Millainen perhe käyttää lapsellaan "jäähyä"?

Et vissiin osaa lukea tai sitten et ymmärrä lukemaasi.

Että joko lapsi riehuu ja riehuu tai sitte on käytössä on jäähy?

mutta ollanhan samaa mieltä, että on olemassa myös muita keinoja ko jäähy?

Ja että lapset aika helposti oikeasti oppii mikä on sallittua ja mikä ei. Ja että ihan oikeasti jokainen terve 3-v tietää että maljakoita ei heitellä lattialle ja säretä. Että ei ole kyse siitä, etteikö lapsi tietäis mikä on sallittua ja mikä ei...

Et vissiin osaa lukea tai sitten et ymmärrä lukemaasi.

Että joko lapsi riehuu ja riehuu tai sitte on käytössä on jäähy?

Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että kirjoittaa ihan järkevän ja monia vaihtoehtoja kertoneen tekstin jälkeen noin????

tarkoitettu perheille joissa peli on jo menetetty!

Jos lasta kasvatetaan rakkaudella ja rajoilla johdonmukaisesti ja annetaan lapsen olla lapsi ja ollaan itse aikuisia, ei tuohon jäähy hommaan ikinä tarvi mennä.

Mutta silloin ko asiat on jo rempallaan niin parempi tuo ko sitten että vanhemmilla menee hermot. Eli ihan hyvä keino, kunhan jäähy penkki on näköyhteyden päässä (ei omaan huoneeseen ja ovi kiinni ) ja sitä käytettäessä vanhemmat pysyvät rauhallisina eivätkä huuda ja raivoa tai riuhdo lasta.

kun meilläkin peli menetettiin vasta kuopuksen kanssa... Kaksi isompaa ovat aina olleet helposti ohjautuvia ja kilttejä lapsia, mutta tuo kuopus...

Sen kanssa on vaan aina saanut tehdä niin paljon enemmän hommia. Ei tunne sanaa vieraskoreus, vaan myös mummit ja vaarit ovat joutuneet todella tekemään tuon täystuhon kanssa. Tällä lapsella ei tule luontaisesti ajatusta "äiti kielsi, joten en tee", vaan ajatus " äiti kielsi, joten teen sitten kun se ei näe".

Mä käytin sen kanssa 10kk- 2,5-v iän siihen, että olin koko ajan lapsen lähettyvillä, välillä puoli tuntia lapsen ja hellan välissä, kun jääräpää yritti apinan raivolla hellan nappuloita painelemaan. Yhdessä kun tehtiin salaattia, tämä sankari pureskeli kurkut ja paprikat muovien läpi siinä välissä kun toi niitä jääkaapista mulle ( n. metrin matka) Salaattia lingotessa hauskinta oli avata linko kovimmassa vauhdissa... isoveljistä sai parhaa ilon kun niitä väijyi, ja sitten hyökkäsi ja nipisti selkänahasta ja lähti juoksemaan edelleen nipistäen...

Mä en todellakaan sano, että kaikki lapset on kasvatettu meillä samalla tavalla, ja silti tuo yksi on tuollainen. Samat säännöt meillä on kyllä ollut, mutta ai että tuon yhden kanssa on saanut vääntää ja vääntää ja vääntää ja vääntää. Ja kyllä, 3-v iästä lähtien hän on alkanut istua jäähyllä, ja kas kummaa, se toimii tuon kuumakallen kanssa loistavasti. Jäähypaikka on omalla pikkutuolilla olkkarissa.

Jos meillä peli olikin menetetty, onneksi se on iän ja jäähyn avulla saatu taas haltuun! Ja nyt kun poika on 4-v ei jäähyjäkään tarvita kuin tosi harvakseltaan.

Kaksi akateemista vanhempaa kasvatusalalla ja kaksi lasta.

Toinen vielä niin pieni, ettei jäähyä saa (1-vuotias). Isompi jo koulussa, eikä jäähyä enää tarvitse. Tottelee puhetta, ei riehu eikä hillu. Kunnioittaa vanhempiaan.

Mutta noin 3-5-vuotiaana esikoinen sai välillä jäähdytellä tunteitaan. Vasta sen jälkeen kykeni puhumaan tapahtuneesta. Ja tuon iän jälkeen ei jäähyjä ole paljon tarvittu.

Ihan tasapainoiselta ja normaalilta vaikuttaa. Tosin huolehtii tavallista paremmin asioistaan, ei puhu rumia eikä jankuta kamalasti vastaan.

Kuopus sen sijaan kaipaa vielä "koulutusta" - mm puree ja repii sille päälle sattuessaan. Mutta eiköhän kunnon jäähyhoito auta tuohonkin, kunhan lisää ymmärrystä ja ikää siunaantuu.

Jäähyjä kehiin, mammat! Näyttäkää lapselle, kuka on pomo.

oli se seuraus nyt sitten jäähy tai lastenohjelman kieltäminen tai pelivuoron peruminen, pääasia on, että kielletyn asian tekemisestä varoituksen jälkeen seuraa jotain hieman epämieluisaa, ajatuksia ja jopa hieman rakentavaa häpeää aiheuttavaa, joka ei kuitenkaan satuta fyysisesti eikä suuremmassa määrin myöskään henkisesti lasta. Ja tärkeää on, että lapsi tietää, mikä rangaistus on ja millä perusteella se annetaan.



Lastenpsykologien ja -psykiatrien mielestä todella suuri ongelma nykylapsilla on häpeän ja seuraamusten puuttuminen. On menty toisesta ääripäästä toiseen eli vanhanaikaisesta, lasta fyysisesti ja psyykkisesti vaurioittaneesta häpeä- ja rangaistuskulttuurista on hypätty kasvatuskulttuuriin, jossa mistään ei saa kieltää, rangaista tai pahoittaa mieltä, kaiken pitää olla kivaa, positiivista, hauskaa ja myönteistä. Pettymyksiä, kiukkua ja omatunnon kehittymiselle välttämätöntä häpeää vältetään kaikin keinoin - ja seuraukset ovat lapsille lähes yhtä tuhoisia kuin pieksäminenkin.

Jäähyjä kehiin, mammat! Näyttäkää lapselle, kuka on pomo.

ja koska lapsi on niin pieni, ettei voi pistää jäähylle niin sitte kai se saa purra? luulis akateemisen (ootteko muuten tutkijoita) tajuavan, että auktoriteetti ei tule rangaistuksella...

kaikki kai tietää, että on vaan ihmisiä, joilla on lapsiin luontainen auktoriteetti, heille eivät hypi silmille taaperot eivätkä teinit. Eivätkä he käytä siihen jäähyä tai muutakaan rangaistusta.

Ja en tiennytkään että päiväkodeissa on yleinen käytäntö. Nuorin menee syksyllä päiväkotiin. Pitääkin ottaa puheeksi. Henk.koht. en hyväksy kyseistä keinoa.



Meillä riittävä ulkoilu ja puuhastelu on pitänyt riehumisen loitolla. Illat tuntuivat välillä raskailta kun piti todellakin olla " askeleen edellä " ja reagoida jos näytti, että vauhti kiihtyy liikaa. Mutta riehumistilanteissa kiellettiin ja jos / kun yksi sanominen ei riittänyt, lapset otettiin erilleen toisistaan. Lapset tiesivät / tietävät että sisällä ei juosta eikä riehuta. Tavaroiden heittelystä nyt puhumattakaan.



Ja mitä itkuraivareihin tulee, niin toisen lapsista otin syliin, silittelin ja rauhoittelin. Se toimi. Toinen huusi itsekseen siinä missä sattui olemaan ja kun rauhoittui niin tuli syliin.

Tämä nuorimmainen tuntuu olevan sisaruksiaan rauhallisempi. Tahtoikä hänelläkin on, mutta syli ja rauhallinen juttelu auttaa. Ja kyllä, meillä toimii kun puen tunteet sanoiksi.



Jäähylle laittamisesta olen nähnyt useampia versioita. Juostaan lällättelevän lapsen perässä ja istutetaan jäähylle suurin piirtein sylissä istuen. Tätä toistuu useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Tai sitten lapsi karkaa jäähyltä ja vanhempi palauttaa sinne x 10. Aikaa kuluu ja pian vanhempi antaa olla.

siitä, että meillä jäähy ei vaan toiminut. Kysyn ihan uteliaisuudesta (eli en räyhätäkseni) heiltä, jotka käyttävät jäähyä nimenomaan lapsen riehuessa, että miten te käytännössä saatte lapsen pysymään jäähyllä? Siis jos sanominen ei lopeta riehumista, niin miten se sanominen auttaa pysymään jäähypenkillä tms.? Kun lapsi on siis lietsonut itsensä jo valmiiksi kovaan vauhtiin ja tunnekuohuun? Meillä esikoinen saattoi tulla penkiltä pois kymmeniä kertoja, eli olin täysin sidottu siihen penkille palauttamiseen eli on vähän kyseenalaista, onko aikuinen se "pomo" tuossa tilanteessa. Lapsi on todella itsepäinen (hyvä ja huono piirre), eikä voinut ajatella, että jos nyt 47 kertaa palautan, seuraavalla kerralla sitten uskoo. Ei usko. Käytännössä toimin sitten niin, että keskeytin vaikka tavaroiden heittelyn ihan konkreettisesti ja vein pois sanoen napakasti, että noin ei toimita. Sitä ei lapsi jaksanut vääntää monta kertaa, mutta jäähypenkkihyppelystä meni täysin hysteeriseksi, eikä enää tosiaan edes muistanut, mitä oli tehnyt väärin, hyvä jos olisi nimeäänkään enää muistanut siinä tilassa. Järjetöntä touhua. Eli olen utelias sen suhteen, miten ne riehumiset ja tolaltaan menemiset sitten rauhoittuvat jäähypenkillä, kun meillä se vaan pahensi tilannetta? Kuopus meillä ei ole yhtä jääräpää, mutta enpä ole hänelläkään jäähyä käyttänyt, kun sitten toisaalta uskoo puhetta aika helposti.

Jäähyjä kehiin, mammat! Näyttäkää lapselle, kuka on pomo.

ja koska lapsi on niin pieni, ettei voi pistää jäähylle niin sitte kai se saa purra? luulis akateemisen (ootteko muuten tutkijoita) tajuavan, että auktoriteetti ei tule rangaistuksella...

kaikki kai tietää, että on vaan ihmisiä, joilla on lapsiin luontainen auktoriteetti, heille eivät hypi silmille taaperot eivätkä teinit. Eivätkä he käytä siihen jäähyä tai muutakaan rangaistusta.

Ei kai se nyt saisi purra ja tietysti kielletään tiukasti ja ohjataan tekemään muuta. Unohtaa tuhmien tekemiset, kun vaihtaa huomion kohteen toiseen.

Mutta tuohon "luontaiseen auktoriteettiin" en kyllä usko vähääkään. Kyllä ihmisiä on kautta historian johdettu ja ohjattu pelolla. Ja kyllä, jäähyn on tarkoitus olla sellainen pieni pelkoa ja vastenmielisyyttä aiheuttava juttu, jonka ansiosta lapsi jättää tyhmät ja tuhmat jutut tekemättä. Siinä samassa oppii, että vanhempi on "johtaja" ja hän itse "alamainen".

Eikä olla tutkijoita vaan ihan operatiivisella puolella - missä tulee vastaan näitä ilman rangaistuksia eläneitä otuksia. Joille ei ole itsestään selvää, että kuka määrää: lapsi vai aikuinen.

jäähypenkistä on tullut lapsille vitsi. Molemmissa miltei 4 vuotiaat lapset ja menevät ihan mukisematta jäähypenkille istuskelemaan ja naureskelemaan. Tietävät, että kohta on aika ohi ja pääsee taas lyömään pikkusisarusta, heittelemään ruokaa pitkin lattioita jne.



Itse en ole koskaan ollut jäähypenkin kannattaja. LApsi ei löydä keinoa ilmaista pahaa mieltään, joten päättää lyödä kaveria. Lapsella menee hermo ja heittää maitolasin pitkin seiniä. Lapselle pitäisi opettaa jo pienestä pitäen miten tunteita voi ilmaista ilman, että hakataan kavereita ym. Minun mielestä on naurettavaa pistää jäähylle esim vain siksi, että lapsi saa raivokohtauksen ja potkii, sätkii lattialla. Kai sillä lapsellakin on oikeus purkaa tunteitaan.



Mun mieelstä esim 2 vuotiaan rankaiseminen on aivan kamala juttu. Ei sen ikäinen mitenkään voi ymmärtää vielä, että nyt kun teen näin niin siitä seuraa rangaistus, joten enpä teekään. Vanhempien pitää vahtia lapsiaan ja ohjata heidän tekemisiään, ennakoida ja valistaa. Ei niin, että lapsi tekee jotain ja sitten vasta reagoidaan.



Minulla on 4 sisarusta ja itselläni on 3 pientä lasta. Koskaan ei ole lapsuudenkodissani eikä nyt omassa kodissanikaan jäähypenkkejä käytetty. Ja monen monta eri luonnetta ja temperamenttia on sekä lapsuudenkotiini että nykyiseen omaankin kotiin mahtunut. Ja ei, ketään lapsista ei ole myöskään fyysisesti/henkisesti kuritettu, jos joku nyt sitä olisi heti ehdottelemassa.

Ja en tiennytkään että päiväkodeissa on yleinen käytäntö. Nuorin menee syksyllä päiväkotiin. Pitääkin ottaa puheeksi. Henk.koht. en hyväksy kyseistä keinoa. Meillä riittävä ulkoilu ja puuhastelu on pitänyt riehumisen loitolla. Illat tuntuivat välillä raskailta kun piti todellakin olla " askeleen edellä " ja reagoida jos näytti, että vauhti kiihtyy liikaa. Mutta riehumistilanteissa kiellettiin ja jos / kun yksi sanominen ei riittänyt, lapset otettiin erilleen toisistaan. Lapset tiesivät / tietävät että sisällä ei juosta eikä riehuta. Tavaroiden heittelystä nyt puhumattakaan. Ja mitä itkuraivareihin tulee, niin toisen lapsista otin syliin, silittelin ja rauhoittelin. Se toimi. Toinen huusi itsekseen siinä missä sattui olemaan ja kun rauhoittui niin tuli syliin. Tämä nuorimmainen tuntuu olevan sisaruksiaan rauhallisempi. Tahtoikä hänelläkin on, mutta syli ja rauhallinen juttelu auttaa. Ja kyllä, meillä toimii kun puen tunteet sanoiksi. Jäähylle laittamisesta olen nähnyt useampia versioita. Juostaan lällättelevän lapsen perässä ja istutetaan jäähylle suurin piirtein sylissä istuen. Tätä toistuu useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Tai sitten lapsi karkaa jäähyltä ja vanhempi palauttaa sinne x 10. Aikaa kuluu ja pian vanhempi antaa olla.

Siinä parin pikkuvauvan äiti kertoo kuinka silittelemällä saa lapsen kiukun pois :D joo, uskoo ken tahtoo

siitä, että meillä jäähy ei vaan toiminut. Kysyn ihan uteliaisuudesta (eli en räyhätäkseni) heiltä, jotka käyttävät jäähyä nimenomaan lapsen riehuessa, että miten te käytännössä saatte lapsen pysymään jäähyllä? Siis jos sanominen ei lopeta riehumista, niin miten se sanominen auttaa pysymään jäähypenkillä tms.? Kun lapsi on siis lietsonut itsensä jo valmiiksi kovaan vauhtiin ja tunnekuohuun? Meillä esikoinen saattoi tulla penkiltä pois kymmeniä kertoja, eli olin täysin sidottu siihen penkille palauttamiseen eli on vähän kyseenalaista, onko aikuinen se "pomo" tuossa tilanteessa. Lapsi on todella itsepäinen (hyvä ja huono piirre), eikä voinut ajatella, että jos nyt 47 kertaa palautan, seuraavalla kerralla sitten uskoo. Ei usko. Käytännössä toimin sitten niin, että keskeytin vaikka tavaroiden heittelyn ihan konkreettisesti ja vein pois sanoen napakasti, että noin ei toimita. Sitä ei lapsi jaksanut vääntää monta kertaa, mutta jäähypenkkihyppelystä meni täysin hysteeriseksi, eikä enää tosiaan edes muistanut, mitä oli tehnyt väärin, hyvä jos olisi nimeäänkään enää muistanut siinä tilassa. Järjetöntä touhua. Eli olen utelias sen suhteen, miten ne riehumiset ja tolaltaan menemiset sitten rauhoittuvat jäähypenkillä, kun meillä se vaan pahensi tilannetta? Kuopus meillä ei ole yhtä jääräpää, mutta enpä ole hänelläkään jäähyä käyttänyt, kun sitten toisaalta uskoo puhetta aika helposti.

Mutta minä pistin lapsen jäähylle vessaan - ja pidin kiinni kahvasta, kunnes asettui sinne rauhassa jäähynsä kärsimään. Munakello kertoi jäähyn päättyneen (noin minuutti per ikävuosi oli meillä sääntönä ja se aika piti istua hillumatta ja mietiskellä, mitä tuli tehtyä). Jos lapsi ei suostunut anteeksi pyytöön jäähyn loputtua, sai hän uuden istumisen.

Ja vessa oli hyvä siitäkin, että meillä lapsi alkoi aiemmin aina huutaa jäähyllä pissahätää. Nyt hän vessassa pääsi pissalle ongelmitta. Ja aika usein kiukkuinen pissaaminen sieltä kuuluikin...

Mutta ei meillä lapsi siis joka päivä vessassa vankina ollut. Ehkä yhteensä kymmenisen kertaa parin vuoden aikana. Ja eskarissa ei enää tuota tarvittukaan , eikä sen jälkeen. Murrosikää odotellessa. :)

Ja aikuinen on siinä lapsen kanssa. Meillä lapsi aniharvoin haluaa kiusallaan tehdä "pahojaan", mutta hänellä vain on sellainen luonne, että kierrokset nousee. Vaikka päivärytmistä koetetaan pitää kiinni, lapsi ei aina esimerkiksi nuku hyvin yöllä tai päivällä.



Mieheni on lapsena ollut samanlainen. Hänen vanhempiensa mielestä hän oli ihan epänormaali häirikkö ja sellaisena pitävät vieläkin.



Meillä lapsi ei vain osaa rauhoittua pyynnöstä eikä syliin ottaminen tehoa, kun "riehujumi" on päällä. Ei hän päätä riehuvansa, vaan se "kohtaus" iskee. Joskus harvoin auttaa se, että ottaa hartioista kiinni ja laskeutuu kyykkyyn lapsen tasolle. Nykyään kannan sohvalle "miettimään". Olen itse lapsen seurana. Kun tilanteen saa hetkeksi pysähtymään, on helpompi jatkaa.



Tämä lapsi haluaa kokeilla koko ajan uutta ja toteuttaa kaikki päähänpälkähdykset. Ei hän sillä tarkoita pahaa, mutta kaikkien ideoiden toteuttaminen ilman mitään arviointia välissä on ihan mahdotonta.

Jäähyä käytetään, kun näyttää siltä, että muut keinot eivät toimi. Luonnollisesti puhe, ennakoiminen, läheisyys, opastaminen jne. ovat ensisijaisia kasvatuskeinoja, mutta kun normaalisti rauhallinen kolmevuotias riehuu ja heittelee tavaroita, niin jäähy on hyvä paikka pysähtyä ja saada läpi kierroksilla olevalle typpille, että nyt mentiin liian pitkälle.



Jäähy on viimeinen, kovin rangaistuskeino, joka ei edes toimi, jos sitä käytetään koko ajan. Teho perustuu juuri siihen, että jäähyllä pitää istua ehkä kerran viikossa tai harvemmin.

laitetaan? Kohta alkaa olla tuo ikä käsillä, tai itse asiassa on jo. Jäähy-käsite tässä yhteydessä ei ole ihan tuttu.

Ja vessa oli hyvä siitäkin, että meillä lapsi alkoi aiemmin aina huutaa jäähyllä pissahätää. Nyt hän vessassa pääsi pissalle ongelmitta. Ja aika usein kiukkuinen pissaaminen sieltä kuuluikin...

Entäs jos sitten isompana raivonpuuskan tullessa lapsi kusaisee housuihinsa, jos ei ole vessaa lähellä...

tutkimusten mukaan kiukuttelevan lapsen jututtaminen ja järkisyiden selittely hänelle vain pidentävän kiukkukohtauksen kestoa. Ja tämä on siis tosiaan ihan tutkittu fakta. Tunne puuskassaan lapseen ei siis pure mitkään järkiselittelyt ja sanalliset rauhoittelut, vaan mikäli haluaa rauhoittumisen tapahtuvat nopeammin niin sitten täytyy aikuisen olla hiljaa ja odottaa niin kauan että lapsi on rauhoittunut.,



tähän se varmaan perustuu osin tuo jäähykin...eli tunnekuohussa lapsi on ensin rauhoitettava ja vasta sitten päästään keskustelmaan asiasta.

Mutta siis, täällä suurin osa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse rangaistusta tehtyään väärin, että keskustelu riittää?



Mm. Liisa Keltikangas-Järvinen tyrmää tämmöisen ajattelun: keskustelemalla kasvatetuista lapsista tulee usein huonokäytöksisiä nuoria, jotka tekevät mitä lystäävät. Ja tätä asiaa on tutkittu paljon.

Ja en tiennytkään että päiväkodeissa on yleinen käytäntö. Nuorin menee syksyllä päiväkotiin. Pitääkin ottaa puheeksi. Henk.koht. en hyväksy kyseistä keinoa.

Meillä riittävä ulkoilu ja puuhastelu on pitänyt riehumisen loitolla. Illat tuntuivat välillä raskailta kun piti todellakin olla " askeleen edellä " ja reagoida jos näytti, että vauhti kiihtyy liikaa. Mutta riehumistilanteissa kiellettiin ja jos / kun yksi sanominen ei riittänyt, lapset otettiin erilleen toisistaan. Lapset tiesivät / tietävät että sisällä ei juosta eikä riehuta. Tavaroiden heittelystä nyt puhumattakaan.

Ja mitä itkuraivareihin tulee, niin toisen lapsista otin syliin, silittelin ja rauhoittelin. Se toimi. Toinen huusi itsekseen siinä missä sattui olemaan ja kun rauhoittui niin tuli syliin.

Tämä nuorimmainen tuntuu olevan sisaruksiaan rauhallisempi. Tahtoikä hänelläkin on, mutta syli ja rauhallinen juttelu auttaa. Ja kyllä, meillä toimii kun puen tunteet sanoiksi.

Jäähylle laittamisesta olen nähnyt useampia versioita. Juostaan lällättelevän lapsen perässä ja istutetaan jäähylle suurin piirtein sylissä istuen. Tätä toistuu useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Tai sitten lapsi karkaa jäähyltä ja vanhempi palauttaa sinne x 10. Aikaa kuluu ja pian vanhempi antaa olla.

a) Kasvattaa lapsesi niin hyvin, etteivät joudu jäähypenkille

b) HOitaa ihan itse, koska et sä voi mennä selittelemään jonnekin päiväkotiin miten sun nIco-Petteriäsi saa kasvattaa. Jos sä annat sen vallan ammattikasvattajille, he tekee sen kuten heidän edustamassaan paikassa tehdään, suomen lakeja noudattaen tietysti.

tutkimusten mukaan kiukuttelevan lapsen jututtaminen ja järkisyiden selittely hänelle vain pidentävän kiukkukohtauksen kestoa. Ja tämä on siis tosiaan ihan tutkittu fakta. Tunne puuskassaan lapseen ei siis pure mitkään järkiselittelyt ja sanalliset rauhoittelut, vaan mikäli haluaa rauhoittumisen tapahtuvat nopeammin niin sitten täytyy aikuisen olla hiljaa ja odottaa niin kauan että lapsi on rauhoittunut.,

tähän se varmaan perustuu osin tuo jäähykin...eli tunnekuohussa lapsi on ensin rauhoitettava ja vasta sitten päästään keskustelmaan asiasta.

Ja ainakin meillä pienin lapsista on sellainen, että riehuu ja riekkuu ja oikein lietsoo itseään raivoon sille päälle sattuessaan, eikä todellakaan halua syliin tai pysy siellä.

Jäähypenkki on silloin todella hyvä paikka, koska siellä on huomattavasti helpompi rauhoittua, kun tietää, että siinä pitää pysyä, mutta huutaa saa niin kauan kuin huudattaa.