Maizaana

Ryhmä perustettu, plussanneet jatketaan siellä! Toivottavasti saadaan iso porukka kasaan-tipahtaneiden kuukausi olkoon sitten se toukokuu :-)

Tervetuloa uusille! Onnea plussanneille! Voimia toukokuuhun siirtyville ja Jonsteri, erityinen myötätuntorutistus sinulle <3 

Itsellä nyt viikkoja tasan kuusi ja ei edelleenkään oikeastaan mitään mainitsemisen arvoisia oireita. Pistää mietteliääksi, koska takana se tammikuinen kkm. Silloin oli kyllä vahvasti oireita, jotka loppuivat kuin seinään viikolla 9. Tiedän kyllä, että näillä viikoilla ei oireita välttämättä vielä edes ole, tai alkuraskaus voi olla oireetonkin, mutta en voi olla miettimättä onko kaikki niinkuin pitää. Olen yrittänyt pysyä rauhallisena, koska eihän tässä nyt mitään voi tehdä kuitenkaan. Aika vain tuntuu niin hiton pitkältä sinne rv 12 ultraan. No, ei auta muuta kuin odottaa ja ihmetellä päivä kerrallaan :-)

Nautiskelen kesäloman ensi päivistä, ihanat 4,5vkoa edessä :-) kuopus aloittaa koulutaipaleen, onpas jännää-äidistä selkeästi enemmän. Muutoinkin teen syksyllä vähemmän töitä, ihana ajatus ei niin kiireisestä syksystä.

Mitä olette mieltä, joko perustetaan suljettu ryhmä huhtikuisille?

Maizaana

Heippa kaikille! Tää viikko mennyt vähän "hoo moilasena". Raskaus kun oli  niin toivottu, niin silti se yllätti, että nyt sitten taas ollaan raskaana. Tosiaan kun vielä viime kuussa sairaalassa kävin viimeisen kkm:n takia, jolloin lääkäri sanoi, että kaikki näyttää olevan viimeinkin ok ja estettä raskautumiselle ei ole. Olin jotenkin ajatukseni saanut siihen suuntaan, että jos loppuvuodesta alkaisi tapahtumaan... Niin nyt aivan epäuskoinen olo. Ja voi tsiisus, mitä pelkoja ja panikointeja, en edes tänne kehtaa niitä edes kirjoittaa. Nyt plussatkaa vaudilla ja sitten siirrytään odotuspuolella suljettuun ryhmään,voi sitten avautua oikein antaumuksella :-)   Oon nyt yrittänyt vetää syvään henkeä ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Että ei voi etukäteen surra ja murehtia tulevia, kun koska vaan voi käydä kelle vain mitä tahansa. Kyllähän sitä vaikka pumpulissa olisi nämä seuraavat kuukaudet, jos se takaisi tai estäisi jotakin.

Oireita ei nyt oikein ole sen kummempia, vähän enempi tuntuisi väsyttävän (tai sitten taas kuvittelen tämänkin :-)  , rintoja välillä "kuumottelee", mutta hyvin iisiä vielä. Wc-paperin tarkkailunkin olen alottanut, mutta niin kait se nyt on uskottava, että raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan :-)

On kyllä nyt N I I I I N omaa napaa, iso anteeksi siitä. Ajatukset vain pyörii ihan sekamelskana. Ja tällä viikolla on nyt tainut jo viisi kaveria kysellä, kuinka meidän "projekti" etenee... En ole viitsinyt alkaa valehtelemaan, joten johan tästä tietää useampi. Hassua, että vielä pari kuukautta pitää odottaa ensimmäistä ultraa ja siihen asti joutuu elämään epätietoisuudessa. Siihen varhaisultraan en aio enää mennä. Ja kuten joku (anteeksi en muista nimimerkkiä) mainitsikin,niin kyllä mäkin tulen panikoimaan sitä ultraa, sen verta kauhea muisto siitä jäi sen kkm:n takia.

Mutta nyt puuhkin teille onnistuneita talletuksia ja tarrasukkia ja kaikkea mahdollista.

Plop, plop - plussasin :-)  oon katsonut tuota raskausstestiä varmaan kymmeniä kertoja ja vahva + siinä aina vain on. Epäuskoinen olo. Ja niin onnellisia ollaan <3  Nyt vaan täytyy toivoa parasta, vaikka iso pelko on kyllä taustalla tuon viimeisen kkm:n takia.

Nyt kaikille onnistuneita talletuksia ja tsemppiä piinailijoille :-)

Aivan mahtavasti alkanut plussia tipahtelemaan-onnea tasapuolisesti kaikille! Iästä kun kyseltiin, niin itse olen 35v ja mies 41v. Kun ensimmäistäni odotin, olin 21v :-)  Mutta tämä on ihan mukavaa, että meitä on täällä kaikenikäisiä. Nyt vaan toivotaan, että tulisi paljon niitä plussia niin päästään mekin tuonne odottajien puolelle viimeinkin!

Oma olo vähän erikoinen. Ei siis semmoinen normi ennen menkkoja oleva olo, vaan jotenkin vaan toisenlainen. Toivon kanssa niin sitä vauvaa, että varmaan kuvittelen oireita ja olen valeraskaana :-D  mutta tosiaan testin ostin jo eilen ja huomisaamuna kyllä heti testaan. Meillä mun vanhemmat ja läheiset ystävät tietää, että vauva olisi toivottu. Viimeksi kun odotin, niin tuntui että liikaa piti salailla ja keksiä kaikkia tekosyitä. Nyt oon ajatellut asian niin, että jos vielä raskaudun niin haluaisin nauttia ihan joka hetkestä ja varmaan rohkeammin asiasta aiemmin puhuisin. Lapsilta pyrkisin pitämään asian salassa mahdollisimman pitkälle, että olisi pahimmat riskiviikot takana. Mutta ensin nyt pitäisi alkaa odottamaan :-)

Iiiik, jännästi juilii välillä mahaa ja pitkästä aikaa vähän toiveikas olo. Mua ihan naurattaa, kun itseäni ja omia tuntemuksia kyttäilen täällä :-)

Hauskaa lauantaita kaikille! Mä lähden viettämään iltaa Cheekin, Karjalaisen ja ties keiden Ollien ja Petrien kaa ;-)

Maizaana 27/28