Ulkosuomalaiset: lapselle suomalainen vai kansainvälinen etunimi?

HyvIä pointteja molemmat, sekä samanlainen ääntämys että kouluikäisten halu olla erottumatta. Kiitos, ja samoin kiitos muillekin kommentoijille! t. ap

Nimi, joka toimii sekä Suomessa että ulkomailla, ja josta ei suoraan voi päätellä kansallisuutta (tyyliin Laura, Maria, Sofia, Olivia, Joakim, Henri). Kuitenkin ilman c:tä (Nico, Jessica), koska niillä on Suomessa joissain piireissä huono maine (ns. lähiönimi).



Ja sitten kannattaa ottaa huomioon kaksoismerkitykset suomen ja muiden kielten välillä (Fanny, Melina).

olemme 100 % suomalainen perhe, vaikka ulkomailla asutaankin.

Tämä siksi että en keksinyt yhtään kivaa suomalaista pojan nimeä, joka toimisi täälläkin ilman sen suurempia ongelmia.

Minäkään en ymmärrä William Smithejä ym. nimiä puoliksi suomalaisilla lapsilla. Miksi puoliksi suomalainen lapsi pitäisi naamioida kokonaan ulkomaalaiseksi?

...että "vanhoilla suomalaisilla" nimillä tarkoitin lähinnä sellaisia nimiä, joilla ei välttämättä ole suoraa kansainvälistä vastinetta. Tyyliin Saimi, Hilma, Aino, Venla, Aarne, Arvo, Sulo, Olavi. Mitä mieltä noista/tuontyyppisistä ulkkarisukunimen kanssa? t. ap

päätettiin että lapselle tulee kolme nimeä (ja sukunimi).



Ensimmäinen on kansainvälisempi, joka on helppo lausua ja kirjoittaa miehen kotimaassa, Suomessa jne.



Toinen nimi on suomalainen ja kolmas sitten miehen kotimaasta, tai toisin päin. Riippuen siitä että mikä kuulostaa parhaimmalta.



-Ulkomamma

...että "vanhoilla suomalaisilla" nimillä tarkoitin lähinnä sellaisia nimiä, joilla ei välttämättä ole suoraa kansainvälistä vastinetta. Tyyliin Saimi, Hilma, Aino, Venla, Aarne, Arvo, Sulo, Olavi. Mitä mieltä noista/tuontyyppisistä ulkkarisukunimen kanssa? t. ap

Nuo nimet nyt ovat rumia kaikki (paitsi Venla,Aino) oli sukunimi mikä hyvänsä.

vaikeita ulkomaalaisille.

toista se on nää itäblokin viis konsonanttia peräkkäin olevat nimet.

antaakohan jenkki suomessa syntyneelle vauvalleen nimeksi päivi?

varmaan, ettei tule sitten ongelmia suomessa.

my ass.

sitten kun palaa suomeen, on leuhkaa selitellä miksi nimi on epäsuomalainen.

täytyy siitä vuoden ulkomaanpestistä nyt joku jälki jäädä.

Vanhoja nimiä löytyy varmaan jostain arkistoista, Euroopastahan me melkeistä kaikki ollaan lähtöisin Suomessa.

Hilmat, Annat, Ainot ym eivät ole niitä vanhimpia vaan Fanny, Amalia ja vieläkin erikoisempia Aleksandra-tyyppisiä nimiä on alkup. vanhat nimet, hautuumaaltahan noita löytää...





Meillä tosin annettiin Suomalainen nimi: Aino





Tässä suominimiä 1800-luvulta:





Abalonia

Abrahamina

Emerentina

Stina

Wictor

Achatus

Fredrica

Adolfa

Greta....

takaisin, miettisin nimeä vain suomalaisesta näkökulmasta.



Muussa tapauksessa antaisin etuniemksi jonkun suomalaisen nimen, joka kuitenkin "ymmärretään" myös maailmalla, asuinmaasta ja isän maasta/kielestä riippuen esim. joku Anna, Heidi, Anne, Lea, Kristian, Mats, Maria,,,



Toinen nimi voisi sitten olla suvun perinteinen suomalainen nimi, sitähän harvoin missään tarvitsee sanoa.

niin joidenkin maiden kohdalla se mielletään sukunimenä, kuten Espanjassa.

Kiva oli sitten kun sitä kuulutettiin esim. lekurissa kovaäänisestä. Se kun tarkoittaa siellä homoa.

Siis tarkoititko, että teillä on yhdysnimen toinen osa suomalainen ja toinen ei? Hmm, mielenkiintoinen vaihtoehto sekin. t. ap

Juurikin näin.. :) ei edes kalenterista katsottu kun nimeä valittiin, mutta siis tämän ulkomaalaisen vastaava suomalainen nimi on samana päivänä kuin tytön suomalainen nimi.. Sointuu siis hyvin.

supisuomalaisia nimiä lausa tai kirjoittaa, niin ongemla on heidän. ei meidän.

ei olis tullut mieleenkään antaa nimi sillä perusteella, että onko se kansainvälinen ja sopiiko asuinmaahan.

Me tunnemme paljon kaksikielisiä perheitä ja olemme itsekin sellainen (mies siis ulkomaalainen). Me halusimme antaa lapselle miehen kulttuurista nimen. Melkein kaikki muut tietämämme kaksikulttuuriset/-kieliset perheet antavat kansainväliset nimet. Seuraus: nimet ovat hyvin persoonattomia nimiä, joita on kaikilla muillakin. Minusta on kiva, että lapsi identifioituu nimensä kautta myös siihen maahan ja kulttuuriin, jossa hän ei asu.



Äärilaitoja toki vältämme mekin eli emme antaneet esim. nimeä, jossa olisi kirjaimia, joita suomen kielessä ei ole. Ja joka on helppo lausua täälläkin.

Me tunnemme paljon kaksikielisiä perheitä ja olemme itsekin sellainen (mies siis ulkomaalainen). Me halusimme antaa lapselle miehen kulttuurista nimen. Melkein kaikki muut tietämämme kaksikulttuuriset/-kieliset perheet antavat kansainväliset nimet. Seuraus: nimet ovat hyvin persoonattomia nimiä, joita on kaikilla muillakin. Minusta on kiva, että lapsi identifioituu nimensä kautta myös siihen maahan ja kulttuuriin, jossa hän ei asu.



Äärilaitoja toki vältämme mekin eli emme antaneet esim. nimeä, jossa olisi kirjaimia, joita suomen kielessä ei ole. Ja joka on helppo lausua täälläkin.

Ulkomailla ei ole helppo olla Tarja tai Pirkko

Ette siis ole ollenkaan ulkosuomalainen perhe?! Eihän tässä kyselty Suomessa asuvien nimivalinnoista...

Edellinen koskee siis postausta nro 29...

Meillä kaksikielisellä ja ulkomailla asuvalla puolisuomalaisella lapsella on suomalainen (kaytossa myos Ruotsissa) etunimi, joka on kyllakin aika harvinainen ja niin helppo ulkomaillakin, ettei ole tahan mennessa aiheuttanut mitaan hammennysta tai vaikeuksia (tyyliin Elsa, vaikkei tuo nyt olekaan). Tarkeata oli, etta lausunta on molemmissa maissa sama ja ettei nimea tarvitse suuremmin tavata. Meilla mies (siis se ei-suomalainen) halusi ehdottomasti lapselle suomalaisen nimen (lapsella isansa sukunimi).