Miksi hitossa uusioperheeseen pitaa hankkia se ankkurilapsi

Ai mitä et ole vieläkään? Ilkeäkö? Olethan.

Joku jostain katkera taas keksinyt uuden haukkumiskohteen, uusperheet ja heidän lisääntyminen. Jos toista yrittää loukata ja kysyy vielä että sattuiko, niin en voi muutakuin sääliä kyseistä henkilöä. Todella lapsellista ja kertoo vain, että itsellä ei ole kaikki hyvin. Ihminen haluaa lisääntyä yleensä siksi koska haluaa jälkeläisiä jäävän itsensä jälkeen, se on ihan biologiaa, tuskin kukaan enää nykypäivänä on niin avuton, että tekee lapsen saadakseen muka kumppaninsa pitää. Etenkin uusperheessä elävät usein tietää, että ero voi tulla kenelle vain ja uusperheessä usein myös ollaan kumppani valittu rakkaudesta, eikä olla sen toisen kanssa vain tottumuksesta/ei uskalleta erota/koska on lapset.

Mä en tätä ketjua aloittanut enkä ole ketään haukkunut. Muistutin vain, että me, joilla ei molemmat vanhemmat samoja ole, olemme sisaruspuolia. Niin kärkkäästi vastattiin että taisi osua ja upota, siksi kysyin sattuiko totuus.

Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään toimivia perheitä vastaan, on ne sitten ydin-, uus- tai yh-perheitä. Ilmeisesti täällä vaan ei saa asioista keskustella niiden oikeilla nimillä ilman että joku kaltaisesi tulee epäilemään, että kirjoittajassa on jotain pahasti vialla.

Siis miten niin oikeilla nimillä? Kyllä minusta sinussa on jotain vikaa kun haluat osallistua keskusteluun vain markkeerataksesi, että uusperheiden lapset ovat puolikkaita jne. Jos sinä haluat olla alleviivatusti sisarpuoli niin ole. Kaikkihan tietävät, että jos eivät molemmat vanhemmat ole samoja, ollaan sellaisia, biologisesti. Mutta sillä ei kyllä sinänsä minkään perhedynamiikan kannalta ole merkitystä, jos kaikki kokevat toisensa perheenjäsenikseen. Ihan kokonaisiksi sellaisiksi.

Sitä paitsi meillä on nämä "ankkurilapset" tehty ihan sen takia, että minä oli lapseton ja halusin EHDOTTOMASTI lapsia. Mies harkitsi asiaa hetken ja totesi, että on valmis vielä pienten lasten isyyteen. Miehen lapset oli jo teinejä ja oli just ehtinyt miettiä aloittavansa vapaamman elämän.:)

meillä on kolme lasta yhteensä. Ehkä jonakin päivänä meillä on neljäskin...en tiedä.



Jos on, niin syynä, että me vanhemmat haluamme vielä yhden lapsen...minä haluaisin vielä toisen vauvan...sen, joka edellisessä liitossa jäi puuttumaan.



En tiedä mihin ratkaisuun päädymme, nyt on vielä liian aikaista. Nyt nautimme elämästä kolmen ihanan tyttären kanssa.

Me kohtelemme heitä yhteisinä...samat säännöt ja huomion määrä, kun kaikki ovat paikalla.

Tarkoitan nyt näitä perheitä joissa kahden perheen vanhemmat lyövät hynttyyt yhteen ja sitten kauhealla kiireellä tehdään siihen vielä yksi yhteinen lapsi ettei rakennelma hajoaisi.



Ymmärrän lapsen kaipuun jos jommalla kummalla ei ole ennestään lapsia.



Mielestäni lapselle on ihan tarpeeksi haastavaa että perhe hajoaa, pitää totutella vanhemman uuteen puolisoon (usein molempien vanhempien uusiin puolisoihin) ja sitten vielä siihen kaupan päälle pari uutta "sisarusta" jotka mieluiten toivottaisi sinne mistä tulivatkin. Ei siihen enää uusia vauvoja kaivata.



Kyllä siinä kannattais vanhempien jakaa rakkautaa olemassa oleville lapsilleen mielummin kuin tehdä siihen vielä uusia "rakkauslapsia"...



Olen itse kokenut nuoruudessa uusperhekuvioita ja vaikka ne oli vanhemmista niiiiiin ihania niin lapsesta ne ei olleet kivoja. Omia lapsiani en siihen suohon tule ikinä laittamaan! Onneks meni miesvalinta nappiin ekalla kerralla ja voimme mieheni kanssa täysillä ja tasapuolisesti rakastaa yhteisiä lapsiamme.

Tarkoitan nyt näitä perheitä joissa kahden perheen vanhemmat lyövät hynttyyt yhteen ja sitten kauhealla kiireellä tehdään siihen vielä yksi yhteinen lapsi ettei rakennelma hajoaisi. Ymmärrän lapsen kaipuun jos jommalla kummalla ei ole ennestään lapsia. Mielestäni lapselle on ihan tarpeeksi haastavaa että perhe hajoaa, pitää totutella vanhemman uuteen puolisoon (usein molempien vanhempien uusiin puolisoihin) ja sitten vielä siihen kaupan päälle pari uutta "sisarusta" jotka mieluiten toivottaisi sinne mistä tulivatkin. Ei siihen enää uusia vauvoja kaivata. Kyllä siinä kannattais vanhempien jakaa rakkautaa olemassa oleville lapsilleen mielummin kuin tehdä siihen vielä uusia "rakkauslapsia"... Olen itse kokenut nuoruudessa uusperhekuvioita ja vaikka ne oli vanhemmista niiiiiin ihania niin lapsesta ne ei olleet kivoja. Omia lapsiani en siihen suohon tule ikinä laittamaan! Onneks meni miesvalinta nappiin ekalla kerralla ja voimme mieheni kanssa täysillä ja tasapuolisesti rakastaa yhteisiä lapsiamme.

Tarkoitan nyt näitä perheitä joissa kahden perheen vanhemmat lyövät hynttyyt yhteen ja sitten kauhealla kiireellä tehdään siihen vielä yksi yhteinen lapsi ettei rakennelma hajoaisi.

Ymmärrän lapsen kaipuun jos jommalla kummalla ei ole ennestään lapsia.

Mielestäni lapselle on ihan tarpeeksi haastavaa että perhe hajoaa, pitää totutella vanhemman uuteen puolisoon (usein molempien vanhempien uusiin puolisoihin) ja sitten vielä siihen kaupan päälle pari uutta "sisarusta" jotka mieluiten toivottaisi sinne mistä tulivatkin. Ei siihen enää uusia vauvoja kaivata.

Kyllä siinä kannattais vanhempien jakaa rakkautaa olemassa oleville lapsilleen mielummin kuin tehdä siihen vielä uusia "rakkauslapsia"...

Olen itse kokenut nuoruudessa uusperhekuvioita ja vaikka ne oli vanhemmista niiiiiin ihania niin lapsesta ne ei olleet kivoja. Omia lapsiani en siihen suohon tule ikinä laittamaan! Onneks meni miesvalinta nappiin ekalla kerralla ja voimme mieheni kanssa täysillä ja tasapuolisesti rakastaa yhteisiä lapsiamme.

mainitsemia tapauksia "sidon miehen tähän suhteeseen yhteisellä lapsella"-tapauksia paljonkin, mutta kyllä se ainakin meillä lähti siitä, että kumpikin oli jo pidempään halunnut lasta, siis jo ennen tätä suhdettakin, molemmilla jo melko isot lapset/lapsi ja sitten tuli yhteisestä toiveesta yhteinen vauva ja se on ollut kyllä maailman ihanin asia!

ainakin jos molemmilla on jo lapsia. Eri asia tietysti, jos toisella ei ole ja haluaa lapsen. Mutta silloinkin täytyisi muistaa kohdella tasa-arvoisesti kaikki lapsia.



Mutta varsinkin kohtuus kaikessa. Mun mielestä on järkkyä, että miehellä neljä edellisestä, vaimolla kaksi, ja kohta vielä kaksi yhteistä. Ja vanhin koko porukasta on vähän toisella kymmenellä ja ero vanhoista puolisoista hoidettiin vähintään törkeästi, niin onnea vaan tuollekin perheelle. Eipä ole vaikea kuvitella, kuka tuossa kuviossa kärsii ja kuinka kauan onni kestää...

Että omat lapseni haluaisivat tähän vielä yhden sisaruksen, kyselevät joskus että ettekö te voisi... Ei ilmeisesti haittaa, että isä olisi eri, hoitaahan heidän omakini sänsä avovaimonsa lapsia siinä missä omiaankin.



T. Se, joka haluaisi mutta ei voi

että se jolla on suurin ongelma uusperheen hyväksymisessä, on se miehen eksä eli miehen lasten äiti... Sitten naamioidaan oma katkeruus "lasten parhaan ajattelemiseksi". Huoh.

ihan siksi, koska olen aina halunnut lapsia, ihan omia. Ja miehellä oli ennestään lapsia. Hän jakoi kuitenkin haaveen yhteisistäkin lapsista, joten niitä tehtiin. Ei tod ole mitään ihmeen ankkurikersoja, vaan lapset ovat toteen tullut unelma. En ole kestään miehestä ollut ikinä niin riippuvainen, että olisi edes käynyt mielessä joku pakkositoutus yhtään millään. Päinvastoin. Haluan, että kanssani ollaan, koska se on mukavaa ja ihanaa ja minua rakastetaan minuna, ja jos joskus en enää kelpaa, niin sen on sitten oltava niin.

Onhan lapsia iät ajat tehty eri suhteissa. Vai pitäisikö eka suhde jotenkin pyhittää ja jättää lapsien teko vain eksille? Miksi pitäisi erotella ekan suhteen lapset ja uuden suhteen lapset?

Kuulostaa ulkopuolisen neuvonnalta, moralisoinnilta ja määräilyltä.

Minulle kaikki lapset, eri suhteista, ovat minun lapsiani ja kaikki yhtätärkeitä.

miten musta tuntuu että se jolla on suurin ongelma uusperheen hyväksymisessä, on se miehen eksä eli miehen lasten äiti... Sitten naamioidaan oma katkeruus "lasten parhaan ajattelemiseksi". Huoh.

Aivan tajuton katkeruus siitä, että mies on onnellinen uuden naisen kanssa, ja nämä haluavat vielä lapsen. Asia ei muuten kuulu ollenkaan ex-vaimolle.

ole ketään kohtaan. Ihmettelen vain aidosti tuollaista touhua aikuisilta ihmisiltä.

ainakin jos molemmilla on jo lapsia. Eri asia tietysti, jos toisella ei ole ja haluaa lapsen. Mutta silloinkin täytyisi muistaa kohdella tasa-arvoisesti kaikki lapsia.

Mutta varsinkin kohtuus kaikessa. Mun mielestä on järkkyä, että miehellä neljä edellisestä, vaimolla kaksi, ja kohta vielä kaksi yhteistä. Ja vanhin koko porukasta on vähän toisella kymmenellä ja ero vanhoista puolisoista hoidettiin vähintään törkeästi, niin onnea vaan tuollekin perheelle. Eipä ole vaikea kuvitella, kuka tuossa kuviossa kärsii ja kuinka kauan onni kestää...

Vaikka sellaisena tietysti toimiikin. Minä olen aina halunnut kaksi lasta, ja kun sain tämän miessuhteen niin mielelläni otin lapsenkin.



Molempien isommat lapset iloitsevat pikkusisaruksesta, ja vauva on lähentänyt suhdetta myös ex-puolisoihin (onhan tämä vauva läheistä sukua heidän lapsilleen).



Millä lailla tämä on väärin tuota vauvaakin kohtaan sen enemmän kuin vaikkapa neljäs lapsi originaaliperheeseen?

..on eksät, nyksät, tulevat eksät, tulevat nyksät ja jokaiselle pitää vääntää mukelo ellei jopa useampia. Ja mielenterveysasiantuntijoille riittää duunia.



tv. yksi ukko, yksi lapsi - yksi perhe. Kiitos luojan!

..jokaisen kulkujätkän kanssa.

..on eksät, nyksät, tulevat eksät, tulevat nyksät ja jokaiselle pitää vääntää mukelo ellei jopa useampia. Ja mielenterveysasiantuntijoille riittää duunia.

tv. yksi ukko, yksi lapsi - yksi perhe. Kiitos luojan!

meillä kaikilla oli joskus....

näyttäminen ja samanarvoiseksi pyrkiminen. Ainakin osittain. Monistakin kommenteista se heijastuu, niin täällä kuin tuossa tilanteessa olevien pikku huomautuksista miten toivoo ja uskoo miehen ja ekan välien muuttuvan kun vauva syntyy...

Jotenkin tuntuu että onko sitä sitten kuitenkaan valmis suhteeseen ja etenkin lapsen hankkimaan, jos ei omasta tai toisen entisestä suhteesta ole päässyt yli. Siltä tuollainen puhe nimittäin vaikuttaa että eksä sitä ja eksä tätä.