Miksi hitossa uusioperheeseen pitaa hankkia se ankkurilapsi

ja parisuhteesta useamman vuoden ennekuin saimme yhteisen rakkauslapsemme. Tuo pieni teki meistä jälleen oikean perheen - olihan hän verisukulainen kaikille olemassaoleville perheenjäsenille. Päinvastoin pieni sisarus yhdisti perheen, teki meistä tasa-arvoisia ja on kaikkien lemmikki. Mitä siinä on väärin lasta kohtaan että kaikki tasapuolisesti rakastavat ja hellivät? Miehen lähtemistä (miksi mies lähtisi enkä minä??) en pelkää, 16v on yhdessä taaperrettu ja paranee vaan.

ihana teksti, olet päiväni pelstaja =) kiitos!!

osittain sen vuoksi, että miehen lapsen vuoksi jouduimme elämään lapsiperheen elämää ja halusin osallistua siihen tasa-arvoisena aikuisena.

Siis teitte yhteisen lapsen sen takia, että sinullakin olisi joku lapsi jonka elämästä määrätä?

No onhan se syy sekin :D

kannattaa kysyä itseltäsi ihan ensiksi, että miksi hankit omat lapsesi? Ainakin minulla suurin syy oli se, että RAKASTAN miestäni ja haluan lapsen HÄNEN kanssaan.

Ihanaa jos tapaa sielunkumppaninsa ja haluaa hänen kanssaan rakkauslapsen.

Se pykäs uuden vaimon kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt ei pidä mitään yhteyttä aiempiin lapsiinsa, koska "viiden lapsen isänä on niin rankkaa"

Lapset puhuvat toisistaan sisaruksina kaikissa yhteyksissä, isäpuolestakin unohtui se "-puolikas" pois jo vuosia sitten. Varsinkin kun lasteni biologinen isä ei eron jälkeen ollut hirveän kiinnostunut lapsistaan ja nykyinen mieheni taas osallistuu kaikin tavoin lasten elämään. 23/34, ei sattunut ainakaan minua. Oletko itse vain naisen"puolikas" kun ottaa noin koville onnelliset uusperheet lapsineen?

Av:n totuuden mukaan kun uusperheet eivät voi muuta olla kuin onnellisia. Multa se onni ei onneksi ole omastani pois eikä ota koville ollenkaan vaikka niin haluat itsellesi uskotella :) Ehkäpä tuollainen isä- ja sisaruspuolten välinen suhde toimiikin paremmin kun toisten biologista isää ei ole kuvioissa. Itse elin lapsuuteni uusperhehelvetissä jossa taatusti tiesin olevani vain sisaruspuoli. Älkäämme unohtako biologiaa tänäkään päivänä, vaikkei sitä todellakaan lapsille tarvitse toitottaa. Mutta ettei äidiltä itseltään pääse totuus karkaamaan ;)

kateellisuutesi ja katkeruutesi. On ikävä että vanhempasi ovat olleet niin typeriä että ovat sälyttäneet tuollaisen kuorman lapselle! Uusperheissäkin voi olla onnellisia tapauksia erityisesti silloin kun molemmat vanhemmat kantavat vastuunsa koko pesueesta tasapuolisesti ja rakastavat perhettään. Meillä ei ole ollut koskaan tarvetta osoittaa kenellekään "paikkaansa" jotenkin eri tasolla muihin nähden.

Vähän sama asia kuin se että minulla ja miehellä on erisuuruiset nettopalkat mutta meillä ei ole koskaan mietitty kenen rahoista maksetaan perheen laskut. Kaikki on yhteistä - entiset ja nykyiset lapset, talous, koti ja perhe.

En kuitenkaan ole kateellinen enkä katkera. Mistä ihmeestä olisin? En tule koskaan ymmärtämään sitä, että av:lla kaikki mitä kirjoittaa johtuu katkeruudesta ja kateudesta.

Olin muuten perheessämme se tämän ketjun "ankkurilapsi" :)

Kyllä se sisko on ihan vaan pikkusisko, jos aikuiset eivät erikseen korosta sitä, että kyseessä on "puolikas".

Mun lapsilla on kaksi pikkuveljeä, vaikka ne on kokonaan mun miehen edellisestä liitosta. He ovat itse alkaneet nimittää poikia pikkuveljiksi, eikä kukaan aikuisista _tietenkään_ ole asiaa korjannut. Mun mielestä se on ihana osoitus siitä, miten suurisydämisiä lapset ovat, kun aikuiset eivät turhaan rajoita.

Tarkoitatko pikkusiskopuoli?

Oletko koskaan kuullut aidosta halusta olla vanhempi. Totta hitossa ensin pitää ottaa huomioon jo olemassa olevat lapset, mutta mustaa ja valkoista laitetaan, kun kätesi maalaa maisemaa.

Pikkusisko on meidän pojille ihan valtava lisäarvo.

Lapset eivät enää sido pariskuntia yhteen, jos lapsia tehtäisiin miestä pidättelemään, ei olisi uusperheitäkään.

Miehellä on yksi lapsi ja mulla ei yhtään. Minäkin haluan kokea vanhemmuuden. Pitäiskö mun olla ilman lapsia loppuelämä siksi, että mun rakas on saanut jo yhden ?

ok korostaa sitä "puolikkuutta" lapsille? Tyhmäkö olet?

Itse elin lapsuuteni uusperhehelvetissä jossa taatusti tiesin olevani vain sisaruspuoli.

Olet kyllä todella ilkeä ja aika lapsellinen. Sori jos tää osuu ja uppoaa... (tyyliäsi lainaten...)

Se on yksin maahan pakolaisena saapuva lapsi, jonka oletetaan raahaavan koko kylä mukaansa, kunhan hän itse on ankkuroitunut systeemiin.



Millaista ankkuroitumista ankkurivauva mielestäsi aiheuttaa? Naisen ankkuriutumista miehen sukuun? Ei siinä kyllä yleensä sitä havitella, vaan ihan uutta vauvaa omaan sukuun ;)



Terv. Kahden "uusperhevauvan" äiti

Mähän nimenomaan kirjoitin, että todellakaan lapsille tuota ei saa tuoda esille. Mutta nämä äidit voisi muistaa totuuden!

ok korostaa sitä "puolikkuutta" lapsille? Tyhmäkö olet?

Itse elin lapsuuteni uusperhehelvetissä jossa taatusti tiesin olevani vain sisaruspuoli.

Se pykäs uuden vaimon kanssa vielä kaksi lasta lisää ja nyt ei pidä mitään yhteyttä aiempiin lapsiinsa, koska "viiden lapsen isänä on niin rankkaa"

mutta sehän on täysin isän asia huolehtia lapsistaan.Aloittajahan tarkoitti että nimenomaan naiset haluavat miehen nalkkiin uuden lapsen avulla.Mikä on kyllä typerä oletus koska silloinhan myös miehen eksä on tällainen nalkittaja.

Olet kyllä todella ilkeä ja aika lapsellinen. Sori jos tää osuu ja uppoaa... (tyyliäsi lainaten...)

Mutta välillä saattaisin haluta - elämäntilanne vain on mahdoton. Olen miettinyt asiaa paljon, sillä joudun työstämään surua joka asiaan liittyy. mutta tässä syitä:



Tärkein on se, että haluaisin lapsen rakastamani miehen kanssa. Haluaisin nähdä hänen hoivaavan minun lastani, kasvattaa yhden ihmistaimen yhdessä, nähdä hänen ja minun piirteiden kietoutuvan yhteen.



Edelliseen liittyvä, pienempi syy on se, että olemme kokeneet kumpikin tuon merkittävän asian edellisissä liitoissamme, joten haluaisin kokea sen saman myös yhdessä. Hölmöksi homman tekee se, ettei miehen mielestä lasten saaminen ole mtienkään ihanaa.



Sitten pikkumaisempia, välineellisiä syitä, eli sitä sinettilapsiosastoa. Nämä syyt ovat tiedostettuina aika merkityksettömiä, mutta tiedostamattomina aiheuttivat melkoista kuormaa:



Ex-vaimo yrittää hallita lapsilla, kiristää ja kontrolloi. Haluaisin tehdä stopin tälle tilanteelle, jossa minä olen lähes aseeton kun yritän pitää lasten edun mielessä. Pääsisin tasoihin, jos minulla olisi nyytti jonka etuun vedota kun omaani en voi. Tämä syy kuulostaa kirjoitettuna ihan tyhmältä, mutta meidän elämäntilanteemme ja lasten tapaamiset ovat normaalia monimutkaisempia ja vaativat miehen oleilua ulkomailla, joten minun kontekstissani tämä on ihan järkeenkäypä, joskaan ei minustakaan hyväksyttävä syy. Ex pitää myös kiinni entisistä sukulaisistaan kynsin hampain, joten koen jalansijani hyvin pieneksi.



Sen sijaan en ajattele, että mies lasten takia pysyisi luonani - ei pysynyt entisenkään kanssa - tai että lapsi jotenkin sinetöisi liittomme. Sen sijaan ajattelen myös, että jos mies vaikkapa kuolee, elämäni suurimmasta rakkaudesta ei jää minulle mitään. Joudumme olemaan myös paljon erossa, ja silloin haluaisin kokea hänen olevan elämässäni läsnä.



Siinäpä niitä syitä, erilaisia.

Tässä asiassa. Tottakai on idiootteja, jotka toimii väärin motiivein, mutta ei ole sinun asiasi tulla osoittelemaan, millä motiiveilla sinulle tuntemattomat ihmiset mahdollisesti raskaaksi hankkiutuvat. Yleensä kaltaisillasi kauhistelijoilla on muka-ylevä tavoite, vaikka itse ei omaa virheellisyyttä kyettäisi huomaamaan.

Käsitän kyllä, jos oikeasti tapaat ihmisiä, jotka "tekevät" lapsia, joista eivät huolehdi - ja asia tuntuu kamalalta. Mutta aina on maa täynnä niitä, joiden ensisijaisena tarpeena on asettaa joukko ihmisiä ikäänkuin mustalle listalle "huonoutensa" takia. Milloin sitten uusperheellinen saa vauvan väärästä syystä tai ydinperheellinen esikoiselle kaveriksi - ja niin jumalauta tiedetään muka etukäteen, millainen dynamiikka perheessä on, millainen tunnemaailma ja millaista hoivaa lapsi saa osakseen.

Hankitaan ihan ydinperheisiinkin. Ensin kriisi, sitten sinettilapsi ja kas, puhtoinen ydinperhe hajoaa. Että turha täällä ilkkua...

just toi ajattelu etta uuden elaman synnyttaminen on *valine* jonkun muun asian paikkaamiseen/korjaamiseen/nayttamiseen, eika vauvaa hankita vain sen vauvan itsensa takia.

Oli se perhetilanne sitten mika hyvansa.

ap

Eri isien lapset puolisisaruksia. Ettäs tiedät!

Tuolle pikkusiskopuolen kysyjälle - saman isän lapset täyssisaruksiaEri isien lapset puolisisaruksia. Ettäs tiedät!

En kuvittele lapsen pidättelevän miestä ja tiedostan myös, että se voin olla minä, joka tämän suhteen haluaa katkaista. (Mikään ei viittaa siihen, että eroaisimme, mutta elämän kolhimana en kuvittele tai luule aioita vuosien päähän. Luulinhan exänikin kanssa eläväni vanhaksi, mutta toisin kävi.)

Lapseni ovat sen ikäisiä, että uusi veli on heille enemmänkin rikkaus, kuin stressi. Meillä on ulkoiset puitteet kunnossa ja vanhemmat lapset tietävät olevansa rakastettuja (niin täällä, kuin isällään). Itse asiassa kumpikin toivoi minun sinkkuaikana, että äiti löytäisi miehen, kenellä olisi entuudestaan lapsia, jotta he saisivat sisaria. Miehelläni ei ole lapsia entuudestaan, mutta halu tulla isäksi. Häntä ei nimitetä isäpuoleksi, koska se ei ole tarpeen. Olemme kaikki tässä perheessä omia persooniamme ja siksi ei ole väliä, käytämmekö jotain termejä vai nimiä. Välit "isäpuolen" ja lateni välillä ovat hyvät.

Kumpikin lapsista vihjaili jo pidemmän aikaa siitä, että meille voisi tulla vauva. Itse olen jo ennen ensimmäistäkään lasta ajatellut haluavani enemmän kuin kaksi lasta.

Kun nyt siis summataan se, että perheessämme kaikki jäsenet enemmän tai vähemmän toivoivat uutta jäsentä (koira kuuluu tähän vähemmän osastoon), niin oikeastiko meidän lisi pitänyt jättää yrittämättä, koska lapseni aikaisemmasta suhteesta viettävät aikaa myös isällään, eivätkä ole biologisesti rakastamani miehen lapsia? Oma motiivini ei ollut edes rakkaus mieheen, vaan rakkaus silloin vielä syntymätöntä lasta kohtaan. Tämän seurauksena meillä kuitenkin on sisar, josta käytetään termiä sisarpuoli ainoastaan, kun ollaan tekemisissä lääkäreiden kanssa, koska tuolloin genetiikalla voi olla tekemistä.

Mitä enemmän ajattelee, että lapset ovat sisaruspuolia, sitä enemmän asiaa tuo alitajuisesti esille. Kun ajattelee, että kaikki lapset ovat sisaruksia keskenään, kaikki samanarvoisia, ajatusmalli näkyy myös käytännössä. Mä väitän, että asiaa on mahdotonta olla tuomatta lapsille esille, jos taustalla on ajatus "puolikkaista".

Kyllähän mä tiedän, että mun lapset ja mun miehen lapset eivät biologisesti ole lainkaan sukua toisilleen. Silti koko perhe ajattelee heitä sisaruksina, lapset itse etunenässä. Ja niin sen pitäisi kaikissa uusperheissä ollakin.

Mähän nimenomaan kirjoitin, että todellakaan lapsille tuota ei saa tuoda esille. Mutta nämä äidit voisi muistaa totuuden!

ok korostaa sitä "puolikkuutta" lapsille? Tyhmäkö olet?

Itse elin lapsuuteni uusperhehelvetissä jossa taatusti tiesin olevani vain sisaruspuoli.

Eri isien lapset puolisisaruksia. Ettäs tiedät!