Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ujoa lastani yritetään leimata päivähoidossa erityislapseksi!
27.03.2012 |
Mikä sotku ja vaiva on syntynyt siitä, että ujo 4-vuotiaani ei ole sopeutunut kotihoidon jälkeen heti tarhan käytäntöihin. Poikani ryhmässä on melkein kaikki muut lapset niitä, jotka ovat olleet tarhassa jo parin vuoden ajan ja he ovat muutenkin niitä ulospäinsuuntautuneita luonteiltaan. Koko syksyn ajan hoitaja ihmetteli, että onkohan meidän poika joku erityislapsi, kun ei tule syliin ja juttele, vaan seuraa toisten leikkejä mieluummin etäältä.
Nyt ollaan juostu koko talvi kaikenlaisissa tutkimuksissa yhteiskunnan varoilla ja lopputulemana oli, että terve ja normaaliälyinen lapsi, mutta ujo.
Voi jeesus, mitä tuhlausta! Olen itsekin sanonut tätä samaa, että ujo on, koska olen itsekin lapsena ollut. Mitä vikaa on ujoudessa? Miksi siitäkin tehdään jo sairauden oire? Pitääkö kaikkien olla sellaisia, jotka laulaa luikauttavat julkisesti ja tulevat bussissa vieraiden aikuisten syliin kyselemään, onko täti käynyt tänä aamuna kakalla.
Kommentit (103)
en nyt erityislapseksi luokittelua, mutta pitävät lastani jotenkin "tyhmänä". Aloitti hoidon 2,5-vuotiaana ja on esim. jo päälle 1-vuotiaasta syönyt yksin, mutta tarhassa jännitti niin kovin, ettei onnistunut. Niin tädit sitten luulivat, että lapsi ei osaa syödä, ei saa motorisesti lusikkaa suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että kyse on ekaluokkalaisesta tytöstämme.
Tyttö on aina ollut hieman hiljaisempi ja kunnioittaa kovasti muita ihmisiä, ei ole mikään hössö hätäilijä tai kova ääninen (meidän toinen lapsi on sitten kyllä ihan päinvastainen versio :D )
mutta siis opettaja otti meihin yhteyttä ennen joulua, halusi että tyttömme menisi koulupsykologin juttusille.
No nyt ovat opettaja ja koulupsykologi sitä mieltä että tytössä on oltava jotain vikaa (oppi siis jo lukemaan, taitaa yhteen-ja vähennyslaskut) koska tyttö on niin tyytyväinen omissa oloissaan ja on hänellä kavereita, useitakin ja sitten on kaksi parasta ystävää, ei siis ole mikään erakko.
Miehen kanssa just puhuttiin että tämä alkaa jo tuntumaan joltain ajojahdilta, sillä jo ekan kuukauden aikana opettajan oli hirveän vaikea sisäistää sekin että tyttömme on SUOMALAINEN. (taustana sen verran että mieheni isä on Intiasta joten mies on tummempi, samoin kun tytöllämme on tummat nappisimmut ja kuparin ruskea tukka ja iho on päivettyneemmän näköinen + sukunimemme on aikamoista siansaksaa :D ) ja opettaja pommittikin tuolta Wilman kautta että tyttömme on ensin siirrettävä luokalle joka on tarkoitettu lapsille joilla on suomi toisena kielenä ja kun tämäkin oli ilmoitettu jo kouluu ennen lukuvuoden alkua että ihan vain suomea meillä kotona pajatetaan ja kun sitten Wilman välityksellä vastasin että ei kiitos tarvitse siirrellä mihinkään tyttöä niin sitten alkoikin vouhotus että jos edes johonkin tukiopetus ryhmään jossa on samaa taustaa olevia kuin tyttömme (MITÄ HITTOA?!?)
No mielenkiinnolla odottelen että mitähän seuraavaksi..
MUTTA: JOS lapsillanne oliskin jotain häikkää, ja lasta EI tutkittaisin, niin apuakaan ei vältttämättä silloin saataisin riittävän aikaisin ja tehokkaati.
Ei opet ja laa päiväkotien henkilökunta kenellekään pahaa halua. Ajojahteihin en oikien usko. Arvatkaa millaiset huudot kasvatusalan ihmiset saavat jos jättävät huomioimatta ja ohjaamasta tutkimuksiin jonkun joka olisi pitänyt sinne saada.
Nykyään tuntuu, että aika herkästi tartutaan pieniin asioihin. Toisaalta hyvä että tartutaan ajoissa, toisaalta taas se voi nostattaa aivan turhaakin huolta jos ihan pienistä asioista vouhkataan.
Mä olin h-moilasena päiväkodin keskustelussa, kun sanottiin, että juuri nelivuotiaalla pojalla on puhehäiriö. En ollut kotona mitään itse huomannut.
Joo, kyllä pojalla jotkut sanat joskus todella satunnaisesti menevät sekaisin. vrt. harava - havara. Näin meni itselläkin lapsella. Ei ole kyse siitä, etteikö osaisi sanoa sanoja vaan kiireessä ei huomaa sanoa aina sanoja tarpeeksi tarkkaan, kun on kiire selittää asioita. Suurimman osan ajasta sanoo sanat aivan oikein.
No, oli puhetta, että päiväkotiin tulee pienryhmä parina päivänä viikossa, jossa opetellaan leikinomaisesti puhumaan "oikein". Annoin luvan, eihän siitä haittaakaan ole, mutta eipä olisi tullut mieleen itse vaatia minkäänmoista puheopetusta.
tekee noita "havara" -tyyppisiä virheitä. Lisäksi vetää diftongit usein suoriksi, eli hieno on heeno jne.
En ole tajunnut huolestua, pitäisikö? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ujo ja varsinkin uusissa tilanteissa arka. Kuitenkin tuttujen kavereiden kanssa on rohkea, temperamenttinen ja touhukas tyttö. Eskarissa ihmeteltiin kun tyttö ujo, eikä OMA-ALOITTEISESTI uskaltanut mennä leikkeihin mukaan. Ja huoli tarttui minuunkin. Sitten eskarin keväällä löysi oman kaverin, jonka kanssa leikkivät eskarissa ja nyt on koulussa kavereita. Myös opettaja ihmetteli syksyllä hiljaista tyttöä.
Onko se joku "vika" jos on ujo, hiljainen, arka? Yksilöllistä kasvatusta? Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia leimataan. Minut leimattiin ala-asteella tyhmäksi, kun olin äärimmäisen ujo. itse olin kotihoidossa kouluun asti. Onneksi oma lapseni on reipas tarhassa, mutta hänellä taas omat ongelmansa eli 2-vuotiaana ei puhu kunnolla. Puheterapia ihan ok vaikka anoppi on myös tarhassa töissä ja heillä 3-vuotta on rajana puheterapiaan menosta. Anoppi on siis samassa kunnassa töissä missä lapseni on tarhassa. Poikani tarhassa on nuoria yli-innokkaita tarhatätejä joiden mielestä kaikkien pitää oppia yhtä aikaa. Ei siinä mitään mennään puheterapiaan.
Minulla on itselläni kokemusta päiväkotityöskentelystä ja tiedän miten homma toimii puheterapia-asiassa ja minun mielestäni hötkyilevät liikaa.
tekee noita "havara" -tyyppisiä virheitä. Lisäksi vetää diftongit usein suoriksi, eli hieno on heeno jne.
En ole tajunnut huolestua, pitäisikö? :)
sanoo aina tarava (=tavara) ja joitain muitakin virheitä on sanoissa.. puheopetukseen vain likka ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lastentarhanopettaja,ja voin sanoa, että hommaa päiväkodissa on niiiiin paljon, ettei todellakaan yhtään ainutta lasta ruveta tutkimaan/epäilemään, jos ei ole aihetta! Tietenkin joskus voi mennä mönkään "arvio", mutta ennemin niin päin mönkään, että tulee tutkituksia, kuin että saa itse "syytteen", miksi ei ole laitettu tutkimuksiin. Monesti vanhemmat eivät itse huomaa lapsessaan mitään erityistä, mutta kun ryhmässä on paljon lapsia, ja vuosi toisensa perään näkee monia lapsia, niin siinä tulee jo jonkinlainen näkemys, milloin herää huoli ja yleensä vaikeinta on saada vanhemmat ymmärtämään että lapsen parhaaksi tutkimukset tehdään ja joskus voi mennä tosiaan pieleen arviointi, mutta mitä sitten, tuskin lapsi siitä kärsii! pahoitteluni jos teidän lto on aiheuttanut teille harmia, mutta kukaan ei taatusti turhaan halua "kiusata" vanhempia, kait sitä ois helpompi vaikka jumittaa penkillä katselemassa lapsia, kuin että oikeasti puuttuu tilanteisiin=D
paitsi että kyse on ekaluokkalaisesta tytöstämme.
Tyttö on aina ollut hieman hiljaisempi ja kunnioittaa kovasti muita ihmisiä, ei ole mikään hössö hätäilijä tai kova ääninen (meidän toinen lapsi on sitten kyllä ihan päinvastainen versio :D )
mutta siis opettaja otti meihin yhteyttä ennen joulua, halusi että tyttömme menisi koulupsykologin juttusille.No nyt ovat opettaja ja koulupsykologi sitä mieltä että tytössä on oltava jotain vikaa (oppi siis jo lukemaan, taitaa yhteen-ja vähennyslaskut) koska tyttö on niin tyytyväinen omissa oloissaan ja on hänellä kavereita, useitakin ja sitten on kaksi parasta ystävää, ei siis ole mikään erakko.
Miehen kanssa just puhuttiin että tämä alkaa jo tuntumaan joltain ajojahdilta, sillä jo ekan kuukauden aikana opettajan oli hirveän vaikea sisäistää sekin että tyttömme on SUOMALAINEN. (taustana sen verran että mieheni isä on Intiasta joten mies on tummempi, samoin kun tytöllämme on tummat nappisimmut ja kuparin ruskea tukka ja iho on päivettyneemmän näköinen + sukunimemme on aikamoista siansaksaa :D ) ja opettaja pommittikin tuolta Wilman kautta että tyttömme on ensin siirrettävä luokalle joka on tarkoitettu lapsille joilla on suomi toisena kielenä ja kun tämäkin oli ilmoitettu jo kouluu ennen lukuvuoden alkua että ihan vain suomea meillä kotona pajatetaan ja kun sitten Wilman välityksellä vastasin että ei kiitos tarvitse siirrellä mihinkään tyttöä niin sitten alkoikin vouhotus että jos edes johonkin tukiopetus ryhmään jossa on samaa taustaa olevia kuin tyttömme (MITÄ HITTOA?!?)
No mielenkiinnolla odottelen että mitähän seuraavaksi..
johon osallistuu opettaja, koulupsykologi, rehtori, te vanhemmat ja erityisopettaja? Siellä kävisitte juurta jaksain läpi, miksi ope pitää lasta erityistapauksena, mitä ongelmia koulupsykologi on lapsesta löytänyt, onko lapsella tarvetta erityisopetukseen ja miksi. Kun tiedätte, mitä teillä on vastassa, voitte paremmin iskeä takaisin. Esim. jos psykologi ei ole saanut lapseen hyvää kontaktia, hän voi kuvitella lapsen ongelmatapaukseksi, vaikka tosiasiassa lapsi ei luota häneen. Voitte viedä hänet omalle psykologille (yksityinen) ja saada toisen lausunnon asiasta.
Minusta on tärkeää, että te vanhemmat tiedätte, mitä odottaa. Tämä nimittäin todellakin vaikuttaa ajojahdilta. Opettaja on yli-innokas ja etsimällä etsii keinoja pienentää ryhmänsä kokoa. Rehtorin on hyvä olla selvillä kokonaistilanteesta ja teidän näkemyksistänne tilanteesta. Kannattaa tosiaan ennemmin olla itse aktiivinen, niin yllätykset eivät tipahda niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisessa(ainakin melkein)on jotain vikaa.Hullun hommaa.Meillä ainakin 80-luvulla samat vähän vilkkaammat,"normaalit",hiljaiset/ujot pönötti samassa luokassa eikä kenessäkään ollut mitään vikaa.Tosin ei ollut menokaan niin hullua kun nykyään.Onneks ei tarvi hoitoon laittaa lapsia.Mitähän tulee kun koulun aloittavat.Puheterapiassakin syynäs ja syynäs että kyllä täytyy jotain vikaa olla mutta kas kummaa vikaa ei löytynyt ja onneks oppi perinteiset s,k ja r melkein heti.Onneksi meitä on moneen junaan.:)
Että kummasti löytyy niitä päiväkoteja, joissa ammattitaitoinen henkilökunta ei tunnista ujoa lasta! Meiltä jopa kysyttiin, että puhuuko lapsi kotona. Ja voisitteko saada lapsen puhumaan täällä ja reipastumaan, ei tuollainen pärjää. Huh! Ja tämä kaikki ammattikasvattajan suusta. Että kannatti käydä kouluja...
Onneksi lapsi sai aivan ihanan open kouluun. Ujouskin alkoi hellittää, kun koko ajan ei painostettu puhumaan ja reipastumaan (miten vihankaan koko sanaa).
Toki lapsi on ujo (hitaasti lämpiävä tempperamentti) koko ikänsä, mutta oppii itselle sopivat selviytymiskeinot uusiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi "helpot" ja "kiltit", kuten ujot lapset joutuu helposti vaikka minkämoisten projektien kohteeksi tarhassa ja koulussa. ELI IHAN SILKKAA TUHLAUSTA YHTEISKUNNALTA koska tädit pelkäävät tarttua niihin joihin oikeasti pitäisi tarttua ja joissa pistää vanhemmat hanttiin.
Itellä koettu sama, että tarhassa eivät vain ymmärtäneet ujoa lasta lainkaan. En halunnut sanoa että se on ihan omaa ammattitaidottomuutta mutta sellaiseksihan se lopulta sitten kuitenkin tukimusten jälkeen paljastuu.
oli meilläkin päiväkodissa jonkinlainen kummajainen jonka olisi pitänyt muuttua "toisenlaiseksi" eli supersosiaaliseksi.
Mutta onneksi sen verran löytyi ammattitaitoa, että asiasta juteltiin ja sanoin, että poika saa olla sellainen kuin on ja ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Sovittiin, että pikkuhiljaa totuttelee porukkaan ja aina kysytään mukaan leikkiin ym mutta ei väkisin pakoteta mukaan vaan saa seurata vierestä jos siltä tuntuu.
Ja saa kertoa vuorollaan mielipiteensä tai tarinansa aamuringissa mutta ei pakoteta jos ei keksi mitään sanottavaa.
Ja hyvä on pojasta tullut :) koulu sujuu mainiosti ja hän pelaa jalkapalloa ja kavereitakin löytyy. Kamalaa, että nykyään kaikki lapset yritetään pakottaa samaan muottiin.
Valitettavasti niitä lapia jotka apua tarvitsevat on nykyään niin paljon että hoitajat jatkuvasti näkemässä ongelmia myös siellä missä niitä ei ole. Jos lapsesi ollut kotihoidossa neljävuotiaaksi ymmärtää jokainen vähänkin lapsia ymmärtävä aikuinen että lapsi ihan oikeasti tarvitsee aikaa ja apua päivähoidon arkeen tutustumisessa. Lapsi joka suin päin juoksee tilanteeseen kuin tilanteeseen on huomattavasti enemmän huolestuttava tapaus.Lapsesi käytös kertoo juuri oikeanlaisesta varautuneisuudesta ennen kun on tutustunut ja tuntee olonsa turvalliseksi uudessa paikkaa.
ujompi lapsi halutaan leimata heti erityislapseksi. Nykyään taitaa henkilökunnalla olla vähän liikakin sitä aikaa syynätä ja laittaa lapsia kategorioihin. Pitäis olla vaan tasaista massaa niin ei erotu joukosta!Ja aika moni aikuinen muutenkin ajattelee että ujous on vamma josta olis päästävä eroon. Siis normaali ujous on täysin normaalia eikä ujo lapsi kaipaa mitään erityisseurantaa!
tähän asti on ollut kotihoidossa ja täten isot lapsulaumat ja vieraat aikuiset ovat hälle uus juttu. Tämä siis kolmas hoitoviikko ja kun tyttö on hiljainen tarkkailija ja pelästyy meteliä niin mullekin on sanottu että " on se kyllä todella ujo tyttö onko kotonakin aina yhtä hiljainen ja arka"....REPS juu ei todellakaan ole :D
Olen siis se edellinen lto, ja ihmettelen suuresti tätä ujous juttua! En väheksy, ettettekö tuntisi parhaiten lastanne, mutta tuntuu omituiselle, että ammattilaiset eivät tunnista ujoutta... voisiko kuitenkin kyse olla muustakin huolesta? Ja ymmärrän sen kyllä, että työntekijät kyselevät moneen kertaan, miten kotona,onko vanhemmat huolissaan, koska onhan se kaikkien kannalta vaikea tilenne, jos lapsi jännittää,ujoilee, eikä uskalla puhua, ja jos ei löydä kavereita, ikävöi ym. täytyyhän siihen puuttua!!! Mutta ihmettelen kovasti... ehkä itselleni on sattunut niin vaikeita muita lapsia, etten koskaan ole kerennyt sen enempää kiinnittämää "arvioivaa" silmää näihin ujoihinm joita joka ryhmässä on, ja joita koitetaan tsempata rohkaistumaan, koska päiväkotimaailmakin on niin karu, että jos et uskalla sanoa mitään, tai osallistua mihinkään, niin aika yksin sitä jää, kun aina ei kukaan ennätä sitä ujoa esim. pitämään sylissä;(
Alue: Aihe vapaa
päiväkodi henkilökunnalta, kun eivät ymmärrä, että meissä ihmisissä on erilaisia tempperamenttityyppejä. On se hullua, jos ujo ihminen luokitellaan nykyään sairaaksi...
T. ujon lapsen äiti, jonka lasta onneksi kaikesta huolimatta pidettiin päiväkodissa ihan normaalina...