrastaa jotakin, ihan oman mielen mukaan posliininmaalausta, kalliokiipeilyä, moottoripyöräilyä, laskuvarjohyppyä jne. mikä tuntuu siltä omalta jutulta.



-Yhdessä voi käytä syömässä, joko jonkun kotona kokkailla pitkän kaavan mukaan tai mennä ravintolaan iltaa istumaan.



-Yhdessä voi matkustella, ihan kotimaassa tai ulkomailla oman kukkaron mukaan. Kauniina päivänä on mukava esim. ajella paikkaan X mukavaa maisemareittiä, samalla voi piipahtaa jossain mukavassa myymälässä (tavallinen kauppa, paja, tehtaanmyymälä tm.) matkan varrella ja käydä syömässä jossakin (vaikka paikalista erikoisuutta oli sitten kalakukkoa, porokäristystä tai mustaa makkaraa). Samalla katselee vähän nähtävyyksiä ja jää vaikka yöksi johonkin. Suomessa on paljon mielenkiintoista nähtävää, esim. Imatran kosket, Retretti, Fiskars, Hanko ja Porvoo jne.

Ja aina voi lähteä myös matkalla ihan vaikka Tukholmaan tai sitten pidemmälle, joko viikonloppulomalle tai useammaksi viikoksi.



-Ja lisäksi ihan liikuntaakin voi harrastaa, mennä vaeltamaan, keilaamaan, bilistä pelaamaan, sählyä tm. joukkuelajia pelaamaan, golfata kavereiden kanssa, käydä uimassa, pyörälenkillä jne. Ihan mukava tapa esim. kerran viikossa nähdä kavereiden kanssa liikunnan merkeissä, voi vaikka joka kerta olla erilaista (kävelyä, uintia, jumppaa, kuntosalia, hiihtoa tm.) tulee hyvä fiilis ja saa vaihdettua kuulumisia.



On omasta asenteesta kiinni tarkoittaako baarielämän hylkääminen sitä että "vaan kattelee telkkaa sohvalla", vai sitä että ehkä jopa saa enemmän sisältöä elämäänsä.

Jos kukkuu yöhön asti siiderin voimalla tanssimassa, niin yleensä seuraava päivä menee krapulassa. Myös rahaa menee baareiluun (juomat, sisäänpääsyt, taksit) mikä usein syö sitten niitä rahoja jostain muualta pois (esim. matkustamisesta).



Uskon myös että yksi etu vanhenemisessa on se, että osaa nauttia "pienemmistä asioista". Itse ainakin nuorempana viipotin kiireellä koko ajan, sellainen "pysähteleminen" antaa paljon enemmän sisältöä elämään. Tarkoitan sitä, että jos on vaikka mökillä ei tarvitse koko ajan tehdä jotain, vaan ihan vaikka maata laiturilla, kuunnella veden liplatusta ja antaa auringon hyväillä ihoa ja NAUTTIA vaikkei mitään ns. "tapahdu".



Uskon myös siihen että kaikelle on aikansa, ja ettei vierivä kivi sammaloidu. Jos tavallaan jämähtää siihen nuoruuteen niin ei koskaan koe mitään uutta. Miksi esim. 45-v ihmiset edelleen roikkuisivat baareissa joraamassa samaan tapaan mitä 20-vuotiaina? Eikö elämässä pitäisi olla tapahtunut jotain ns. edistymistä? Enkä tarkoita sitä että "pakko lasten takia jättää discot hetkeksi" vaan että itse haluaa jotain muutakin kokea. Minä ainakin jo teininä "säälin" niitä vanhempia ihmisiä jotka edelleen baareilevat samaan tapaan mitä nuoremmat, koska eihän ihmisen "koko elämä" voi olla bilettämisessä.



Tarkoitan sitä, että minusta ihminen ei koskaan ole ns. valmis. Ei ole mitään myyttistä "nyt olen aikuinen" (tai keski-ikäinen, tai vanhus, tai teini) hetkeä vaan ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Jos jämähtää tuttuihin kuvioihin, niin silloin kehitys tavallaan loppuu, ja alkaa taantua. Pitäisi koko ajan olla vähän lapsen uteliaisuutta ja kokeilla uusia juttuja ja tehdä uusia asioita, eikä elää 40-v samalla lailla mitä 20-v, vaan koko ajan laajentaa sitä elämän sisältöä, karsia jotain pois ja ottaa uutta tilalle, toki tietyt asiat kulkevat aina mukana :)