Pidättekö outona ihmistä joka ei juuri käy missään?

Käyn töissä ja ruokakaupassa. Kerran kuussa vanhemmilla kylässä. Ei muita ihmissuhteita, asun yksin. Monet introvertit ihmiset valitsevat elää samantapaisesti.

kun itse olen ylisosiaalinen ihminen ja koko ajan menossa. mutta toisaalta, ehkä se olenkin minä se outo?

Minä olen tuollainen ja taidan olla masentunut...

Viihdyn itsekin kotona ja olen ns. koti-ihminen. Tykkään leipoa ja hoitaa pihaa yms. ja saan kyllä kotonakin ajan hyvin kulumaan.



Tunnen kuitenkin kuvaamasi kaltaisia ihmisiä. Ja mua pikkuisen ihmetyttää, jos ihminen ei koskaan kiinnostu mistään, ei halua tavata juurikaan muita ihmisiä jne. Pelkästään kotona on piirit aika suppeat.



Minä puhun nyt ihmisistä, jotka ei tykkää kyläillä, ei juuri kutsu vieraita, ei halua harrastaa koskaan mitään, ei kokeilla mitään uutta lajia, ei käydä näyttelyssä/konsertissa/elokuvissa tai kävelyllä kaupungilla tai piknikillä kesällä tms.

Kuulostat naapuriltani! Hän varmaan näkisi elämäni tuollaisena mutta olen kotiäiti, vien lapset kerhoon ja käyn kaupassa.

Olen valtaosan ajasta kotona ja iltaisin käyn lenkillä.



Mihin minun pitäisi mennä? Käyn välillä sukulaisilla tai kavereiden luona tai muuten kirjoitellaan Facessa.



Kai sitä nyt ihminen saa olla? Mitä sinun vapaa-aikaan kuuluu? Siis jos käyt työssä niin unohdetaan se osio ja mietitään sinun arkea. :)

Mies/nainen? Minkä ikäinen?



Ikä vaikuttaa tosi paljon! Jos on esim parikymppinen kotiäiti, niin on yleensä paljon aktiivisempi hakeutumaan ihmisten ilmoille, kuin sellainen nelikymppinen kotiäiti. Ainakin oma kokemukseni mukaan.



Ehkä tämä kotihiirukka on ujo? Kotiäitiys helposti tekee sen, että jää sinne kotiin jumittumaan. Kaikki eivät jaksa solmia niitä sosiaalisia suhteita esim. pihapiirin äiteihin.

Ehkä tällä äidillä on jo ystäväkiintiö täysi. On siis tekemisissä omien kavereidensa kanssa jo riittävästi.



Ihmettelen sitä, miten voit noin tarkasti tietää tämän äidin tekemisiä?

mä en pidä baareissa käymisestä, mutta istun mielelläni kavereiden kanssa illallistamassa tai lasillisella ravintolassa. käyn myös ystävilläni melko usein kylässä, vaikka eniten he käyvätkin meillä. tykkään päivisin yksinkin kierrellä kaupungilla ja lounastaa yksin tai seurassa. teatterissa, leffassa ja joissain tapahtumissakin käyn joko perheen tai kavereiden kanssa. sukulaisiin pidän yhteyttä paljon. käyn viikottain vanhemmillani ja mahdollisimman usein mummolla, kummilapsilla, siskon perheen luona sekä muilla sukulaisilla.



en viihdy koko päivää koskaan kotona. vaikka pari kertaa kuussa olisi päivä, jolloin voisin vain olla kotona, käyn ihan vähintäänkin kaupassa tai kävelemässä, mieluusti näen jota kuta kaveriakin.



tiedän, että kaikki eivät ole näin sosiaalisia, mutta kyllä musta on outoa, jos kotoa poistutaan vaan pakollisiin paikkoihin kuten töihin ja ruokakauppaan.

Itse en tykkää käydä missään. Olen ihan puhki aina muutaman tunnin vierailuista, ja onneksi ne ei mitään pakollisia olekaan. Meillä ei käy ketään enkä itse käy missään. Tai käyhän meillä lasten kavereita, mutta ei mun tarvi heidän kanssaan seurustella.

pienen lapsen äiti, ja olen kotona viihtyvää sorttia.



Lasten kanssa ulkoilen, päivisin saatan kerran viikossa käydä esim. kaupassa/postissa/pankissa tmv. mutta siihen se jääkin.



Tykkään olla kotona; teen kotitöitä, pesen pyykkiä, imuroin, järjestelen lasten sotkut, laitan ruokaa jne. Jos kodin pitää puhtaana ja siistinä saa siihen aika paljon laitettua aikaa ruuanlaittoineen.





Sen lisäksi luen paljon, nautin, kun lapsi on päiväunilla, niin olen netissä, luen lehdet ja tsekkaan kirpputoripalstoja ihan rauhassa. Aika usein leivon myös silloin kun pikkuisin nukkuu päiväuniaan.



Illalla katson televisiota, teen käsitöitä, parsin vaatteita, juttelen ja leikin lasten kanssa, ja hoidan esim. iltapesut, iltapalat, ja läksyjen tarkistukset, luen ilta sadun jne.



Nytkin on monta rästihommaa kesken. Kirppitorille vietävät tavarat ja vaatteet pitäisi käydä läpi ja hinnoitella, ikkunat pitäisi pestä, samoin jääkaappi, pakastin sulattaa. Lasten vaatteet pitäisi käydä läpi, ja laittaa kiertoon/myyntiin pienet vaatteet.





Päivät hujahtavat nopeasti. Ei minulla ole aikaa tai kiinnostusta mennä jonnekin puistonreunaan istuskelemaan. Ei vain ole minun juttuni.

Itselläni yrittäjänä työpaikka kotinurkilla, lapset koululaisia, harrastuksia paljon viikoittain...aika menee töihin ja lasten kuskaamiseen, joitakin yhteisiä harrastuksiakin löytyy.

En kauheasti ehdi kyläillä. Välillä tuntuu etten 'käy missään', joidenkin mielestä olen taas koko ajan 'jossakin'.

koska olen itse samanlainen. En käy oikeastaan missään, viihdyn kotona. En taida oikein tykätä ihmisistä:)

Luulisi että jokaisella on jotain kiinnostavaa myös kodin ulkopuolella.



Mä käyn töiden lisäksi ulkona syömässä ja kahvilla, kylässä, urheilemassa, leffassa, teatterissa, konserteissa, näyttelyissä, kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa, kävelyllä, matkoilla, kaupoissa, kirjastossa, museossa.



Eikö tosiaan mikään kodin ulkopuolinen kiinnosta?

vaikka itsekin kyllä olen paljon kotona koska teen töitä kotoa käsin. Käyn kaupassa ja asioilla, myös kuntosalilla. Harvoin tapaan ystäviä.



Kävisin kyllä enemmänkin jossain, mutta ei ole mahdollisuuksia vielä kun lapset ovat pieniä ja mieskin usein töissä kun itse olen vapaalla...

minulla on kotona hoidettavina useita lapsia, kissoja ja koiria, heistä ja niistä nautin monine harrastuksineenjne, puutarha on intohimoni ja harrastan käsitöitä sekä lukemista. Mitä se kenenkään napaa kutittaa, jos en höyryä ympäri kyliä.

Meilit ja tekstarit kulkee omien ystävien kanssa, eipä usein ehditä näkemään, mutta puhelimessa voidaan vaihtaa kuulumisia ja kertoilla/jakaa ilon ja huolen aiheet.

Mä käyn töiden lisäksi ulkona syömässä ja kahvilla, kylässä, urheilemassa, leffassa, teatterissa, konserteissa, näyttelyissä, kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa, kävelyllä, matkoilla, kaupoissa, kirjastossa, museossa.

Eikö tosiaan mikään kodin ulkopuolinen kiinnosta?

Minua ei noista kiinnosta kuin kirjasto ja kävelyllä minun täytyy kyllä käydä kun minulla on koira. Mutta muuten ei kiinnosta mitkään nuo. Leffassa, teatterissa ja konserteissa pitkästyn. Matkoista en ole koskaan oikein välittänyt. Urheilemisesta en pidä. En kaipaa oikein muiden ihmisten seuraa ja tungos on minusta suorastaan ahdistavaa.

Kyse on minulla siitä että tosiaan olen hyvin introvertti, kiinnostukseni on suuntautunut pääosin siihen mitä oman mieleni sisällä tapahtuu eikä ulkomaailmaan. "Parhaat bileet on mun päässä", ei sen kanssa jotkut leffat kilpaile yhtään :D Minähän voin luoda kokonaisia maailmoita omassa päässäni mieleni mukaan, ja sen rinnalla osallistuminen ennalta määrätyn hieman pitkästyttävän reaalimaailman tapahtumiin tuntuu tylsältä.

En vaan kaipaa ihmeemmin mitään. Taidan olla siinä mielessä vähän kummallinen kotiäiti, mutta en mä mene joka päivä puistoon isolla laumalla, kuten täällä "kaikki" muut. En vaan oikein sulaudu porukkaan, tuskin mua sinne huolittaisinkaan. En viihdy ihmisten seurassa, ainakaan kauheasti. Käydään kyllä välillä kaupungilla ja tosi paljon kirpparillakin, kun isompi kerhossa ja kaupassa tietty, mutta noihinkin menen mieluiten yksin, tai siis taaperon kanssa.



Vierailut on mulle todella väsyttäviä, en saa niistä hirveästi mitään irti.



Pystyn kyllä ihan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen (ja olen töissäkin asiakaspalvelualalla) mutta en vain hirveästi välitä vapaa-ajalla tavata muita ihmisiä. Olen hyväksynyt tämän ominaisuuden itsessäni enkä siitä kärsi. Ja aina jotenkin näitä keskustelupalstoja lukiessa tulee hyvä mieli, etten ole ainoa kotona viihtyvä :)

Joinain viikkoina ei jaksaisi edes kauppaan mennä ja laitan miehen asioille. Liian vaivalloista raahautua sitä 30km kauppareissua. Ainoastaan lapsia tulee silloin kuskattua harrastuksiin muutamana iltana tuonne lähikoululle (vajaa 10km). Ainoa paikka, jossa itse käyn varmasti joka viikolla ja hyvin mielelläni, on talli. Aloitin lasten kanssa viime syksynä ratsastuksen, joten ihan en kuitenkaan mene siihen kategoriaan, joka ei koskaan kokeile mitään uutta.



Satunnaisesti sitten käyn uimassa ja hyvin harvoin (lasten) tapahtumissa, niitä kun ei täällä maalla joka viikolle ole, hyvä jos kerran oari vuodessa.

olen 40v nainen. Käyn kaupassa pari kolme kertaa viikossa ja kuskaan lapset kouluun.



Pienet on piirit, mulle ihan ok.

Olen niin kyllästynyt Helsinkiin, jota olen saanut katsella ja kokea jo yli 40 vuotta. Olen mieluummin kotona, verhot kiinni, luen kirjoja ja surffaan.

mutta ehkä ihminen tarvitsee kavereita, jotka vetävät ulos kämpästä silloin tällöin. Ja vastaavasti pitää itsekin kiskoa epäsosiaalisempia kavereita välillä mukaan elämään.