Lue keskustelun säännöt.
Aargh! Mä en jaksa tätä vauvan kitinää!
Kommentit (63)
Jos se yhtään lohduttaa, niin meidän vauva on ollut samanlainen.. Nyt alkaa kitinät helpottua kun liikkuu itse kunnolla (1v) ja jaksaa jopa olla hetken itsekseen lelujensa kanssa..
Eli menee ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi se kitinä muuttuu kuitenkin vielä puheeksi, kun hetki menee :). Meillä on nuorempi nyt vähän vaille 6kk ja kyllä minullakin meinasi viimeksi eilen illalla hermo mennä, kun tuntui etten saa mitään tehtyä, kun lapsi ei viihdy yksikseen lattialla. Onneksi pojalla olikin silloin vain seuran puute. Tuli heti tyytyväisemmäksi, kun istutin hänet lelun kanssa sitteriin - sai sitten eteisestä seurata, kun jynssäsin kylppäriä.
mun lapset eivät kyllä ole syyttä itkeneet ikinä. Kyllä siihen yleensä aina joku syy löytyy, kun vaan jaksaa miettiä. Noin pienellä juuri usein joku nälkä/väsymyskombo. Uudet kiinteät mautkin voi ärsyttää vatsaa, ruokapäiväkirja saattaisi auttaa sen selvitykseen.
Mistä ihmeestä tulee se käsitys, että vauvaa pitää viihdyttää koko ajan. Ei tietenkään. Usein vauva viihtyy hiukan kivuliaana/väsyneenä/nälkäisenä hetken aikaa äidin sylissäkin. Jos taas syy saadaan korjattua, niin viihtyy hetken itsekseenkin.
Ei se tarkoita, etteikö superäitikään väsyisi, mutta siitä lapsien aiheuttamasta väsymisestä on ihan turha vinkua.
Voi tuota logiikkaa. Sovellatko sitä muihinkin elämän osa-alueisiin? Että saat olla väsynyt, surullinen, apea, ja niin edelleen, mutta et saa sanoa sitä ääneen?
vaikka imetystynyn avulla. vauva viihtyy usein paremmin, kun pääsee pystyasentoon, ja voi seurata touhuja vähän eri kulmasta. Imetystyynyn avulla vauva ei kaadu selälleen eikä niin helposti edes kyljelleen, kun vähän harjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaa alkaa nousta pystyyn ja kävellä, öisinkin rynkyttää sängyssä ja itkee. Sitten alkaa kiipeily vaihe, eli saat olla silmät selässä koko ajan. Sitten alkaa uhmailu. Hetken siinä on rauhallista noin 6-7.v alkaa vänkäys ja se suurenee päivä päivältä ja vihdoin koittaa murrosikä. Että sanoisin, et sellanen 20.v teillä tulee nyt olemaan kitinää, ovien paukuttamista, vittuilua ym mukavaa.
Sellasta tää vanhemmuus on.
Sitähän sä kysyit :D
Kohtaa alkaa nousta pystyyn ja kävellä, öisinkin rynkyttää sängyssä ja itkee. Sitten alkaa kiipeily vaihe, eli saat olla silmät selässä koko ajan. Sitten alkaa uhmailu. Hetken siinä on rauhallista noin 6-7.v alkaa vänkäys ja se suurenee päivä päivältä ja vihdoin koittaa murrosikä. Että sanoisin, et sellanen 20.v teillä tulee nyt olemaan kitinää, ovien paukuttamista, vittuilua ym mukavaa.
Sellasta tää vanhemmuus on.
Sitähän sä kysyit :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laita sille suppo peppuun, istuta baby born-sitteriin ja anna minuutin välein uusi lelu käteen. ehdit siinä 59 sekunnin ajan tehdä aina jotain kotitöitä. sitten sekunnin annat uuden lelun ja sulla on 59 sekuntia aikaa taas. näin se toimii.
t. kolmen äiti (vika on juuri tuossa iässä....)
Jos sitä on ihan ite päättänyt lisääntyä, niin on aivan turha tulla sitten vinkumaan kun ei jaksakkaan. Kannattaisi ehkä miettiä valintojaan etukäteen.
Vauva vähän kitiseee. No yllätys yllätys, vauvat nyt vain kitisevät. Toiset enemmän toiset vähän vähemmän. Ärsyttää vain tuollainen turhanpäiväinen vinkuminen.
Ensin sanotaan, että itsehän päätit lisääntyä, kestä nyt se. Sitten joku tappaa liiaksi väsyttyään lapsensa, ja sekin on väärin. Meilläpäin tätä kutsutaan kaksoisrangaistukseksi.
Ap:lle, joka tuskin on yliväsynyt, toivoo vain vinkkejä lapsen väliaikaiseen hiljentämiseen. Kokeile kantoliinaa tai muuta kantovälinettä. Niissä vauva usein saa sitä tarvitsemaansa seuraa, vaikka et kokonaisvaltaisesti häneen keskitykkään. Samalla voi, jos nyt ei kuumia ruokia laittaa, niin tehdä monta muuta juttua.
Jos tähän lähdet, ota kuitenkin kunnolla tietoa asioista, että ei siihen kaadu. Kantoliinailu ei ole kuitenkaan ihan ykisoikoinen juttu.
Terv. tyytväinen esikoisen äiti, jonka mies istuu tuolla tietokoneellaan, vauva rintaa vasten kantoliinassa.
Ps. Te, joiden mielestä sitä on siedettävä, ja vauvat nyt vähän kitisee. Vauvat kyllä kitisee, tuskin on vauvaa, joka ei ikinä olisi itkenyt. Se ei kuitenkaan ole jotain, jota nyt vaan on kestettävä, vaan merkki siitä, että vauvalla ei kaikki ole hyvin. On vessahätä, nälkä, epämiellyttävä olo yksin ollessa jne. ja tämä jokin on aikuisen selvitettävä, ja siinä autettava.
Vauvan kitin ei ole mikään aikuisen ongelma, vaan se on vauvan epämukavuutta. Vai pitääkö vauvan vaan sietää tuota epämukavuutta - mitäs syntyi tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä on ihan ite päättänyt lisääntyä, niin on aivan turha tulla sitten vinkumaan kun ei jaksakkaan. Kannattaisi ehkä miettiä valintojaan etukäteen.
Vauva vähän kitiseee. No yllätys yllätys, vauvat nyt vain kitisevät. Toiset enemmän toiset vähän vähemmän. Ärsyttää vain tuollainen turhanpäiväinen vinkuminen.
Ensin sanotaan, että itsehän päätit lisääntyä, kestä nyt se. Sitten joku tappaa liiaksi väsyttyään lapsensa, ja sekin on väärin. Meilläpäin tätä kutsutaan kaksoisrangaistukseksi.
Ap:lle, joka tuskin on yliväsynyt, toivoo vain vinkkejä lapsen väliaikaiseen hiljentämiseen. Kokeile kantoliinaa tai muuta kantovälinettä. Niissä vauva usein saa sitä tarvitsemaansa seuraa, vaikka et kokonaisvaltaisesti häneen keskitykkään. Samalla voi, jos nyt ei kuumia ruokia laittaa, niin tehdä monta muuta juttua.
Jos tähän lähdet, ota kuitenkin kunnolla tietoa asioista, että ei siihen kaadu. Kantoliinailu ei ole kuitenkaan ihan ykisoikoinen juttu.
Terv. tyytväinen esikoisen äiti, jonka mies istuu tuolla tietokoneellaan, vauva rintaa vasten kantoliinassa.
Ps. Te, joiden mielestä sitä on siedettävä, ja vauvat nyt vähän kitisee. Vauvat kyllä kitisee, tuskin on vauvaa, joka ei ikinä olisi itkenyt. Se ei kuitenkaan ole jotain, jota nyt vaan on kestettävä, vaan merkki siitä, että vauvalla ei kaikki ole hyvin. On vessahätä, nälkä, epämiellyttävä olo yksin ollessa jne. ja tämä jokin on aikuisen selvitettävä, ja siinä autettava.
Vauvan kitin ei ole mikään aikuisen ongelma, vaan se on vauvan epämukavuutta. Vai pitääkö vauvan vaan sietää tuota epämukavuutta - mitäs syntyi tänne?
Kohtaa alkaa nousta pystyyn ja kävellä, öisinkin rynkyttää sängyssä ja itkee. Sitten alkaa kiipeily vaihe, eli saat olla silmät selässä koko ajan. Sitten alkaa uhmailu. Hetken siinä on rauhallista noin 6-7.v alkaa vänkäys ja se suurenee päivä päivältä ja vihdoin koittaa murrosikä. Että sanoisin, et sellanen 20.v teillä tulee nyt olemaan kitinää, ovien paukuttamista, vittuilua ym mukavaa.
Sellasta tää vanhemmuus on.
Sitähän sä kysyit :D
Jos joku on nyt väsynyt, niin olet heti kertomassa että älä huoli, kyllä se pahemmaksi muuttuu. Mulla tuli jo raskausaikana nuppi täyteen sunlaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jano, nälkä tai hampaat. Anna panadolia, laita vaunuun ja tuttipullo mukaan, lullaa uneen.
Jos joku on nyt väsynyt, niin olet heti kertomassa että älä huoli, kyllä se pahemmaksi muuttuu. Mulla tuli jo raskausaikana nuppi täyteen sunlaisia ihmisiä.
[/quote]
Voivoivoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaa alkaa nousta pystyyn ja kävellä, öisinkin rynkyttää sängyssä ja itkee. Sitten alkaa kiipeily vaihe, eli saat olla silmät selässä koko ajan. Sitten alkaa uhmailu. Hetken siinä on rauhallista noin 6-7.v alkaa vänkäys ja se suurenee päivä päivältä ja vihdoin koittaa murrosikä. Että sanoisin, et sellanen 20.v teillä tulee nyt olemaan kitinää, ovien paukuttamista, vittuilua ym mukavaa.
Sellasta tää vanhemmuus on.
Sitähän sä kysyit :D
Jos joku on nyt väsynyt, niin olet heti kertomassa että älä huoli, kyllä se pahemmaksi muuttuu. Mulla tuli jo raskausaikana nuppi täyteen sunlaisia ihmisiä.
mulla on kaks murrosikäistä poikaa ja yks uhmaikäinen ja ihan kivaa tää on! Jos jollakulla on vanhemmuus ollut 20v vittuilua ja ovien paukuttelemista niin vois kattoo peiliin. Vanhemmuus on lahja ja ilo ja hyvä kasvunpaikka.
kaikille ymmärtäväisistä viesteistä! Niistä oli oikeasti hyöyä, tuli semmoinen tunne, että joku ymmärtää miltä musta tuntuu. Nyt vauva on tissillä js nukahtanee tähän.
Noista vittuiluviesteistä on pakko sanoa sen verran, etten kyllä lainkaan ymmärrä, kuka semmoisia kirjoittaa. Mitä kuvittelette saavuttavanne sillä, että tuotatte lisää mielipahaa ihmiselle, joka on jo valmiiksi ahdistunut? Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että täällä ruudun takana on ihan oikeita ihmisiä joilla on ihan oikeat tunteet?
Vauva ei viihdy sitterissä (paitsi jos viihdyttää ihan koko ajan) eikä sitä voi vielä istuttaa (ei tasapaino riitä). Pystyasento olisi selkeästi parempi, mutta ei halua olla kaukalossa tai sitterissä. Tutista on onneksi jonkin verran apua, siksi uskonkin, että kyse on hampaista. Vauvaparan kakkarytmikin hakee vielä paikkaansa, on siirtynyt todella nopeasti siitä, että kakkaa on joka vaipassa yhteen valtavaan kakkatulvaan päivässä.
Vauva on ollut koko ajan aika suuritarpeinen. Ekat kuukaudet vauva suunnilleen asui iinassa, kun itse olin siinä kunnossa, että jaksoin vauvaa kantaa.
Ap
meillä käytetään kyllä, mutta en mä oikein saa tehtyä mitään, kun vauva on siinä. Vauva viihtyy siinä vain, kun kantaja liikkuu tai seisoo, istua ei voi ollenkaan.
Ap
Lapsi on vain vähän aikaa vauva, ajattele niin että kohta se on teini-ikäinen ja saat ootella huolissasi kotiin.. pieni lapsi, pienet murheet.
Sinun täytyy olla se aikuinen, jos hermostut, lapsi kitisee entistä enemmän.
Ei lapsi ole puupalikka, mummoa lainatakseni.
Ei lapsi ole puupalikka, mummoa lainatakseni.
Ap
Paha virhe viihdyttää lasta koko ajan, tottuu siihen ja vaatii sitä koko ajan enemmän. Näin lapsesta saa helposti levottoman ja villin kun koko ajan heiluttaa kasvojen edessä jotain.
Anna vaan maata lattialla ja anna kitistä jonkuaikaa.
Ja tärkeää olisi, että pysyisit itse rauhallisena. Tiedän, helppo sanoa. Minä juoksin makuuhuoneeseen, pistin pään tyynyyn ja huusin niin lujaa ja pitkään ku pystyin. "Pari" kirosanaakin varmaan pääsi. Mutta kummasti helpotti!
Se on onneksi ohimenevää.
Sinä olet hyvä ja huolehtiva äiti, se huokuu kirjotuksista. Ja tänne on aika ressaavaa kirjotella ku tosiaan nuo pahantahtoiset kakarat vidduilee..
että melkein jokaiselle, vaikka kuinka yrittäis ajatella realistisesti, se tulee yllätyksenä kuinka väsyttävää vauvan kanssa voi olla ja kuinka täysvaltaista se on. Esim. minä luulin että mulla on suht realistinen kuva vauvoista ja niiden vaativuudesta, mutta ei sitä väsymystä ja vaativuutta kyllä voi kuvitella ennen esikoisen saamista. Ja on aika kurjaa jos edes nettipalstalla et voi sanoa että olet pirun väsynyt siihen kokoaikaiseen kitisemiseen. Sitten ihmetellään miksi äidit palavat loppuun, kun sitä superäidin kruunua pitää kantaa viimeiseen asti. Kun itse sen vauvan olet kerran halunnut.