Lue keskustelun säännöt.
Kyläilyt perheeseen, jossa on koira.
16.11.2005 |
Meillä on kolmivuotias, joka jostain syystä pelkää koiria todella kovasti. Mitään yksittäistä syytä sille ei ole. Tuttavaperheessä on koira ja aina kun sinne mennään on sovittui, että koira on joko parvekkeella (kesällä)tai toisessa huoneessa oven ollesa kiinni. Mutta jossain vaiheessa heidän lapsi (4 v.) käy päästämässä koiran sisälle ja meidän lapsi istuu kauhusta jäykkänä sylissämme ja vierailu on siltä kertaa ohi. Koiraperheen vanhemmat ei tee mitään, naureskelevat vain, että " mites sinä " tiina" nyt sen koiran sieltä päästit.."
Olisi kiva, että se otettaisi tosissaan, että jotkut pelkäävät oikeasti koiria!
Olisiko kellään neuvoja tuohon koirakammoon?
Kommentit (38)
Tarkoitin juuri sitä, että voisit taluttaa koiran niskasta tai pannasta takaisin sinne huoneeseen, jossa koira oli teljettynä. Ja mainita asiasta pikku" Liisalle" , että ei saa päästää hurttaa kun meidän " Matti" pelkää.
Ehkä isäntäväki ei ole ihan varmoja, miten heidän pitäisi tuossa tilanteessa toimia, ja voisiko koiran jo kuitenkin päästää. Ehkä ajattelevat, ettei teidän lapsi totu koiraan ilman siedätyshoitoa. Mutta toki te päätätte itse lapsenne siedätyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan avoimesti sanottu ystäville, joilla on koira. Yksi meidän lapsista pelkää aivan hirveästi koiria, koska pari vuotta sitten tällainen hyvinkoulutettu ja mahdottoman kiltti hauva puri lasta poskesta. Kaikki ystävämme yhtä perhettä lukuunottamatta ymmärtää asian. Siellä yhdessä paikassa ei sitten vain enää vierailla. Ymmärrän lastamme hyvin, itseäni puri koira ollessani 10-vuotias ja edelleen suhtaudun erittäin varauksellisesti kaikkiin vähänkään isompiin koiriin.
kokemus koirista! Mutta ap:n tilanteessa ilmeisesti kyse ihan tavallisesta leikki-ikäisen pelosta.
Vierailija:
no te jotka ette voi laittaa niitä teidän pikku karvaturrejanne siksi aikaa toiseen huoneeseen (ilmeisesti arvostatte lemmikkejänne yhtä paljon kuin ihmis elämää????onneksi meidän perheen ei todellakaan tarvitse tuntea tuollaisia ihmisiä...
Onko koolla merkitystä? Voiko koiralle tulla lapsen " kohtaamis" -ongelmia, jos koira suljetaan aina vihaisesti niskasta taluttamalla toiseen huoneeseen, kun perheeseen tulee vieraita? Koiran sulkeminen toiseen huoneeseen on käsittääkseni ns. koiran rangaistuskeino monessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkää silti outoja isoja koiria vieläkin, varsinkin pihoissa vapaina juoksevia (siis omissa pihoissaan).
Syynä on koiran riehuminen, joka on todella inhottavaa ja pelottavaakin välillä. (iso koira ja saattaa innostuksissaan hypätä päin) Vanhempi koiristamme saa olla läsnä, myös silloin kun on pelkääviä lapsia paikalla.(makaa omalla paikallaan ihan rauhassa, eikä siis häiritse ketään)
Tämä vanhempi koira on niin kiltti että ei ole koskaan kenellekkään mitään tehnyt, lapset pomppii koiran päällä ja läpsyttää koiraa ja koira makaa paikallaan tekemättä yhtään mitään, näyttää pikemminkin siltä että tykkää, saattaa jopa heiluttaa häntää ja örähdellä tyytyväisenä kun meidän yksi vuotias taputtelee ja nojailee ja joskus jopa istuu päällä.
Pari kertaa meiltä on kysytty että voisko tän vanhemman koirankin viedä toiseen huoneeseen, mutta me emme ole nähneet siihen syytä ja yleensä koirapelkoiset lapset uskaltavat leikkiä meillä ihan normaalisti. (yksi lapsista on sellainen, joka aina kiertää koiran paikan parin metrin päästä, mutta muuten leikki ihan normaalisti muiden lasten kanssa) Nämä koirapelkoiset lapset on kaikki olleet sellaisia että ovat alkaneet itkeä AINA HETI koiran nähdessään.
Olisko teillä jollain tuttavalla koiraa joka olis rauhallinen ja tykkäis lapsista ja jonka kanssa vois " harjoitella"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole omaa koiraa, vaikka lapsuuden kodissani on ollutkin ja pidän toki koirista. Itseäni ärsyttää kuitenkin vierailla tuttujen koiraperheiden luona, kun siellä koirat saavat oleskella sohvilla, nojatuoleilla, joka paikassa, jopa sängyssä! Oma lapsi on nyt siinä iässä, että ryömii lattialla. Ja niinpä pienen vaatteet ovat inhottavia koiran karvoja täynnä. Mihinkään vauvaa ei voi sylistä laskea, kun sohvat ja muutkin ovat näitä jouhia täynnä :(
Lisäksi eräät tuttavani kohtelevat koiriaan kuin ne olisivat heidän lapsia, koirat otetaan JOKA paikkaan mukaan :/ Meillä käydessään koirat on otettu kysymättä mukaan, ja isot koirat pienessä kodissamme saavat sappeni kiehumaan. Ymmärrän kyllä, että koirien pitää käydä nuuskimassa ja tutkimassa koko asunto läpi, mutta hökeltävät inooissaan jaloissa, ja sitten on meidän asuntokin sitä karvaa täynnä!! Ovelta pois käännyttäminenkin tuntuu hyvin epäkohteliaalta :(
Vierailija:
Syynä on koiran riehuminen, joka on todella inhottavaa ja pelottavaakin välillä. (iso koira ja saattaa innostuksissaan hypätä päin) Vanhempi koiristamme saa olla läsnä, myös silloin kun on pelkääviä lapsia paikalla.(makaa omalla paikallaan ihan rauhassa, eikä siis häiritse ketään)
Tämä vanhempi koira on niin kiltti että ei ole koskaan kenellekkään mitään tehnyt, lapset pomppii koiran päällä ja läpsyttää koiraa ja koira makaa paikallaan tekemättä yhtään mitään, näyttää pikemminkin siltä että tykkää, saattaa jopa heiluttaa häntää ja örähdellä tyytyväisenä kun meidän yksi vuotias taputtelee ja nojailee ja joskus jopa istuu päällä.
Pari kertaa meiltä on kysytty että voisko tän vanhemman koirankin viedä toiseen huoneeseen, mutta me emme ole nähneet siihen syytä ja yleensä koirapelkoiset lapset uskaltavat leikkiä meillä ihan normaalisti. (yksi lapsista on sellainen, joka aina kiertää koiran paikan parin metrin päästä, mutta muuten leikki ihan normaalisti muiden lasten kanssa) Nämä koirapelkoiset lapset on kaikki olleet sellaisia että ovat alkaneet itkeä AINA HETI koiran nähdessään.Olisko teillä jollain tuttavalla koiraa joka olis rauhallinen ja tykkäis lapsista ja jonka kanssa vois " harjoitella"
Itse pelkäsin koiria kuin ruttoa. Ja kyl' än mennessä toivoin että koirat ois joko rauhallisia tai pois silmistä.
Syy pelkoon oli oman koira pureminen naamaan noin 7v ikäisenä. Se oam helunteltta sentään. No koira lähti piikille kun hyökkäsi vain huoneen toiselta puolelta syyttä kimppuuni. Vanhahan se olikin jos joku kasvain oli päässä.
Nyt sydänystäväksi on tullut ihmienn joka rakastaa koiria. Ja olen saanut siedätystä ja opastusta mitne olla koirien kanssa.
Hänellä on pentukoira nyt ja on todela perehtynyt käytöskouluun käsien puremisesta lähtien. Siihenkin on minun mielestä yllästtävän järkeen käypä niksi.
Poikaani 2v olen aina toppuuttanut koirien että kissojen kanssa että katsoa saa muttei tökkiä ja varsinkaan jos on omalla makuupaikalla tai ruokakipolla ei kosketa. Ja kun alasta asti olen opettanut poikaa sujuu kyläilyt koirapaikoissa hänen puolestaa. Mulla vaan sydän hakkaa ja hiki valuu. Mutta ei onneksi ole tarttunut poikaan vaan ystäväni jaksaa innostuttaa häntä koirista ja lellityttää pentua pojalla. Onneksi.
Mutta ap:n minusta voi pyytää laittaa koiran pois tai takaamaan että pysyy vieraitten kimpusta hyppimästä alkunuuskasujen jälkeen.
Ja se että lapsi leikki vaikka pelkää koiraa voin taata että se koira pelottaa koko ajan lasta ja pyörii mielessä ja sitä kuikuillaan ettei käy kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta kyllähän sitä ystäviään mielellään tapaa....
Mutta näin vaan kävi, lapsi oli leikkinyt koiran kanssa ja kukaan ei tiedä miksi koira näykkäisi. Kasvot meni kutakuinkin " pilalle" ts. ei koskaan saatu ihan kokonaan korjattua.
Koiria on ollut minunkin lapsuudenkodissa ja pidän kovasti eläimistä, mutta sen olen oppinut, että eläimet -kuinka kiltit ja koulutetut hyvänsä- on kuitenkin aina eläimiä ja siksi arvaamattomia.
Jos asenne on sellainen, että koira menee ystävien vierailujen edelle, niin omahan on valinta. Minusta on kuitenkin tervettä realismia myöntää, ettei kukaan voi mennä takuuseen lemmikistään. Jotain sellaista voi tapahtua, että eläin käykin kiinni lapseen. Siinä ei lohduta yhtään sen miettiminen, että kenen on vastuu jne. kun vahinko on jo tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat aina ulkona, enkä muunlaisia koiria ottaiskaan. Tykkään hirveästi eläimistä, meillä on koirien lisäksi mm. kanoja, kissa, vuohia. Sisällä asustelee vaan akvaariokaloja. Rehellisesti sanottuna mua yököttää sisällä asustavat koirat, haju on aivan kamala, karvoja joka paikka täynnä ja se yököttävä koiran kuola, hyh. Muut silti saa mun puolesta asua elukoitten kanssa samassa huushollissa, jos tykkäävät. Asuihan ne possutkin ennen muinoin talossa sisällä! Yökylään en kyllä mene perheeseen, jossa on sisäkoira.
Meidän koti on kuitenkin myös koiran koti ja jos vieraat ei koiraa kestä, niin sitten täytyy tavata jossain muualla. Sitäpaitsi tuo koiran sulkeminen parvekkeelle useammaksi(?!?) tunniksi, jos se nyt ei suorastaan rikos ole, niin ei ainakaan vastuullisen koiranomistajan toimintaa...
Tottakai kun on vieraita, valvomme koiraa kuten muutenkin. Koiralla ei ole koskaan lupaa haukkua sisällä, hyppiä ihmisiä vastaan tms. Ihan normaalia aikuisen koiran rauhallista toimintaa. Meilläkin on tuttavaperheitä joiden lapset arastelevat koiraa. Silloin koiraa ohjataan olemaan mahdollisimman rauhallinen ja usein koira jättää tällaisen lapsen kokonaan rauhaan. Mitään ongelmia ei ole näiden vieraiden kanssa ollut.
Yksi perhe on ehdottanut että laittaisimme koiran hoitoon heidän vierailunsa ajaksi. Pari kertaa tätä noudatimme ja koira oli alakerran naapurilla sen aikaa. Mutta sitten alkoi tuntumaan niin naurettavalta koko touhu, että sanoimme suoraan koiran olevan kotona. Saivat sitten itse valita tulevatko kylään vai eivät. Eivät ole tulleet ja sen jälkeen olemme tavanneet vain heidän luonaan tai ulkona. Hyvin toiminut näinkin =)
Koira on koira, eli eläin omalla paikallaan. En laske lemmikeitä ihmisiksi, mutta näilläkin on oikeutensa joista minun on omistajana huolehdittava. Eli jos meillä tulee ongelmia akselilla vieras lapsi - koira, niin arvatkaa kumpi on se joka poistuu asunnosta?
nimim. talo elää tavallaan, vieraat lähtee ajallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meidän koti on kuitenkin myös koiran koti ja jos vieraat ei koiraa kestä, niin sitten täytyy tavata jossain muualla. Sitäpaitsi tuo koiran sulkeminen parvekkeelle useammaksi(?!?) tunniksi, jos se nyt ei suorastaan rikos ole, niin ei ainakaan vastuullisen koiranomistajan toimintaa...Tottakai kun on vieraita, valvomme koiraa kuten muutenkin. Koiralla ei ole koskaan lupaa haukkua sisällä, hyppiä ihmisiä vastaan tms. Ihan normaalia aikuisen koiran rauhallista toimintaa. Meilläkin on tuttavaperheitä joiden lapset arastelevat koiraa. Silloin koiraa ohjataan olemaan mahdollisimman rauhallinen ja usein koira jättää tällaisen lapsen kokonaan rauhaan. Mitään ongelmia ei ole näiden vieraiden kanssa ollut.
Yksi perhe on ehdottanut että laittaisimme koiran hoitoon heidän vierailunsa ajaksi. Pari kertaa tätä noudatimme ja koira oli alakerran naapurilla sen aikaa. Mutta sitten alkoi tuntumaan niin naurettavalta koko touhu, että sanoimme suoraan koiran olevan kotona. Saivat sitten itse valita tulevatko kylään vai eivät. Eivät ole tulleet ja sen jälkeen olemme tavanneet vain heidän luonaan tai ulkona. Hyvin toiminut näinkin =)
Koira on koira, eli eläin omalla paikallaan. En laske lemmikeitä ihmisiksi, mutta näilläkin on oikeutensa joista minun on omistajana huolehdittava. Eli jos meillä tulee ongelmia akselilla vieras lapsi - koira, niin arvatkaa kumpi on se joka poistuu asunnosta?
nimim. talo elää tavallaan, vieraat lähtee ajallaan...
Koira on kotonaan ja koirakammoiset vieraat pysykööt siitä kodista poissa. Itsekin olen koiraa pelännyt lapsena, onneksi peloistani pääsin irti eikä pelko tullut takaisin vaikka perheemme koira minua purikin pahasti.
Ja se joka valitti koiran karvoista, no oma on päätöksesi vierailetko kodissa jossa karvoja on. Koira/kissa taloudessa ne karvat on sääntö ei poikkeus.
meillä oli silloin kaksi isoa koiraa, aikuisia ja suht rauhallisia, mitä nyt uteliaita. Olin kutsunut sukulaisperheen päivälliselle, he eivät olleet meillä ennen käyneet. No, päivää ennen vierailua tuli puhelu, ja perheen äiti jaaritteli siinä niitä näitä, että " eikö ole raskasta siivota ja laittaa, kun olet raskaanakin" jne. Joo, odotin esikoista, enkä kai olisi kutsunut, jos en olisi jaksanut. Arvelin soiton todellisen tarkoituksen olevan meidän koirat ja heidän 2,5 v. lapsensa. Selitin, että koirat ovat toisessa huoneessa heidän vierailunsa ajan, ja se tuntui olevan ok.
No, väsäsin päivällistä, kun perheen mies soitti, että rouva on sairastunut, ja he eivät tule. Minkäs sille mahtaa, harmitti vähän tosin turha vaivannäkö.
Vähän enemmän harmitti, kun he seuraavana päivänä olivat mummolassa aivan terveinä, ja kun kyselin vointia, oli kuulemma hyvä...
kautta rantain sitten kuulin, että rva ei uskaltanut tulla, kun pelkäsi meidän koiria, mutta ei kehdannut kertoa, vaikka kysyin asiaa, kun se olisi epäkohteliasta!!!
Tarinan opetus: jos pelkäät koiria oikeasti, niin sano se suoraan omistajalle. Se on kohteliainta. Ainahan voi tavata vaikka ravintolassa tai heidän luonaan tms. jos todella haluaa. Ja koiranomistajan on typerää vähätellä koirapelkoa, pelot voivat olla todella lamauttavia. Näistä karvanpelkääjistä en niin tiedä.
tarkotus ei ollut vähätellä koirapelkoa vaan kertoa et se on tuttu tunne ja siitä voi päästä irti. Ihan selvennyksenä :)
Joten jos se koira kammoksuttaa niin paljon niin voi tavata muuallakin.
40
Kannattaisi lähteä miettimään, mistä se voi johtua. 3v on jo sen verran iso, että hänen kanssaan asiasta voisi jo jutellakin. Kysyä häneltä itseltään, miksi koirat pelottavat. Onko tapahtunut joskus jotain koirien kanssa? Onko pelästynyt esim. kun koira onkin käynyt haukkumaan? Onko saanut edes olla koirien kanssa tekemisissä, silitellä jne?
On toki kohteliasta isäntäperheeltä pitää koira poissa silloin kun kyläilemässä on koirapelkoinen, mutta se ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Tiedät sen varmasti itsekin.
Meidän muksu ei pelkää mitään eläimiä, mutta osaa kyllä varoa. Hänelle olen selittänyt, että on olemassa kilttejä koiria/kissoja jne ja sitten vähän vähemmän kilttejä. Ja että aina pitää kysyä ensin koiran omistajaltakin, saako silittää ja onko koira kiltti. Lapsi osaa myös lähestyä eläintä rauhallisesti. Eli tämäkin asia on ihan opetettavissa oleva.
Pelkäätkö itse koiria? Koska lapset myös peilaavat vanhempiensa tuntemuksia?
Koettakaa nyt päästä pelosta eroon, lukemalla vaikka koira kirjoja, juttelemalla asiasta, tapaamalla niitä kilttejä koiria. Niitäkin on.
Meillä ei ole koiraa, kaksi kissaa kyllä löytyy.
Varmin tapa istuttaa koirapelko lapseen on hypätä toiselle puolella katua kun koira tulee vastaan tai kertoa, miten ne purevat ja hyppivät taatusti jos pääsevät lähelle. Aina ei tarvitse edes sanoa mitään, lapsi kyllä aistii jos vanhempi on hermostunut eläinten läsnäollessa.
Enkä tarkoita, että eläimiä pitäisi mennä suuna päänä lääppimään. Terve varovaisuus on aina paikallaan eläinten kanssa, mutta omat pelkonsa saattaa tartuttaa lapseensakin. Terve suhtautuminen ei tarkoita, että koiria pitäisi rakastaa. Koirapelko isompana voi vaan olla tosi rajoittavaa sekin.