istuuko teidän 3-4v rattaissa?

kumpikaan lapsista tykännyt tuossa iässä kävellä - lapsen näkökulmasta se on varmaan aika tylsää touhua, jos ei voi joka käpyä jäädä taivastelemaankaan vaan pitää kävellä laputtaa suoraa tietä eteenpäin. Kuopus on nyt kohta 5-vuotias ja kävelee jo aika hyvin. Muutos tapahtui joskus n. vuosi sitten pikku hiljaa, kun keksin pieniä porkkanoita, jotta jaksaisi vielä vähän matkaa eteenpäin. Sitten tottui. Esikoinen käveli sitten jo 6-vuotiaana hyvinkin pitkiä matkoja ihan rutiinilla.

2v7kk kävelee myös.

Esikko joutui kävelymieheksi 2,5 vuotiaana kun kakkonen syntyi. Enemmän se jaksaa kävellä kun äitinsä :)

ettei pieni lapsi jaksa kävellä pitkiä matkoja väsymättä. Toki toiset voivat leuhkia kuinka pienet jo kävelevät, jos matkat ovat lähikauppaan ja takaisin. Kyllä pieni leikki-ikäinen väsähtää touhuissaan ja siinä kävellessäänkin niin, ettei jaksa kävellä enää.

on 3v9kk, ja vietiin rattaat varastoon joskus viime kesän alussa, kun viime kesänä poika pyöräili. Sen jälkeen ei ole rattaita käytetty. Poika kävelee suht reippaasti, mutta tietenkin kesä/syksy meni pyörräillessä, ja talvella jonkun verran vedin pulkassa.

Meidän 1,5v kävelee jo paljon eikä edes halua rattaisiin kysyttäessä vaan huuto tulee jos niihin joutuu.

tarkoitan nyt sellaisia perheitä jotka oikeasti liikkuvat ja kulkevat vaikka julkisilla. En siis näitä joilla lapsi kävelee päiväkodista viereiseen taloon tai autoon ja autosta kotiin- tyyliin ja sitten vastaavat ettei heillä ole rattaita edes käytössä enään.

että esikoinen ei enää 3v jälkeen rattaissa istunut kertaakaan, eikä mennyt seisomalaudallakaan kun en halunnut siihen totuttaa.

juu, julkisilla kuljetaan kyllä.

tehdään monen tunnin kävelylenkkejä eikä tuo kohta 3 -vuotias jaksaisi kyllä sitten millään kävellä niitä vielä itse. Enkä tohdi pakottaa. Meillä liikutaan paljon ja rattaat vielä ahkerassa käytössä :)

Sinä vuonna, kun lapsi täytti kolme, lakattiin kokonaan käyttämästä rattaita - täytti kolme kesällä ja kesäloman jälkeen mentiin sitten tarhaan kävellen. Poika oli kävellyt jo edellisenäkin tarhavuonna kaikki kotimatkat tarhasta kotiin, joten tuntui turhalta raahata rattaita joka päivä tarhalle. Muut matkat, kuten mummolassa tai kaupungilla käymiset, oli hoidettu ilman rattaita jo jostain parivuotiaasta.



Meillä ei siis ollut tuolloin autoa (auto hankittiin vasta kun esikoinen oli 7 v.), joten julkisilla ja kävellen mentiin. Bussiinkin mahtui paljon paremmin ilman rattaita, joten voitiin mennä ekalla bussilla mikä tuli, eikä tarvinnut odottaa, että mahduttiin johonkin rattaiden kanssa.



Talvisin saatoin vetää tuossa iässä vielä pulkalla tarhaan, kun sinne oli kuitenkin puoli kilometriä, mutta muutoin lapsi kyllä käveli tai pyöräili.

Rattaiden käyttö loppui aika tarkkaan 2-vuotiaana. Pitkiä matkoja ei jouduta kävelemään, mutta koska kuljemme julkisilla, joudutaan välillä kävelemään bussipysäkille kilometrinkin verran. Hidastahan se on, mutta ei voi mitään.



Vanhempi lapsi on 4v enkä voisi edes kuvitella, että hän istuisi rattaissa.

Me ollaan mukavuudenhalukkuutta annettu vielä neljävuotiaan välillä istua, mutta ei todellakaan joka päivä vaan kävellyt ja pyöräillytkin on, välillä reippaasti välillä tylsistyen ja välillä käytetty rattaita, jotta päästään ilmaseks kulkuneuvoihin, tosin usein löytyy matkalippukin. Nyt sit, kun lopulta näyttää pikkusisarus olevan tuloillaan niin se onkin sopiva sauma laittaa isompi aina kävelemään tai sit pyörällä, autoa meil ei olekaan. Välillä on vähän nolottanutkin tuo rattailla kuskailu, kun jotkut voi katsoo pahalla, että noinko iso vielä rattaissa, mut sit toisaalta sama kai se autossa nököttää kuin rattaissa, paskaakos liikuntaa siinkä saa...

Patistan yleensä kävelemään osan matkasta, vaikkei haluaisi. Pakosta kävelee kyllä parin kilsan matkoja, muttei vapaaehtoisesti. Kotona ja puistossa juoksentelee lähes koko ajan, joten en ole jaksanut stressata rattaiden käytöstä.

pyäräilee tai stigan kyydissä kyllä on.

Liikkui mieluummin kävellen tai potkupyörällä ja pikkusisaruksen syntymän jälkeen seisomalaudalla. (Jos ei olisi ollut sisarusta ja vaunuissa seisomalautaa, oltaisiin varmasti otettu vielä pidemmille kaupunkireissuille, lomille jne. esikoiselle rattaat mukaan. Samoin aamuisin, jos olisi kiireessä pitänyt päiväkotiin viedä.)



Esikoinen on nyt 4-vuotias ja pistäisi varmaan aikamoisen metelin pystyyn, jos joku yrittäisi laittaa hänet rattaisiin. Seisomalaudallakaan ei ole suostunut seisomaan enää neljä täytettyään. On jaksanut kävellä pitkätkin matkat Muumimaailmassa, Korkeasaaressa jne lomilla.



Asutaan Helsingissä, liikutaan julkisilla ja kävellään paljon (lähimmälle bussipysäkille lähes 400 m matkaa). Olen oikeastaan tosi yllättynyt, että näin helposti on mennyt.

kaikki pitemmän matkat. Mä en tiedä ketään, jonka kolmevuotias oikeasti kävelisi kilometritolkulla, joten en ole ajtellut, että tämä ois mitenkään poikkeuksellista. :)

lapsen rattaisiin, jos on niin kova kiire, ettei voida kävellä lapsen tahtiin.



Lapsi kyllä tykkää kävellä ja pystyi kävelemään jo reilusti alle 3-vuotiaana 4 km putkeen. (Siis omaa tahtiaan, välillä kiviä ja keppejä tutkien, mutta kuitenkin ilman mitään pidempiä taukoja)

Tuosta sitten johtunee se kun monet kehuskelee lastensa kulkevan pitkiä matkoja ja rattaita ei ole 2 vee synttäreiden jälkeen käytetty kertaakaan. Meillä alle kilometrin matkat on pikkupyrähdyksiä ja todellakin pitemmillä matkoilla on rattaat käytössä 2-3-vuotiaalla. Kunhan tuolla ulkona pääsee paremmin pyöräilemään apupyörien kanssa niin sitten jätetään juuri 3 vuotta täyttäneeltä rattaat pois ja ihmetellään kenties ensi talvena jos ei jaksakaan kävellä kerhoon ja takaisin kun matkaa on muutama kilometri suuntaansa.

pidempiä matkoja jo 1,5v lähtien ja nyt kun on 2v niin kävelee yleensä itse, ellei ole kiire tai todella pitkä matka. En ymmärrä, miksei vanhemmilla ole sen veraan viitseliäisyyttä, että totuttaisi lapsen kävelemään itse. Aina kävellessämme monet vastaantulijat tulevat päivittelemään, kun on niin harvinaista nähdä lapsen kävelevän itse.