Mua pakotettiin lapsena syömään lautanen aina tyhjäksi - pidän sitä itse pahoinpitelynä!!!

Missä ihmeen rinnakkaistodellisuudessa te oikein elätte?



Mua hakattiin yläasteella, ja teille "Pitää ainakin maistaa!" on pahoinpitelyä!



Ei mulle mitään traumoja jäänyt, enkä useinkaan noita enää muistele, mutta tuollaiset ihmiset panee kyllä kuvottamaan!

ap itse sai turpaansa myös ihan oikeasti tältä äidiltään joka myös pakotti syömään, ja kyllä, siitä on ihan yhtä suuret traumat kuin tästä syömäänpakottamisesta!



Minäkin olin tuolloin teini-ikäinen ja kyllä se kirpaisi syvältä että koskemattomuuteen niin kajottiin!



ap

Missä ihmeen rinnakkaistodellisuudessa te oikein elätte?

Mua hakattiin yläasteella, ja teille "Pitää ainakin maistaa!" on pahoinpitelyä!

Ei mulle mitään traumoja jäänyt, enkä useinkaan noita enää muistele, mutta tuollaiset ihmiset panee kyllä kuvottamaan!

Mimosanherkkää sakkia, mutta ehkä taustalla on kuitenkin jotain muuta. Vanhempien riitainen liitto, hylkäämisen tunnetta tms., joka sitten käsittelemättömänä asiana projisoidaan syömiseen. Minua on ihan oikeasti pahoinpidelty henkisesti ja fyysisesti ja joku ruoan maistattaminen tuntuu jotenkin... no, joillakin on ollut helppo elämä, just sayin'...

vaikket sitä itse tunnistakaan. Empatian puute paistaa tekstistäsi jo kauas, kun olet itse joutunut pärjäämään liian vaikean asian kanssa liian varhain..



Toivottavasti pystyt kuitenkin antamaan lapsillesi lämpöä, tukea ja myötätuntoa etkä vaadi heitä pärjäämään yksin kun sinäkin olet joutunut niin tekemään.

ala-asteella mun sisko jätetiin yksin koulun ruokasaliin syömään hernekeittoa. Ei tykännyt siitä yhtään ja yökkäili. En muista lopputulosta että söikö lautasen tyhjäksi vai ei.

iltapäivät ruokalassa. Oli pakko syödä. En syönyt.

Lopulta vanhempani ehdottivat, että ehkä koulunkäyntini olisi helpompaa, jos saisin olla tunnilla eikä yksin ruokalassa.

Jos menee mahdottomaksi tappeluksi, sitten antaa olla. Mutta edestä löytää mitä taakseen jättää, toisella kertaa kun haju ja ulkonäkö on tuttuja, saattaa uusi ruoka eksyä suuhunkin saakka vaikka haarukallisen verran!

'pakkosyötetty' vastaa;

Itse uskon että meillä kotona pakkosyöttämiseen liittyi nimenomaan se vallantunne. Siis että jos äiti olis antanu periksi mulle kun sanon että maha on jo täynnä tai en halua syödä jotain tiettyä (olin ns. aistiyliherkkä lapsena), niin se olis muka ikään kuin antanut vallan mulle. Eli lapsi pomottaa.

Ikävää. Itse, kuten jo mainittua, en tule ikinä istuttamaan lasta ruokapöydässä kylmän ruoan ääressä, ja kunnioitan (sattuneesta syystä!!) myös sitä, jos lapsi sanoo ettei halua kastiketta laitettavan perunoiden päälle....

ap itse sai turpaansa myös ihan oikeasti tältä äidiltään joka myös pakotti syömään, ja kyllä, siitä on ihan yhtä suuret traumat kuin tästä syömäänpakottamisesta!

Minäkin olin tuolloin teini-ikäinen ja kyllä se kirpaisi syvältä että koskemattomuuteen niin kajottiin!

ap

Pitäiskö mun sitten käyttää koko _ainoa_ elämäni niitä kusipäitä muistellen? No way!

Jotenkin en vaan tajua noita "lautanen syötävä tyhjäksi" tai "pakko maistaa" vanhempia. Tietääkseni viime vuosina kukaan lapsi ei ole kuollut nälkään Suomessa ?! Turha stressata niistä neuvoloiden käyristä...

Pakko maistaa edes vähän on siksi, että muuten ei oppisi syömään yhtään mitään. Makuaisti tottuu 20 maistelukerran jälkeen tjsp. Siksi meillä on maistettava kaikkea aina uudestaan. Itsekin maistan myös niitä, mistä en tykkää, ja siksi olen oppinut pitämään esim. lampaasta, jota inhosin ennen.

Ap:han kertoi että lapsi syö hyvin ja ripeästi KAIKKIALLA MUUALLA PAITSI KOTONA. Huonosti syövä lapsi ei syö missään.

T. OIKEASTI huonosti syövän lapsen äiti, joka ei koskaan ole pakottanut ketään syömään lautasta tyhjäksi.

vaan siitä, että lapsi ei syö mitään. Syömisen aloittaminen kestää, touhutaan muuta, jne. Ihmisten on vain vaikea ymmärtää, että huonosti syövien lasten perheissä on jo kokeiltu kaikkea. Kaikkein naurettavin neuvo on tämä, että anna olla syömättä, kyllä seuraavalla aterialla sitten maistuu... just joo.

Jotenkin en vaan tajua noita "lautanen syötävä tyhjäksi" tai "pakko maistaa" vanhempia. Tietääkseni viime vuosina kukaan lapsi ei ole kuollut nälkään Suomessa ?! Turha stressata niistä neuvoloiden käyristä...

Pakko maistaa edes vähän on siksi, että muuten ei oppisi syömään yhtään mitään. Makuaisti tottuu 20 maistelukerran jälkeen tjsp. Siksi meillä on maistettava kaikkea aina uudestaan. Itsekin maistan myös niitä, mistä en tykkää, ja siksi olen oppinut pitämään esim. lampaasta, jota inhosin ennen.

Makuaistin ei ole edes tarpeen tottua kaikkeen, joten maistattaminen on turhaa. Vai oikeastiko väität, että lapsesi maistoi karkkia 20 kertaa ja vasta sitten hyväksyi sen?

Olen samaa mieltä siitä, ja nyt kun tuli puheeksi tämä heidän tapauksensa tarkemmin, en usko että ovat missään hoidoissa tai tutkimuksissa olleetkaan, koska tuollainen ruokailutilanne olisi käsketty kokonaan hylkäämään. Yksikään ammatti-ihminen ei olisi tuollaiseen kehottanut vaan nimenomaan pois, ja siksi uskon että tuo lääkärin ym. vetäminen ketjuun mukaan oli vain joku hätävalhe.



Tiedän sen siksi että me olemme 3v käyneet säännöllisesti ravitsemusterapeutilla, lastenlääkäreillä ja neuvoloissa tiuhennetusti juuri näiden syömisongelmien vuoksi. Meillä kyse on täysin vain ja ainoastaan herkästä maku-ja hajuaistista, lapsi oksentelee hajuista tai mauista herkästi.



Ap

Jokainen oppii syömään ajan kanssa, eikä tarvitse pakkomaistattaa jos lapsi ei halua maistaa. Tiedätkö ketään aikuista joka söisi pelkkää makeaa tai makaroonilaatikkoa. Etpä taida tietää...

kunnioitan (sattuneesta syystä!!) myös sitä, jos lapsi sanoo ettei halua kastiketta laitettavan perunoiden päälle....

Jos mulla olisi oma toukka, ja jotain tuollaista sanoisi, niin tukkapöllyä tulisi. Hakisin remelin ja posliini soisi. Saatanan kermaperse! Ei kuule mitkään vetoomukset ihmisoikeuksiin auttaisi tuollaisessa idioottitapauksessa!

Jotenkin en vaan tajua noita "lautanen syötävä tyhjäksi" tai "pakko maistaa" vanhempia. Tietääkseni viime vuosina kukaan lapsi ei ole kuollut nälkään Suomessa ?! Turha stressata niistä neuvoloiden käyristä...

Pakko maistaa edes vähän on siksi, että muuten ei oppisi syömään yhtään mitään. Makuaisti tottuu 20 maistelukerran jälkeen tjsp. Siksi meillä on maistettava kaikkea aina uudestaan. Itsekin maistan myös niitä, mistä en tykkää, ja siksi olen oppinut pitämään esim. lampaasta, jota inhosin ennen.

Makuaistin ei ole edes tarpeen tottua kaikkeen, joten maistattaminen on turhaa. Vai oikeastiko väität, että lapsesi maistoi karkkia 20 kertaa ja vasta sitten hyväksyi sen?

Ihmisen on tärkeää osata syödä kaikkea. Ihan jo kulttuurillisista syistä se on tarpeen. Eli minun lapseni kasvatetaan sen mukaan.

Jokainen oppii syömään ajan kanssa, eikä tarvitse pakkomaistattaa jos lapsi ei halua maistaa. Tiedätkö ketään aikuista joka söisi pelkkää makeaa tai makaroonilaatikkoa. Etpä taida tietää...

Hirveä lista siitä mitä ei syö: en tykkää lampaasta, en tykkää kalasta, yök simpukat jne. Halveksin suunnattomasti tuollaisia ihmisiä.

ap itse sai turpaansa myös ihan oikeasti tältä äidiltään joka myös pakotti syömään, ja kyllä, siitä on ihan yhtä suuret traumat kuin tästä syömäänpakottamisesta!

Minäkin olin tuolloin teini-ikäinen ja kyllä se kirpaisi syvältä että koskemattomuuteen niin kajottiin!

ap

En silti tota syömisjuttua ymmärrä

Pitäiskö mun sitten käyttää koko _ainoa_ elämäni niitä kusipäitä muistellen? No way!

... kun syöminen on ihmisen perustarve, turpaansaaminen ei. Harvempi joutuu ottamaan turpaan esim. työporukan kanssa 1 krt/päivässä, erilaisissa juhlissa, opettamaan lapsillensa sitä useamman kerran päivässä, tekemään valmisteluja päivittäin turpaansaamiseksi. Turpaan saamiseen ei kuulu samanlaista sosiaalista kontekstia, eikä sen perusoletuksena tule olemaan miellyttävää. Harvemmin esim. kukaan ehdottaa, että pidetään kokous, otetaan turpaan samalla kun kokoustetaan. Tai että istutana iltaa ja otetaan kevyesti turpaa, jokainen osallistuu turpaanantamiseen.

Lisäksi sinä olit ilmeisesti tullut pieksetyksi muutamia kertoja. Nämä henkisesti pahoinpidellyt syömäänpakotetut ovat kärsineet ongelmasta noin 4-5 kertaa päivässä, koko lapsuusikänsä.

melkein aina lautanen tyhjäksi.tai näin muistelen.



Kummallista, että mulle ei jäänyt siitä traumoja, ja osaan tunnistaa kun olen täynnä, ja olen ollut aina hoikka.



Minustakin se on väärin pakottaa. Toisaalta on lapsia, jotka eivät oikein syö mitään. Meillä näin. Odotetaan van herkkuja tai jälkiruokia, ja jos herkkuja ja jälkiruokiakaan ei ole, valitetaan vain että ei ole koskaan mitään syötävää. Eli eivät pidä mistään ruoasta eivätkä syö oikein mitään.

Itse toipuneena anorektikkona lapsen nirsoilu ja syömättömyys satuttaa. Varsinkin kun neuvola uhkailee huostaan otolla, vaikka on lääkärin todistukset. Lapsia tarvitsee kehottaa/pakottaa välillä syömään. Ajatelkaa välillä muitakin, varsinkin niitä lapsia, jolle ruokailu on vaikeaa. Kukaan ei selviä syömättä.

puhutusta sanasta väheni ruoka-aikaa minuutti. Ja muuten myös nieltiin jänteet yms. epämiellyttävät, sentään kyljysten luita ei tarvinnut niellä.. Jos homma ei hoitunut määrätyssä ajassa, tuli remmiä, isku per ylitetty minuutti.



Huomaan, että kun ollaan porukalla syömässä, niin sisarukseni vieläkin lappavat ruokaa älyttömät määrät lautaselle ja hotkivat kaiken..



Itse olen yrittänyt opetella syömään oikein, välillä onnistuu välillä ei. Olen pullukka.



Ja silti olen opettanut lapseni syömään lautasen tyhjäksi. Ottavat vain sen, mitä jaksavat syödä ja kaikkea pitää maistaa, uutta asiaa otetaan siis vaan se maistiainen. Lisää saa ottaa aina. Eikä aikoja ole.