Aargh! Mä en jaksa tätä vauvan kitinää!
Kommentit (63)
Jos se yhtään lohduttaa, niin meidän vauva on ollut samanlainen.. Nyt alkaa kitinät helpottua kun liikkuu itse kunnolla (1v) ja jaksaa jopa olla hetken itsekseen lelujensa kanssa..
Eli menee ohi!
Täällä yksi 1,5v vinkuja.
On vinkunut aina ja jatkaa yhä samaa rataa.
On sisaruksia, on leluja on huomiota yms, mutta meillä ainakin on sellainen mamman helmassa roikkuja joka kitisee kaikkialla muualla paitsi äidin sylissä ja silloinkin on pysyttävä liikkeessä.
Välillä kiristää joo, tiedetään, mutta on ne niin suloisia kun ne nukkuu. :)
AP:n kertomuksen perusteella veikkaisin että ap:n vauvalla on refluksia tai allergia jotka aiheuttavat nuo ongelmat. Miten vauva nukkuu öisin ?
Mitä se vauva koettaa viestiä sinulle sillä itkullaan? Millaista itkua se on? Onko kipua, hätäännystä, kutsuuko sinua, mitä se on? Jos et ymmärrä ap vauvaaasi, sinun pitää selvittää syytä jonkun toisen aikuisen kanssa. Kun ymmärrät, miksi kitisee, löytyvät oikeat ratkaisutkin: joko apua vauvalle, helpotusta sun asennoitumiseen tai vuorovaikutuksen korjaamiseen. Minä ehkä vinkuisin, jos olisin sinun vauvasi, jos olet kovin stressaantunut...tarkoitan tällä korostaa, että ongelma on ap:n ja vauvan välisessä suhteessa, koska kumpikaan ei taida olla tyytyväinen ja nauttia siitä. Voi olla monenlaiset prosessit jo menossa.
Sitten jos ei löydy mitään erityistä syytä vauvasta tai ap ei kontaminoi omaa negatiivisuuttaan suhteeseen (mitä on mahdotonta välttää, jos noin ketuttaa), niin jäljelle jää se tosiasia, että osa vauvoista on temperamentiltaan taipuvaisia ahdistukseen: negatiivisiin tuntemuksiin. Mietipä miten vaikeaa semmoisella pessimistillä on elämässä? Voi olla tosi vaikeaa ja mennä pieleen sosiaalisissa suhteissa. Mutta jos autetaan kestämään omaa ahdistusta, niin tommosesta vauvasta ei kasvakaan ruikuttava aikuinen, vaan semmoinen, joka tulee toimeen oman negatiivisuutensa kanssa - eikä sitä sitten vältsysti ulkopuolinen huomaa.
voi olla seuran puute,mahapuruja....vaikka mitä....vauvat nyt vaan voi kitistä.
Kitinä kertoo, että vauvalla on joku asia. Kipu, väsy, nälkä, vaippa, syli jne
Kitinä kertoo, että vauvalla on joku asia. Kipu, väsy, nälkä, vaippa, syli jne
Mä en ehdi ihan jokainen hetki viihdyttämään sadan prosentin intensiteetillä, välillä pitää esim. syödä tai laittaa ruokaa.
Ap
ne kitisee. Ja sitten kun kunnolla osaavat puhua, alkavat vänkäämään ja teini-ikä vasta karmeeta onkin.
Mutta hei, se on sitä vanhemmuutta :) Deal with it...
Tästä tais just olla viimesimmässä kaksplussassa juttua: turha vikistä kun oot ite sen lapsen päättänyt hankkia. Vain ja ainoastaan jos sulla on vammainen tai sairas lapsi, saat valittaa joskus.
Tämä asenne näkyy hyvin täällä palstalla.
Jos sitä on ihan ite päättänyt lisääntyä, niin on aivan turha tulla sitten vinkumaan kun ei jaksakkaan. Kannattaisi ehkä miettiä valintojaan etukäteen.
Vauva vähän kitiseee. No yllätys yllätys, vauvat nyt vain kitisevät. Toiset enemmän toiset vähän vähemmän. Ärsyttää vain tuollainen turhanpäiväinen vinkuminen.
täällä on paikalla myö superäitejä, jotka eivät ikinä väsy siihen kullannuppuun jonka ovat itse halunneet. Antakaa silti meidän huonojen äitien välillä väsyä ja keskittykää enemmän siihen oman kruununne kiillottamiseen:)
Kitinä kertoo, että vauvalla on joku asia. Kipu, väsy, nälkä, vaippa, syli jne
Mä en ehdi ihan jokainen hetki viihdyttämään sadan prosentin intensiteetillä, välillä pitää esim. syödä tai laittaa ruokaa.
Ap
Sellaista se juuri voi olla, että kitinä on iiiihan jatkuvaa. :( Mutta se on vain vaihe, ja ikävä kyllä on mahdotonta sanoa kauanko kestää. Jos yhtään lohduttaa niin kitinä on kuitenkin parempi kuin suora huuto.
Ainoa mitä voit tehdä on vaan yrittää huolehtia vauvan kaikista tarpeista tehokkaasti ja säännöllisesti. Juttele paljon rauhallisella äänellä, hymyile, silittele ja kosketa paljon. Vaikka se ei kitinää lopettaisikaan niin vauvasi tietää että olet läsnä ja rakastat häntä. Varmasti hän nytkin tietää sen.
Todellakin välillä täytyy tehdä ruokaa, syödä ym. Silloin vauva saa olla sitterissä, lattialla tai missä onkin ja viihtyä hetken yksinään. Ei kitinään tarvitse silloin reagoida samantien, vaikka se ärsyttävää onkin. Pysyt vaan rauhallisena ja selostat vauvalle että äiti tekee nyt sitä tai tätä. Ehkä vauva voi olla vieressä vaikka sitterissä ja "osallistua".
Onhan sinulla tukiverkostoa? Muitakin hoitamassa välillä vauvaa ja jutteluseurana?
Jos sitä on ihan ite päättänyt lisääntyä, niin on aivan turha tulla sitten vinkumaan kun ei jaksakkaan. Kannattaisi ehkä miettiä valintojaan etukäteen.
Vauva vähän kitiseee. No yllätys yllätys, vauvat nyt vain kitisevät. Toiset enemmän toiset vähän vähemmän. Ärsyttää vain tuollainen turhanpäiväinen vinkuminen.
niin mitäs jos itse näyttäisit esimerkkiä ja olisit vinkumatta?
Ap
Kitinä kertoo, että vauvalla on joku asia. Kipu, väsy, nälkä, vaippa, syli jne
Mä en ehdi ihan jokainen hetki viihdyttämään sadan prosentin intensiteetillä, välillä pitää esim. syödä tai laittaa ruokaa.
Ap
Sellaista se juuri voi olla, että kitinä on iiiihan jatkuvaa. :( Mutta se on vain vaihe, ja ikävä kyllä on mahdotonta sanoa kauanko kestää. Jos yhtään lohduttaa niin kitinä on kuitenkin parempi kuin suora huuto.
Ainoa mitä voit tehdä on vaan yrittää huolehtia vauvan kaikista tarpeista tehokkaasti ja säännöllisesti. Juttele paljon rauhallisella äänellä, hymyile, silittele ja kosketa paljon. Vaikka se ei kitinää lopettaisikaan niin vauvasi tietää että olet läsnä ja rakastat häntä. Varmasti hän nytkin tietää sen.
Todellakin välillä täytyy tehdä ruokaa, syödä ym. Silloin vauva saa olla sitterissä, lattialla tai missä onkin ja viihtyä hetken yksinään. Ei kitinään tarvitse silloin reagoida samantien, vaikka se ärsyttävää onkin. Pysyt vaan rauhallisena ja selostat vauvalle että äiti tekee nyt sitä tai tätä. Ehkä vauva voi olla vieressä vaikka sitterissä ja "osallistua".
Onhan sinulla tukiverkostoa? Muitakin hoitamassa välillä vauvaa ja jutteluseurana?
ja apua saadaan tarvittaessa. Nyt vaan keittää yli, kun vauva kitisee koko ajan eikä edes nuku niin pitkään, että ehtisi siinä välillä tehdä mitään.
Olen ajatellut, että saattaisi johtua hampaista, mutta kun tätä on kestänyt jo pari kuukautta (ei nyt siis ihan joka päivä) eikä hampaita vielä näy.
AP
Meillä oli kans hyvin vaativa ja kitisevä vauva. Kyllä se vähän helpottaa ajan myötä kun se "oppii" vähän leikkimään itsekin.
Kannoin hyvin paljon kantoliinassa ja repussa meidän tyttöä. Pakko se on vaan jaksaa, kyllä se ohi menee. Jos oot hermoontunut niin lapsi vaistoaa sen ja tilanne pahenee. Eli yritä olla lempeä ja ymmärtäväinen, sano vaikka että "vittu-saatana-en-kyllä-jaksa-sua" mut normaalilla äänensävyllä, ei se onneksi vielä ymmärrä. Siis jos pitää päästää höyryjä ulos.
Mää en kans ehtiny vauva aikana tehdä tasan MITÄÄN (syödä, käydä vessassa, siivota) ja sit välillä kun kuuli muiden kommentteja että esim. voivat selata nettiä samalla kun vauva on hereillä niin olin ihan HÄ?!?
Hirveesti tsemppiä sulle koita jaksaa. Voin sillei lohduttaa et sit kun hän alkaa hommailla asioita niin sinä koet sen paljon helpommaksi kuin ne jotka on tottuneet että vauva vaan siinä pötköttää tyytyväisenä. Jaksuja!
täällä on paikalla myö superäitejä, jotka eivät ikinä väsy siihen kullannuppuun jonka ovat itse halunneet.
Ei se tarkoita, etteikö superäitikään väsyisi, mutta siitä lapsien aiheuttamasta väsymisestä on ihan turha vinkua. Se vauvan/lapsen huomiontarve ja itkut jne. ei voi tulla kenellekkään yllätyksenä.
niin mitäs jos itse näyttäisit esimerkkiä ja olisit vinkumatta?
Ap
Sinä aloitit, niin kyllä minäkin saan :)
täällä on paikalla myö superäitejä, jotka eivät ikinä väsy siihen kullannuppuun jonka ovat itse halunneet.
Ei se tarkoita, etteikö superäitikään väsyisi, mutta siitä lapsien aiheuttamasta väsymisestä on ihan turha vinkua. Se vauvan/lapsen huomiontarve ja itkut jne. ei voi tulla kenellekkään yllätyksenä.
kyllä mä tiedän, että lapsi tarvitsee huomiota. Mutta kun tää kitinä on jatkuvaa.
Kuten sanoin, jos vihaat vinkunaa, näytä esimerkkiä ja lopeta se itse.
Ap
Vai että pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. Ei se aina ihan noinkaan mene.
T: vaikeasti sairaan vauvan äiti jolla isot murheet oli kyllä vauva-aikana, nyt 17v teini jonka kanssa murheet ovat olleet todella pientä. Kaikki murrosikäiset eivät haistattele, karkaile kotoa ja vedä päätä täyteen kaupungilla.