Kumman kuolema olisi sinulle vaikeampi paikka?

lapseni kuolema, vaikka kyllä miehen kuolemakin olisi ihan kamala ajatus.

Toivottavasti ei tarvitsekaan toista kokea.

Mummoni sanoi, että kauheampaa ei ole.

jos toinen (ainoa elossa) kuolisi olisi se pahin mahdollinen tilanne.

koska lapsen olen tuntenut koko hänen elämänsä ajan, miehen vain muutamia kymmeniä vuosia.

Mut varmaan puoliso, koska se RAKKAUS. Lapsen kuolemakin olisi jotain aivan järkyttävää... mut puolison kanssa siitä ois helpompi selvitä yhdessä

Puolison kuolema tuhoaisi talouden, mutta lapsen kuolema tuhoaisi henkisesti, joten vastaan: lapsen.

Lapsen kuolema olisi kamala asia, mutta puoliso on ainakin omassa tapauksessani tietyllä tapaa tärkeämpi. "Lapset on vain lainaa" jne.

Mutta se ehkä johtuu siitä, etten varmaankaan rakasta oikein miestäni.

Eikö teillä ole henkivakuutusta?



Itselläni puolison kuolema (tai minun) ei varmaan olisi mikään taloudellinen katastrofi, toki elintaso laskisi, mutta pärjättäisiin.



Mutta vaikea silti laittaa järjestykseen. Ehkä käytännössä selviäisin nopeammin "elämään" takaisin puolison kuolemasta, lähinnä lasten takia, vaikka kuitenkin tietyssä mielessä rakastan enemmän puolisoani. Hänen kanssaan oli kuitenkin puhe olla elämän loppuun saakka, lapset toivottavasti löytävät kukin jonkun.

Onhan aika absurdia miettiä edes tällaista, mutta kyllä silti varmaan valitsisin puolison. En osaa sanoa onko puoliso rakkaampi kuin lapset, mutta käytännön syistä lapsen kuolema olisi helpompi kestää kuin puolison.



Vauvan kuoleman olen jo kokenutkin ja tiedän että siitä selviää.

Teitä. Toivottavasti teille ei sitä eroa tule, niin saatte pysyä tuossa lapsenuskossanne. "loppuelämän yhdessä", haha.

Toki lapsiakin, mutta onko ikää tai jaksamista? Tai jos ei edes suunnitelmissa lisää lapsia.



En voi oikeastaan käsittää miten joku voi pitää puolison kuolemaa vaikeampana kuin lapsen.



Lapsi on sinusta, sinua ja lasta rakastetaan ehdoitta. Lapsi on vielä nuorempikin kuin puoliso, eli elämä edessä ja kaikki kokematta.



Luulen, että nämä jotka pitävät puolison kuolemaa kauheampana, ovat miehen kipeitä ja läheisriippuvaisia.



Lapsi on aina tärkein.

ei epäilystäkään.

Mutta juuri näistä käyttännön syistä luulen, että todennäköisesti olisimme selvinneet yhdessä parammin lapsen kuolemasta kuin minä yksin puolisoni kuolemasta. Lapset ovat lainaa, puolison otin loppuelämäkseni.

Onhan aika absurdia miettiä edes tällaista, mutta kyllä silti varmaan valitsisin puolison. En osaa sanoa onko puoliso rakkaampi kuin lapset, mutta käytännön syistä lapsen kuolema olisi helpompi kestää kuin puolison.

Vauvan kuoleman olen jo kokenutkin ja tiedän että siitä selviää.

Tämä vain siksi, että erityislapsi, joka vaatii ja on erittäin haastava. Olisi varmaan helpostus monille. Valitan. En ole kylmä, mutta ympäristö ja kaikki taistelut.

rakastan kyllä miestäni, mutta pärjäisin hyvin ilman häntäkin, lapsen kuolemasta en pääsisi yli.

että puolison kuolema on stressaavampaa kuin lapsen kuolema.

t. läheisriippuvainen-miehenkipeä-leski

Toki lapsiakin, mutta onko ikää tai jaksamista? Tai jos ei edes suunnitelmissa lisää lapsia.

En voi oikeastaan käsittää miten joku voi pitää puolison kuolemaa vaikeampana kuin lapsen.

Lapsi on sinusta, sinua ja lasta rakastetaan ehdoitta. Lapsi on vielä nuorempikin kuin puoliso, eli elämä edessä ja kaikki kokematta.

Luulen, että nämä jotka pitävät puolison kuolemaa kauheampana, ovat miehen kipeitä ja läheisriippuvaisia.

Lapsi on aina tärkein.

Luulen, että nämä jotka pitävät puolison kuolemaa kauheampana, ovat miehen kipeitä ja läheisriippuvaisia.

Lapsi on aina tärkein.

ne on vaan eri mieltä sun kanssas. -.-

Sen sijaan nainen, joka on valmis eroamaan miehestään vain siksi ettei saa häneltä "vielä yhtä" vauvaa, on mielestäni sairas sekä läheisriippuvainen lapsistaan. Ei todellakaan aikuinen.



Samoin en ymmärrä naisia, joiden koko elämä pyörii lapsen/lasten ympärillä. Kai minä sitten olen jotenkin epäkelpo nainen ja äiti..? Oma lapseni on minulle todella, todella rakas mutta en oleta että hän olisi elämäni tarkoitus tai syy kaikelle. Minulla on muitakin tärkeitä asioita elämässäni kuin hän, vaikka otan hänet aina huomioon päätöksissä ja huolehdin hänestä parhaani mukaan. Puolisoni on ollut kanssani ennen lasta, en pysty sanomaan että hän olisi jotenkin vähemmän tärkeä minulle kuin lapsemme!



Mitenköhän käy näille äideille, joiden tyhjiötä elämässä lapsi täyttää, kun lapset sitten kasvavatkin ja haluavat itsenäistyä? Veikkaan että äidit roikkuvat heissä, passaavat piloille eivätkä opeta tervettä suhtautumista elämään muutenkaan. Vauvakuume iskee varmaan myös viimeistään esikoisen teini-iässä ja aletaan ruinata mieheltä vielä yhtä lasta. Kun mies ei sellaista tahdo, erotaan ja paistatellaan ylpeänä yh:na että minä se sentään laitan LASTEN TARPEET itseni edelle...näitä on nähty useampia jo.



t. en muista numeroani, mutta puolison valinnut