Millainen on asperger aikuinen, kenties puolisona?

Pitävätkö vaihtelusta yleenssäkään? Olen kuullut että parhaiten menee kun päivät toistuvat samanlaisina, kun eivät kestä rutiinien menettämistä.



Oma tuttuni (jonka varmaan moni as-ihmiseksi helposti virheellisesti äkkiseltään luokittelisi) oli matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Huipputekijä alallaan, poikkeavaa soveltavaa älykkyyttä ja luovuutta. Hän on suorasukainen ja jollain tavalla kapeakatseisen oloinen (johtui ulosannista). Voimakkaat kiinnostukset tiettyihin harrastuksiin mutta toisaalta piilevästi äärimmäisen monipuolinen kiinnostuksissaan. Kaiken maaailman asiat kiinnostivat urheilusta matkusteluun, ja käsistäänkin oli kätevä sekä hämmästyttävän aikaansaava. Muutama harrastus kuitenkin ylitse muun ja menestyi näissä. Rohkea kokeilemaan kaikkea ja halusi nähdä koko maapallon. Ei ollut koskaan kovin kiinnostunut liikkumaan miesporukoissa, ei niinkään kavereita, mutta perhe oli tärkeä, kaikkein tärkein. Hyvin tuli halutessaan kaikkien kanssa toimeen muttei ollut kiinnostunut niin luomaan ystävyyssuhteita, koki ettei ole aikaa. Ulkokuoreltaan kova, vaikka oikeasti oli todella empaattinen. Yleisesti kyllä kovan ja yksilöllisen ihmisen maineessa.

eksyy helposti, lentoasemat on ihan kamalia paikkoja.



Muuten viihtyy kotona ja tykkää kun saa rauhassa puuhailla vapaa-aikanaan mitä tykkää. Viihtyy perheen kanssa tai keskustelee mielellään yhden vieraan kanssa jerrallaan. Sukujuhliin ei saa vaikka aseella uhkaisi.

Älä odota että Asperger haluaa täyttää mitään sosiaalisia velvoitteita, kuten synttärikutsuille tai ristiäisiin menemisiä. Erittäin helposti saat kirvoitettua kielteisen reaktion noita ehdottamalla, ainakin jos tulevat liian lyhyellä varoitusajalla. Rutiinit ovat tärkeitä. Päivän on oltava mahdollisimman ennustettava ja mitään ei lähdetä tekemään ennenkuin on selvä suunnitelma aktiviteetille.



Asperger ei lue rivien välistä. Hän on umpisokea sille näkymättömälle tekstille. Hänen ajatukset sinua kohtaan ovat ainoastaan sen tiedon varassa mitä suustasi päästät. Joudut pukemaan tunteesi sanoiksi ja perustelemaan kantasi alituisesti. Mitä tarkempi olet sanoistasi, eli mitä vähemmän niihin jää tulkinnan varaa, sen parempi. Asperger ei välttämättä esitä tarkentavia kysymyksiä vaan jää pohtimaan vaihtoehtoja, että "mitäköhän hän nyt tarkalleen ottaen tarkoitti". Saatat saada vastaukseksi hiljaisuutta usein. Tämä ei ole merkki vihamielisyydestä vaan käynnissäolevasta ajattelusta ja pohdinnasta.



Asperger on myös hyvin itsekeskeinen, vähintäänkin sisäänpäin kääntynyt. Tämä ei tee hänestä narsistia tai empatiakyvytöntä sosiopaattia. Jos kaadut vaikka jäisellä kadulla, Asperger ei auta sinua ylös ennen kuin pyydät sitä suullisesti. Päinvastainenkin voi tapahtua, eli hän suorastaan rientää auttamaan! Mutta tämä edellyttää sitä että joku menneisyydessä on sanonut Aspergerille että kaatunut ihminen autetaan aina ylös, tai sitten hän on itse järkeillyt näin, ja luonut siitä säännön itselleen.



Lähtökohtaisesti Asperger on kuin robotti, jolla on tunteet, ja tämä pitää ohjelmoida toimimaan oikein, tilanne tilanteelta, tapaus kerrallaan. Kuten tekoälytkin, Asperger lamaantuu helposti jos jokin erityisen uusi tilanne tulee eteen, ja tämä epäröi kun hän yrittää löytää parasta mahdollista ratkaisua toimia. Tämä vaikuttaa yleiseen toimintatehokkuuteen huonolla tavalla mutta se on vain osa sitä ns. ohjelmointivaihetta (oma termi). Sitten kun ohjelmointivaihe on ohi, eli ts. kun Asperger on elänyt ensimmäiset 20-30 ikävuottaan, voi hänestä tulla erittäin tehokkaastikin ajatteleva ja toimiva yksilö, eli se epävarmuus on karissut lähes kokonaan kun ajatus- ja toimintamallit ovat niinsanotusti selkäytimessä.

elää hetkessä.



Jos pyytää jotain, kannattaa olla tarkka määritelmissään, koska toive toteutetaan sanatarkasti. Ei kannata odottaa, että tajuaahan se sanomattakin. Ei tajua.

Minun asperger/adhd-mieheni ei ole tuommoinen ollenkaan, ei kuvaamasi isän eikä lapsen kaltainen. Ei ravostu juuri koskaan, ei varmaan kunnolla edes osaa. On älykäs (sekä mensan että neuropsykologien testeillä mitattuna), mutta ei pystynyt sitä koulussa osoittamaan, joten lukio jäi kesken. Myöhemmin kävi amkin ammattitutkinnon jälkeen, eli luki rakennusinsinööriksi, mutta ei sitten halunnut tehdä niitä hommia, kun ei saanut papereita pysymään järjestyksessä ja kun siinä olisi ollut liikaa sosiaalisuutta. Halusi mieluummin tehdä itsekseen käsillään. Sitten on kyllä pysynyt saman työnantajan palveluksessa yli kymmenen viime vuotta.



Perhe on maailman tärkein asia hänelle ja hän tekisi mitä tahansa meidänpuolesta, mutta on kyllä totta, että joskus pitää sanoa, mitä se on, mitä meidän puolesta tarvitsisi tehdä. EI tykkää matkustamisesta eikä sukujuhlista (paitsi ihan lähisuvussa, joka lähes yhtä tärkeä kuin oma perhe), mutta tulee juhliin ja lähtee matkalle, jos sanon (tai hänen äitinsä sanoo), että se on meille tärkeää.



Mieheni on äärimmäisen luotettava ja läheistensä suhteen myös luottavainen. Muiden suhteen sitten yhtä epäluuloinen, mutta edelleen itse luotettava. Puolisona ja kumppanina ihana juuri tästä syystä ja siksi, että on "omilleen lojaali loppuun asti". Mut on sit toki se, että meillä on kotona aika hiljaista, ei kovaa meteliä ikinä ja minä hoidan perheen paperiasiat, kuten laskut ja vastaavat.

Tämä hiertää loputtomasti omassa as-piirteisessä miehessäni.



Ei koskaan kysy tarkentavia kysymyksiä vaan tekee omat oletuksensa - yleensä ihan väärin.



Ei ole koskaan kysynyt, jos olen vihainen, mistä olen vihainen, vaikka selvästikään ei käsiä tilannetta. Alkaa vaan lepyttelemään kovalla siivoilulla.



Ei ole koskaan kysynyt minulta sellaisia peruskysymyksiä, kuin miten voin, miten jaksan, mitä tykkään, miten viihdyn. Okei, monestihan on kyse siitä, että ei vain vastaus kiinnosta, mutta kun se vastaus auttaisi niin käveästi selviämään arjesta perusnaisen kanssa.

Niin suoraviivainen ajattelu ja sitten puuttu perustavaa laatua olevat kysymykset!

Tunnet yhden, tunnet kaikki? No selvä.

kun kuulemma ajat autoa niin olet ajanut kaikkia autoja. Mekanismi on sama. Eli kun ajat aspergeria niin olet ajanut kaikkia aspergereja.

ja tuo ei kuulosta yhtään häneltä. Eivät he kaikki tietysti samanlaisia olekaan.

Hän on erittäin taiteellinen ja herkkä ihminen. On myös tarvittaessa paha suustaan mutta ei mikään raivopää eikä tuollainen totuuden torvi. Sosiaalisesti hän on taitava mutta ihmisten kanssa tekemisissä oleminen rasittaa häntä kohtuuttomasti, ts jonkun kahvilla käymisen jälkeen hän on aivan puhki. Ei kykene normaaliin työelämään sillä palaa loppuun hetkessä kun ei vaan kestä sosiaalisuutta. Ei hänellä mene sukset ristiin, mutta ei vaan pää kestä.

Hiljainen kaveri. Johtavassa asemassa työpaikallaan. Ihan tavallinen mies minun mielestä. Moikataan ja jutellaan ihan normaaleja pihalla kun nähdään.

Kotio-orientoiutnut. Heillä onkin paljon lapsia ja mies hoitaa näitä lapsia tosi paljon.



Ei ole ikinä saanut minun tietääkseni raivareita ja heidän avioliittonsa vaikuttaa hyvin onnelliselta.

Nuo hallitsemattomat raivonpurkaukset ja sosiaalisen älyn puute, siis ei ole tajua miten voi käyttäytyä ja puhua normaalissa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, sopivat häneen tosi hyvin.

Onkohan meidänkin naapurin mies assi?

aiheutatte niin paljon häiriötä että muutkin saavat raivokohtauksia takianne. Eikä teidän kanssa oikein voi käyttäytyä normaalisti. Sitä on ikäänkuin taannuttava teidän tasolle, jos aikoo saada jonkinlaista rauhaa melultanne.

Mä tunnen ärsyttävän lyhytkasvuisen ihmisen, en silti väitä, että kaikki lyhytkasvuiset olisivat samanlaisia. Näin niin kuin yhtenä esimerkkinä.

Assien hehkutus selittyy sillä, että täällä kysyttiin kokemuksia ja niitä annettiin. Harmi jos et saanu sosiaalipornoasi tästä revittyä

Ah niin tuttua! 

Muistetaan että kyse on isosta kimpusta ominaisuuksia, joita voi olla ihmisellä eriasteisena. Aspergerillakin on muita ominaisuuksia ja taipumuksia kuin as.Lä Lisäksi  päälle voi tulla tai olla tulematta muita neurologisia juttuja, kuten adhd, joka saattaa vaikuttaa käytökseen jopa enemmän kuin se asperger.

Mun puoliso on asperger, ja kyllähän se joissain asioissa näkyy. Lähinnä siinä, että kärsii unettomuudesta ja väsymyksestä, ei jaksa sosiaalisia tilanteita ja vaikka ei niissä mitenkään riehu ja pystyy kyllä juttelemaan jne, on mielellään vähän syrjässä. On toisaalta pedantti, toisaalta vähän aloitekyvytön. Hänelle lomaa olisi aika ihan yksin jossain, rasittavinta mahdollista olisi ehkä viikon aikataulutettu lomamatka tiiviisti jonkun ryhmän kanssa. Parisuhteessa näkyy niin, että hän on toisaalta usein analyyttinen ja empaattinen, mutta joskus taas reagoi ärtyneenä tosi tiukasti ja itsekeskeisesti, pitää kiinni vääristä käsityksistään eikä suostu joustamaan, kunnes saa vähän aikaa miettiä ja rauhoittua. On joskus sillä tavalla keskenkasvuisen oloinen, että vaikka on toisaalta vastuullinen ja johtajatyyppiä, sopivasti rasittuneena ei huomaa kovin hyvin ajatella muita. Rasittuu juuri sosiaalisista tilanteista, epäjärjestyksestä, metelistä, ahtaudesta, vilskeestä, komentelusta, kiireestä, siitä ettei hallitse tilannetta, (nälkä on myös yksi ärtyisyyttä aiheuttava asia,) eli tuollaisissa tilanteissa ei ole se joka yrittää kestää ja helpottaa muiden oloa, vaan kiukuttelija. Mutta tämäkin on sellainen asia jonka suhteen sietokykyä voi kehittää ja usein ennakoimalla voi tilanteita helpottaa.

Mikään näistä ei kuitenkaan ole sellainen asia, etteikö hän voisi olla vain introvertti ja temperamenttinen ihminen. Aspergerista on selviä vihjeitä ja on ollut etenkin lapsena, mutta ei se aspergerius ole tärkein häntä määrittävä ominaisuus.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2012 klo 18:34"]

 Jos kaadut vaikka jäisellä kadulla, Asperger ei auta sinua ylös ennen kuin pyydät sitä suullisesti. Päinvastainenkin voi tapahtua, eli hän suorastaan rientää auttamaan! Mutta tämä edellyttää sitä että joku menneisyydessä on sanonut Aspergerille että kaatunut ihminen autetaan aina ylös, tai sitten hän on itse järkeillyt näin, ja luonut siitä säännön itselleen.

[/quote]

Pitää paikkansa osan kohdalla, mutta eivät kaikki ole samanlaisia. Tuolla ajattelukyvyllä vaikkapa vanhemmuudesta ei tulisi mitään, sehän tarkoittaisi automaattisesti kaikkien assi-vanhempien lasten huostaanottoa!

Monen kohdalla, ja naisten kohdalla varsinkin, kyse on paljon hienovaraisemmista sosiaalisista ongelmista. Voi olla puolien pitämisestäkin. Nimittäin sosiaaliset taidot eivät aina tarkoita hyväntahtoisuutta. Jos joukosta halutaan manipuloida, mustamaalata tai syyllistää joku, sosiaalisesti taitava ihminen pystyy tähän, ja saa muut puolelleen. Sosiaalisesti taitamattomampi on helpompi kohde.

-