Toiveissa kevätvauva v.2013!

Kivaa, kun löytyy lisää kuumeilijoita! Ja lisää mahtuu! :)

Kuinkas a-a? Pääsitkö käymäs työterveyshuollossa? Mikä vointi?



Meillä ihanan rentouttava kahden keskinen viikonloppu takana. Toki paluu arkeen hieman tihkaisee..

Täällä on tämä tylsä vaihe, kun odottelen niitä ekoja menkkoja sitten kierukanpoiston. Ensiviikolla pitäisi alkaa, onneksi on monta vapaapäivää! Pari kuukautta tässä pitäisi saada ittensä hillittyä tuon vauvakuumeen kans..



Oottekos muut ostellu mitään vauvakuumeen kourissa? ;)

Vauvanvaatteita en oo ostanut ja itseasiassa yritänkin kääntää pääni toiseen suuntaan etten vahingossakaan jää niitä hypistelemään =D siitä ei hyvä seuraisi! Mutta, mutta.. äitiyspaidan tilasin, koska aika niukasti niitä vaatteita on ollut raskausaikoina. Ja sekin oli semmoinen, jota voi käyttää myös muulloin kuin odottaessa. Ja hyvät mammahousut jos löydän niin varmasti ostan!



Terv. Annamaria

Kiva että on muitakin joilla toiveita :)



Esittely ensin:)

Itse täytän 28.5 21 vuotta ja avopuolisoni kesäkuussa 27. Meillä on elokuussa häät.. Ja toiveissa olisi lapsi loppu talvelle/ alku keväälle.

Ajattelimme että jos tärppäisi niin yllätys olisi iloinen äidilleni jolla keväällä 50 vuotis synttärit. Mutta ongelmana saattaapi olla oma painoni. (yli painoa ainakin 20-25kg :( )

Olemme yrittäneet saada tärppiä vasta kaksi kuukautta. Vielä ei ole ainakaan tärpännyt, tai vielä odottelemme tämänkuun punaista koodia. Jonka pitäisi alkaa 12-16päivä. Mutta kun ei oikein tiedä onko kuukautiset tulossa vai mistä on kyse kun on kuukautisten tyylistä kipua mutta samalla etoo ja tekee pahaa. Ja rintoja aristaa jonkin verran.. Että tässä jänskätään mikä on..?



Voin myöntää... Olen sortunut kuumeisena ostamaan aivan syötävän suloisia vauvan vaatteita.. :) Ja maalasimme ukkoni kanssa lastenkammarin kaksikuukautta sitten valmiiksi. (ehkä hieman liian aikasta, mutta....)

Tylsään vaiheeseen halusin kommentoida; tavallaan mullakin on samat mietteet ja oon tosi malttamaton, haluaisin jo saada kunnolla ekat yrityskerrat käyntiin, jättää pillerit pois jne..mutta toisaalta tää odotusvaiheen odottaminenkin on aika kutkuttavaa ;) jotenkin sitä haluaa nauttia nyt joka hetkestä - suunnittelusta alkaen - enemmän, kuin ekan kanssa..se raskaus kun alkoi "vahingossa" ja testinkin tein vasta kun kuukautiset oli melkein kk:n myöhässä...:D joten nyt on aivan eri lähtökohdat. Odottaa, toivoo, suunnittelee, jännittää....



Mitään ostokuumetta mulla ei kyllä ole tippaakaan. Jotenkin sen on siirtänyt tonne kauas tulevaisuuteen, että ei kyllä tee mielikään vielä ostaa mitään vauvanvaatteita. Ja toisaalta on niiät aika hyvin tuolla laatikoissakin vielä...

Ainut, että eilen kun mies katseli meijän Emmaljungiin jotain lisäosia ja samalla vaihtokankaita vaunuihin, niin iski tyttövauva-kuume taas :D ihania räikeen pinkkejä kankaita! oon aian vannonut, että jos tulee tyttö, niin en ikinä pue sille mitään vaaleenpunaista..mutta tollainen räikeä pinkki oli aika magee :D päädyttiin kuitenkin, jos se "pikkusisko" joskus tulee, ostamaan sellainen valkoinen tekonahkainen vaihtokangas noihin :) se oli hieno! joten sen verta on pitänyt netti-ikkunashoppailla...;)

Toivottavasti kuumeilijoiden joukkoon mahtuu vielä mukaan. :) Olen joskus aiemmin kirjoittanut keskusteluun "onko koskaan oikea aika?", ja nyt lopultakin tuntuu että se aika olisi tullut :) Valmistun yliopistosta ensi kuussa ja mies on jo työelämässä, joten ajattelimme aloittaa vauvan yrittämisen heinä-elokuussa. Olen itse vm 87 ja mies 89 ja siis esikoinen haaveissa! :) Olen jo todella innoissani siitä, että tämä iso päätös lopultakin tehtiin, mutta samalla malttamaton odottelemaan vielä pari kuukautta. Kivaa siis keskustella toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Vauvanvaatteita en ole vielä katsellut, mutta vauva-lehden tilasin jo :D

Itsekkin olen tilannut lehteä helmikuusta asti ja hankkinut viimevuoden lehtejä.. Koska niissä on todella hyviä ja koskettavia tarinoita.

Jotenkin tuntuu tutulta tuo malttamattomuus josta puhuit. :) Samaa podetaan täällä.. meilläkin välillä mies saa hyssytella kun menee välillä hermot lujaa.. :)

Kirjoitin eilen pitkän rimpsun, mutta on hävinnyt jonnekin..:/



työterveydessä otettiin verikokeet, tutkittiin kilpirauhasen vajaatoiminta, sokeriarvot, normiverenkuva jne, mitään ei löytynyt! Hemppakin oli 135 ja verenpaine ok..



Kuukautisia ei kuulu ei näy, olo on outo, mutta olen jättänyt sen huomiotta, koska en halua miettiä, mistä se johtuisi.. Lääkäri tosin sanoi, että kaikki oireet viittaa raskauteen ja eilen työkaveri kysyi suoraan, olenko raskaana.. :S Testiä en ole vapun jälkeen tehnyt, olen jänistänyt joka aamu.. Alavatsa pömpöttää, ei liiasta ruoasta tai vatsavaivoista, vaan se on sellainen pömppäpallo, ei löllö.. ;) onko turvotusta menkoista vai mitä, mutta tiukat farkut ahdistaa.. eilen koski alaselkään ja hieman kuin supisti aivan kuin menkkojen alkaessa ja oksetti siinä samalla, mutta eivätpä alkaneet ainakaan eilen..



tiedä nyt, miten sitten suhtaudun siihen testiin, pakkohan se on tehdä.. mutta petynkö kuinka pahasti jos se on nega vai olenko jopa hieman helpottunut, jos en vielä saakaan plussaa. toiveissa kuitenkin oli se plussa saada myöhemmin kesällä.. Nyt menee töissä hyvin, olen saanut näkyviin oman osaamiseni ja arvoni ja yleneminen lähestyy, siihen haluaisin keskittyä vielä kesän ajan. Toisaalta taas haluaisin jo sen vauvan nyt syliin, joten tiedä sitten, miten päin olisi.. :/



Viimeistään äitienpäivänä testaan, jos ei muuta mullistavaa tapahtu viikon aikana, punainen ferrari kurvaa kylään taijotain.. ;)



Nyt alkoi allergiakin oikein kunnolla, olo on kuumeinen nuhasta johtuen, mutta eipä auta ei.. töihin taas..



Ihanaa toukokuuta teille kuumeilevat naiset!



-Annukka

Hei vaan kaikille! Toivottavasti vieläkin mahtuu yksi kuumeilija mukaan. :)



Olen 28-vuotias ja mieheni 29-vuotias. Suunnitelmissa on ensimmäinen lapsi. Ajateltiin, että lapsi olisi tervetullut tänä vuonna ja jätettiin ehkäisy pois vuoden alusta. Tulinkin raskaaksi heti ensimmäisellä yrityskierroksella, mutta se valitettavasti päättyi keskenmenoon maaliskuulla, kun viikkoja oli 12. ;(



Sain ohjeeksi odottaa kolme kuukautta ennen seuraavaa yritystä ja sehän tuintui aluksi tosi pitkältä ajalta. Nyt aika on kulunut yllättävän nopeasti. Odotetaan vielä toisetkin kuukautiset, jonka jälkeen aloitetaan yrittäminen. Sitten tuo kolmen kuukauden parantumisaika alkaakin olla pian täynnä.



Odotan tosi innolla ja toiveikkaana seuraavaa raskautta, vaikka toki taustalla on pelko uudesta keskenmenosta. Km oli kyllä henkisesti tosi raskas eikä siitä varmaan koskaan täysin parannukaan, mutta miehen kanssa koetaan, että se kokemuksena vahvisti meitä.



Onpa ainakin kokemusta varhaisultrasta (vk 7, jolloin kaikki oli kuten pitikin) ja ekasta neuvolakäynnistä. Hankittuna on Vauva-lehtiä ja Angelsounds-doppleri ym. alkuraskauteen kuuluvaa. Olen jatkanut myös hankittujen Multivita Raskaus ja imetys -vitamiinien syömistä.



Seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa kahden viikon sisään, joten niitä malttamattomana odottelen.. :)



- SueC

Lyhyt päivävuoro vaihtuikin 10 tunnin ilta-/yövuoroon, joten ehdin vielä jatkamaan..



Hankinnoista: vauvan vaatteethan on ihania, siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri.. Kuitenkin yritän hillitä itseäni sinne asti, että ollaan käyty ultrassa, jossa myös näkyisi toivon mukaan lapsen sukupuoli, jolloin vaatteiden hankintakin helpottuu.Äitiysvaatteet möin viimeksi kaikki pois, uudet on sitten hankittava, kun on sen aika, toivon, että voin käyttää omia vaatteita mahdollisimman pitkään. :)



Lastenvaunut ja raattaat on lähinnä mietityttäneet, millaiset olisi hyvät, entisiä ei ole jemmassa, samoin turvakaukaloa olen katsellut, mikä tuntuisi parhaimmalta noin hinta-laatusuhteeltaan..



Vauvanvaatteita meillä on jo omasta takaa aika paljon, joskin pojille enemmän suunnattu. Jos tyttö sattuisi tulemaan, joutuisi kuitenkin uudet hankkimaan.. Kantoliina ja kantoreppu on myös hyvässä tallessa, sanoisin että parhaimmat hankinnat, mitä olen vauva-ajalle ostanut! sitteri tai hoitopöytä ovat noihin nähden ihan turhia olleet meillä. (Hoitopöytää ei kyllä ollut edes pikkukakkosella, niin turha se on..) Suosittelenkin lämpimästi hankkimaan jomman kumman sitten jossain vaiheessa. :) Meillä jopa mies tykkäsi rintarepusta enemmän kuin rattaista, kantoliina oli hänen mukaansa liian monimutkikas, mutta se sopii myös sitten vastasyntyneelle.. :)



Ostin tänään kuitenkin kaiken varalta allergiaan nenäsumutetta, jota saa kuulemma käyttää raskaanakin, jos siis sattuisi asia olemaan näin, mitä kyllä epäilen..



SueC: olen hurjan pahoillani teidän suuresta surusta!Toivottavasti kesän aikana saat uuden plussan ja paljon tarrasukkia mukaan :)



Itseäni pelottaa kyllä tuo raskauden ajatteleminen.. Keskenmeno tai jos ultrassa paljastuu, ettei vauva olekaan ihan terve pelottavat paljon. En voi itselleni mitään, mutta kun näen kehitysvammaisen pienen lapsen tai vaikka aikuisenkin, minut valtaa suuri suru ja on lähdettävä paikalta pois etten itke.. :/ Niin, en kuitenkaan ole niin itsekäs, että itkisin itseäni vaan lähinnä surettaa lapsen/vanhempien puolesta ja toki sen jälkeen mietityttää, miten meille käy.. Meillä on jo kaksi täydellistä ja tervettä lasta, voiko hyvä onni jatkua vielä kolmannenkin kohdalla? Myös lapsen kuoleminen viimeisillä raskausviikoilla kohtuun pelottaa niin jumalattomasti, ettei ole tosikaan.. lähipiirissä olen tämän nähnyt ja pelko on saanut minussa otteen tässä asiassa.. :(



Mutta nyt pikaunille ennen töitä..



-Annukka

..

Turhat huolet ja stressi pois. :) ja toivomaan plussaa. Rohkeasti teet testin :) itteä jänskättä sun puolesta niin että.. Tsemppiä ja peukkuja.

Ja jos plussa tulee niin nautit onnesta ja ilosta, vaikka kävisi kuinka.



Ja myönnetään onhan tuo kyllä aika stressaavaa että onko lapsi terve jne. Mutta sille ei voi mitään niinhän jokainen varmasti ajattelee jossain vaiheessa. Itse tunnen yhden vammaisen pojan ja se on niin ihana mutta sitten kun kuulee miten vaikeaa sille kaikki on ja sen vanhemmille niin kyllä käy sääliksi :( sitä ajattelee että ei sitä itse jaksaisi. Mutta ei kannata murehtia tuollaista nyt ettei satu hullusti :/

Itse en ole vielä missään vaiheessa miettinyt, että mitä jos tuleva lapsi ei olekaan terve. Olen työskennellyt paljon eri tavoin tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa: oppimishäiriöisten, kehitysvammaisten ja vakavasti sairaiden parissa. En sääli heitä tai heidän vanhempiaan, jokainen heistä on ihana persoona ja yhtä rakastettu kuin "terve" lapsikin. Totta kai kukaan ei halua, että oma lapsi sairastuu vakavasti tai mitään muutakaan kamalaa, mutta ei sellaisia mielestäni kannata etukäteen pelätä ja surra, elämässä tapahtuu välillä kamaliakin asioita, mutta niistä on vaan selvittävä. Ainakaan ei kannata etukäteen maalailla piruja seinälle! Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ja kerron sen vain tsempatakseni teitä muitakin ajattelemaan positiivisesti :)



Eilen illalla sängyssä mietin jo tulevia vauvanvaate- ja tarvikehankintoja. Vaikka mieskin on todella innoissaan vauvaprojektista, tuntuu että se haluaisi varmaan puhua välillä muustakin :D Itselläni tämä aihe vaan nyt tuntuu olevan koko ajan päällimmäisenä mielessä. Oletteko te muut kertoneet vauvaprojektista sukulaisille tai ystäville? Miulla tekisi mieli puhua parhaalle ystävälleni, jonka kanssa joskus aiemmin olemme puhuneet vauvakuumeesta, mutta en silti ole vielä uskaltanut paljastaa mitään. Vanhemmilleni en aio kertoa kun vasta kun raskaus on melko pitkällä. Anoppini odottaa kovasti mummoksi pääsyä ja on minulle läheinen, joten odotan kovasti että saisin kertoa, että hänestä tulee mummo. :)

Annukka: Kiitos osanotostasi. :) Millaista tai minkä merkkistä kantoliinaa / kantoreppua suosittelisit? Itseäni on kiinnostanut aina nuo kantoliinat. Sellaista käyttäessä saisi olla vauvaa lähellä, vaikka tekisikin muuta siinä samalla. Tuntuu vain että niitä on niin monia ja siksi onkin vaikea päättää, mikä olisi järkevin ja käytännöllisin ostos.



Aiemmassa raskaudessa ehdin käydä jo kaupassa hiplailemassa vauvanvaatteita, mutta en vielä ostanut mitään. On ne niin suloisia. Siskollani on kaksospojat, joten häneltä saan paljon vaatteita ja muuta tavaraa. Minua ei haittaa, vaikka tulisi tyttö ja olisi "poikien värisiä" vaatteita. Yritän olla kangistumatta tuohon ajatukseen värijaottelusta. Tuntuu, että viikkoja pitäisi olla kassassa ainakin 20 ennen kuin ostan yhtään mitään tai edes alan huonetta laittamaan. Suunnitella voi toki aina. :)



Edellisessä raskaudessa kerrottiin melko pian plussauksen jälkeen lähimmäisille eli molempien vanhemmille sekä siskolleni ja hänen miehelleen (muita sisaruksia ei ole). Vaikka raskaus menikin kesken, niin meitä ei ole kaduttanut, että kerroimme siitä niin varhaisessa vaiheessa. Muuten olisi ollut tylsää selvittää, että olinpa raskaana mutten ole enää. Muutenkin oli henkisesti raskasta ja olin sairaalassa kaksi päivää, niin lähimmäisistä sai tukea. Olen läheinen omien ja miehen vanhempien kanssa, joten he ovat olleet kovasti hengessä mukana tässä parantumisprosessissa. Anopin kanssa viime viikonloppuna keskusteltiinkin jatkosuunnitelmista naisten kesken. Ehkä hän pelkää, että kokemus olisi jättänyt trauman enkä haluaisi enää yrittää uudelleen. Asia on kuitenkin päinvastoin, tämä saa haluamaan omaa nyyttiä vielä aiempaa enemmän! :)



- SueC

hyvin hyvin HYVIN haalea plussa ilmestyi tänään testiin.. voi toki olla, että rähmäsilmillä, sormet ja varpaat eilisestä 10 tunnin yövuorosta turvonneina ja parin tunnin unilla, näin testin aivan väärin, mutta hailakka viiva siihen piirtyi.. Ehkäpä sitten äitienpäivänä teen uuden testin hieman varmempana?



En oikein vielä osaa tätä nyt uskoa, koska se viiva oli niin vaalea, mutta olo on kyllä edelleen outo, joten jospa sitä sitten olisin raskaana. ;)



Joo, en minäkään halua maalata piruja seinille ja ajatella pahinta (tai kaikkia pahoja mahdollisuuksia) enkä missään nimessä halua pelotella ketään muuta! nsimmäisessä raskaudessa en osannut pelätä mitään, en ollut siis edes kuullut kohtukuolemista, listerian pelkäämisestä tai muusta. Toisessa olin jo hieman varautuneempi, pesin selaateista hyvin tarkkaan kaiken mullan pois, höyrytin hyvin pakasteherneet sun muut ja katsoin muutenkin tarkkaan, mitä suuhuni pistin. Toisaalta ajattelen asiaa myös niin, että jos jotain pahaa tapahtuisi, niin tiedän ainakin, ettei vika ole omassa huolimattomuudessa vaan niin vaan kävi ilman omaa syytä. Ehkä jos nyt pääsen neuvolaan asti sitten jossain vaiheessa, niin puhun näistä peloistani ääneen, sieltä varmaan saan (toivottavasti) neuvoja eikä kukaan vaan naura päin naamaa..



Minä aion sitten kertoa kyllä omille vanhemmilleni ja mieheni vanhemmille, kunhan tuo plussa tuosta vahvistuu, jos on vahvistuakseen.. Eli EHKÄ äitienpäivänä mummit saavat iloisen äitienpäivälahjan. :) Äitilleni kerroin ja talvella, että halutaan vielä kolmas lapsi, joten ei ole ollut salaisuus. Jos jotain menee vikaan näin alussa, haluan saada tukea läheisiltäni ja toisaalta myös iloita asiasta jo näin alkuun läheisten kanssa enkä odottaa myöhempään. Muille sukulaisille ja ystäville kerrotaan vasta sitten myöhemmin.



Nyt lepoon, saa vähän univelkaa kiinni..



Sekavin miettein, Annukka

Annukka: Tuo kuulostaa mielestäni jo varsin lupaavalta. Ajattelin jo aiemman viestisi perusteella, että olisit raskaana. Ainakin mainitsit itselleni varsin tuttuja raskausoireita. Minullakin alkoi ensimmäisenä maha pömpöttämään (rv 5 otin käyttöön mammahousut) ja selkää vihloi muutamia kertoja (en kärsi selkäkivuista juuri koskaan). Lisäksi öisin oli kohdun venymisestä johtuvia kipuja jo ensimmäisillä viikoilla, jotka loppuivat myöhemmin. Nyt sitten odottelemaan jännittyneenä äitienpäivän testausta! Olisi varmasti isoäideille mukava yllätys. :)



-SueC

Jahas, se olisi kp 27 ja äsken ilmaantui hetkeksi mukavat alavatsakivut – tämä enteilee siis kuukautisten alkamista. Laitoin jo kuukautiskuppini valmiiksi. Nyt kun saisi kuukautiset pois alta, niin pääsisi tositoimiin. ;)



- SueC

a-a: Ihanaa! Onnea kovasti plussatestistä! Oletko testannut vielä uudestaan? (kyselee AM, joka joutuu vielä tyytymään ovisplussiin) Pitkään sulla oireita olikin, ehkäpä tämä nyt selittää olotilaa ;) Hieno uutinen =)



SueC: Rankka kokemus teillä takana, toivottavasti seuraava raskaus sujuu hyvin vauvan syntymään asti!



Kaikkia kirjoituksia en nyt kerkiä kommentoimaan, joten suoraan omaan navan alustaan: Odotin ekojen menkkojen alkavan tällä viikolla, mutta alkoivatkin jo viikko sitten, joten kiertopäiviä oli 23! Olipas vähän. Ovulaatio sentään tapahtui, mutta voiko noin lyhyellä kierrolla tulla raskaaksi? Nyt saan jo alkaa tällä kierroksella tikuttamaan ovista, kun edellisellä kierrolla ovis oli 10 ja 11 päivillä. Ja yhden päivän vuosin kuin Niagara, onneksi oli vapaa päivä. Tuli varmaan koko kolmen vuoden edestä vuotoa =(

Nyt ollaan taas yksiä menkkoja lähempänä tosi yritystä. Luultavasti tässä vielä kahdet menkat pitää odottaa, kun noin lyhyt kierto oli. Ehkä siellä heinäkuun lopussa sitten olis toivottavaa se plussa raskaustestiin.



No, mutta minä ettin pari päivää ovista ja välttelemme vielä raskautumista ;) Oli muuten viimeksi ovikseen aikaan sellaiset miehenhimot että ukkokulta oli aivan hätää kärsimäs =D



Terv. Annamaria

Täällä on ovulaatio ihan hukassa! Nyt on kp17 menossa ovista ei tikuilla ole löytynyt. Viime kierrossa plussat tuli kp11-12. Taitaa tulla aika pitkä kierto...

Juuri laitoin taas tikun toimintaan ja nyt siinä alkaakin muuten näkyä jo lupaavaa viivaa :) Ei vielä ihan yhtä tumma kuin kontrolli mutta lähes! Ehkä sitten viikonlopun aikana mahtaa olla SE hetki.



Mulla tuli viime lauantaina ruokatorventulehdus ja sitä kärvistelin pari päivää ennen kuin lääkkeet alkoi vaikuttamaan. Sitten alkoi hirveä pahoinvointi, jos en olis tienny etten ole raskaana niin olisin kyllä luullu! Samanlaista etomista kuin alkuraskaudessa. Kävi siinä mielessä, että tätä toivottavasti on edessä loppukesästä pari kuukautta.. On siinäkin sitten taas taiteilemista, kun en kuitenkaan halua heti kaikille paljastaa sitä salaisuutta.



Täällä oli jokin vanha viestiketju kierukanpoiston jälkeisestä elämästä ja moni oli siellä valitellut, että oli tullut selviä raskausoireita vaikkei raskaana ollutkaan. Pahoinvointia varsinkin oli ollut. Liittyykö sitten siihen hormonitoiminnan muutokseen tämäkin.



Mitäs muille kuuluu?!



Ihanaa hellepäivää kaikille!



Terv. AM

Yritän kertoa lyhykäisesti hieman taustatietoa.



Olen loppusyksystä 25- vuotta täyttävä erittäin vauvakuumeinen nainen ja mieheni on 23-vuotias erittäin vauvakuumeinen myöskin. Aloitimme viime marraskuusta seurustelemaan, ja haluamme lapsen heti nyt ja äkkiä! :D



Edellinen 7-vuoden suhteeni tyssäsi miehen raha-ahneuteen ja mamman helmoissa pyörimiseen. Olihan siinä muitakin tekijöitä, kuten se että meistä oli lähinnä tulleet vain hyvät ystävät, tai "sisaruspari". Onnellinen en ollut aikoihin.



Nyt kuitenkin olen onneni kukkuloilla ja haluamme nykyisen mieheni kanssa samoja asioita ja sen tärkeimmän rakkaudenhedelmän, eli lapsen! Olemme "yrittäneet" joulukuusta lähtien eli suomeksi; lapsi saa tulla, jos on tullakseen (toivottavasti on tullakseen) :)pillereitä, tai muuta ehkäisyä en ole ikinä käyttänyt.



"Yrittämistä" kuitenkin mutkisti kummaltakin puolelta munasarjoista löytyneet kystat, jotka onneksemme saatiin poistettua, ilman munasarjojen tuhoutumista, (josta lääkäri ensin vähän pelottelikin) tähystyksellä muutama kuukausi sitten. Nyt on ensimmäiset punaiset päivät leikkauksen jälkeen ohi ja luulempa että ovulaatio olisi ollut vknlopun jälkeen ( tai ainakin kaikki oireet, limat sun muut viittaisivat niin ;) )



Petipuuhia harrastettu useaan otteeseen ennen viikonloppua, viikonloppuna ja viikonlopun jäljiltä ja jospa nyt tärppäisi, kun ei siellä enään mitään esteitäkään ole! en tosin halua vielä riemusta ratketa, vaan odottelen kärsivällisenä siihen asti että menkkojen pitäisi alkaa :)



Mukavaa liittyä teidän joukkoonne ja yritän aktiivisesti seurailla palstaa ja muita kuumeilijoita :)



Ihanaa kesäpäivää kaikille :)

Tämän viikon lopussa ois kierukan poisto. Suunnitelmissa oli, että kesän käyttäisi muita ehkäisyjä ja sitten syksyllä antaisi mahdollisuuden raskaudelle, muttamuttamutta... Tämä vain sen takia, että paljon puhutaan sitä, että kropan pitäisi saada"luomuilla" tovi hormonaalisen ehkäisyn jälkeen? Toisten mielestä esim.kierukan poiston jälkeen voi samantien koittaa tulla raskaaksi. Viimeksi kierukan poiston jälkeen oli pakollinen 6kk odotus, kun oli vahvat lääkkeet lopetettu. Nyt sitä vaaraa ei ole. Turhamaista ja ehkä turhaakin pohdintaa, mutta ei kauheasti nappaa palata kumien kanssa säätämään :-) kuis te muut olette toimineet?

Toinen mitä mietin, pitäisikö alkaa syömään jo jotain monivitamiinivalmistetta. Tuntuu olevan suosituksena aloittaa jo hyvissä ajoin. Nämäkin tuntuvat muuttuneen sitten v.2005 :-D

Onnea a-a, mikä ollut vointi? Samoin tsemppiä kaikille muillekin :-)



Itse pähkäilen, siirränkö ajan loppukesään... Toisaalta tuntuu, että antaa mennä samantien ja oisi syksyllä ehkä kiertokin palautunut?



Toisaalta myös joskus mietin, että onko tämä järkevää ensinkään. Lapsia jo sylillinen ja ylikin, vastuullinen ja mielekäs työ (jossa myös saa lapsia ja nuoria hoitaa), raha-asiat myös mietityttää. Kokonaisuus ylipäätänsä. Oma jaksaminen. Miten lapset asian ottaisivat. Mutta se yhteinen lapsi vaan tuntuisi niin tärkeältä ja aikamoinen suru olisi, jos sitä ei koskaan olisi. monenmoisia mietteitä siis.

Sitten olen varmaan ainoa nikotiinin orjakin tästä porukasta ja siitäkin olisi päästävä eroon.



Johan tuli avauduttua.