Pikkulasten äidit on huonoja työntekijöitä

Uskon kyllä, että mainitun kaltaisia naisia on. Mutta entä sitten me nuoret ja akateemiset aikuiset, joilla motivaatio työhön on korkea (haluamme koulutustamme vastaavalta työltä muutakin kuin toimeentulon) emmekä edes halua lapsia?



Muutaman motivaation puutteesta kärsivän lusmuilijanko takia kannattaa jättää sitten kaikki muutkin nuoret naiset palkkaamatta? Siitä kärsisi niin työnhakija kuin työnantajakin.

kerran soittivat pk:sta, että on kipeenä ja piti sitten soittaa lapsen iskälle, että käy hakemassa. Aikaa noihin puheluihin meni varmaan 3 minuuttia... Et voi vielä noin vähästä häiriintyä.



Meidän muksulla ei ole ollut yhtään sairaslomapäivää sitten helmikuun 2011, eli yli vuoteen.



No, neuvola-aika pitäis varata ja sinne on työaikana mentävä....revi siitä.

ja keski-iän ylittäneitä naisia. On varmaan mukava työpaikka. Nelikymppiset naisetkin voivat saada lapsia, joten vaihdevuosiin pitää odottaa.

Minä en ole ollut päivääkään pois töistä lasten takia. Voin aina napata tietokoneen mukaan ja tehdä etänä jos pitää käydä päivän aikana asioilla tai lapsi on sairas. Tänään esimerkiksi olin lapsen kanssa tutkimuksissa 2h ja katsastin auton, tein töitä klo 7-10.30 ja aloitin taas klo 14. Kuuden aikaan lopetan.

mulla on viis pientä lasta ja ku näin pomoa kaupassa se kysy, milloin palaan taas töihin. Ja siis sanoi, että paikka on auki heti ku vaan ilmoitan, että oon käytettävissä. Mutta mulla on työ, johon ei varsinaisesti tarvitse hommata sijaista.

Odottavat eläkkeelle pääsyä, mitään uutta ei voi opetella, kun kohta pääsee eläkkeelle (63v eläkeikä). Tapoihinsa piintyneet, kaikki tehdään niin kuin on aina tehty. Huoh

ja hormonihulluja jotka pilaavat käytöksellään koko työyhteisön ja ovat tietysti "naistenvaivojen" vuoksi yhtenään sairauslomalla

naista ei oikeastaan kannata työllistää muuta kuin ikävuosina 35-45, kaikki muut vuodet ovat riskejä työnantajille

naista ei oikeastaan kannata työllistää muuta kuin ikävuosina 35-45, kaikki muut vuodet ovat riskejä työnantajille

minunkin äiti on saanut kaksi lasta noina ikävuosina.

ei ole tullut kuin muutama poissaolo lapsen vuoksi. Ja niinäkin päivinä olen tehnyt kotoa töitä. Yleensä meillä on mies kotona, jos lapsi sairastaa.



Kannattaa antaa riittävän haastavia töitä ja riittävästi palkkaa, niin tulee helpommin järjestettyä itsensä töihin ja helpompi perustella kotona ja itselleen, että mies hoitaa lapsen kotona. (Tai sitten ylentää nainen, jonka mies ei ole uratykki.)

Itse olen 36v ja työpaikkani esimies, minulla on 30 alaista. Sain kolmannen lapseni juurikin tammikuussa eli olen itse nyt äitiyslomalla :) Toiset lapseni ovat jo isompana ja olin heidän vuokseen poissa vuonna 2011 yhteensä 3 päivää että hui! Aika moni alaiseni sairasti yksinään jo enemmän. Että eipä voi yleistää. Ja uskallan sanoa olevani erittäin motivoitunut ja ahkera työntekijä ja esimerkkinä alaisilleni.

onhan tuossa puolensa, mutta varmaan toimialastakin riippuen saattaa olla järjen köyhyyttä jättää nuorten naisten potentiaali hyödyntämättä tuohon syyhyn vedoten. Kokonaisuus ratkaisee -ja hyvät yksilöt.



Mulla on ollut jonkin verran poissaoloja nyt kuin ennen lasta. Toisaalta olen viikonlopun jäljiltä energisempi, kun en enää viikonloppuisin biletä ja pilaa unirytmejäni. Elämänkokemus ja arvomaailma muuttuu lasten myötä edullisempaan suuntaan ja siitä on monella alalla hyötyä -ainakin jos ollaan ihmisten -ehkä muidenkin pienten lasten vanhempien- kanssa tekemisissä.



Meillä pääsääntöisesti isä jää kotiin jos lapsi on sairas johtuen juurikin työnkuvastani ja sitoutumisesta työhön. Toisaalta lapsen hoidosta tuomilta pöpöiltä ei voi itsekään välttyä.

Uskon kyllä, että mainitun kaltaisia naisia on. Mutta entä sitten me nuoret ja akateemiset aikuiset, joilla motivaatio työhön on korkea (haluamme koulutustamme vastaavalta työltä muutakin kuin toimeentulon) emmekä edes halua lapsia?

Muutaman motivaation puutteesta kärsivän lusmuilijanko takia kannattaa jättää sitten kaikki muutkin nuoret naiset palkkaamatta? Siitä kärsisi niin työnhakija kuin työnantajakin.

Lapsettomat naisethan vasta luojan lahjoja ovatkin! Meillä ylivoimaisesti eniten puhelimessa juoruavat ne lapsettomat naiset, joiden työviikko kuluu viikonloppua suunniteltaessa. Lapsettomat miehet ottavat "motivaatiosaikkua", jos ei huvita tulla töihin tai viikonloppu on mennyt pitkäksi. Perheelliset ovat pois vain pakon edessä.

Eikä osunut ollenkaan arkaan paikkaan. En ole ollut päivääkään pois lapsen sairauden vuoksi.

Eipä tämäkään osunut sen pistävämmin. Vaikka ehkä tykkäätkin muotoilla stereotypioita, niin myös lapsettomien elämä täyttyy pääasioassa arjen velvollisuuksista. Ei se vapaa-ajan suunnittelu ole yhtään sen räikeämmässä osassa kuin lapsiperheellisilläkään.

Edellinen osoitettu siis vastaajalle numerolle 16.

Meillä oli yksi ihan kaamea vuosi. Lapset olivat koko ajan vuorotellen kipeänä. Oli vatsatautia, vesirokkoa, influenssaa ym. Yleensä sairastuimme vielä itsekin. Hävetti olla jatkuvasti pois töistä. Isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja asuvat yli 500 kilometrin päässä. Ilmeisesti silloin sairastimme monen vuoden edestä, koska sen jälkeen ei ole tarvinnut olla montaa kertaa pois töistä. Viime ja tänä vuonna olen ollut yhteensä vain yhden päivän pois töistä, kun lapsi oli kipeänä. Itse olen sairastanut työnantajan onneksi vain lomilla.

kun nuorin on 1v., vaikka ikää jo 44v. Enpä taitais kertoa lasten ikiä haastattelussa. Näön puolesta saattaisin vaikuttaa ei niin pikkulasten vanhemmalta.

xD



Meillä ainakin lapsilla on myös isä, eikä töissä ole edes aikaa roikkua puhelimessa. Aah, ja itse jännään tuleeko muut töihin vai venyykö oma päivä toisesta päästä. Ja taas on taskussa lista, joka pitää muistaa ensi viikolla, kun toiset lomailee.

samaa mieltä.



Itse yrittäjänä en koskaan palkannut pienten lasten äitejä. Juuri pari kuukautta olin rekry-apuna äidilleni ja torppasin hänen ideansa palkata yhden naisen, jolla nuorin 5vee.



Olinkin ihmeissäni, kun halutessani palkkatyöläiseksi lasten ollessa 5v ja 2v työllistyminen oli niin helppoa. En olisi koskaan palkannut itse itseäni! Ja rehellisesti sanottuna osasyy siihen, miksi hain oli se että yrittäjänä olisi ollut mahdotonta järjestää hoito lasten sairauksia takia.



Olenkin ollut paljon pois viimeisen puolen vuoden aikana: 3*oksennustauti, korvatulehdus, nuhakuumetta, parvorokko...



Kun viimeksi pahoittelin pomolle, että taas olemaan pois, niin pomo sanoi, ettei haittaa: töissä ollessani teen päivässä kahden ihmisen työt. Ja kun ajattelen asiaa, niin hän on ihan oikeassa; niinhän mä teenkin. :)

Ei saa vaikuttaa hakijan ikä, haluaako lapsia, onko lapsia, siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto eikä etninen alkuperä, vain muutaman mainitakseni...