istuuko teidän 3-4v rattaissa?

pidempiä matkoja jo 1,5v lähtien ja nyt kun on 2v niin kävelee yleensä itse, ellei ole kiire tai todella pitkä matka. En ymmärrä, miksei vanhemmilla ole sen veraan viitseliäisyyttä, että totuttaisi lapsen kävelemään itse. Aina kävellessämme monet vastaantulijat tulevat päivittelemään, kun on niin harvinaista nähdä lapsen kävelevän itse.

Ei se aina ole viitseliaisyydesta kiinni. Lapset ovat yksiloita, toinen jaksaa, toinen ei, toista huvittaa, toista ei.

Asuinpaikkakin saattaa vaikuttaa asiaan, esim meilla ei ole kavelyteita, missa pyorailla turvallisesti, pitaisi olla ajotiella. Elamantilanne (toissa vs kotona) vaikuttaa myos asiaan.

pidempiä matkoja jo 1,5v lähtien ja nyt kun on 2v niin kävelee yleensä itse, ellei ole kiire tai todella pitkä matka. En ymmärrä, miksei vanhemmilla ole sen veraan viitseliäisyyttä, että totuttaisi lapsen kävelemään itse. Aina kävellessämme monet vastaantulijat tulevat päivittelemään, kun on niin harvinaista nähdä lapsen kävelevän itse.

Ei se aina ole viitseliaisyydesta kiinni. Lapset ovat yksiloita, toinen jaksaa, toinen ei, toista huvittaa, toista ei.

Asuinpaikkakin saattaa vaikuttaa asiaan, esim meilla ei ole kavelyteita, missa pyorailla turvallisesti, pitaisi olla ajotiella. Elamantilanne (toissa vs kotona) vaikuttaa myos asiaan.

Tää on ihan sama kuin taivastellaan, että vieläkö se teidän Mika-Petteri menee apupyörillä, kun meidän Ville-Veikko on mennyt ilman appareita jo MONTA VUOTTA. Tai että käveleekö se teidän Viljami ikinä, kun ei vielä osaa. Ihan todennäköistähän on, että lapsi ei ikinä opi kävelemään tai pyöräilemään ja haluaa vielä 10-vuotiaana rattaisiin. Toki pikku hiljaa kannattaa lasta totuttaa ihan kävelyyn, ei heti rattaisiin lykätä. Mutta mulla esim. ei ole ajokorttiakaan, aina samat pitkät kauppa- ja kerhomatkat ihan samoja reittejä säästä riippumatta, en todellakaan jaksa ihastella jokaista käpyä ja liikennemerkkiä lähietäisyydeltä monta kertaa viikossa! No, lapseni ovat jo isompia ja yllätys yllätys osaavat kävellä ja ovat ihan hyväkuntoisiakin. Eli jospa mentäisiin ihan sitä kultaista keskitietä (paitsi liikenteessä)...

Huvittavia osa näistä vastauksista: "öö ei meidän 1,5-vuotiaskaan halua enää rattaisiin vaan alkaa huutamaan.." Kröhöm, haluaako 1,5-vuotiaasi kävellä vaikkapa 3km kauppaan ja 3km takaisin? Anteeksi vain, mutta en usko!



Todellakin, on aivan eri juttu kävellä pikkumatkoja kuin liikkua päivittäin pidempiä matkoja kävellen.



Meillä 5-vuotiaallakin tekee tiukkaa, jos joutuu päiväkodista kävelemään kotiin 3,5km! Tuolloin 3.5-vuotias kävelee osan matkasta ja osan istuu sitten rattaide kyydissä, vaikka onkin vuotta vanhemman kokoinen ja näyttää vähän hassulta siellä :)



Ja toki lapsissakin on eroja, samoin ikäkaudessa. Meidänkään 1,5-vuotiaat ei ole halunneet rattaisiin, mutta kun kilometri kävelyä on takana, niin kummasti ei enää huudakaan rattaisiin nostettaessa ;)

hoitoon matkaa ja juuri kolme vuotta täyttänyt poika kävelee sen... talvella vedin pulkassa mutta silloinkin käveli suurimman osan matkasta niin nyt päätin etten noin isoa poikaa rattaissa kuleta... ja hyvin jaksaa kävellä, kyllähän sitä välillä jännittää että mitä jos se vaan tekee stopin keskelle tietä mut ei oo ainakaan vielä niin käynyt... käytetään vaan tarpeeksi aikaa siihen kävelyyn

nuorin on nyt juuri 4v täyttänyt ja rattaat olleet varastossa käyttämättä, no kesäkuussa tulee 2 vuotta.



Emme omista autoa. Kuljemme kävellen, pyörillä, julkisilla. Asumme Helsingissä. Päiväkotimatka on 2km, yleensä aamuisin mennään osa siitä bussilla mutta iltapäivisin tykätään kävelläkin.



Kaikki kolme ovat kyllä osannet parivuotiaina kävellä jo parin kilsan matkoja ihan mainiosti.



Viime kesänä, kun kuopus oli 3v, olimme kesälomareissulla Saksassa, kävimme mm. huvipuistossa, suurkaupungissa, Reinin varrella olevissa linnoissa jne ja joka päivä käveltiin paljon. Aina jossain vaiheessa iltapäivää nuorin istui jonkin aikaa isänsä harteilla -sitten jaksoi taas.



Tyttöjä ja poikia.



Kyllä se on ihan totuttamisesta ja vanhempien reipashenkisestä asenteesta kiinni.

Kyllä se on ihan totuttamisesta ja vanhempien reipashenkisestä asenteesta kiinni.

meidän 3 v. ei kävele 8 kilometriä päivässä useampana päivänä viikossa. Julkisillakaan kun ei huvittaisi noita useampaa parin kilometrin pätkää mennä ja maksaa vielä siitä ilosta. Kyseessä siis esikoisen eskarimatkat, jonne pitää pienemmätkin ottaa mukaan ja matkaa on 2 km yhteen suuntaan.

Ei istu rattaissa. Talvella on menty pulkalla ja kelkalla. Kesän tullessakaan tuskin rattaita tarvitsee ja isokokoiselle lapselle taitavat olla ahtaatkin.



Myyntiin tulisikin brion matkarattaat ja yhdistelmävaunut.

matkan pituus ei ratkaise yhtään mitään, koska aina voi esim. julkisiin hypätä vasta myöhemmin kyytiin tai nousta aiemmin pois. Jos ei ole julkisia, vaan mennään rattailla, niin osa matkasta rattaissa, osa kävelyä. Luulen, että usein lähinnä kyse vanhemman laiskuudesta ja kiireestä. Sen toki ymmärrän, että esim. vilkkaan tien varressa ei voi pieni kävellä, jos ei ole kävelytietä.

ja me asutaan sivukylällä josta lähimpään kauppaankin on mentävä autolla, kun sinne matkaa yhteen suuntaan viitisentoista kilometriä.

niin ja kerrottakoon, että julkisia ei täällä ole ainoastaan oma auto, mutta tietysti kävellään muuten kuten postilenkkiä josta tulee se pari kilometriä, silloin kun ehditään.

matkan pituus ei ratkaise yhtään mitään, koska aina voi esim. julkisiin hypätä vasta myöhemmin kyytiin tai nousta aiemmin pois. Jos ei ole julkisia, vaan mennään rattailla, niin osa matkasta rattaissa, osa kävelyä. Luulen, että usein lähinnä kyse vanhemman laiskuudesta ja kiireestä. Sen toki ymmärrän, että esim. vilkkaan tien varressa ei voi pieni kävellä, jos ei ole kävelytietä.

Ja jos me kuljetaan julkisilla niin tasan tarkkaan mennään koko rahan edestä. Aikuisen lippu maksaa 3,20 e ja lapsen 4-vuotiaasta alkaen 1,60 e ja rattaat ei täällä toimi bussilippuna. Bussikortilla pääsee toki hiukan halvemmalla, mutta siltikin on kallista lystiä.

kohta 3v on kävellyt 1.5v lähtien paljon. En ole siis totuttanut rattaisiin, pidemmillä matkoilla tietenkin rattaat mukana ja jos on väsynyt en pakota lasta kävelemään, kiukuksihan se vain menee.

Matkustamme paljon busseilla ja huomasin että varmemmin mahtuu mukaan, kun ei ole rattaita. Lapsi on tottunut kävelemään lyhyitä matkoja, pidemmät menevät kesällä mutta talvella on vähän vaikeuksia.

Aina jossain vaiheessa iltapäivää nuorin istui jonkin aikaa isänsä harteilla -sitten jaksoi taas.

Kyllä se on ihan totuttamisesta ja vanhempien reipashenkisestä asenteesta kiinni.

Mä en ole niin reipashenkinen, että kantaisin 3-vuotiasta. En edes harteillani. Lapsen kannalta ei liene väliä, istuuko hän väsähtäessään hetken rattaissa vai isänsä harteilla...

#20

Mä en ole niin reipashenkinen, että kantaisin 3-vuotiasta. En edes harteillani. Lapsen kannalta ei liene väliä, istuuko hän väsähtäessään hetken rattaissa vai isänsä harteilla...

#20

MUTTA vanhempien kannalta aikas iso ero raahaako jonnekin kokopäivän reissulle mukaan rattaat vai viitsiikö jossain välissä nostaa ipanan harteille hetkeks aikaa... hmmm totta tosiaan.

Lintisllä, Korkeasaaressa, Muumimaassa yms? Jos siellä jaksaa juosta niin todnäk huijaa vaan sua..

Kyllä meilläkin ovat lapset hyvin pieninä kirmailleet huvipuistoissa ja kiipeilleet ällistyttävän reippaasti jopa jyrkkiä vuorenrinteitä ylös matkoilla. Mutta kun on se sama pitkä puuduttava matka kotona kuljettavana eestaas ja räntää tulee vaakasuoraan, niin ei liene kovin paha synti, jos tenava hetken istuu rattaissa. Kiva, jos joku lapsi tykkää kävellä reippaasti eteenpäin jo pienenä, ja onhan siinä totuttamisestakin kyse, mutta turha siitä on mitään armeijameininkiä tehdä.