Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumman kuolema olisi sinulle vaikeampi paikka?
Kommentit (71)
Molemmat olisivat ihan käsittämättömän hirvittäviä ja murskaavia tapahtumia, mutta uskon että lapsen kuolema olisi pahempi. Lapsen kuolema kuitenkin on aina mielestäni surullisempi kuin aikuisen. Aikuinen on jo ehtinyt kokea elämää ja mahdollisesti jättää jälkensä maailmaan, kuten tässä tapauksessa tehdä lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorin kolmesta lapsestani kuolikin runsas vuosi sitten, joten siitä on kokemusta. Olen yllättävän hyvin pystynyt jatkamaan elämääni, joten selviäisin varmaan puolisonkin kuolemasta, vaikka sitä on etukäteen mahdoton kuvitella, miten silloin pärjäisi. Mutta jotenkin vaan sitä kuitenkin menee eteenpäin ja päivät kuluvat.
No saahan miehiä aina uusia.
Niin saa, mutta tästä voi päätellä, ettet juuri rakasta miestäsi...
Toki lapsiakin, mutta onko ikää tai jaksamista? Tai jos ei edes suunnitelmissa lisää lapsia.
...etkä nähtävästi lapsiasikaan, sen puoleen.
En voi oikeastaan käsittää miten joku voi pitää puolison kuolemaa vaikeampana kuin lapsen.Lapsi on sinusta, sinua ja lasta rakastetaan ehdoitta. Lapsi on vielä nuorempikin kuin puoliso, eli elämä edessä ja kaikki kokematta.
Kyllä minä rakastan myös puolisoani ehdoitta, vaikka en kaikkea käytöstä häneltä hyväksyisikään. Sama pätee tietysti lapsiinkin. Ja joku tähän heittää väliin, että ei se välttämättä kestä se suhde loppuelämää. Ei niin, mutta ei välttämättä lapseenkaan. Tiedän aika monia, jotka eivät ole missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Aivan taatusti suhde lapseen muuttuu, jopa siten, että tulet syrjäytetyksi.
Luulen, että nämä jotka pitävät puolison kuolemaa kauheampana, ovat miehen kipeitä ja läheisriippuvaisia.Lapsi on aina tärkein.
Luulen, että sinusta tulee todella v***umainen anoppi, joka on sairaalloisen mustasukkainen pojastaan miniälleen.
outo kysymys. Miehen kuolema olisi tietysti raskaampi, koska hänet olen tuntenut jo paljon ennen lapsiani, ja hänen kanssaan haluan vanheta. Lapset lähtee joka tapauksessa kotoa jolloin miehen kuoltua jäisin kokonaan yksin.
Lapset ovat minusta tulleet, minun ja osa minua. Olen mikä olen heidän ansiostaan, he ovat minulle kaikkein tärkeintä, ja heitä suojelisin vaikka millä hinnalla.
Puolison voi löytää uuden. Vaikka loppuiäkseni olenkin hänet ottanut, mutta siitä huolimatta uskon löytäväni tarvittaessa uuden miehen, jota rakastaisin ja jonka kanssa jakaisin kaiken.
Lapsia yksinkertaisesti ei voi korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi uskonut että tähän voi vastata kun yhdellä tavalla ja että jollakin olisi vaikeuksia vastata!
Jos laitetaan puoliso ja lapsi rinnakkain tai lapsi rinnakkain kenen tahansa ihmisen kanssa niin ei minun ainakaan tarvitse miettiä että kumman kuolemasta olisi helpompi selvitä. Lapsen kuolemasta en usko että ikinä selviäisin, puolison tai kenen tahansa muun läheisen kyllä.
En ole ikinä kuullut että puoliso olisi kelleen lasta tärkeämpi!
En toki väitä etteivät lapseni ole minulle tärkeitä, päinvastoin, tällä hetkellä he ovat lähes ainoa syy nousta sängystä ylös aamulla.
Mutta puolison kuolema kirpaisi niin kovasti etten vielä kolmen vuoden kuluttuakaan ole siitä yli. Mutta kuinka voisin olla jostain niin isosta asiasta ikinä yli, sehän muutti koko loppuelämäni. Se perusta, mikä elämässäni oli, meni. Kaikki on pitänyt rakentaa uudestaan - yksin.
En olisi uskonut että tähän voi vastata kun yhdellä tavalla ja että jollakin olisi vaikeuksia vastata!
Jos laitetaan puoliso ja lapsi rinnakkain tai lapsi rinnakkain kenen tahansa ihmisen kanssa niin ei minun ainakaan tarvitse miettiä että kumman kuolemasta olisi helpompi selvitä. Lapsen kuolemasta en usko että ikinä selviäisin, puolison tai kenen tahansa muun läheisen kyllä.
En ole ikinä kuullut että puoliso olisi kelleen lasta tärkeämpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea edes ajatella elämää ilman tuota ilopilleriä. En tiedä selviäisinkö siitä, jos lapselle sattuisi jotain.
Lapsen kuolema on muutenkin niin paljon koskettavampi kuin aikuisen.
Ja miestä rakastan myös ihan mielettömästi. Toivon kuitenkin että hänellekin lapsi tärkein.
Helppo vastata, kun on usein tullut jätetyksi. Myös sen lasten isän toimesta..
Olisi hauska kuulla miestä "tärkeämpänä" pitävien mielipide sanotaan 5 vuoden päästä.. Siinä ajassa ehtii montaa siperia opettaa.
Oletan, että nämä ovat siinä ainoassa suhteessaan, ja lapsen isään, vai ilmoittautuuko joku uusiosuhteessa elävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä lailla vain lainaa? ettekö te ole yhteydessä vanhempiinne?
Puolisot on vaihdettavissa tuosta vaan, avioeroprosentti yli 50. Naiset jotka valitsevat puolison ensin ovat persutavalaatuisella tavalla itsekkäitä, pelkästään oma mielihyvä ylimpänä. he ovat kuin aikusia lapsia itse, eivät valmiina kantamaan vanhemman taakkaa.
Mummoni on menettänyt sekä puolisonsa, että aikuisen lapsensa ja sanoi minulle näin. Ja siis ei todellakaan ollut mikään lapsessaan roikkuva läheisriippuvainen ja mustasukkainen äiti, vaan ihan tavallinen säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä pitävä. Lapsenlapsetkin olivat jo aikuisia. Mummo sanoi, että kenenkään ei pitäisi koskaan joutua hautaamaan lastaan. Puolisonsa kanssa oli ollut naimisissa 20-vuotiaasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksena kumpikin kamalia. Kaikkihan me kuollaan joskus. Vieraankin lapsen kuolema herättää mussa epätoivoa ja ajatuksen että olisi ollut vielä elämä edessä. Äh, vaikea selittää. Aikuinen ehtinyt jo kokea ja elää. Mutta omalla kohdalla vaikea sanoa, lapset ja mies todella rakkaita.
millä lailla vain lainaa? ettekö te ole yhteydessä vanhempiinne?
Puolisot on vaihdettavissa tuosta vaan, avioeroprosentti yli 50. Naiset jotka valitsevat puolison ensin ovat persutavalaatuisella tavalla itsekkäitä, pelkästään oma mielihyvä ylimpänä. he ovat kuin aikusia lapsia itse, eivät valmiina kantamaan vanhemman taakkaa.
Se on ihan eri asia olla yhteydessä vanhempiinsa, kuin että jakaa oikeasti sen arjen vuosikymmenten ajan joka päivä sen miehen kanssa. Ikävää jos sun parisuhtees on noin perseellään, mutta mulle kyllä ei puoliso ole vaihdettavissa tuosta vaan. Mitä ihmeen itsekkyyttää siinä on että rakastaa puolisoaan niin paljon ettei osaa kuvitella elämää ilman häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on ollut aika, jolloin olen ajatellut että puolison kuolema olisi vielä pahempaa, sillä lapsiahan saa lisää tehtyä. Muuttuipa mieli kun ne lapset syntyivät.
puolisoani rakastan paljon mutta kyllä se lapsen kuolema olisi pahempi asia silti ilman muuta.
Mieheni kanssa olen siksi, että olemme joskus rakastuneet ja rakastamme toisiamme. Mutta on aina mahdollista, että toinen meistä löytääkin elämäänsä jonkun toisen, tärkeämmän ihmisen. Lapset tulevat olemaan aina ne tärkeimmät, sitä ei voi mikään muuttaa. Siksi tähän oli niin kovin helppo vastata.
En tiedä, miten selviäisin hänen poismenostaan. En halua edes ajatella.
Mutta puolison kuolemasta tuskin selviäisin. Hän on tuki ja turva, paras ystäväni ja rakkaimpani, kumppanini. Lapsen menetyksessä hän sentään olisi kanssani suremassa. . .jossain vaiheessa lapset lähtevät kotoa ja itsenäistyvät, mies puolestaan jää vanhenemaan kanssani.
No saahan miehiä aina uusia.Niin saa, mutta tästä voi päätellä, ettet juuri rakasta miestäsi...
Toki lapsiakin, mutta onko ikää tai jaksamista? Tai jos ei edes suunnitelmissa lisää lapsia.
...etkä nähtävästi lapsiasikaan, sen puoleen.
En voi oikeastaan käsittää miten joku voi pitää puolison kuolemaa vaikeampana kuin lapsen.Lapsi on sinusta, sinua ja lasta rakastetaan ehdoitta. Lapsi on vielä nuorempikin kuin puoliso, eli elämä edessä ja kaikki kokematta.
Kyllä minä rakastan myös puolisoani ehdoitta, vaikka en kaikkea käytöstä häneltä hyväksyisikään. Sama pätee tietysti lapsiinkin. Ja joku tähän heittää väliin, että ei se välttämättä kestä se suhde loppuelämää. Ei niin, mutta ei välttämättä lapseenkaan. Tiedän aika monia, jotka eivät ole missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Aivan taatusti suhde lapseen muuttuu, jopa siten, että tulet syrjäytetyksi.
Luulen, että nämä jotka pitävät puolison kuolemaa kauheampana, ovat miehen kipeitä ja läheisriippuvaisia.Lapsi on aina tärkein.
Luulen, että sinusta tulee todella v***umainen anoppi, joka on sairaalloisen mustasukkainen pojastaan miniälleen.
Joku vetäs herneet nenään ihan huolella. Onneksi mulla ei ole poikaa, ettei tartte miniää sitten kiusata. Voi luoja.
Lapsi on tärkein= olet mustis miniälle. What?
Alue: Aihe vapaa
Mutta vastaan: lapsen kuolema. En näe elämää ilman lapsiani. Jos lapseni kuolee, kuolen minäkin. Ellen fyysisestikin niin ainakin henkisesti. En edes haluaisi elää enää.