Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalaiset: lapselle suomalainen vai kansainvälinen etunimi?
20.03.2012 |
Meillä on mietinnässä, antaako tulevalle lapsellemme perinteisen suomalainen vaiko kansainvälisempi etunimi, kun isä on ulkomaalainen ja sukunimi tulee olemaan englantilainen. Itse haluaisin antaa lapsellemme kauniita vanhoja suomalaisia suvun nimiä, mutta mies ei ole monelle vielä lämmennyt. Mitä mieltä olette? Miten muissa kaksikielisissä perheissä? Suomessa ei tunnuta tykkäävän Jasmin Mäntylä- tai Felicia Sievinen -tyyppisistä yhdistelmistä, mutta omaan korvaani ne eivät särähdä - olen kai jo tottunut kaikenlaisiin nimikommervenkkeihin. Niinpä minusta myös Hilma Jones- tai Aarne Smith -tyylinen nimi olisi ihan OK. Omaa sukunimeäni en muuten ole vaihtanut, vaan tavailen sitä kärsivällisesti aina viranomaisten kanssa... Kun lapsi tulee varmasti asumaan Suomen ulkopuolella koko lapsuutensa, olisiko suomalainen etunimi rasite vai muisto omista juurista?
Kommentit (37)
Vanhoja nimiä löytyy varmaan jostain arkistoista, Euroopastahan me melkeistä kaikki ollaan lähtöisin Suomessa.
Hilmat, Annat, Ainot ym eivät ole niitä vanhimpia vaan Fanny, Amalia ja vieläkin erikoisempia Aleksandra-tyyppisiä nimiä on alkup. vanhat nimet, hautuumaaltahan noita löytää...Meillä tosin annettiin Suomalainen nimi: Aino
Tässä suominimiä 1800-luvulta:
Abalonia
Abrahamina
Emerentina
Stina
Wictor
Achatus
Fredrica
Adolfa
Greta....
pappi on sattunut kirjoittamaan kirkonkirjoihin Matteja ja Jusseja ne Matsit ja Johanit on olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta fobiasta muualla kuin täällä. Ihan kauniita nimiä on secä Nico että Jessica.
Jessica on maailmalla todella suosittu nimi. Ihan varmasti voi antaa sen nimen jos niin haluaa.
Nimi, joka toimii sekä Suomessa että ulkomailla, ja josta ei suoraan voi päätellä kansallisuutta (tyyliin Laura, Maria, Sofia, Olivia, Joakim, Henri). Kuitenkin ilman c:tä (Nico, Jessica), koska niillä on Suomessa joissain piireissä huono maine (ns. lähiönimi).
Lasten isa on kaksikielinen (saksa-englanti), ja asumme pysyvasti kolmannessa maassa jonka kieli on ranska (terveisia tutuille!). Lapset osaavat kaikkia neljaa kielta. Ekalle lapsellemme annoimme nimen joka on helppo aantaa ja "normaali" kaikilla noilla kielilla. Tokan lapsen nimi istuu suuhun parhaiten kolmella muulla kielellamme kuin kuin suomella, ja kolmannen lapsen nimi oli vain mielestamme kaunis eika enaa ollut niin valia osataanko sita nyt vaikka Suomessa aantaa juuri pilkulleen oikein... Itse olin ekan lapsen kanssa jotenkin enenmman huolissani noista nimijutuista, mutten siis enaa kolmannen kanssa jaksanut valittaa kuin omista esteettisista kasityksistani... ;-)
eihän suomalaiset nimet ole edes vaikeita ulkomaalaisille.
Sallinet mun olla eri mieltä: omassa nimessäni on J, ja kyllä se on aika rasittavaa joutua anglosaksisessa maassa opettamaan jokainen uusi tuttavuus lausumaan nimeni oikein, suomalaisittain. Eikä sitä kukaan myöskään osaa tavata oikein neuvomatta. Myös Päivi- ja Pirjo-nimiset kaverini ovat aika kypsiä samaan aiheeseen. Ja Heikkiä luullaan aina naiseksi. :)
C:tä en puolisuomalaisen lapseni kutsumanimeen laittaisi. (Eikä kyse ole "lähiönimen" välttämisestä, vaan siitä, että C ei ole suomen kielen kirjain, vaan tuontitavaraa.) Toiseen nimeen se ehkä tulee, koska on miehen mummin nimessä.
t. ap
Muut nimet voi sitten olla Suomalaisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsella on kaksiosainen nimi.. viiva välissä. Ja lapsella on isän sukunimi. Isä on ulkomaalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ovat Suomessa vähän harvinaisempia ja yleisempiä suomenruotsalaisilla, mutta ovat siis silti ihan Suomeenkin sopivia. Myös nimien lausuminen on liki sama, joten ei ole siinä mielessäkään vaikeaa.
Asumme pysyvästi mieheni kotimaassa - ja ovat täälläkin ihan oikeita nimiä :)
Mutta kuitenkin sellainen mikä on suht helppo ääntää muuallakin, ei esim. Päivi tai Yrjö. Minusta on kivaa että eri taustaisilla ihmisillä on omanlaisiaan nimiä, olisi tylsää jos kaikki valitsisivat vain niitä "kansainvälisiä" Annoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarkoititko, että teillä on yhdysnimen toinen osa suomalainen ja toinen ei? Hmm, mielenkiintoinen vaihtoehto sekin. t. ap
tyyliin Anna, Hanna, Maria, Mirjam(i), Anders, Andreas, Aada, Anne, Anni, Aurora, Eeva, Emma, Ester, Laura, Linda, Lydia, Olivia, Rebekka, Tessa, Aleksi 8useampikin kirjoitusmuoto), Benjamin, Mkael, Elias, Jaakko/Jaakob jne. Ja kyllä, lunttasin vähän kalenterin nimipäivälistoista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samaa mieltä täällä... Saisipa vielä miehenkin pään käännettyä! :) t. ap
Kannattais ottaa huomioon kun lapsia nimeää et rasismi ei ole katoamassa mihinkään vaan muuttamassa muotoaan,entistä väkivaltaisempaan suuntaan.
Mun mielestä on surku miten suomalaiset äidit sulkee lapsiltaan ovia joita he ei saa koskaan enää auki.
Työhaastattelutilanteessa,vuokra-asunnon näyttötilanteessa yms.Matti Virtanen pääsee nimellään molempiin kun taas Mahad Jusuf ei saa nimensä takia mitään mahiksia vaikka olis suomessa syntynyt.
Yltiöromanttiset naiset nimeää lapsiaan miestensä mieliksi ja "pilaa" lastensa tulevaisuuutta.
p.s Nimimerkillä sivusta seurannut työpaikkansa rekrytointeja=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotka ääntyy helposti ja aika samoin myös muilla kielillä.
...että "vanhoilla suomalaisilla" nimillä tarkoitin lähinnä sellaisia nimiä, joilla ei välttämättä ole suoraa kansainvälistä vastinetta. Tyyliin Saimi, Hilma, Aino, Venla, Aarne, Arvo, Sulo, Olavi. Mitä mieltä noista/tuontyyppisistä ulkkarisukunimen kanssa? t. ap
Meillä on lasten kutsumanimet miehen kotimaasta (asuinmaamme) ja toiset ja kolmannet nimet ovat täysin suomalaisia.
Käytäntö on toiminut hyvin, koska lapset haluavat viimeistään kouluiässä olla mahdollisimman samanlaisia kuin muutkin, eivätkä jatkuvasti erottua erikoisen nimensä vuoksi.
Erotumme jo muutenkin riittävästi joukosta puhuessamme keskenämme suomen kieltä.
mutta mikähän on Melinan kaksoimerkitys mielestäsi? Melena on tosiaan tullut selväksi varmasti kaikille AV:lla vierailleille.