Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ujoa lastani yritetään leimata päivähoidossa erityislapseksi!
27.03.2012 |
Mikä sotku ja vaiva on syntynyt siitä, että ujo 4-vuotiaani ei ole sopeutunut kotihoidon jälkeen heti tarhan käytäntöihin. Poikani ryhmässä on melkein kaikki muut lapset niitä, jotka ovat olleet tarhassa jo parin vuoden ajan ja he ovat muutenkin niitä ulospäinsuuntautuneita luonteiltaan. Koko syksyn ajan hoitaja ihmetteli, että onkohan meidän poika joku erityislapsi, kun ei tule syliin ja juttele, vaan seuraa toisten leikkejä mieluummin etäältä.
Nyt ollaan juostu koko talvi kaikenlaisissa tutkimuksissa yhteiskunnan varoilla ja lopputulemana oli, että terve ja normaaliälyinen lapsi, mutta ujo.
Voi jeesus, mitä tuhlausta! Olen itsekin sanonut tätä samaa, että ujo on, koska olen itsekin lapsena ollut. Mitä vikaa on ujoudessa? Miksi siitäkin tehdään jo sairauden oire? Pitääkö kaikkien olla sellaisia, jotka laulaa luikauttavat julkisesti ja tulevat bussissa vieraiden aikuisten syliin kyselemään, onko täti käynyt tänä aamuna kakalla.
Kommentit (103)
Ihan niinkuin silmän rähmiminen voi olla oire silmätlehduksesta. Kai haluat että oireiden syyt selvitetään ja hoidetaan ongelmaa?
Nykyään tuntuu, että aika herkästi tartutaan pieniin asioihin. Toisaalta hyvä että tartutaan ajoissa, toisaalta taas se voi nostattaa aivan turhaakin huolta jos ihan pienistä asioista vouhkataan.
Mä olin h-moilasena päiväkodin keskustelussa, kun sanottiin, että juuri nelivuotiaalla pojalla on puhehäiriö. En ollut kotona mitään itse huomannut.
Joo, kyllä pojalla jotkut sanat joskus todella satunnaisesti menevät sekaisin. vrt. harava - havara. Näin meni itselläkin lapsella. Ei ole kyse siitä, etteikö osaisi sanoa sanoja vaan kiireessä ei huomaa sanoa aina sanoja tarpeeksi tarkkaan, kun on kiire selittää asioita. Suurimman osan ajasta sanoo sanat aivan oikein.No, oli puhetta, että päiväkotiin tulee pienryhmä parina päivänä viikossa, jossa opetellaan leikinomaisesti puhumaan "oikein". Annoin luvan, eihän siitä haittaakaan ole, mutta eipä olisi tullut mieleen itse vaatia minkäänmoista puheopetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan niinkuin silmän rähmiminen voi olla oire silmätlehduksesta. Kai haluat että oireiden syyt selvitetään ja hoidetaan ongelmaa?
Nykyään tuntuu, että aika herkästi tartutaan pieniin asioihin. Toisaalta hyvä että tartutaan ajoissa, toisaalta taas se voi nostattaa aivan turhaakin huolta jos ihan pienistä asioista vouhkataan.
Mä olin h-moilasena päiväkodin keskustelussa, kun sanottiin, että juuri nelivuotiaalla pojalla on puhehäiriö. En ollut kotona mitään itse huomannut.
Joo, kyllä pojalla jotkut sanat joskus todella satunnaisesti menevät sekaisin. vrt. harava - havara. Näin meni itselläkin lapsella. Ei ole kyse siitä, etteikö osaisi sanoa sanoja vaan kiireessä ei huomaa sanoa aina sanoja tarpeeksi tarkkaan, kun on kiire selittää asioita. Suurimman osan ajasta sanoo sanat aivan oikein.No, oli puhetta, että päiväkotiin tulee pienryhmä parina päivänä viikossa, jossa opetellaan leikinomaisesti puhumaan "oikein". Annoin luvan, eihän siitä haittaakaan ole, mutta eipä olisi tullut mieleen itse vaatia minkäänmoista puheopetusta.
oikein saakunnolla selvää, paitsi tytön oma perhe. Tytön vanhemmat ovat sitä mieltä, että tytön puhe on ihan ok ja suuttuivat kun neuvolassa tarjotttiin puheopetusta. Tyttö aloittaa eskarin ensi syksynä ja mua mietityttää, miten mahtaa siellä selvitä. Kadoksissa ovat ainakin kirjaimet r, s ja l, ja muutenkin ilmaisu on hirveän epäselvää.
Vanhemmat on TODELLA USEIN aivan sokeita ja kuuroja omien lastensa ongelmille. Js itten kun joku ulkopuolinen tarttuu ongelmaan, ollaan aivan raivona. SUrullista, etenkin lastehn kannalta.
Ihan niinkuin silmän rähmiminen voi olla oire silmätlehduksesta. Kai haluat että oireiden syyt selvitetään ja hoidetaan ongelmaa?
Nykyään tuntuu, että aika herkästi tartutaan pieniin asioihin. Toisaalta hyvä että tartutaan ajoissa, toisaalta taas se voi nostattaa aivan turhaakin huolta jos ihan pienistä asioista vouhkataan.
Mä olin h-moilasena päiväkodin keskustelussa, kun sanottiin, että juuri nelivuotiaalla pojalla on puhehäiriö. En ollut kotona mitään itse huomannut.
Joo, kyllä pojalla jotkut sanat joskus todella satunnaisesti menevät sekaisin. vrt. harava - havara. Näin meni itselläkin lapsella. Ei ole kyse siitä, etteikö osaisi sanoa sanoja vaan kiireessä ei huomaa sanoa aina sanoja tarpeeksi tarkkaan, kun on kiire selittää asioita. Suurimman osan ajasta sanoo sanat aivan oikein.No, oli puhetta, että päiväkotiin tulee pienryhmä parina päivänä viikossa, jossa opetellaan leikinomaisesti puhumaan "oikein". Annoin luvan, eihän siitä haittaakaan ole, mutta eipä olisi tullut mieleen itse vaatia minkäänmoista puheopetusta.
oikein saakunnolla selvää, paitsi tytön oma perhe. Tytön vanhemmat ovat sitä mieltä, että tytön puhe on ihan ok ja suuttuivat kun neuvolassa tarjotttiin puheopetusta. Tyttö aloittaa eskarin ensi syksynä ja mua mietityttää, miten mahtaa siellä selvitä. Kadoksissa ovat ainakin kirjaimet r, s ja l, ja muutenkin ilmaisu on hirveän epäselvää.Vanhemmat on TODELLA USEIN aivan sokeita ja kuuroja omien lastensa ongelmille. Js itten kun joku ulkopuolinen tarttuu ongelmaan, ollaan aivan raivona. SUrullista, etenkin lastehn kannalta.
Viiden vuoden iässä todetut kielelliset ja puheen ymmärtämisen vaikeudet ennustavat kielellisten vaikeuksien jatkumista sekä luetun ymmärtämisen ja muun oppimiskyvyn heikkoutta vielä 15 vuoden iässä.
viiden vuoden iässä todetut kielelliset vaikeudet ennustavat kielellisten vaikeuksien jatkumista sekä luetun ymmärtämisen ja muun oppimiskyvyn heikkoutta vielä 15 vuoden iässä.
Tee lapsellesi karhunpalvelus ja ole puuttumatta ongelmaan.
usein täysin sokeita oman ammattitaitonsa ja motiiviensa suhteen.
Meillä ujo lapsi joutuu aina nuorten ja kokemattomien ja virkaintoisten ja lapsettomien hampaisiin.
Jotenkin heidän oma itsetuntonsa ei kestä lasta, joka ei heti hyppää kaulaan ja pälpätä jne.
Plus että he ovat niin epävarmoja vielä työssään, että kaikkeen tarvitaan jonkun toisen mielipide. Ja nimenomaan aina jonkin auktoriteetin. Oma terve järki ei kanna, eikä siihen luoteta.
Plus että kun ollaan oikein tuoreita ja oikein virkaintoisia, kytätään haukkana vain ja ainoastaan sitä omaa toimenkuvaa ja kaikki vähänkään erilainen koetaan lisätaakaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen hoidettiin..montako aikuista tiedät, jotka sairastavat tätä selektiivistä mutismia? Minä olen varma, että itse olen lapsena sairastanut tätä ja kokenut ihme parannuksen, kun koulussa joutui väkisin puhumaan, että selvisi siellä. Tosin viittaamaan en suostunut.
Vähän aiheesta on tietoa ja hoitohenkilökunnalla (lääkärit mukaanlukien) vielä vähemmän.
Facebookissa on selektiivinen mutismi ryhmä(suljettu) sekä yahoossa myös. Noista löytyy ihmisiä joilla on mutismi lapsia tai joilla itsellään on /on ollut mutismi.
Kun ei ujous ole yhtä kuin kielelliset vaikeudet.
Miten joku pönttöpää voi edes väittää tällaista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujot ja hiljaiset lapset eivät ainakaan aamubussissa vituta yhtä paljon kun se reippaana joikaava pentu. Eilen kuuntelin 20 minuuttia ja teki mieli jo viiltää ranteet auki. Sama saatanan laulu ja äiti onnellisena vieressä eikä saanut tenavaa hiljaiseksi. Saattoi sen 20 minuutin aikana pari nuottia mennä kohdilleen. Onneksi tänään iltavuoro!
aihetta sivuten:
"Pyysin jokin aika sitten opettajiksi ja lastentarhanopettajiksi valmistuvia opiskelijoita lopputentissä kertoman, mikä heidän mielestään on vaikein ja haasteellisin kasvatustehtävä heidän tulevassa työssään. Kukaan ei sanonut, että se olisi aggressiivisuuden, häiriköinnin ja kiusaamisen poiskitkemisen. Lähes poikkeuksetta he kirjoittivat ujojen, hiljaisten ja varautuneiden lasten muodostavan heidän vaikeimman kasvatustehtävänsä. Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin, eivät riko koulun sääntöjä ovat nykykoulun suurin haaste? ”Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia”, kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma oli mennyt hyvin perille."
http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ujous ole yhtä kuin kielelliset vaikeudet.
Miten joku pönttöpää voi edes väittää tällaista?!
kielenkehityksen ongelmat naurattivat (aikaisemmin tässä ketjussa). jostain syystä mulla ei toimi aina toi "lainaa alkueräistä tekstiä" -nappula.
En siis todellakaan piirrä yhteäläisyysmerkkiä ujouden ja puheenkehityksen välillle. Huoh.
liian ujo lapsi. Kiltti, hiljainen. Eskarin LTO katsoi ihan tarpeelliseksi lapselle avautua tästä : "olen tosi huolissani että miten sinä sitten siellä koulussa pärjäät kun et uskalla puhua..."
Minä sanoin että lapsessa ei ole mitään vikaa. Tutkimuksiin olisivat laittaneet.
Koulussa pärjää, kaikki numerot kiitettäviä, nyt nelosella jo ryhmätyötaidotkin ja käytös.
Ujon asiaa ei YHTÄÄN auta se että sitä kovaan ääneen mainostetaan, myös muut ryhmän lapset kuulee tämän ja ujosta yritetään hiillostaa samanlaista kuin muista.
Ja nämä olivat kasvattajina sieltä kokeneemmasta päästä, ei mitään nuoria virtuooseja. Nuoremmille hoitajille lapsi tosin esitti asiansa ihan vapautuneesti, nämä vanhat "tädit" arveluttivat. Eikä mielestäni syyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aihetta sivuten: "Pyysin jokin aika sitten opettajiksi ja lastentarhanopettajiksi valmistuvia opiskelijoita lopputentissä kertoman, mikä heidän mielestään on vaikein ja haasteellisin kasvatustehtävä heidän tulevassa työssään. Kukaan ei sanonut, että se olisi aggressiivisuuden, häiriköinnin ja kiusaamisen poiskitkemisen. Lähes poikkeuksetta he kirjoittivat ujojen, hiljaisten ja varautuneiden lasten muodostavan heidän vaikeimman kasvatustehtävänsä. Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin, eivät riko koulun sääntöjä ovat nykykoulun suurin haaste? ”Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia”, kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma oli mennyt hyvin perille." <a href="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…" alt="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…">http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…;
Näinkö tosiaan!?
Ei ihme että päiväkodeissa ei puututa homotteluun, toisten kuristamiseen, potkimiseen, lyömiseen, huutamiseen, etuiluun, tuuppimiseen, haukkumiseen!! Sehän on sellaista normaalia!
Tuntuu että kaikkien pitäisi olla jotain yltiösosiaalisia hössöttäjiä....
Toisaalta sit ollaan heti lyömässä ADHD leimaa jos on sit vilkkaampi ja reippaampi tapaus.
Eikö vaan voitas uskoa että olemme erillaisia persoonia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lto kailotti
pojalle ryhmän kuullen, että pojasta kyllä tulee koulukiusattu ja ei ikinä tule pärjäämään. Siitäs muut pojat hoksas, että poikaanihan saa hakata ja hakkasivatkin oikein urakalla. Siihen ei puututtu, koska lto.n mielestä syy oli poikani, koska on liian kiltti. Siis käytti sanoja, liian kiltti.
No, tällä lto.lla tuli avioero vasta, kun hänen äijänsä pisti puoli taloa palasiksi. Siinä rytäkässä selvisi, että mies oli hakannut tätä eukkoa 3o vuotta, mitä olivat naimisissa olleet ja tämä lto kait oli tätä perheväkivaltaa pitänyt normaalina. Ero tuli siksi kun mies löysi uuden ja läksiäisiksi hajotti heidän talonsa.
Joten nyt ymmärrän, miksi piti ihan normaalina, että kilttiä lasta hakataan. Olihan itse antanut hakata itseään 30 vuotta.
aihetta sivuten: "Pyysin jokin aika sitten opettajiksi ja lastentarhanopettajiksi valmistuvia opiskelijoita lopputentissä kertoman, mikä heidän mielestään on vaikein ja haasteellisin kasvatustehtävä heidän tulevassa työssään. Kukaan ei sanonut, että se olisi aggressiivisuuden, häiriköinnin ja kiusaamisen poiskitkemisen. Lähes poikkeuksetta he kirjoittivat ujojen, hiljaisten ja varautuneiden lasten muodostavan heidän vaikeimman kasvatustehtävänsä. Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin, eivät riko koulun sääntöjä ovat nykykoulun suurin haaste? ”Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia”, kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma oli mennyt hyvin perille." <a href="<a href="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…" alt="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…">http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…;" alt="<a href="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…" alt="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…">http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…;"><a href="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…;" alt="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…;">http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…;
Näinkö tosiaan!?
Ei ihme että päiväkodeissa ei puututa homotteluun, toisten kuristamiseen, potkimiseen, lyömiseen, huutamiseen, etuiluun, tuuppimiseen, haukkumiseen!! Sehän on sellaista normaalia!
koulussa kun on niin ujo. Olisi pitänyt soittaa silloin rehtorille ja kertoa tuon lto:n asenteesta: on normaalia kiusata ujoa tms.
Olen samaa mieltä, että nykyään vähän liian herkästi lähdetään hakemaan diagnooseja tms. Tietysti on hyvä, että lapsia tuetaan, mutta jos päiväkotiryhmän pojista YLI puolia tutkitaan ylivilkkauden takia, niin olisko VÄHÄN ylireagointia?
ujo ja hiljainen tyttö. Siis muualla kuin kotona. Päiväkodissa 5 vuotiaana jo huomauttivat asiasta että miksi se on tuommonen? Öö..? Leikit sujui kuitenkin hyvin lasten kanssa, ainoa asia mikä huolestutti oli se ettei tyttö jutellut aikuisille. Ainoastaan kysyttäessä vstasi lyhyesti ja hiljaa.
Noh, tyttö meni samassa päiväkodissa eskariin. Tyttö ei "reipastunut" eikä muuttunut puheliaaksi. Puheasiasta sai kuulla joka viikko. Otettiin mukaan kelto ja pidettiin palavereja. Sanoivat että lapsi on jotenkin iloton ja ilmeetön.. Asiasta tehtiin aivan järkyttävän iso ongelma ja lasta painostettiin ja hän meni entistä enemmän lukkoon. Kotona tyttö sai hirvittäviä raivareita kun sai vapaasti purettua tunteet.
Eskari keväällä pidettiin vielä yksi palaveri niin että lapsen tuleva opettajakin oli mukana. Olivat hirveän huolissaan miten tyttö pärjää koulussa. Käytiinpä tytön kanssa vielä perheneuvolassa psykiatrilla. Hän sanoi että tyttö on ihan normaali (minkä minä tiesin koko ajan). Kun ekaluokkaa oltiin käyty jonkun verran, äytiin vielä kerran perheneuvolassa niin että siellä oli minä, tyttö ja opettaja. Opettaja kehui kuinka hyvä oppilas tyttö on ja puhettakin oli tullut ihan mukavasti vaikka hiljainen tyttö on edelleen.
Tässäkin asiassa vähemmän olisi ollut enemmän. Olisi pitänyt lapsen antaa olla sellainen kuin hän on. Tyttöä painostettiin ja vaadittiin puhetta. Ujolle ihmiselle se on kauhistus. Itsekin olen ujo ja näin todella paljon itseäni tytössä noihin aikoihin.
rohkaisemaan? Joku mainitsi, että oma lapsi oli laitettu pienryhmään. Sehän on mitä loistavin tapa saada totutettua lasta olemaan muiden kanssa.
Jos lapsi on niin arka, ettei uskalla edes syödä muualla, kuin kotonansa, niin kyllä se on jo "sairaalloista".
Eikö kukaan teistä ole oikeasti huolisaan siitä, miten lapsensa tulee pärjäämään myöhemmin? Jää yksin, ilman kavereita? Vielä aikuisenakin arkuus voi aiheuttaa suuria vaikeuksia - ei uskalla hakea töitä, ei koskaan etene, kun ei uskalla tuoda asioita esille.
Onhan tälläkin palstalla moni aikuinen kironnut arkuuttaan. Heillekin olisi varmasti ollut hyväksi, jos joku olisi pienestä pitäen opastanut, miten toimia ryhmässä / muiden ihmisten kanssa.
Ei se, että lapsi on "kiltti" ole ainoa hyve tässä elämässä.
haluttu rohkaista vaan ihan selkeästi, että on haluttu leimata ja saada jokin diagnoosi. Lisäksi lto:sta kuultanut, ettei tykkää lapsesta tai suorastaa inhoaa lasta ja ottanut silmätikuksi.
Alue: Aihe vapaa
alkoi myös leipoa ujosta lapsesta erityislasta. Kuulemma autistinen piirre jos 6v lapsi leikkii yksin nukkekodilla ja puhuu ääneen. No, yhteiskunnan varoilla tehdyissä tutkimuksissa lapsi todettiin myös normaaliksi, ujoksi lapseksi. Nyt lapsi 5-luokkalainen, jolla paljon kavereita ja koulu menee hyvin. Jotenkin ihan kafkamaista touhua jo ja luottamus mennyt nk. ammattilaisiin.