Millainen perhe käyttää lapsellaan "jäähyä"?

jäähypenkistä on tullut lapsille vitsi. Molemmissa miltei 4 vuotiaat lapset ja menevät ihan mukisematta jäähypenkille istuskelemaan ja naureskelemaan. Tietävät, että kohta on aika ohi ja pääsee taas lyömään pikkusisarusta, heittelemään ruokaa pitkin lattioita jne.

Itse en ole koskaan ollut jäähypenkin kannattaja. LApsi ei löydä keinoa ilmaista pahaa mieltään, joten päättää lyödä kaveria. Lapsella menee hermo ja heittää maitolasin pitkin seiniä. Lapselle pitäisi opettaa jo pienestä pitäen miten tunteita voi ilmaista ilman, että hakataan kavereita ym. Minun mielestä on naurettavaa pistää jäähylle esim vain siksi, että lapsi saa raivokohtauksen ja potkii, sätkii lattialla. Kai sillä lapsellakin on oikeus purkaa tunteitaan.

Mun mieelstä esim 2 vuotiaan rankaiseminen on aivan kamala juttu. Ei sen ikäinen mitenkään voi ymmärtää vielä, että nyt kun teen näin niin siitä seuraa rangaistus, joten enpä teekään. Vanhempien pitää vahtia lapsiaan ja ohjata heidän tekemisiään, ennakoida ja valistaa. Ei niin, että lapsi tekee jotain ja sitten vasta reagoidaan.

Minulla on 4 sisarusta ja itselläni on 3 pientä lasta. Koskaan ei ole lapsuudenkodissani eikä nyt omassa kodissanikaan jäähypenkkejä käytetty. Ja monen monta eri luonnetta ja temperamenttia on sekä lapsuudenkotiini että nykyiseen omaankin kotiin mahtunut. Ja ei, ketään lapsista ei ole myöskään fyysisesti/henkisesti kuritettu, jos joku nyt sitä olisi heti ehdottelemassa.

Kuinka HELVETIN monta kertaa pitää selittää, että OIKEIN käytettynä jäähyllä käyminen ei tarkoita sitä, että siellä vaan istutaan ja sitten päästään pois ja sitten taas tehdään pahoja.

Järkevää jäähyn käyttöä on se, että kun lapsi käy ihan ylikierroksilla, eikä lopeta riehumistaan/ tuhmailuaan/raivoamistaan puhumisesta ja varoituksista huolimatta, jäähylle mennään vähäksi aikaa miettimään hommaa ja rauhoittumaan.

JA SEN JÄLKEEN KÄYDÄÄN SE TILANNE LÄPI LAPSEN KANSSA!!!! PUHUTAAN!!! YMMÄRRÄTKÖÖÖÖ????????

Jos sun kaveriperheissä toimitaan noin, niin se on heidän ongelmansa.

Ihan samalla tavalla te pelkälllä puheella kasvattavat suututte, kun puhutaan curling-lässyttäjistä keskustelemalla kasvattavien kohdalla. Koska ihan samalla tavalla kuin väärin käytetty jäähy, väärin käytetty puhekaan ei toimi.

siitä, että meillä jäähy ei vaan toiminut. Kysyn ihan uteliaisuudesta (eli en räyhätäkseni) heiltä, jotka käyttävät jäähyä nimenomaan lapsen riehuessa, että miten te käytännössä saatte lapsen pysymään jäähyllä? Siis jos sanominen ei lopeta riehumista, niin miten se sanominen auttaa pysymään jäähypenkillä tms.? Kun lapsi on siis lietsonut itsensä jo valmiiksi kovaan vauhtiin ja tunnekuohuun? Meillä esikoinen saattoi tulla penkiltä pois kymmeniä kertoja, eli olin täysin sidottu siihen penkille palauttamiseen eli on vähän kyseenalaista, onko aikuinen se "pomo" tuossa tilanteessa. Lapsi on todella itsepäinen (hyvä ja huono piirre), eikä voinut ajatella, että jos nyt 47 kertaa palautan, seuraavalla kerralla sitten uskoo. Ei usko. Käytännössä toimin sitten niin, että keskeytin vaikka tavaroiden heittelyn ihan konkreettisesti ja vein pois sanoen napakasti, että noin ei toimita. Sitä ei lapsi jaksanut vääntää monta kertaa, mutta jäähypenkkihyppelystä meni täysin hysteeriseksi, eikä enää tosiaan edes muistanut, mitä oli tehnyt väärin, hyvä jos olisi nimeäänkään enää muistanut siinä tilassa. Järjetöntä touhua. Eli olen utelias sen suhteen, miten ne riehumiset ja tolaltaan menemiset sitten rauhoittuvat jäähypenkillä, kun meillä se vaan pahensi tilannetta? Kuopus meillä ei ole yhtä jääräpää, mutta enpä ole hänelläkään jäähyä käyttänyt, kun sitten toisaalta uskoo puhetta aika helposti.

silloin( jos haluaa jäähyä käyttää) seisoo aluksi siinä lapsen vieressä eikä anna poistua siitä penkiltä ollenkaan, siis istuttaa suoraan takaisin jos nostaa ahterinsa siitä. Muuten ei kiinnitä huomiota ollenkaan lapseen ja tämän raivoamiseen, muuta kuin sanomalla jäähyn säännöt tarvittavan monta kertaa.

Ja sitten kun lapsi oppii paremmin jäähypenkin tarkoituksen, ja siinä suostuu olemaan, voi itse pysytellä kauempana kun lapsi on jäähyllä.

siitä, että meillä jäähy ei vaan toiminut. Kysyn ihan uteliaisuudesta (eli en räyhätäkseni) heiltä, jotka käyttävät jäähyä nimenomaan lapsen riehuessa, että miten te käytännössä saatte lapsen pysymään jäähyllä? Siis jos sanominen ei lopeta riehumista, niin miten se sanominen auttaa pysymään jäähypenkillä tms.? Kun lapsi on siis lietsonut itsensä jo valmiiksi kovaan vauhtiin ja tunnekuohuun? Meillä esikoinen saattoi tulla penkiltä pois kymmeniä kertoja, eli olin täysin sidottu siihen penkille palauttamiseen eli on vähän kyseenalaista, onko aikuinen se "pomo" tuossa tilanteessa. Lapsi on todella itsepäinen (hyvä ja huono piirre), eikä voinut ajatella, että jos nyt 47 kertaa palautan, seuraavalla kerralla sitten uskoo. Ei usko. Käytännössä toimin sitten niin, että keskeytin vaikka tavaroiden heittelyn ihan konkreettisesti ja vein pois sanoen napakasti, että noin ei toimita. Sitä ei lapsi jaksanut vääntää monta kertaa, mutta jäähypenkkihyppelystä meni täysin hysteeriseksi, eikä enää tosiaan edes muistanut, mitä oli tehnyt väärin, hyvä jos olisi nimeäänkään enää muistanut siinä tilassa. Järjetöntä touhua. Eli olen utelias sen suhteen, miten ne riehumiset ja tolaltaan menemiset sitten rauhoittuvat jäähypenkillä, kun meillä se vaan pahensi tilannetta? Kuopus meillä ei ole yhtä jääräpää, mutta enpä ole hänelläkään jäähyä käyttänyt, kun sitten toisaalta uskoo puhetta aika helposti.

silloin( jos haluaa jäähyä käyttää) seisoo aluksi siinä lapsen vieressä eikä anna poistua siitä penkiltä ollenkaan, siis istuttaa suoraan takaisin jos nostaa ahterinsa siitä. Muuten ei kiinnitä huomiota ollenkaan lapseen ja tämän raivoamiseen, muuta kuin sanomalla jäähyn säännöt tarvittavan monta kertaa.

Ja sitten kun lapsi oppii paremmin jäähypenkin tarkoituksen, ja siinä suostuu olemaan, voi itse pysytellä kauempana kun lapsi on jäähyllä.

Niin ja piti vielä sanomani, että jos teillä toimii paremmin jokin muu, niin käyttäkää ihmeessä sitä. Meilläkin kaksi vanhempaa ei ole ikinä istunut jäähyllä, kuopuksen kanssa se taas on oikein hyväksi havaittu keino.

Melko erikoisia ja ah, niin mustavalkoisia, näkemyksiä.



Meillä on kotona jäähy käytössä. Se on se rangaistus, joka toimii, kun muut ei toimi. Ja kyllä, pojalleni tulee paha mieli, että pitää istua 3 minuuttia paikoillaan olohuoneessa ja miettiä tekemisiään. Siis voi kauheeta. Eikö tihulaisen olekin syytä tuntea pahaa mieltä, jos on tehnyt tuhmuuksia mm. lyönyt pikkusisarustaan. Ja juu, kerron teille salaisuuden, ihan normaalitkin lapset lyö sisaruksiaan. Ja mun yksveekin lyö mua välillä, kun sitä harmittaa.



Meillä lapset on lauman jäseniä ei sen johtajia. Mä en katso, että mun äitinä pitäisi koko ajan miettiä keinoja, ettei lapset suutu, turhaudu, hae huomiota tms. Olla koko ajan skarppina ja "askeleen edellä". Pelastaa niitä pettymyksiltä. Ulkoiluttaa aikataulujen mukaan, vaikkei itseä eikä lapsia yhtään huvittaisi. Mä koitan opettaa lapsille, että elämä nyt ei vain ole aina kivaa, mutta on hyvä opetella hillitsemään kiukkuaan ja turhaumistaan. Meillä on nollatoleranssi lyömisen ja puremisen suhteen.



Meillä on suurin osa ajasta ihan mukavaa tai hurjan mukavaa, halitaan, painitaan, tanssitaan ja nauretaan. Lisäksi lapset ovat todella hyväkäytöksisiä, mutta kuitenkin omatahtoisia, luovia, villejäkin - eikä mitään nujerrettuja nössyköitä.



Mutta kukin tavallaan.

Mutta siis, täällä suurin osa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse rangaistusta tehtyään väärin, että keskustelu riittää?

Mm. Liisa Keltikangas-Järvinen tyrmää tämmöisen ajattelun: keskustelemalla kasvatetuista lapsista tulee usein huonokäytöksisiä nuoria, jotka tekevät mitä lystäävät. Ja tätä asiaa on tutkittu paljon.

Mistä tällainen tieto on peräisin? Keltikangas-Järvinen nimeää itsetuntokirjassaan piirteitä, jotka ovat toteutuneet hyvän itsetunnon omaavan ihmisen lapsuudenkodissa. Ja yksi sellainen on, että lapselle tehdään hyvin selväksi, millaista käytöstä häneltä odotetaan, mutta rangaistuksia ei käytetä.

tutkimusten mukaan kiukuttelevan lapsen jututtaminen ja järkisyiden selittely hänelle vain pidentävän kiukkukohtauksen kestoa. Ja tämä on siis tosiaan ihan tutkittu fakta. Tunne puuskassaan lapseen ei siis pure mitkään järkiselittelyt ja sanalliset rauhoittelut, vaan mikäli haluaa rauhoittumisen tapahtuvat nopeammin niin sitten täytyy aikuisen olla hiljaa ja odottaa niin kauan että lapsi on rauhoittunut.,

tähän se varmaan perustuu osin tuo jäähykin...eli tunnekuohussa lapsi on ensin rauhoitettava ja vasta sitten päästään keskustelmaan asiasta.

Mutta meillä ei jäähypenkillä ole lainkaan rauhoituttu, vaan se on pelkästään lisännyt raivoa ja uhmaa. Mutta siitä olen samaa mieltä, että hulluna raivoavalle ja tunteidensa vietävissä olevalle ei kannata mennä selittämään korkealentoisia syyseuraussuhteita.

Jokainen uhma - eikun tahtoikäinen - on jotenkin psyykkisesti järkkynyt ja hänellä on varmasti vakavia ongelmia. Muuten ei vaan voi kiukutella!



Meillä käytetään jäähyä 4-vuotiaalle, joka tietoisesti tekee asioita, joita ei saa tehdä. Siis sellaisia, joista aivan 100% varmasti tietää niiden olevan kiellettyjä. Myös pikkuveljen lyömisestä tms lentää saman tien jäähylle, tätä tosin tapahtuu onneksi vain harvoin.



Meillä kotona ei käytetty jäähyä, mutta olimmekin lapsina kuulemma aivan eri maata kuin nämä meidän lapset. Meillä oli 3 rauhallista tyttöä, minulla taas 2 villiä poikaa. Keskusteluja on käyty vaikka kuinka, mutta välillä on pakko viedä lapsi rauhottumaan.



t. selvästi lastenvihaaja

"täytyy selvittää, mikä oireilun takana on"



Ihan normaalii 2-5 v lapsen kehitykseen kuuluu rajojen hakeminen ja se auttaa ymmärtämään lasta mikä on oikein ja mikä ei.



Jokainen käyttää sellaista keinoa, mikä sopii omalle lapselle. Ei tälläisia asioita voi yleistää.



Tyypillistä av ajattelua-->asia on joko musta tai valkoinen, ei hähdä asioita laajemmin ja monesta näkökulmasta.

Melko erikoisia ja ah, niin mustavalkoisia, näkemyksiä.

Meillä on kotona jäähy käytössä. Se on se rangaistus, joka toimii, kun muut ei toimi. Ja kyllä, pojalleni tulee paha mieli, että pitää istua 3 minuuttia paikoillaan olohuoneessa ja miettiä tekemisiään. Siis voi kauheeta. Eikö tihulaisen olekin syytä tuntea pahaa mieltä, jos on tehnyt tuhmuuksia mm. lyönyt pikkusisarustaan. Ja juu, kerron teille salaisuuden, ihan normaalitkin lapset lyö sisaruksiaan. Ja mun yksveekin lyö mua välillä, kun sitä harmittaa.

Meillä lapset on lauman jäseniä ei sen johtajia. Mä en katso, että mun äitinä pitäisi koko ajan miettiä keinoja, ettei lapset suutu, turhaudu, hae huomiota tms. Olla koko ajan skarppina ja "askeleen edellä". Pelastaa niitä pettymyksiltä. Ulkoiluttaa aikataulujen mukaan, vaikkei itseä eikä lapsia yhtään huvittaisi. Mä koitan opettaa lapsille, että elämä nyt ei vain ole aina kivaa, mutta on hyvä opetella hillitsemään kiukkuaan ja turhaumistaan. Meillä on nollatoleranssi lyömisen ja puremisen suhteen.

Meillä on suurin osa ajasta ihan mukavaa tai hurjan mukavaa, halitaan, painitaan, tanssitaan ja nauretaan. Lisäksi lapset ovat todella hyväkäytöksisiä, mutta kuitenkin omatahtoisia, luovia, villejäkin - eikä mitään nujerrettuja nössyköitä.

Mutta kukin tavallaan.

Mietin meinaan ap:n ja monen muun kirjoittajan kohdalla, ihanko tosissaan he tekevät elämässään kaikkensa, ettei lapsen vain tarvitse koskaan turhautua, suuttua, jäädä vaille kuuntelevaa korvaa, tylsistyä jne.

Mahtaa olla kova koulu jossain vaiheessa edessä, jos äidin elämän sisältö on ollut pitää pikku keisari tai keisarinna tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä, jokaista mielen oikkua ja riehuhetkeä ennakoiden.

ONko se ollut teille äidit itsellenne elämisen arvoista elämää???

ja muitakin kidutuskeinoja lasten kasvatuksessa. Olen rajoittanut etuuksia ja joskus jopa korottanut ääntäni.

Mietin meinaan ap:n ja monen muun kirjoittajan kohdalla, ihanko tosissaan he tekevät elämässään kaikkensa, ettei lapsen vain tarvitse koskaan turhautua, suuttua, jäädä vaille kuuntelevaa korvaa, tylsistyä jne.

Mahtaa olla kova koulu jossain vaiheessa edessä, jos äidin elämän sisältö on ollut pitää pikku keisari tai keisarinna tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä, jokaista mielen oikkua ja riehuhetkeä ennakoiden.

ONko se ollut teille äidit itsellenne elämisen arvoista elämää???

Minun mielestä ne eivät ole kiellettyjä tunteita. Samoin ko jäätelön piukutus ei ole peruste saada rangaistusta. Siinähän piukuttakoot, jos ei ole jätskin aika niin ei ole. Mutta saa sitä haluta.

Mietin meinaan ap:n ja monen muun kirjoittajan kohdalla, ihanko tosissaan he tekevät elämässään kaikkensa, ettei lapsen vain tarvitse koskaan turhautua, suuttua, jäädä vaille kuuntelevaa korvaa, tylsistyä jne.

Mahtaa olla kova koulu jossain vaiheessa edessä, jos äidin elämän sisältö on ollut pitää pikku keisari tai keisarinna tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä, jokaista mielen oikkua ja riehuhetkeä ennakoiden.

ONko se ollut teille äidit itsellenne elämisen arvoista elämää???

Minun mielestä ne eivät ole kiellettyjä tunteita. Samoin ko jäätelön piukutus ei ole peruste saada rangaistusta. Siinähän piukuttakoot, jos ei ole jätskin aika niin ei ole. Mutta saa sitä haluta.

Jäähy ei ole rangaistus kielletyistä tunteista. Jäähyn(kin) avulla voi opetella tunnistamaan tunteita ja kestämään ja käsittelemään niitä.

Mutta siis, täällä suurin osa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse rangaistusta tehtyään väärin, että keskustelu riittää?

Mm. Liisa Keltikangas-Järvinen tyrmää tämmöisen ajattelun: keskustelemalla kasvatetuista lapsista tulee usein huonokäytöksisiä nuoria, jotka tekevät mitä lystäävät. Ja tätä asiaa on tutkittu paljon.

Mistä tällainen tieto on peräisin? Keltikangas-Järvinen nimeää itsetuntokirjassaan piirteitä, jotka ovat toteutuneet hyvän itsetunnon omaavan ihmisen lapsuudenkodissa. Ja yksi sellainen on, että lapselle tehdään hyvin selväksi, millaista käytöstä häneltä odotetaan, mutta rangaistuksia ei käytetä.

sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siellä sanotaan selkeästi, että ei-toivotusta käytöksestä täytyy rangaista, muuten lapsi ei opi. Eli esim. nykyään lapsen kanssa vain keskustellaan, kun tämä on tehnyt väärin (esim. lyönyt sisarusta), lapsi ei koe keskustelua rangaistuksena (huonosta käytöksestä ei tule seurauksia) ja toistaa ei-toivottua käytöstä myös tulevaisuudessa.

Mietin meinaan ap:n ja monen muun kirjoittajan kohdalla, ihanko tosissaan he tekevät elämässään kaikkensa, ettei lapsen vain tarvitse koskaan turhautua, suuttua, jäädä vaille kuuntelevaa korvaa, tylsistyä jne.

Jäähy ei ole rangaistus kielletyistä tunteista. Jäähyn(kin) avulla voi opetella tunnistamaan tunteita ja kestämään ja käsittelemään niitä.

meillä kolme lasta. Vanhin on kovin tempperamenttinen ja hankala/haasteellinen lapsi, istuu jäähyllä melko usein. keskimmäisellä uhma, harvoin jäähyllä joskus kyllä. Pienin on vielä niin pieni, että ei jäähyjä, mutta pian kait sitä vois sillekin....

meillä kolme lasta. Vanhin on kovin tempperamenttinen ja hankala/haasteellinen lapsi, istuu jäähyllä melko usein. keskimmäisellä uhma, harvoin jäähyllä joskus kyllä. Pienin on vielä niin pieni, että ei jäähyjä, mutta pian kait sitä vois sillekin....

tilanteet jäähyille ovat: tappelut, ei suostu pyytämään anteeksi, joutuu jäähylle. (kun on vaikka lyönyt veljeä)

suun soittamisesta joutuu myös jäähylle, jos kielloista huolimatta soittaa suutaan äidille. ym...

Miten keskustelet lapsen kanssa toisen satuttamisesta kun hän lyömisen jälkeen vain naureskelee ja pyörittelee päätään ja lällättelee kun äiti yrittää vakavasti jutella. Tuollaisessa tilanteessa on aivan turha lähteä yhdessä pohtimaan miksi ei saa lyödä ja miten muulla tapaa olisi voinut toimia. Jäähyllä turhat lällätykset ja naureskelut unohtuu ja sen jälkeen yhdessä pohditaan miksi toista ei saa satuttaa ja miten olisi voinut toimia eri tavalla tilanteessa, joka johti lyömiseen. Korostan aina, että vihainen saa olla, mutta silloinkaan ei saa toista tai itseä satuttaa.



Meillä jäähy on rangaistus, joka seuraa automaattisesti toisen satuttamisesta tai varoituksen jälkeen jos ei tottele. Tiedän lapsia, jotka ovat oikeasti niin rauhallisia ettei heidän kanssaan tarvitse jäähyä. He ovat vastaanottavaisia keskustelulle ja toisaalta myös niin pitkäjänteisiä, että pystyvät vastustamaan pikkuautojen viskelyä telkkariin tai ruualla sotkemista.



Itse olen myös sitä mieltä, että huonosta käytöksestä tulee seurata ihan oikea rankaisu eikä vain pelkkä keskustelu sylissä istuen. Lyöminen on väärin ja samoin tahallinen jauhopurkkien vetely kaapista on myös väärin ja siitä seuraa rangaistus (siivoaminen).

ovat juuri niitä joiden mielestä kaikenlainen lapsen rankaiseminen on väärin ja rikkoo ihmisoikeuksia. Jäähypenkki kun vaan on täysin eri asia kuin eristäminen.

t.Maiju 3n lapsen äiti

ei lyödä? Kyllä ne lapset sen tietää!! Pidätkö sinä lapsiasi tyhminä??

Tämä taitaa olla just sitä keskustelua, josta tuossa aimmin oli puhetta...