Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö outona ihmistä joka ei juuri käy missään?
01.02.2013 |
Kyseessä siis perheellinen aikuinen joka käy aina joskus kaupassa tai muuten asioilla mutta muuten kotona. Tekemisissä satunnaisesti sukulaisten kanssa.
Kommentit (105)
Äiskä on 65-vuotias ja asuu pohjanmaalla. On täysin terve ja eläkkeellä. Olen asunut turussa 10 vuotta,äitini ei ole kertaakaan käynyt luonani. Ja siihen ei taida mitään muuta syytä olla kuin mökkiytyminen. Kyllästyttää tämä yksisuuntainen kyläily ja äidillä piirit kutistuu vuosi vuodelta enemmän. En tiedä mikä neuvoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 12:44"]
Itselläni yrittäjänä työpaikka kotinurkilla, lapset koululaisia, harrastuksia paljon viikoittain...aika menee töihin ja lasten kuskaamiseen, joitakin yhteisiä harrastuksiakin löytyy.
En kauheasti ehdi kyläillä. Välillä tuntuu etten 'käy missään', joidenkin mielestä olen taas koko ajan 'jossakin'.
[/quote]
Samaa mieltä. Tunnen nuoren miehen, joka ei oikeasti käy yhtään missään. Joskus kaupassa, joskus äitinsä hoitaa senkin. Ei ole ystäviä, muuta kuin netissä. Ollut työtön 5+ vuotta.
Toisaalta itsekin olen vähän "ei-missään-käyvä" mutta tuohon mieheen verrattuna olen suorastaan supersosiaalinen. Käyn töissä, jossa olen 100% ajasta ihmisten kanssa tekemisissä. Kuljettelen lapsia harrastuksiin ja harrastan itsekin. Koiria lenkittelen monta kertaa päivässä jne. Mutta en käy ikinä viihteellä, maksimissaan kerran kuussa kaverin kanssa kahvilla jne. Puhelimessa puhun aika paljon. Ja jos tarvitsen ystävää minulla on parikin, joille voin kertoa mitä vaan.
Eli on suhteellinen asia. Toinen voi olla oikeasti tosi eristynyt ja toinen kuitenkin ihan normisti elämässä kiinni.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 16:24"]
ei sosiaalisia kontakteja, ei mitään kunnollisia harrastuksia. Oletteko te nyt varmasti ihan terveitä?
[/quote]
Jotenkin aika järkyttävää, että erilaiset ihmiset täytyy leimata jotenki ei-terveiksi ja ongelmaisiksi. On ihan tunnettua että osa ihmisistä on introvertteja ja osa ekstrovertteja, ja arvioiden mukaan introvertteja, eli niitä yksin viihtyviä, on jopa kolmannes väestöstä. Introverttiyden aste toki vaihtelee, osa kaipaa/sietää jonkin verran sosiaalisuutta, äärimmäiset ei juuri lainkaan... Mutta mikään sairaus tai ongelma introverttiys ei ole, eikä se aiheuta tuskaa introvertille itselleen (ellei omaksu kommentoijan kaltaisilta ajattelutapaa että introverttiys on jotenkin väärin) eikä kellekään muulle.
Haluaisin olla sellainen joka tapailee ystäviään, käy kaupoissa jne. Taitaa olla joku paniikkihäiriö kun en pysty :( Kaveritkin kaikonneet, lasten kanssa vaan kotona.. Plaah.,...
No en. Kotona voi olla paljon mielekästä tekemistä tai mahdollisia kavereita voi kutsua kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 06:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:30"]älkää olettako, että sitä "perhettä" kiinnostaa ikuisesti tuoda teidän päiviin sisältöä. Mun äiti on tommonen mökkiintynyt "introvertti", joka nyt koettaa syyllistää meitä aikuisia lapsia käymään.
Ei vois vähempää kiinnostaa tuollainen tyyppi, jolla ei koskaan ole mitään kerrottavaa, kun ei missään käy eikä ole mistään kiinnostunut. Ehkä on rikas sisäinen maailma hällä, muttei hän sitä osaa muille mitenkään kiinnostavasti avata. Ummehtuneelta ja hapantuneelta vaikuttaa äitini ajatukset ja sinänsä mulle ok, kunhan ei vaan oleteta, että minua kiinnostaa kovin tiuhaan pitää yhteyttä. Mulla on mielenkiintoisempaakin seuraa ja tekemistä, kiitosta vaan!
[/quote] Järkyttävästi puhut äidistäsi. Huhhu, kyllä hävettäisi, jos edes tuntisin tuommoisia ihmisiä.
[/quote] Tiedätkös kaikki ihmisisuhteet on vastavuoroisia tai ainakin tulisi olla. Minulla ei ole pahaa sanottavaa siitä miten äiti eli meille lapsille kun olimme kotona mutta minä ja sisarukset lähdimme opsikelemaan ja perustmaan perhettä ja elämään elämäämme. Olisi kiva jos äidillä olisi jokin harrastus mistä hän saisi iloa ja virikkeitä elämään ja kävisi joskus edes meillä mutta ei. On niin mökkiytynyt. Olen tarjoutunut maksamaan junaliput,ei sekään käy. Joululahjaksi olen ehdottanut teatterireissua yms. konserttia yms mikään ei huvita eikä kiinnosta. Kiinnostaa vaan meidän perhe liiaksikin. Itse olen påäättänyt kun meidän lapset lähtee maailmalle niin en ala roikkumaan heissä enkä syyllistämään ja haluan harrastaa eri asioita ja olla kinnostunut maailman menosta.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:25"]
ettette sitten vanhuksinakaan rupea ruikuttamaan yksinäisyydestä! Tehkää kaikille selväksi, että te ette HALUA mitään kämpän ulkopuolista aktiviteettia.
[/quote]
Minä en usko, että introvertit ruikuttaa vanhana yksinäisyyttään. Kun pystyy elämään itsensä kanssa yksin, ei ole mitään pelättävää tässä elämässä, ei edes kuolema.
Jokaisen ihmisen pitäisi jossain välissä asua yksin ja elää itsensä kanssa jonkin aikaa eristyksissä. Silloin punnitaan se, miten pää kestää ja miten hyvin tulet itsesi kanssa toimeen. Jos pystyt olemaan yksin pitkiä aikoja, silloin ei tarvitse enää juosta pakoon.
Koska yksin tänne maailmaan tullaan ja yksin täältä lähdetään. Vaikka kuinka hamuaisit siihen sosiaalista elämää, ettei tarvitse asiaa miettiä, totuus ei muutu siltikään miksikään. Joku päivä olet sen edessä, että lähdet täältä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi tuttu, jota ei ole viime vuosina juuri näkynyt kaveriporukan riennoissa. Vähän huolettaa, onko hän masentunut, kun on työttömänä myöskin ja vähän ujo ollut aina. Miehensä on hyvä kaveri minun mieheni kanssa ja joskus ollaan kutsuttu kylään, mutta vain tämä mies tulee. Sellaisiin löyhiin facebook-kutsuihin johonkin illanviettoon ei ikinä vastaa tai tule paikalle. Jotkut ilmeisesti vaan viihtyy paremmin kotona.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 06:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:30"]älkää olettako, että sitä "perhettä" kiinnostaa ikuisesti tuoda teidän päiviin sisältöä. Mun äiti on tommonen mökkiintynyt "introvertti", joka nyt koettaa syyllistää meitä aikuisia lapsia käymään.
Ei vois vähempää kiinnostaa tuollainen tyyppi, jolla ei koskaan ole mitään kerrottavaa, kun ei missään käy eikä ole mistään kiinnostunut. Ehkä on rikas sisäinen maailma hällä, muttei hän sitä osaa muille mitenkään kiinnostavasti avata. Ummehtuneelta ja hapantuneelta vaikuttaa äitini ajatukset ja sinänsä mulle ok, kunhan ei vaan oleteta, että minua kiinnostaa kovin tiuhaan pitää yhteyttä. Mulla on mielenkiintoisempaakin seuraa ja tekemistä, kiitosta vaan!
[/quote] Järkyttävästi puhut äidistäsi. Huhhu, kyllä hävettäisi, jos edes tuntisin tuommoisia ihmisiä.
[/quote] Tiedätkös kaikki ihmisisuhteet on vastavuoroisia tai ainakin tulisi olla. Minulla ei ole pahaa sanottavaa siitä miten äiti eli meille lapsille kun olimme kotona mutta minä ja sisarukset lähdimme opsikelemaan ja perustmaan perhettä ja elämään elämäämme. Olisi kiva jos äidillä olisi jokin harrastus mistä hän saisi iloa ja virikkeitä elämään ja kävisi joskus edes meillä mutta ei. On niin mökkiytynyt. Olen tarjoutunut maksamaan junaliput,ei sekään käy. Joululahjaksi olen ehdottanut teatterireissua yms. konserttia yms mikään ei huvita eikä kiinnosta. Kiinnostaa vaan meidän perhe liiaksikin. Itse olen påäättänyt kun meidän lapset lähtee maailmalle niin en ala roikkumaan heissä enkä syyllistämään ja haluan harrastaa eri asioita ja olla kinnostunut maailman menosta.
[/quote]
Miksi äitisi pitäisi olla kiinnostunut teatterista tai konsertista ? Oletko tutustunut äitiisi, mistä äitisi on oikeasti kiinnostunut. Jos sinä tykkäät teattereista ja konserteista, se ei meinaa, että äitisi niistä tykkää.
Itse väsyn juuri näihin tuputtajiin, jotka yrittää tuputtaa omia kiinnostuksen kohteitaan. Tarjotaan teatterilippuja, vaikka minua ei vois teatteri vähempää kiinnostaa. Kun ei kelpaa, tuhahdellaan sitten, että ole sitten yksin, kun sulle ei mikään kelpaa. No ei, kun se ei ole mun juttu. Ihan itse kuule hoidan omat virikkeeni, enkä jaksa velvollisuudesta ja siksi lähteä teatteriin, ettei sinulle tule paha mieli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tällainen. Toki ystäviäkin nään joskus, mutta ei haittaisi vaikken näkisi heitä kuukausiin. Toki piristävää sitten nähdä. Siskon ja äidin kanssa olen läheinen ja näen paljon. Mies ja lapset löytyy kotoa. Kyllä haluaisin käydä elokuvissa, kävelyllä kaupungilla, kahvilla ja tehdä paljon muutakin mutta tähän elämänvaiheeseen en sitä tarvitse eikä ole aikaa paljon. Mies tekee pitkään töitä ja vkloppusin on kiva olla perheen kesken kotona tai lähdetään mummolaan. Ystäväni ovat pääosin lapsettomia joten ei jotenkin juttu luista niinkuin ennen.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 06:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:30"]älkää olettako, että sitä "perhettä" kiinnostaa ikuisesti tuoda teidän päiviin sisältöä. Mun äiti on tommonen mökkiintynyt "introvertti", joka nyt koettaa syyllistää meitä aikuisia lapsia käymään.
Ei vois vähempää kiinnostaa tuollainen tyyppi, jolla ei koskaan ole mitään kerrottavaa, kun ei missään käy eikä ole mistään kiinnostunut. Ehkä on rikas sisäinen maailma hällä, muttei hän sitä osaa muille mitenkään kiinnostavasti avata. Ummehtuneelta ja hapantuneelta vaikuttaa äitini ajatukset ja sinänsä mulle ok, kunhan ei vaan oleteta, että minua kiinnostaa kovin tiuhaan pitää yhteyttä. Mulla on mielenkiintoisempaakin seuraa ja tekemistä, kiitosta vaan!
[/quote] Järkyttävästi puhut äidistäsi. Huhhu, kyllä hävettäisi, jos edes tuntisin tuommoisia ihmisiä.
[/quote] Tiedätkös kaikki ihmisisuhteet on vastavuoroisia tai ainakin tulisi olla. Minulla ei ole pahaa sanottavaa siitä miten äiti eli meille lapsille kun olimme kotona mutta minä ja sisarukset lähdimme opsikelemaan ja perustmaan perhettä ja elämään elämäämme. Olisi kiva jos äidillä olisi jokin harrastus mistä hän saisi iloa ja virikkeitä elämään ja kävisi joskus edes meillä mutta ei. On niin mökkiytynyt. Olen tarjoutunut maksamaan junaliput,ei sekään käy. Joululahjaksi olen ehdottanut teatterireissua yms. konserttia yms mikään ei huvita eikä kiinnosta. Kiinnostaa vaan meidän perhe liiaksikin. Itse olen påäättänyt kun meidän lapset lähtee maailmalle niin en ala roikkumaan heissä enkä syyllistämään ja haluan harrastaa eri asioita ja olla kinnostunut maailman menosta.
[/quote] Puhut silti aivan järkyttävään sävyyn äidistäsi. Äitisi kelpaa sinulle vain muokattuna. Ja miksi tarjoat teatterireissua ihmiselle, joka ei pidä siitä? Tuosta omasta toiminnastasi, kun olet "päättänyt", niin tuleekos sinulle kovinkin yllärinä, ettei kannata päättää mitään. Mitä jos saat paniikkihäiriön? Tai jonkin sairauden? Viruisit kotonasi, eivätkä lapsesi kävisi lainkaan. Kyllä surkeaksi on mennyt nykyisin ihmisten toistensa kunnioittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:25"]
ettette sitten vanhuksinakaan rupea ruikuttamaan yksinäisyydestä! Tehkää kaikille selväksi, että te ette HALUA mitään kämpän ulkopuolista aktiviteettia.
[/quote]
Minä en usko, että introvertit ruikuttaa vanhana yksinäisyyttään. Kun pystyy elämään itsensä kanssa yksin, ei ole mitään pelättävää tässä elämässä, ei edes kuolema.
Jokaisen ihmisen pitäisi jossain välissä asua yksin ja elää itsensä kanssa jonkin aikaa eristyksissä. Silloin punnitaan se, miten pää kestää ja miten hyvin tulet itsesi kanssa toimeen. Jos pystyt olemaan yksin pitkiä aikoja, silloin ei tarvitse enää juosta pakoon.
Koska yksin tänne maailmaan tullaan ja yksin täältä lähdetään. Vaikka kuinka hamuaisit siihen sosiaalista elämää, ettei tarvitse asiaa miettiä, totuus ei muutu siltikään miksikään. Joku päivä olet sen edessä, että lähdet täältä yksin.
[/quote]
Ja sitä suuremmalla syyllä hyvä ottaa elämästä irti sen, minkä saa. Kuollut ekstrovertti ei näet kärsi sen enempää seuran puutteesta kuin introvertti seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:25"] ettette sitten vanhuksinakaan rupea ruikuttamaan yksinäisyydestä! Tehkää kaikille selväksi, että te ette HALUA mitään kämpän ulkopuolista aktiviteettia.
[/quote] Minä en usko, että introvertit ruikuttaa vanhana yksinäisyyttään. Kun pystyy elämään itsensä kanssa yksin, ei ole mitään pelättävää tässä elämässä, ei edes kuolema. Jokaisen ihmisen pitäisi jossain välissä asua yksin ja elää itsensä kanssa jonkin aikaa eristyksissä. Silloin punnitaan se, miten pää kestää ja miten hyvin tulet itsesi kanssa toimeen. Jos pystyt olemaan yksin pitkiä aikoja, silloin ei tarvitse enää juosta pakoon. Koska yksin tänne maailmaan tullaan ja yksin täältä lähdetään. Vaikka kuinka hamuaisit siihen sosiaalista elämää, ettei tarvitse asiaa miettiä, totuus ei muutu siltikään miksikään. Joku päivä olet sen edessä, että lähdet täältä yksin. [/quote] Ja sitä suuremmalla syyllä hyvä ottaa elämästä irti sen, minkä saa. Kuollut ekstrovertti ei näet kärsi sen enempää seuran puutteesta kuin introvertti seurasta.
[/quote]
Nämä yltiösosiaaliset läpättäjät ja ektrovertit on todella rasittavia. Kun he päättävät, että elämästä pitää ottaa irti kaikki sosiaalisuus ja juokseminen joka paikassa ja toisten asioiden juoruaminen ja nokkansa tukkiminen toisten asioihin, se on heidän mielestään ainoa oikea keino nauttia elämästä. Muuten muut ovat masentuneita tai omituisia tai heissä on joku vika, kun ne ei lähde mihinkään, vaikka tuputtaa lippuja ja yrittää väkisin raahata kotoa ulos.
Todella ahdistavia ihmisiä. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että joku toinen saa ne elämyksensä elämässä istumalla puron laidalla tunteja hiljaisuudessa ja seuraamalla veden solinaa ja lintujen pesäpuuhia. Ei, ei, ei. Se pitää raahata väkisin jonnekin ja uhotaan, että älä sitte kuule ruikuta vanhana, kun olet yksin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ja nopeampaa väsyn näihin energiasyöppöihin, jotka eivät osaa asettua hetkeksikään kuuntelemaan hiljaisuutta. He elävät valtataisteluissa, juonitteluissa, juoruamisissa, itsensä tyrkyttämisessä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 05:54"]
Itse voisin viettää päivätolkulla jopa sisällä menemättä ulos (kerrostalo), enkä kärsisi yhtään. Siksi pidän eniten räntäloskakeleistä, kun ei tarvitse selitellä kellekään, ettei luuhaa ulkona.
[/quote]
Olen aika lailla samaa mieltä koko kirjoituksesi kanssa, mutta pitää muistaa, että 'ulkona käyminen' ei suoraan tarkoita seurallisuutta. Moni introvertti nimenomaan tykkää samoilla luonnossa tunti- tai päivätolkulla. Toki jos kaupungissa asuu, niin ulos meneminen tarkoittaa sitä, että ihmisiä voi tulla vastaan, vaikkei kenekään kanssa juttelisi.
Omasta luonteesta sekin on kiinni, kokeeko tarvetta "selitellä" tekemisiään. Minä olen aina kehdannut sanoa, etten tee lomilla mitään erikoista.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 06:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 13:30"]älkää olettako, että sitä "perhettä" kiinnostaa ikuisesti tuoda teidän päiviin sisältöä. Mun äiti on tommonen mökkiintynyt "introvertti", joka nyt koettaa syyllistää meitä aikuisia lapsia käymään.
Ei vois vähempää kiinnostaa tuollainen tyyppi, jolla ei koskaan ole mitään kerrottavaa, kun ei missään käy eikä ole mistään kiinnostunut. Ehkä on rikas sisäinen maailma hällä, muttei hän sitä osaa muille mitenkään kiinnostavasti avata. Ummehtuneelta ja hapantuneelta vaikuttaa äitini ajatukset ja sinänsä mulle ok, kunhan ei vaan oleteta, että minua kiinnostaa kovin tiuhaan pitää yhteyttä. Mulla on mielenkiintoisempaakin seuraa ja tekemistä, kiitosta vaan!
[/quote] Järkyttävästi puhut äidistäsi. Huhhu, kyllä hävettäisi, jos edes tuntisin tuommoisia ihmisiä.
[/quote] Tiedätkös kaikki ihmisisuhteet on vastavuoroisia tai ainakin tulisi olla. Minulla ei ole pahaa sanottavaa siitä miten äiti eli meille lapsille kun olimme kotona mutta minä ja sisarukset lähdimme opsikelemaan ja perustmaan perhettä ja elämään elämäämme. Olisi kiva jos äidillä olisi jokin harrastus mistä hän saisi iloa ja virikkeitä elämään ja kävisi joskus edes meillä mutta ei. On niin mökkiytynyt. Olen tarjoutunut maksamaan junaliput,ei sekään käy. Joululahjaksi olen ehdottanut teatterireissua yms. konserttia yms mikään ei huvita eikä kiinnosta. Kiinnostaa vaan meidän perhe liiaksikin. Itse olen påäättänyt kun meidän lapset lähtee maailmalle niin en ala roikkumaan heissä enkä syyllistämään ja haluan harrastaa eri asioita ja olla kinnostunut maailman menosta.
[/quote]
Miksi äitisi pitäisi olla kiinnostunut teatterista tai konsertista ? Oletko tutustunut äitiisi, mistä äitisi on oikeasti kiinnostunut. Jos sinä tykkäät teattereista ja konserteista, se ei meinaa, että äitisi niistä tykkää.
Itse väsyn juuri näihin tuputtajiin, jotka yrittää tuputtaa omia kiinnostuksen kohteitaan. Tarjotaan teatterilippuja, vaikka minua ei vois teatteri vähempää kiinnostaa. Kun ei kelpaa, tuhahdellaan sitten, että ole sitten yksin, kun sulle ei mikään kelpaa. No ei, kun se ei ole mun juttu. Ihan itse kuule hoidan omat virikkeeni, enkä jaksa velvollisuudesta ja siksi lähteä teatteriin, ettei sinulle tule paha mieli
[/quote] Teatterireissu tai konsertti oli vaan yksi esimerkki. Äitini EI käy edes meillä.... Se on asia mikä eniten vaivaa. Minä järjestän aina lasten asiat ja harrastukset yms. omani ja miehen ja autoilemme äidille ja sitten ollaan taas suru puserossa että koska tulette kun lähdön aika koittaa. Silti ei koskaan lähde meille koska se on kuulemma hankalaa ja vaivalloista. Äitini on terve eläkeläinen ja olen tosiaan tarjoutunut maksamaan junaliput yms. Tämän yden suuntaisuus ärsyttää.
Mielenkiintoista että yhdistätte tuon introverttiyden ikään, mulle on käynyt nimittäin päinvastoin. Nuorena äitinä olin ihan tyytyväinen rauhalliseen kotielämään, muutamat kontaktit ulkomaailmaan riittivät ja opiskelujen alkaminen toi liikaakin kontakteja, nautin kotona olosta, lukemisesta jne.ja vierailut ynnä muut tuntuivat ylimääräiseltä rasitteelta. Nyt vähän vanhempana äitinä olen tullut ulos kuorestani, hakeudun aktiivisesti kavereiden seuraan, käyn tapahtumissa, harrastuksissa, meillä käy aika paljon vieraita ja niin edelleen. Ehkä olen enemmän sinut itseni kanssa ja jännitänkin vähemmän sosiaalisissa kontakteissa, ne eivät tunnu rasittavilta vaan tervetulleelta vaihtelulta.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:13"]
Mielenkiintoista että yhdistätte tuon introverttiyden ikään, mulle on käynyt nimittäin päinvastoin. Nuorena äitinä olin ihan tyytyväinen rauhalliseen kotielämään, muutamat kontaktit ulkomaailmaan riittivät ja opiskelujen alkaminen toi liikaakin kontakteja, nautin kotona olosta, lukemisesta jne.ja vierailut ynnä muut tuntuivat ylimääräiseltä rasitteelta. Nyt vähän vanhempana äitinä olen tullut ulos kuorestani, hakeudun aktiivisesti kavereiden seuraan, käyn tapahtumissa, harrastuksissa, meillä käy aika paljon vieraita ja niin edelleen. Ehkä olen enemmän sinut itseni kanssa ja jännitänkin vähemmän sosiaalisissa kontakteissa, ne eivät tunnu rasittavilta vaan tervetulleelta vaihtelulta.
[/quote] Anoppi kertoi samaa. Ikää pian 60v ja ei vielä eläkkeellä. Matkustaa innokkaasti ja tapailee ystäviään sekä harrastaa. On rohkeampi ja itsevarmempi kuin 20 vuotta sitten. Nauttii jotenkin erilailla elämästään ja olostaan.
Minä olen työtön ja hävettää. En käy edes kaupassa. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus (itsetodettu, en lääkäriin uskalla tietenkään).
Tilailen netistä kaiken tarvittavan, mies käy kaupassa.
Elämä valuu hukkaan.
Pari ystävää joita näen harvakseltaan.
Äiskä on 65-vuotias ja asuu pohjanmaalla. On täysin terve ja eläkkeellä. Olen asunut turussa 10 vuotta,äitini ei ole kertaakaan käynyt luonani. Ja siihen ei taida mitään muuta syytä olla kuin mökkiytyminen. Kyllästyttää tämä yksisuuntainen kyläily ja äidillä piirit kutistuu vuosi vuodelta enemmän. En tiedä mikä neuvoksi.