Mua pakotettiin lapsena syömään lautanen aina tyhjäksi - pidän sitä itse pahoinpitelynä!!!

Kammo jäi

Olen lihava, en tunnista milloin vatsani on täysi. Usein syön vahingossa vieläkin lautasen tyhjäksi, vaikka maha on ratkeamispisteessä. Olen joutunut harjoittelemaan ruoan jättämistä lautaselle, se on vaikeaa. Mukavia ruokailutilanteita en lapsuudestani muista lainkaan, kaikki kerrat mitkä on jäänyt mieleen, oli niitä kun itkin kylmän ruoan äärellä yksin ja koetin vain saada ruokaa nieltyä. Minä tekisin lastensuojeluilmoituksen kaikista ihmisistä jotka pakottaa lapsensa syömään lautasen tyhjäksi, mutta yhteiskunta hyväksyy edelleen tämän pakkosyöttämisen muka kasvattavana!

jatkuvaa ruoan tuputtamista. Ruokailusta tehtiin tosi ahdistava ja jotenkin elämää suurempi juttu. Seuraksena syömishäiriöitä kaikilla eli minulla ja kahdella siskollani. Väkivaltaa tuollainen.

Minua ei tosin pakotettu lapsena syömään lautasta tyhjäksi, mutta mies on tässä suhteessa meidän lapsillemme tosi ankara.



Mitä ihmeen hyötyä siitä on, että lapsi parkuu lautasensa ääressä? Mielestäni se ei ole opettava vaan alistava ja lasta väheksyvä ja epäkunnioittava tilanne.



Onneksi lapset syövät yleensä hyvin, mutta joskus kokki epäonnistuu keitoksissaan eikä ruuan maku ole lasten mieleen. Silloin mielestäni riittää että on urhoollisesti maistanut ja yrittänyt syödä edes suurimman osan.

Et sitten osaa pölvästi olla ottamatta lautasta täyteen? Santsata nääs voi, jos nälkä jää.

kuin edellisessa ketjussa näytti olevan. Neuvola ja lääkäri on tutkinut, päiväkoti tietoisia tilanteesta emmekä ikinä pakota syömään lautasta tyhjäksi. Ikävuosia vastaava määrä lusikallisia täytyy ottaa, se riittää. Sitten odotetaan seuraavalle ruoalle.



Näin siksi että lääkäri ja neuvola vahtii paino-pituuskäyrää ja lapsi ei ole kuihtumassa vaikka onkin hoikka ja todella äärimmäisen nirso.

en ota lautasta täyteen mutta en myöskään osaa arvioida paljonko jaksan syödä ennen kuin maha tulee täyteen, koska takaraivossa on pakko tyhjentää lautanen kokonaan.

Minua ei tosin pakotettu lapsena syömään lautasta tyhjäksi, mutta mies on tässä suhteessa meidän lapsillemme tosi ankara.

Mitä ihmeen hyötyä siitä on, että lapsi parkuu lautasensa ääressä? Mielestäni se ei ole opettava vaan alistava ja lasta väheksyvä ja epäkunnioittava tilanne.

Onneksi lapset syövät yleensä hyvin, mutta joskus kokki epäonnistuu keitoksissaan eikä ruuan maku ole lasten mieleen. Silloin mielestäni riittää että on urhoollisesti maistanut ja yrittänyt syödä edes suurimman osan.

Eihän aikuisetkaan syö ruokaa, mistä eivät tykkää. Tai jos vatsa on täynnä. Miksi lasten pitäisi?

Tuolla menolla saa kylläisyydensäätelyn aivan sekaisin lapselta - takuuvarma lihominen myöhemmin. Tai vaihtoehtoisesti muuten vaan niin kovat traumat, että syömisestä tulee lopullisesti vastenmielistä -> muut syömishäiriöt.

Jotenkin en vaan tajua noita "lautanen syötävä tyhjäksi" tai "pakko maistaa" vanhempia. Tietääkseni viime vuosina kukaan lapsi ei ole kuollut nälkään Suomessa ?! Turha stressata niistä neuvoloiden käyristä...

En hyväksy pakkosyöttämistä. Minäkin olen viettänyt muutamankin tunnin kylmän lautasellisen ääressä kun kaikki piti syödä.. :/

Olen hoikka, eikä minulla ole onneksi ongelmaa syömisen kanssa mitenkään päin, mutta omalle lapselleni en tee niin. Jos hän sanoo, ettei ole nälkä, eikä enää jaksa, niin tiedän ettei hän jaksa.

Se vapaus ja kunnioitus lapsellekin pitää antaa.

vaan siitä, että lapsi ei syö mitään. Syömisen aloittaminen kestää, touhutaan muuta, jne. Ihmisten on vain vaikea ymmärtää, että huonosti syövien lasten perheissä on jo kokeiltu kaikkea. Kaikkein naurettavin neuvo on tämä, että anna olla syömättä, kyllä seuraavalla aterialla sitten maistuu... just joo.

Vein salaa lihakeitosta lihat ja porkkanat roskiin yksi kerrallaan ja söin loput :D



Istuin joskus tunninkin pöydässä yksin. Oma lapseni joutuu maistamaan kaikkea pikku murusen, mutta tyhjäksi ei tarvitse lautasta syödä.

Tai vaihtoehtoisesti muuten vaan niin kovat traumat, että syömisestä tulee lopullisesti vastenmielistä -> muut syömishäiriöt.

painontarkkailu ja jatkuva laihduttaminen. Koskas sinä olit viimeksi laihtarilla?

vaan siitä, että lapsi ei syö mitään. Syömisen aloittaminen kestää, touhutaan muuta, jne. Ihmisten on vain vaikea ymmärtää, että huonosti syövien lasten perheissä on jo kokeiltu kaikkea. Kaikkein naurettavin neuvo on tämä, että anna olla syömättä, kyllä seuraavalla aterialla sitten maistuu... just joo.

Ei huonosti nukkuvien lasten vanhemmille sanota, että anna sen lapsen valvoa, kyllä se seuraavana yönä nukkuu. Tai itse asiassa mä voisin kyllä alkaa sanoa :D

meillä tuon syömisongelmaisen lapsen kanssa on neuvottu lääkäristäkin niin, että tehkää rento tilanne koko ruokailusta, istukaa yhdessä alusta loppuun ja rupatelkaa vaikka päivän kuulumisia samalla, josko siinä muutama lusikallinen menisi ihan mallista katsoen vain.



Meillä onneksi tilanne oli pahimmillaan vain painokäyrä hetken miinuksella ja rautakuuri lapselle, ei kyllä silloinkaan pakotettu syömään vaan lisättiin rautapitoisia aineksia ruokaan ja hieman rasvaa hänen annokseensa.



Nykyään nirsoilee, mutta selkeästi syö mahansa täyteen kun on nälkä. Ja minä olen kateellinen meidän 4-vuotiaalle, hän tietää syömisvaikeudestaan huolimatta milloin maha on täysi ja milloin on nälkä.



Minä kunnioitan hänen kehontunnistamisen taitoa suuresti!!



ap

lainkaan lämmintä ruokaa. Eli en syö lautaselta mitään, jos sen suinkin voin välttää. Lasten kanssa en aterioi yhdessä, teen heille kyllä ruuan, mutta saatan sitten syödä rahkaa suoraa purkista sen sijaan, että ottaisin riisiä, broileria ja kasviksia yhdessä lasten kanssa.



Minulla ei ole näläntunnetta, voi olla 2 päivää syömättä eli elää kahvilla. Toisaalta seisovasta pöydästä voisin periaatteessa syödä miten paljon tahansa, en tajua kylläisyydentunnetta, koska se lapsena opetettiin minulta pois.



Omat lapseni saavat syödä tai olla syömättä, se on vain ruokaa. Jos joku lapsistani haluaa syödä joka päivä makaronilaatikkoa, on se minulle OK. Päiväkotiin olen ilmoittanut, että jos lapseni pitää maistaa ruokaa ja joku väkisin vie sen ruuan lapseni suuhun, teen lastensuojeluilmoituksen.

ala-asteella mun sisko jätetiin yksin koulun ruokasaliin syömään hernekeittoa. Ei tykännyt siitä yhtään ja yökkäili. En muista lopputulosta että söikö lautasen tyhjäksi vai ei.

Ja epäilemättä liittyi siihen muutoksen kun palasin takaisin työelämään.



Silloinkin, minä ajattelin että ehkä seuraavalla aterialla maistuu paremmin. Vaikka siis olen syömisongelmaisen äiti.



Ap

Omat lapseni saavat syödä tai olla syömättä, se on vain ruokaa. Jos joku lapsistani haluaa syödä joka päivä makaronilaatikkoa, on se minulle OK. Päiväkotiin olen ilmoittanut, että jos lapseni pitää maistaa ruokaa ja joku väkisin vie sen ruuan lapseni suuhun, teen lastensuojeluilmoituksen.

Kai tajuat, että päiväkoti ei tästä joudu vaikeuksiin, vaan sinä? Oikea osoite olisi päiväkodin johtaja.