Pidättekö outona ihmistä joka ei juuri käy missään?

lapsiensa kanssa, tai seinät alkavat kaatua heti.



Joka ikinen päivä ravaavat jossakin niiden taaperoidensa kanssa, joko jossakin äiti-lapsikerhossa tai hilluvat kauppakeskuksissa, käyvät shoppailemassa, tapaavat joka päivä toisiansa jomman kumman luona jne.



Välillä oikein säälittää niiden tenavat, kun ei ole mitään rytmiä, unet ja ruuat menee äitien mukaan, missä nyt aina lienevätkin sillä hetkellä olemaan.



Kyllä noista kahdesta vaihtoehdosta kannatan sitä enemminkin kotona oloa, kuin jatkuvasti kotoa poisolemista..



Mikä pakko tässä yhteiskunnassa on jatkuvalla syötöllä hakea viihdykettä/ajan täytettä?





Kiireeton arki lapsien kanssa on laatuaikaa. Ei ole kiirettä minnekään, kun on perheitä, joissa ihan pikkulapsetkin harrastavat jotakin muskari/uimakoulua/alkeisbalettia joka ikinen arkipäivä! Tai sitten viiletetään kaupungilla kaikki päivät. Tässäkin ketjussa syyllistetään niitä äitejä, jotka haluavat olla kotonansa lapsiensa kanssa. Mitä ihmeen pahaa tuossa nyt on? Pikkulapset eivät kaipaa mitään jatkuvaa viihdetulvaa tai reissaamista, vaan tavallista kotiarkea.

kuusikymppinen ja viihdyn kotona.

Nuorena tuli hilluttua joka puolellam niin, että vieläkin hävettää.

Nyt nautin kotona olosta, lukemisesta, kutomisesta. teeveestä, netistä.

Käyn usein leikkimässä lapsenlapseni kanssa.

Kesäisin istun pihalla siellä kyllä saa aina seuraa jos sitä kaipaa.

sukujuhlissa käyn jos on "pakko" mennä. Onhan niissä aina hauskaa, mutta kun ei koskssn huvittas lähteä.



En kaipaa mitään muuta.

koska olen itse samanlainen. En käy oikeastaan missään, viihdyn kotona. En taida oikein tykätä ihmisistä:)

ja en enää välitä, pitääkö joku minua outona. Minulla on yksi ainoa elämä ja minä haluan elää sen siten, kuin haluan. En niin kuin muut haluaa.



Teen vuorotyötä ja minulla on ihana perhe. Harrastan yksilölajia, mikä vie aikaa n. 10 tuntia viikossa. Mieluummin sen työn ja urheiluharrastukseni välisen ajan vietän ihanan perheeni kanssa kuin leikin sosiaalista ja käyn aina jossakin ja piipahdan siellä ja piipahdan täällä.



Elämästä ei kannata tehdä liian stressaavaa. Elää juuri niin kuin itse haluaa. Ja kun tulette tarpeeksi vanhoiksi, ette enää käytä aikaa siihen, että pohditte, onko joku omituinen. Huomaatte, että se on ajanhukkaa. Meillä on aika vähän vuosia elettävänä. Kannattaako sitä tuhlata sellaiseen. Elää sitä omaa elämää juuri niin kuin haluaa, saa siitä eniten irti.

Kyllä ne ovat näitä ekstovertteja, jotka eivät sopeudu siihen, että kaverit kuolee ja jäät pikku hiljaa yksin jos lapsetkaan eivät välitä, kun ei ole jaksanut niiden kanssa aikaa viettää.

ettette sitten vanhuksinakaan rupea ruikuttamaan yksinäisyydestä! Tehkää kaikille selväksi, että te ette HALUA mitään kämpän ulkopuolista aktiviteettia.

lisää juuri siksi, että en vain jaksanut sitä jatkuvaa valittamista.

Kun lapset olivat pieniä minulla ja kavereillani, aina kun joku soitti, valitettiin ja maristiin kun mies on paska ja lapset hankalia ja elämä kauheaa ja on yksinäinen ja blaa blaa.

Olin aivan puhki aina näiden kavereiden yhteenottojen jälkeen. Pikku hiljaa ovat jääneet matkasta pois ja ei todellakaan haittaa. En vain jaksa sitä sosiaalista valittamista ja marisemista ja tyytymättömyyttä yms.

Kuten jo tuolla joku kuusikymppinenkin sanoi, että nuorena on tullut katsottua se sosiaalisuus ja nykyään on onnellinen kun uskaltaa keskittyä itseensä, perheeseensä ja työhönsä.

Minä rakastan kotona olemista. Rakastan olla yksinään kotona. Rakastan lapsieni seuraa. Rakastan mieheni seuraa, joka on minun paras ystäväni. Muita enkä muuta kaipaa. Välillä mietin outouttani, mutta olen hyväksynyt itseni tälläisenä. Toisaalta tämä minun omistautumiseni perheelleni on luultavasti myös tehnyt avioliitostani onnistuneen ja onnellisen. Kavereita löytyy ja joskus soittelevat (yleensä haukkuvat miehiään ja kertovat bileistään), mutta minä en juurikaan soittele kenellekään paitsi äidilleni, joka on myös yksi parhaimpia ystäviäni.

mutta en tiedä miten tervettä voi olla sellainen, että ei melkein koskaan käy missään eikä kukaan käy kylässäkään?

En minä nyt aina kotona ole, mutta ruoanlaitto on intohimoni, ei niinkään ulkonasyöminen. Pari kertaa kuukaudessa tulee syötyä ulkona. Kutsun mieluummin ystävän kahville kuin menen kahvilaan. Haluaisin aina, että vieraat tulee meille eikä päinvastoin. Onneksi monet ovat vastakohtiani.



Lenkillä tykkään käydä ja silloin tietystu poistun kotoa. :) Haluan kuitenkin liikkua yksin, en missään nimessä ryhmässä.



Elokuvat kiinnostavat, meillä onkin hyvät laitteet niiden katseluun.Teatteri ja konsertit eivät niinkään kiinnosta, etenkään musiikki ei ole erityisen lähellä sydäntä. Näyttelyissä ja museoissa riittää käynti vuodessa. Yleisötapahtumista en pidä ja kaupassakäynti on pakollinen paha. Shoppailen netissä, myös kirjat. Rakastan lukemista ja voisin viettää kesälomani kotipihan riippumatossa lukien.



Outo ajattelutapa, että mikään ei kiinnosta jos viihtyy kotona. Tai että kotona ei voi harrastaa muuta kuin kotitöiden tekoa.

Erakot ovat itsekkäitä ihmisiä, jos asiat ei mene siten kuten he haluaa, he hankkivat koiran taikka kissan ja alkavat elää omassa pienessä maailmassaan, missä on vain hän ja hänen arvonsa, oikeutensa ja lakinsa.

koska olen itse samanlainen. En käy oikeastaan missään, viihdyn kotona. En taida oikein tykätä ihmisistä:)

ei sosiaalisia kontakteja, ei mitään kunnollisia harrastuksia. Oletteko te nyt varmasti ihan terveitä?

hänellä on aina ollut jotain lieviä mt-ongelmia, nykyjään alkoholi on alkanut maistua.

Töissä hän käy, joskus sukulaisilla. Mutta ei harrasta mitään, ketään ei käy kylässä. Koiraansa ulkoiluttaa, pyörii netissä ja katselee telkkaria.

Lihonutkin on kamalasti vuosien varrella.

Tulee tosi paha mieli kun ajattelee..

Olen niin kyllästynyt Helsinkiin, jota olen saanut katsella ja kokea jo yli 40 vuotta. Olen mieluummin kotona, verhot kiinni, luen kirjoja ja surffaan.

Toki jos alkaa luetteloa laatia jokaisesta kahvilassa ja elokuvissa käynnin erikseen niin toki silloin tällöin käyn _jossain_ mutta voi mennä viikko kevyesti etten missään.

Olen ollut viihdealalla töissä ja nuorempana kiertänyt suunnilleen kaikki keikkapaikat, festarit ja kissanristiäiset. "Uudempaa" ja "mielenkiinotisempaa" mulle on juuri nyt lukea AV:lta itselleni täysin tuntemattomien ihmisten näkemyksiä elämästä kun pörrätä ympäri Hesastadiskeneä koska sen jo tiedän vaan siksi että kävisin jossain.

Kotona voi itseasiassa tehdä nykyään aika paljon kaikkea mitä tehdäkseen ennen piti "mennä jonnekin".

Netissä voi hoitaa raha-asiat, katsoa vuokraleffat, katsoa valikoiden haluamansa TV sisällön, lukea kirjoja, kuuneella tuhansia biisejä musaa, lukea uutiset kaikista maailman kolkista, katsella taideteoksia, suunnitella maailmanympärysmatkan ja tilata lennot ja hotellit, kavereiden kanssa voi käydä syvällisiä messenger keskusteluja, mistä vain keskustella harrastefoorumeilla, deitinkin voi löytää treffipalstalta.

Videot sotatantereilta Youtubesta on varmasti eksoottisempaa kuin puistossa istuskelu (jos kaipaa actionia) ja "livenä" voi nähdä vaikka Amerikan presidentin puheen. Ruoat ja vaattet voi tilata kotiin, lääkärien käyttämät hoitosuositukset ja diagnosointimenetelmät etsiä hakukoneella, mahdolliset työhakemukset sähköpostittaa, kaikenlaiset tukianomukset, tietopyynnöt, asiakaspalvelupyynnöt ja reklamaatoit tehdä netissä enenevässä määrin, myydä tavaransa huuto.netissä (pitää ehkä käydä postiin viemässä) ja pitää Skype meetinin kenen kanssa vain. Siemenet puutarhaankin voi tilata ja lukea kasvatusvinkit ja lannoitusohjeet.

Kuka olisi esimerkiksi 100 vuotta sitten voinut sanoa nähneensä tuon kaiken?

Ilman nettiä voi sitten tehdä vaikka kahvakuulatreenin ja kuntopyöräillä, kokkailla ja siivoilla, järjestellä tavaroitaan ja kirjoittaa kirjan tai säveltää biisin ja meditoida.

Eli ei tarvitse nykyaikana hirveästi itsetarkoituksellisesti poistua kotoa ainakaan laajentaakseen maailmaansa mutta kyllähän sitä tietysti silloin menee kun on joku oikeasti hyvä syy, joku laatuystävä paikkakunnalla jne.

Tietysti lasten ollessa kuvioissa lastenkin sosiaalisten tarpeiden mukaan kuten täällä joku oli toivonut että olisi lapsena ollut vähän enemmän kodin ulkopuoleista ohjelmaa.

yltiösosiaaliset kokevat introvertit uhkiksi?

Erakot ovat itsekkäitä ihmisiä, jos asiat ei mene siten kuten he haluaa, he hankkivat koiran taikka kissan ja alkavat elää omassa pienessä maailmassaan, missä on vain hän ja hänen arvonsa, oikeutensa ja lakinsa.

Harrastaa voi yksinkin. Minä esim harrastan liikuntaa, mutta en pidä ryhmäliikunnasta. Harrastan liikuntaa yksin.

Erikoista, että ihmisiä niin "kauhistuttaa" ja suututtaa ja ahdistaa se, että osa ihmisistä viihtyy itsensä kanssa.

Yksinolemisen taito on parasta, koska ihminen on loppujen lopuksi aina yksin. Kun on oppinut elämään onnellisena itsensä kanssa, ei ole pakonomaista tarvetta ripustautua parisuhteisiinkaan. Se on edellytys tasa-arvoiselle parisuhteelle.

ei sosiaalisia kontakteja, ei mitään kunnollisia harrastuksia. Oletteko te nyt varmasti ihan terveitä?

Syyksi ei riitä kahvilassa juoruilu ja tyttöjen kesken kolmannen osapuolen haukkuminen. Tai työkavereiden kansa ryyppääminen tai jossain salissa ryhmässä jumppaaminen.

Kun rakastaa itseään tarpeeksi, voi arvottaa ne asiat, joiden vuoksi vaivautuu ulos kodistaan. Enää ei jaksa energiasyöppöjä ja tyhjänpäiväisiä vouhotuksia.

Olen niin kyllästynyt Helsinkiin, jota olen saanut katsella ja kokea jo yli 40 vuotta. Olen mieluummin kotona, verhot kiinni, luen kirjoja ja surffaan.

Toki jos alkaa luetteloa laatia jokaisesta kahvilassa ja elokuvissa käynnin erikseen niin toki silloin tällöin käyn _jossain_ mutta voi mennä viikko kevyesti etten missään.

Olen ollut viihdealalla töissä ja nuorempana kiertänyt suunnilleen kaikki keikkapaikat, festarit ja kissanristiäiset. "Uudempaa" ja "mielenkiinotisempaa" mulle on juuri nyt lukea AV:lta itselleni täysin tuntemattomien ihmisten näkemyksiä elämästä kun pörrätä ympäri Hesastadiskeneä koska sen jo tiedän vaan siksi että kävisin jossain.

Kotona voi itseasiassa tehdä nykyään aika paljon kaikkea mitä tehdäkseen ennen piti "mennä jonnekin".

Netissä voi hoitaa raha-asiat, katsoa vuokraleffat, katsoa valikoiden haluamansa TV sisällön, lukea kirjoja, kuuneella tuhansia biisejä musaa, lukea uutiset kaikista maailman kolkista, katsella taideteoksia, suunnitella maailmanympärysmatkan ja tilata lennot ja hotellit, kavereiden kanssa voi käydä syvällisiä messenger keskusteluja, mistä vain keskustella harrastefoorumeilla, deitinkin voi löytää treffipalstalta.

Videot sotatantereilta Youtubesta on varmasti eksoottisempaa kuin puistossa istuskelu (jos kaipaa actionia) ja "livenä" voi nähdä vaikka Amerikan presidentin puheen. Ruoat ja vaattet voi tilata kotiin, lääkärien käyttämät hoitosuositukset ja diagnosointimenetelmät etsiä hakukoneella, mahdolliset työhakemukset sähköpostittaa, kaikenlaiset tukianomukset, tietopyynnöt, asiakaspalvelupyynnöt ja reklamaatoit tehdä netissä enenevässä määrin, myydä tavaransa huuto.netissä (pitää ehkä käydä postiin viemässä) ja pitää Skype meetinin kenen kanssa vain. Siemenet puutarhaankin voi tilata ja lukea kasvatusvinkit ja lannoitusohjeet.

Kuka olisi esimerkiksi 100 vuotta sitten voinut sanoa nähneensä tuon kaiken?

Ilman nettiä voi sitten tehdä vaikka kahvakuulatreenin ja kuntopyöräillä, kokkailla ja siivoilla, järjestellä tavaroitaan ja kirjoittaa kirjan tai säveltää biisin ja meditoida.

Eli ei tarvitse nykyaikana hirveästi itsetarkoituksellisesti poistua kotoa ainakaan laajentaakseen maailmaansa mutta kyllähän sitä tietysti silloin menee kun on joku oikeasti hyvä syy, joku laatuystävä paikkakunnalla jne.

Tietysti lasten ollessa kuvioissa lastenkin sosiaalisten tarpeiden mukaan kuten täällä joku oli toivonut että olisi lapsena ollut vähän enemmän kodin ulkopuoleista ohjelmaa.

jotka oppivat esimerkin kautta olemaan yksin ja puuhailemaan yksin...

Voi surullista. Kostautuu yleensä jossain vaiheessa, se on nähty monella ikävällä tavalla.

Ihminen nyt vaan on sosiaalinen eläin. Se nyt ei tarkoita, että tarvii koko ajan sosialiseerata. Laumassa on totuttu olemaan jo aikojen alusta.

Minua ei noista kiinnosta kuin kirjasto ja kävelyllä minun täytyy kyllä käydä kun minulla on koira. Mutta muuten ei kiinnosta mitkään nuo. Leffassa, teatterissa ja konserteissa pitkästyn. Matkoista en ole koskaan oikein välittänyt. Urheilemisesta en pidä. En kaipaa oikein muiden ihmisten seuraa ja tungos on minusta suorastaan ahdistavaa.



Kyse on minulla siitä että tosiaan olen hyvin introvertti, kiinnostukseni on suuntautunut pääosin siihen mitä oman mieleni sisällä tapahtuu eikä ulkomaailmaan. "Parhaat bileet on mun päässä", ei sen kanssa jotkut leffat kilpaile yhtään :D Minähän voin luoda kokonaisia maailmoita omassa päässäni mieleni mukaan, ja sen rinnalla osallistuminen ennalta määrätyn hieman pitkästyttävän reaalimaailman tapahtumiin tuntuu tylsältä.

[/quote]

Lisäksi sosiaaliset tilanteet vie voimat.

lapset ovat 22v,21v ja 17v.

Haluaisin kertoa lapsille, että jossain vaiheessa tulee kostautumaan se, että olen kotikeskeinen ihminen ja en välitä mitenkään erityisen paljon ihmisistä vaan olen aina hyvin viihtynyt itseni kanssa.

Ainakin vanhin on jo sanonut, että oli kivaa kun olin paljon kotona. Hänen kaveritkin oli paljon meillä, koska minä olin kotona. Heidän vanhempansa olivat monet koko ajan menossa ja lapset ja nuoret olisi joutuneet viettämään aikaa yksin. No, he tulivat sitten meille, koska meillä oli vanhemmat paljon kotona ja puuhasimme lasten ja nuorison kanssa paljon yhdessä. Samoin heidän kavereidensa kanssa.

Mutta ehkä se kostautuminen tulee vielä eteen joku päivä.

jotka oppivat esimerkin kautta olemaan yksin ja puuhailemaan yksin...

Voi surullista. Kostautuu yleensä jossain vaiheessa, se on nähty monella ikävällä tavalla.

Ihminen nyt vaan on sosiaalinen eläin. Se nyt ei tarkoita, että tarvii koko ajan sosialiseerata. Laumassa on totuttu olemaan jo aikojen alusta.

yltiösosiaaliset kokevat introvertit uhkiksi?

Erakot ovat itsekkäitä ihmisiä, jos asiat ei mene siten kuten he haluaa, he hankkivat koiran taikka kissan ja alkavat elää omassa pienessä maailmassaan, missä on vain hän ja hänen arvonsa, oikeutensa ja lakinsa.

juuri päinvastoin. Esimerkiksi yksi tuttavani on ylisosiaalinen tuppautuja ja tulee kyläilemään vaikka sanoisin, että on illalla menoa. Se on helvetin ärsyttävää, koska tämä eka vierailija vie mehut.

Hyvässä ystävyydessä tarvitaan vähän kuuntelutaitoakin eikä sellaisten minä, minä minä -ihmisten kanssa voi kunnolla ystävystyä.