Lue keskustelun säännöt.
adhd/autismi perheen elämä riekaleina.
09.06.2008 |
En kehdannut nimimerkillä kirjoittaa, koska olen totaalisen lopussa syytöskiin. Siksi ajattelin purkautua tänne.
Eli tilenne on se, että meillä on neljä lasta joista yhdellä on todettu adhd, sekä autismin oireita. Tutkimukset kestivät 4 vuotta, alkoivat pojan ollessa 2v, sillä poika jäi kehityskessä muista lapsista jälkeen.
Adhd diagnosoitiin vasta autismin jälkeen. Siitä lähtien kun poika on täyttänyt neljä vuotta, normaali elämä on taakse jäänyttä.
Olemme saaneet tutkimusten ajan juosta usean kerran kk lääkäreissä ja hoitokkeiluissa. Itseltäni on rahkeet olleet loppu jo pitkään. Jouduin lopettamaan työt, ja nyttemmin on pojan hoitojen takia ollut lastenhoitojärjestely pulmia. Pojalle kokeiltiin lääkitystä usean kuukauden ajan, ja hän sai kuntoutusta joka loppui vuosi sitten, sillä itselläni ei ollut kuljetus välinettä. Kulketusta ei saatu pojalle tuonne kuntoutuksiin, joten sekin hoitomuoto loppui kuin seinään. Lääkitys päätettiin lopettaa miehen kanssa, sillä siiä ei ollut mielestämme minlkäännäköistä apua. Tästä lääkäri oli jo näreissään.
Meillä on mennyt nämä neljä vuotta siis täysin pojan asioita hoitaen, maksaen, järjestäen. Mies on joutunut olemaan pois töistä useita kuukausia, joten rahatilanteemmekin on kaaoksessa eikä hoitotukeakaan myönnetty.
Kaiken huippuna on se, että lääkäri päätti muutamia viikkoja sitten lopettaa pojan seurannan sairaalassa ja siirsi meidät suoraan lastensuojeluun.
Lastensuojelun saaman tekstin mukaan, olemme välinpitämättömiä vanhempia jotka eivät aseta lapsilleen rajoja (puhui muistakin lapsista lausunnossa, vaikka muut lapset ovat täsyin normaaleja, sekä kilttejä) Lääkärin mielestä kieltäydyimme pojalle tarjotusta avusta, esim. lääkitys ja kuntoutus. Ja emme ole täten kykeneväisiä huolehtimaan pojasta.
Olimme ällikällä lyötyjä saatuamme tällaisen kirjeen sosiaalitoimistosta!
Otin yhteyttä poikaan hoitaneeseen lääkäriin, joka sulki puhelimen korvaani todeten ettei poikani ole enää hänen potilaansa, joten keskustelua ei liene tarvita. Soitin hoitajalle, joka sanoi lähestulkoon samaa.
Nyt odotamme lastensuojeluviranomaisia katsomaan perhettämme. itseäni pelottaa, sillä olen aivan loppu, räjähtämis pisteessä. Jo pelkästään läläkärien toimintaa kohtaan.
Olemme yrittäneet saada pojalle avustajaa, kuskausta kuntoutukseen, hoitotukea, apua kotiin, kaikkea mahdollista, jokaisesta mahdollisesta paikasta ja nyt lääkäri pistää kaiken meidän syyksi, ja syyttää meitä välinpitämättömiksi vaikka neljä vuotta olemme uhranneet pelkästään pojalle! Hoidot lopetettiin sairaalassa, poika ei pääse kouluun (koulukypsyys todettiin vajaaksi) ja kaikki seisoo paikallaan. itse en meinaa enää millään jaksaa, saatikka mieheni joka painaa töitä elättääkseen perheen ja parantaakseen rahatilannetta. olemme aivan umpitiessä, ja saamme vaan lisää syytöksiä joka suunnalta.
Kirjottaminenkaan ei helpota yhtään mieltä. Tuntuu, ettei tästä ole enää tietä parempaan:(
Kommentit (131)
Ja todellakin, muuttakaa, jos ei kuntoutus- yms. muuten onnistu. Niin moni joutuu tekemään, myös koulunkäynnin takia.
Miksi teillä on vielä tuon pojan jälkeen useita _pikkusisaruksia_? Eikö itsellenne tullut mieleen, että voimavarat ovat rajalliset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläkin poika, jonka kanssa menossa jatkotutkimuksiin. Mutta ehkä asiat eivät ole niin huonosti. Lastensuojelu on paikka, joka osaa nykyään auttaa. Ei ole pelkkien juoppolallien valvontajärjestö! Mutta kehottaisin teitä vaihtamaan hoitavaa lääkäriä! Jos pojalla vakuutus niin yksityiselle puolelle vain. Tai vaikka ilman vakuutusta. Sieltä joku tutkitusti hyvä lääkäri! Adhd palstalta saatat saada myös apua.
Esikoulu on kaikille ilmainen. Nyt vain viette lapsen sinne vaikka ilman avustajaa- kyllä tukea tulee hyvin nopeasti kun tilanne aukeaa päiväkodin johtajalle!
Koska vaikutat väsyneeltä (en syyllistä, toteat sen itsekin), perheenne tarvitsee apua. On hyvä asia, että teille tarjotaan lastensuojelun kautta apua. Erityislasten kanssa on hankalaa ja usein on vaarana, että muut sisarukset jäävät vähemmälle, vaikka vanhempien aikomukset olisivat kuinka hyvät.
Teidän yhteistyönne ei lääkärin kanssa sujunut ja nyt se on ohitse. Voi olla, että hän ei tuntenut kykenevänsä yhteistyöhön teidän kanssanne, eikä hän pystynyt luottamaan siihen, että te toimitte hänen hoito-ohjeidensa mukaisesti. Silloin hoitosuhde onkin paras lopettaa, kun ei ole molemminpuolista luottamusta. Monilla vanhemmilla on sellainen käsitys, että lääkäri on vähän kuin sellainen yhteiskunnan järjestämä isä/äitihahmo, joka ottaa vastaan kaiken ahdistuksen ja jonka ohjeita voi valinnan mukaan joko noudattaa tai ei. Näin se ei kuitenkaan ole - lääkärin ei siis tarvitse jatkaa hoitosuhdetta. Hoitavaa lääkäriä voi myös vaihtaa.
Sen verran voin lääkäristä sanoa, että hän ei ilmeisesti ole oikein osannut toimia teidän perheenne kanssa, eikä hän ole ymmärtänyt sitä ahdistuksen määrää, mikä voi olla perheessä, jossa lapsella autismia tai muita kehityshäiriöitä.
Toisaalta tukitoimia on kyllä äärettömän vähän - aika tavalliset perheille tarjotut tuet ovat sopeutumisvalmennuskurssi sekä joskus keskustelut lastenpsykiatrisen yksikön psykiatrisen sh:n kanssa. Ja tietysti sairaalan sosiaalityöntekijä.
Mutta anyways, luulen, että jos vain otatte lastensuojelun avun vastaan, te alatte vähitellen jaksaa paremmin. Kun näin tapahtuu, pystytte näkemään tämänkin ajanjakson vähän kirkkaampana mielessä, sekä saatatte ehkä jossain vaiheessa nähdä myös lääkärin mielipiteen syyn. Hyvä, että hän vihelsi pelin poikki, kuulostat kyllä aloitusviestissäkin todella uupuneelta. Tässä yhteiskunnassa on loppujen lopuksi aivan äärettömän paljon hyviä palveluita tarjolla, eli elämästään ei ehdoin tahdoin tai ylpeyden takia tarvitse helvettiä tehdä.
terveisin vaikeavammaisen lapsen äiti
(ex-masentunut/väsynyt/saamaton/lääkäreille raivostuva, joka tänä päivänä jaksaa jopa kohtuullisesti ja tulee niiden samojen "hankalien ja ymmärtämättömien" lääkärien kanssa toimeen...)
Lastenpsykiatrian lääkäri on todellakin erikoislääkäri, mutta ilmeisesti tarkoitat siis ettei hän ole erikoistuessaan keskittynyt adhd:hen tai autismiin, vai kuinka? Mistä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ottavat verisesti nokkiinsa jos heidän ohjeensa kyseenalaistetaan. Joten on mahdollista että kun olette lopettaneet lääkityksen ilman lääkärin suositusta, on lääkäri suivaantunut ja halunnut lopettaa yhteistyön tykkänään ja kertonut teistä epäedulliseen sävynn sos.työntekijälle.
En oikein nyt ymmärrä. Täytyyhän lapsen saada jatkaa eskarissa jos ei mene kouluun? Ja kouluunmenemisestähän päättävät aina vanhemmat EIVÄT VIRANOMAISET. Hehän vain suosittelevat.
Miksi ihmeessä ette sitten hae lykkäystä pojalle. Poika menee eskariin ja on siellä vaikka ip-hoidossakin.
Meillä tytöllä myös autistisia piirteitä ja RUUUUUTKASTI muita kehitysviiveitä. Nyt syksyllä kertaa eskarin. Eskarista menee taksilla terapioihin, en enää joudu itse kuskaamaan. Avustajan olemme myös saaneet, aluksi oli ryhmäavustaja.
Jos lapsellasi on noin paljon ongelmia niin päivähoito voisi oikeasti olla paikallaan. Onko lasta siis hoidettu kotona tähän saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin olemme sossun lastensuojelun asiakkaita.
Olemme saaneet valtavasti HYVÄÄ apua sossun kautta. Ja viimeinkin sitä ymmärrystä, mitä ei mistään muualta tullut.
Mutta ilmoitus sossulle tuntuu pelottavalta ja kyllähän se sitä onkin. Vanhempana pelkää leimaantumista huonoksi kasvattajaksi ja huostaanottoa, vaikka huostaanotto on toimenpiteenä niin raju ja kallis että siihen ei mennä kuin pakkotapauksessa. Avohuollon tukitoimina saatatte saada tukiperheen, tukihenkilön lapselle, päivähoidon lapselle ja/tai kodinhoitoapua.
Nyt on vaan jaksettava ottaa sosiaalityöntekijä mukaan perheen elämään ja arkeen, jaksettava kertoa hänelle juusta jaksaen OIKEITA syitä ja seurauksia. Meillä sosiaalityöntekijä kävi 1-2 vko:n välein muutaman kuukauden, kunnes löydettiin ratkaisu sen hetkiseen pulmaan - yhdessä. Mutta sossu pääsee tilanteessa kärrylle vain rahellisyydellä ja aikaakin tarvitaan.
Lääkärit eivät ole aina oikeassa, mutta olette tekin erikoisia valintoja tehneet.
Itse en olisi mistään hinnasta suostunut lopettamaan kuntoutusta: olisin vaikka muuttanut kuntoutuspaikan naapuriin! Miksette ole saanut kelalta matkakorvauksia? Oletteko pyytäneet kuntoutusta kotikäynteinä? Olisiko kuntoutus onnistunut päivähoitopaikassa? Saatteko erityishoitorahaa (mihin nämä rahat menevät, jolleivät matkakuluihin)? Saatteko omaishoidontukea, oletteko hakeneet? Oletteko kysyneet sossusta tukea? Jos rahatilanteenne on noin huono, voi sieltäpäin tulla rahallista tukea.
Ottakaa yhteyttä kuntoutusohjaajaan, jollei sairaalan väki hoida asioitanne, niin sitten vaikka adhd-liitosta. Viekää lapsen asioita eteenpäin!
Mitä vaihtoehtoja lääkärillä olisi ollut? Hänellä ei ole tarjota muuta kun mitä on jo tarjonnut, te olette kieltäytyneet (hänen näkökulmasta). Lapsi jää hoitamatta, joten ainoa vaihtoehto on tehdä lastensuojeluilmoitus.
Oliko lääkityksestä teidän mielestänne jotakin HAITTAA?
Oletteko olleet sopeutusvalmennuskurssilla?
Ymmärrän siis teitä (olen itsekin saanut lähetteen perheneuvolaan, ennenkun lapsen sairaus todettiin). Ymmärrän lääkäriäkin. Mutta nyt on aika lopettaa kaikki muu kuin lapsen edun ajaminen.
Meiltä on kuntoutuspaikkaan matkaa 20 kilomertiä, oma kunta ei sellaista järjestä eikä saanut järjestettyä useista pyynnöistä huolimatta. Emme saaneet matkakorvauksia omalla autolla kuljettamisesta, olisi pitänyt kulkea julkisilla mitä meiltäpäin ei kulje kuin muutama kerta päivässä, lisäksi muiden lasten olisi pitänyt tulla mukaan, eikä heidän osaansa olisi korvattu kun hoitajaakaan en kunnalta lapsille saanut kuntoutuspäiviksi.
Eli tässä oli ainoana vaihtoehtona miehen kotona oleminen töistä, sekä oamlla autolla kulkeminen. Kelalta tuli kieltävä päätös maktakorvauksista.
Kuntoutusta ei siis useista pyynnöstä huolimatta saatu järjestettyä omaan kuntaan.
Lääkitys taas lopetettiin koska siitä ei ollut minkään laista näkyvää hyötyä, haittaa oli se, että poika lihoi mielettömästi sekä verenpaine nousi. Minkätakia me vanhempina jo katosimme lääkinnän olevan turha. Pyysimme kokeiluun tosita lääkettä, mutta lääkäri oli tästä eri mieltä.
Kaikki mahdolliset tuet olemme hakeneet, kaikista kielteinen päätös. Ainoa itseni saama tuki on kotihoidontuki, jota saan tällä hetkellä koska olen siis kotona. Tuo mies on yksityisyrittäjä, ja töistä poissaolot ovat siis syöneet talouttamme todella pahasti.
Ainoa varma asia on se, että ensivuonna poika pääsee kouluun koska eivät pysty enempää siirtämään koulun aloittamista.
Voisiko sosiaalitoimistosta tosiaan saada jotain apua, esim. tuon jonkun mainitseman tukiperheen? itse pelkään sitä, että vievät pojan pois, jonnekkin laitoshoitoon mitä en enää tähän päälle kestäisi. Poika on pahoista ongelmistaan huolimatta todella rakas. Pelottaa että lastensuojeluviranomaiset katsovat mustia silmänalusiani ja toteavat minun olevan lopussa ja jaksamaton hoitamaan lapsia. niin paljon olen kauhukertomuksia kuullut:( -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenpsykiatrian lääkäri on todellakin erikoislääkäri, mutta ilmeisesti tarkoitat siis ettei hän ole erikoistuessaan keskittynyt adhd:hen tai autismiin, vai kuinka? Mistä tiedät?
Mutta ehkä ap tarkoitti että hän oli työssä lastenpsykiatrialla vaikka ei ollut erikoistunut. Ehkä erikoistumassa vasta tai sijaisuutta tekevä?
on sellainen että kaikkia avohuollon tukitoimentpiteitä pitää kokeilla ennen kuin voidaan harkita huostaanottoa. En usko että teidän perhessä huostaanotto on vaihtoehto turhaan sitä pelkäätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta teidän asianne eivät siltikään ole kunnossa. Siksi onkin paras nyt, että kerrot sille sosiaalitoimelle kaikki huolenne, niin saatte apua noissa asioiden järjestämisissä.
Noista huostaanotoista haihattelun voit jättää heti alkuunsa. Ainut asia on, että jos olet kovin aggressiivinen tai puhumaton ja "outo" (tyyliin vetäydyt hiustesi taakse etkä suostu puhumaan lainkaan, olet kännissä, kiroilet ja nimittelet, käyttäydyt muuten sekopäisesti), niin hekin sitten ainakin huomaavat, että sinun kanssasi on vaikea tehdä yhteistyötä.
Anteeksi nyt, mutt aminusta kuulostaa sille, että sinulta on väsymyksessäsi ja stressissäsi ja pelossasi jäänyt jotain olennaista muutamassakin kohdassa ymmärtämättä.
Tiedän, että tutkimuksiin ja kuntoutuksiin kuljettaminen on raskasta - minäkin kuljetan lastani viikoittain ja joinain viikkoina useampia kertoja terapiaan. Lääkäri ei kuitenkaan voi järjestää kuljetuksia hoitoihin. Sen sijaan voisit anoa KELAlta kluljetuskustannuksia. Me olemme kulkeneet matkoja bussilla ja polkupyörällä. Matkaa on onneksi vain viitisen kilometriä. Mutta olen myös sitä mieltä,e ttäk unsekä sinä että minä molemmat tiedämme kuntoutustarpeen jatkuvan vuosikausia, olisi järkevää hankkia halpa auto.
Minäkin olen joutunut olemaan töistä pois. En onneksi kokonaan, vaikka välillä tekisi mieli jättäytyä kokonaan kotiin kun ei tätä vaan jaksa. Rahat riittävät juuri ja juuri, mutta sekä mies että minä olemme sitten ottaneet keikkatöitä ja etätöitä, joita voin tehdä kotona yöllä. Se parantaa rahatilannetta paremmin kuin se KElan alle 16-vuotiaan vammaistuki, joka on alle satasen kuussa. Rahaa sekin, toki, mutta ei sillä todellista vaikutusta mihinkään ole. Te muuten voisitte saada sen. Onko sullle kukaan kertonut, että siihen kannattaa kirjoittaa lisäksi saatekirje, jossa kertoo yksityiskohtaisesti, miten teidän elämä on vaikeaa. Byrokraatin kun on muuten mahdoton tietää, miten vaikea jonkun adhd on - jos on sokea tai liikuntavammainen, homma on selvä, sitä joko on tai ei ole, mutta adhd on astekysymys, jossa lisäselvitys on paikallaan.
Kouluasiasta. Teidän lapsi EI VOI olla ilman koulupaikkaa. Oppivelvollisuus alkaa viimeistään sinä vuonna kun lapsi täyttää 7 täysin koulukypsyydestä riippumatta. Jos todetaan, ettei lapsella ole kouluvalmiutta, oppivelvollisuutta PIDENNETÄÄN. Sitä ei koskaan lyhennetä, ellei peruskoulun oppimäärä ole jo suoritettuna. Niinpä teidän lapsella täytyy olla koulupaikka jossain. Pidennettyjä oppivelvollisuuksia suoritetaan eskarissa tai koulussa. Jos te olette ilmoittaneet lapsenne kouluun, koulun velvollisuus on järjestää joku paikka jostain, ekaluokalta, starttiluokalta, erityiskoulusta tai eskarista (sitä avustaja aei ehkä silti tule, mutta joku paikka kuitenkin). JOS TE ETTE OLE ILMOITTANEET LASTANNE KOULUUN OPIVELVOLLISUUDEN ALKAESSA, SE VOI OIKEASTI OLLA HUOSTAANOTTOPERUSTE! Vaikka se johtuisikin siitä, ettei kukaan ole selittänyt sinulle tilannetta kunnolla ja olet luullut, ettei lastasi oteta kouluun. Hoida asia kuntoon NYT HETI.
Tiedän että usein tuntuu siltä, ettei tietä parempaan enää ole. Mutta jaksa odottaa vielä pari vuotta, ja helpompiakin päiviä tulee. Muista, että sen vaikeankin lapsen kanssa on joskus mukavia päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän VIRANOMAISET kouluunmenoa siirrä vaan te! En nyt kyllä oikein ymmärrä. MIKSI ette hae lapselle päivähoitopaikkaa? Saisi jonkinmoista kuntoutusta edes sen kautta + että te perheenä saisitte hetken levätä? Kun päivähoitohenkilökunta näkisi hoidon tarveen niin sekin voisi auttaa ja poika saisi terapioita tai apua esim. erikoislastentarhanopettajalta!
En ole koskaan kuullutkaan että matkakorvaushakemus olisi evätty. Itsekin olen kuskannut lastani terapiaan kerran viikossa omalla autolla ja toiset lapset mukana ja aina ollaan korvaus siitä saatu. Meillä matkaa oli 40 km!
Käytännössa tarkoittaa, että eskari alkoi jo 5-vuotiaana.
Itse te sitä lykkäystä haette tai pidennettyä oppivelvollisuutta. EI SITÄ KUKAAN MUU TEIDÄN PUOLESTANNE TEE VÄKISIN!
Onko teidän terveyskeskuksessa ketään lasten psykologia? Hänen luonaan voisitte käydä juttelemassa ja katsoa mitä hän suosittelisi. Sitä kautta me pääsimme alkuun ja saimme toimintaterapiaa tytölle. Siitä se alkoi ja siitä se on jatkunut.
Eli kunta ei enää vaikuta siihen. Lisäksi saatte rahaa niiden matkakustannusten maksamiseen ja voit autoilla omalla autolla lasten kanssa kuntoutukseen ja mies voi käydä normaalisti töissä. Lisäksi kelan kuntoutukset saa usein kotikäynteinä ja matkakustannuksetkin maksetaan!
Sitten suosittelen hakemaan lapselle päivähoitopaikkaa. Siitä kunta ei voi kieltäytyä ja sinä ja muut lapset saatte huilitauon jotta jaksatte taas illan.
Kolmanneksi: pyytäkää kunnalta tukiperhettä (siltä sosiaalityöntekijältä). Auttaa teitä jaksamaan kun lapsi on kerran kuukaudessa viikonlopun muualla hoidossa. Tosin kuntanne kuulostaa todella nihkeältä yhteistyökumppanilta...
Tiedän, että kotiäidistä tuntuu pahalta, jos lapsi täytyy viedä hoitoon, mutta ajattele asiaa niin, että jaksavat vanhemmat ovat hyväksi lapselle ja teidän muillekin lapsille!
Vanhempi ei pysty kuntouttamaan ITSE lastaan siinä määrin mitä asiantuntijat pystyvät. Erityislapselle päivähoito voi olla pelastus.
Eiväthän VIRANOMAISET kouluunmenoa siirrä vaan te! En nyt kyllä oikein ymmärrä. MIKSI ette hae lapselle päivähoitopaikkaa? Saisi jonkinmoista kuntoutusta edes sen kautta + että te perheenä saisitte hetken levätä? Kun päivähoitohenkilökunta näkisi hoidon tarveen niin sekin voisi auttaa ja poika saisi terapioita tai apua esim. erikoislastentarhanopettajalta!
En ole koskaan kuullutkaan että matkakorvaushakemus olisi evätty. Itsekin olen kuskannut lastani terapiaan kerran viikossa omalla autolla ja toiset lapset mukana ja aina ollaan korvaus siitä saatu. Meillä matkaa oli 40 km!
Ja tästä seurasi se, etät poikaa heiteltiin ryhmästä toiseen, ja päivähoitopaikka vaihtui parin viikon välein koska avustajaa ei meille järjestynyt. Myös muiden lasten vanhemmat valittivat jatkuvasti. Joten poika siirtyi takaisin kotihoitoon odottamaan sitä avustajaa, jo ihan hoitajien pyynnöstä . Avustajaa emme ole tähänkään päivään mennessä saaneet. Meidän kelalta saamassa päätösessä sanotaan, että amtkakorvaus on 0e, koska liikkuminen julkisella olisi tullut edullisemmaksi. Eli siis sen korvaisivat. Valitettu päätösksistä on. Ja tosiaankin kun meidän perheessä on yksi auto, joutui mies olemaan nuo terapiapäivät pois töistä, jonka takia taas menetimme viikossa paljon rahaa:( Muutenhan toki olisin poikaa kuskannut ihan itse muut lapset mukana täysin ilomielin.
Nyt tämä kouluun lähtö on todellakin tyssännyt testeihin ja avustajan puutteeseen . Haimme pidennettyä oppivelvollisuutta jo pojan täyttäessä tuon 5v, mutta tämäkin tyssäsi siihen, että täällä on muutama esikouluryhmä jossa jo nyt liikaa lapsia, eikä avustajaa saatavilla. Lääkärinlausunnon luettuaan esikoulun opettajat vain katsoivat toisiaan ja ehdottivat hakemaan erityisryhmään jota ei ole paikkakunnalla, ja kuljetus ilamn saattajaa ei onnistunut Kuulostaa varmaan tosiaan todella mutkikkaalle ja oudolle, mutta näin meillä on asiat. Ja apua kun emme ole todellakaan kunnalta emmekä lääkäreiltä saaneet. Valitettu on joka taholle, koska todellakin tuntuu että yhteiskunta on sulkenut perheemme ja poikamme pois tästä normaalista elämästä. -ap-
Toki on myös niin jos sinne terapiaan ei viedä se on hoitotoimenpiteistä kieltäytymistä.
Väitän ettei teidän hoitotukianomus nykyisin vammaistuki ole ollut oikein laadittu tai ette ole valittaneet kielteisestä päätöksestä Kelaan.
Tiedän tapauksen jossa kotipaikkakunnan Kela ei myöntänyt tukea ei myöskään seuraava porras vaan piti Helsinkiin asti valittaa ja sieltä saivat puoltavan päätöksen ja Kela maksoi takautuvasti vuoden korotetut hoitotuet hakijaperheelle joka oli noin 2000 euroa.
Teidän pitää saada apua sehän on selvää mutta teidän on myös otettava tarjottu apu vastaan. Tietääkseni näissä tapauksissa lastenpsykiatri ja neurologi ovat lääkäreitä jotka tutkii ja hoitaa sekä antaa lähetteen neuropsykologiseen kuntoutukseen.
Psykiatri on erikoislääkäri.
Ei ole reilua muita lapsianne kohtaan jos heidän pitää pelätä veljeään jatkuvasti. Olisko parempi että poika olisi osastojaksoilla sairaalassa ja kävisi lomilla kotona tai jopa mietittäisiin sijoitusta muualle. Lienee selvää ettette te pysty poikaa auttamaan ja hoitamaan sekä turvaamaan sisarusten elämää.
Jotain on vakavasti pielessä lapsellanne, syytä siihen en tiedä miksi mutta tervettä tuo meno ei ole. Kouluun tai esikouluun ei voi laittaa lasta joka on vaaraksi muille se sinun on kyllä ymmärrettävä.
Teidän täytyy tehdä yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa sekä lääkärien. Viekää lapsi jollekin toiselle lääkärille jos sukset on ristissä nykyisen kanssa.
Lääkärit eivät ole aina oikeassa, mutta olette tekin erikoisia valintoja tehneet.
Itse en olisi mistään hinnasta suostunut lopettamaan kuntoutusta: olisin vaikka muuttanut kuntoutuspaikan naapuriin! Miksette ole saanut kelalta matkakorvauksia? Oletteko pyytäneet kuntoutusta kotikäynteinä? Olisiko kuntoutus onnistunut päivähoitopaikassa? Saatteko erityishoitorahaa (mihin nämä rahat menevät, jolleivät matkakuluihin)? Saatteko omaishoidontukea, oletteko hakeneet? Oletteko kysyneet sossusta tukea? Jos rahatilanteenne on noin huono, voi sieltäpäin tulla rahallista tukea.
Ottakaa yhteyttä kuntoutusohjaajaan, jollei sairaalan väki hoida asioitanne, niin sitten vaikka adhd-liitosta. Viekää lapsen asioita eteenpäin!
Mitä vaihtoehtoja lääkärillä olisi ollut? Hänellä ei ole tarjota muuta kun mitä on jo tarjonnut, te olette kieltäytyneet (hänen näkökulmasta). Lapsi jää hoitamatta, joten ainoa vaihtoehto on tehdä lastensuojeluilmoitus.
Oliko lääkityksestä teidän mielestänne jotakin HAITTAA?
Oletteko olleet sopeutusvalmennuskurssilla?
Ymmärrän siis teitä (olen itsekin saanut lähetteen perheneuvolaan, ennenkun lapsen sairaus todettiin). Ymmärrän lääkäriäkin. Mutta nyt on aika lopettaa kaikki muu kuin lapsen edun ajaminen.