Jos perheenjäsenesi alkaisi kasvissyöjäksi

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

Miksi kukaan muu ei saa vaikuttaa ruokailuun?

itse aloin aikoinaan kasvissyöjäksi, äiti alkoi tehdä usein kasvisruokaa tai sitten oli jotain kanaa/kalaa ja kasviksia sen verran että mullekin riitti täysipainoiseksi ruuaksi.



Nykyään äiti ja isä on kasvissyöjiä, mä vetelen surutta nakkeja kun on niin kiire... Mut jos mun lapseni valaistuisi, tukisin kyllä niin paljon kun pystyisin.

kasvisruokaa kuin ennen.



Meillä semi-vege joten syödään kalaa ja broileria.



Teen myös perinteisiä liharuokia ja silloin meillä on tarjolla kahta eri ruokaa.



Teinin ei tarvitse kokata itse, samallahan se tulee kuin muidenkin ruoka.



Meillä käytetään tosi usein soijaa, tummaa rouhetta ja vaaleita suikaleita.



Nykyisin meidän makaronilaatikko tehdään ainoastaan soijarouheesta ja koko perhe tykkää.

ja nykyisen mieheni. Käytännössä siis yhdessä opettelimme kasvisruuan valmistusta ja saloja. Mieheni oli ja on edelleen sekasyöjä. En ole mitenkään ylpeä tästä mutta käytännössä pakotin hänet siihen, ettei laitettu kuin kasvisruokaa kotona ja yleensä hän söi sitä muuallakin (tai en pakottanut mutta suhde tuskin olisi muuten jatkunut kovin pitkälle). Nykyisin kun on ollut pidempään kasvissyöjä ja itsekin tinkinyt periaatteistani (syön nykyisin kalaakin) en olisi yhtä ehdoton. Mutta käytännössä miehestäni on siis tullut noin 95% kasvissyöjä. Ihan vegaanistakin ruokaa syödään meillä välillä, eniten kuitenkin lakto-ovo-vegeä ja nykyisin tuota kalaakin silloin tällöin.



Mielestäni ensisijaisesti olisi hyvä kun tehtäisiin vain yhtä ruokaa. Tietty voi periaatteessa tehdä esim. toisen makaroonilaatikon soija/härkäpapurouheella ja toisen jauhelihalla tms. Varsinkin jos kyseessä on lapsi niin häntä ei saa jättää yksin vastuuseen terveellisen kasvisruuan valmistuksesta.



Meidän perheen arkea on ainakin kovasti helpottanut kuitenkin se, että ruokavalio on meillä sama ja miehelleni kasvisruoka ei ole tehnyt ainakaan huonoa.

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

ei meilläkään kukaan päätä alkaa kasvissyöjäksi. Piste. Tehkööt aikuisina sitten omat valintansa.

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

ei meilläkään kukaan päätä alkaa kasvissyöjäksi. Piste. Tehkööt aikuisina sitten omat valintansa.

Entä jos joku päättää? Ei vain suostu syömään lihaa missään muodossa. Mitäs sitten teette? Tapatte nälkään? Potkitte ulos? Syötätte yksitoikkoista einestä (esim. pelkkää leipää) päivästä toiseen? Mistä tuollainen minä määrään-mentaliteetti kumpuaa? Meneekö auktoriteetti jotenkin pilalle jos joku tekee eri tavalla? Koetteko voittavanne jos jyräätte toiset tuolla lailla?

Jos joku lapsista ryhtyisi kasvissyöjäksi, laittaisin hänelle omat lihattomat versiot ruuista. Ymmärrän kyllä, että eettisistä ja kulinaristisista syistä liha ei välttämättä kaikille maistu.



Vähän tällaista ilmiötä meillä on ollut nähtävissä, tytär kammoksuu lihaa ja jättää sen syömättä. Hän on ilmeisesti perinyt piirteen äidiltään.

Miehen kokatessa jätän vain lihan ja juuston syömättä, hän ei tee kahta ruokaa. Näin minun pyynnöstäni.

kasvissyöjäksi. Vanhempani kunnioittivat päätöstäni ja tekivät ruoista erikseen lihattomat versiot, mitä arvostan nykyisin todella paljon.



Omassa perheessäni minä olen lähes vegaani (juustoja syön joskus harvoin) ja mies sekasyöjä, tosin syö nykyisin kotona enimmäkseen kasvisruokaa. Molemmat laittavat omat ruokansa, minä siinä sivussa myös lapsille. Ruokavaliomme ovat muutenkin todella erilaiset, joten kaikki pääsevät paljon helpommalla saadessaan syödä juuri haluamaansa ilman kompromisseja :)

tai ottaa tarjolla olevista sitä mikä kelpaa mutta erillistä ruokaa en alkaisi tekemään!

Miten hoitaisitte ruokailut? Tekisittekö kahta ruokaa, siis kasvisversion ja lihaversion? Vai tekisikö kasvissyöjä itse ruokansa? Söisittekö usein/useammin kasvisruokaa koko perheen voimin?

Ja mikäli jollakulla tällainen tilanne jo on (ja monella toki onkin) kuulisin mielelläni käytännöistänne :)

Joskus laitoin itse ruokaa (kerroin äidille mitä suunnittelin ja hän toi ainekset kaupasta) ja joskus äiti laittoi minulle eri ruokaa kuin muille, usein myös kasvisruokaa koko perheelle.



Minulle ei koskaan uhiteltu asiasta. Kotona vallitsi molemminpuolinen kunnioitus, ja edelleen välit vanhempiin ovat hyvät.



Kokemukseni mukaan nuo "minä maksan, minä määrään" -tyypit on niitä, jotka osaa laittaa mahtavia kulinaristisia elämyksiä jauhelihasta ja potuista, mutta ei mistään muusta.

välillä äiti teki erillisiä ruokia, välillä ei. aluksi ehkä enemmän söin mitä syötäväkseni kelpuutin siitä mitä perheelle oli tarjolla. äiti alko tehä useemmin ruokia, mistä oli helppo olla ottamatta se lihaosuus. sit ku isoveli muutti pois kotoa ni äiti teki enemmän semmosia safkoja, jotka oli käytännössä kasvisruokia ja joihin faijalle oli helppo laittaa lisukkeeksi joku lihanlätmäke. äiti siis kans mielellään söi ihan kasvista. ite en tehny ruokaa ikinä ennen ku 21-vuotiaana muutin pois kotoa. ihan vaan kun olin niin patalaiska.



nykytilanne: mieheni on sekasyöjä. Tehdään omat ruokamme, helpointahan se niin on.

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

Miksi kukaan muu ei saa vaikuttaa ruokailuun?

Ei meillä lapset saa päättää sitäkään, mitkä kanavat televisiosta näkyvät.

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

ei meilläkään kukaan päätä alkaa kasvissyöjäksi. Piste. Tehkööt aikuisina sitten omat valintansa.

Entä jos joku päättää? Ei vain suostu syömään lihaa missään muodossa. Mitäs sitten teette? Tapatte nälkään? Potkitte ulos? Syötätte yksitoikkoista einestä (esim. pelkkää leipää) päivästä toiseen? Mistä tuollainen minä määrään-mentaliteetti kumpuaa? Meneekö auktoriteetti jotenkin pilalle jos joku tekee eri tavalla? Koetteko voittavanne jos jyräätte toiset tuolla lailla?

niin pitääkö se hyväksyä? Tai jos lapsi päättää, että tupakoi - pitääkö se hyväksyä? Jos lapsi haluaa syödä vain suklaata, niin sanonko, että hieno valinta?

Perheessä aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi päättää, syökö vai kuoleeko nälkään.Jos kuolee täyden jääkaapin viereen nälkääänsä, on tyhmä.

tekisin varmasti silloin kahta ruokaa, mutta todennäköisesti samalla "pohjalla". Olen itse ollut aikanaan kasvissyöjä, tosin en kovin vakaumuksellinen :) ekaa lasta odottaessani laski hb niin alas, että aloitin lihan syömisen taas. Raudalla tai muulla ei hb noussut.

Meillä muu perhe ei kauheasti kasvisruuasta perusta, ja teen sitä ruokaa mitä suunnillee nkaikki syö... jos joku alkaisi kasvissyöjäksi lisääntyisi mellä kasvisten käyttö ruuassa varmasti :) Ja ties vaikka itsekin siirtyisin kasvissyöjäksi sitten taas :)

ja muistuttaisin, että se on paljon epäekologisempaa kuin hirvi, joka meillä on tavallisin liha.

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

ei meilläkään kukaan päätä alkaa kasvissyöjäksi. Piste. Tehkööt aikuisina sitten omat valintansa.

Entä jos joku päättää? Ei vain suostu syömään lihaa missään muodossa. Mitäs sitten teette? Tapatte nälkään? Potkitte ulos? Syötätte yksitoikkoista einestä (esim. pelkkää leipää) päivästä toiseen? Mistä tuollainen minä määrään-mentaliteetti kumpuaa? Meneekö auktoriteetti jotenkin pilalle jos joku tekee eri tavalla? Koetteko voittavanne jos jyräätte toiset tuolla lailla?

mitä lapset syövät, ja en usko hihhuliruokavalioiden olevan hyväksi. Lapseni ei tule myöskään karppaamaan. Jos meillä lapset päättäisivät mitä syövät, he olisivat ikänsä syöneet pelkkää leipää.

Eli sitä, joka sopii kaikille. Jo useamman vuoden ajan se on ollut ovo-lacto-pesco-ruokavalioon sopivaa, toisin sanoen kasvisruokaa ja satunnaisesti kalaa.



Minä olen kasvis-kalaruokavaliolla, mies on sekasyöjä. Hän on kuitenkin vuodesta 2008 ollut ihan ok sen suhteen, ettei kotona laiteta liharuokaa. Ruokamme on nykyään sitä paitsi niin paljon parempaa ja monipuolisempaa kuin menneinä aikoina (ruokavalion muuttumisen myötä on tullut kokeiltua niin paljon, että ravinnon taso ja tervellisyys ovat kohonneet huikeasti!), että olemme molemmat tosi tyytyväisiä tähän.



Jos saamme lapsia, heistä tulee todennäköisesti sekasyöjiä siten, että kotona edelleen syödään kasvis- tai kalaruokaa, mutta lapsille voi lisäksi olla leikkeleitä tai mies voi joskus kokata liharuokaa. Kodin ulkopuolella on myös helpompaa, että voi syödä myös lihaa. Mutta jos lapseni päättää itse ryhtyä kasvissyöjäksi, tuen ratkaisua lämpimästi ja opastan terveellisen ja monipuolisen kasvisruokavalion pariin.



(Teille jyrkille "ei missään tapauksessa" -tyypeille: teidän on ilmeisesti mahdotonta käsittää, miten julmaa on pakottaa syömään lihaa, jos henkilö on päättänyt siitä luopua. Itseltäni ei vain menisi alas. En kykene ajattelemaan sitä ruokana. Tässä asiassa olisi viisasta kunnioittaa nuoren omaa päätöstä.)

sillä siinä vaiheessa kun päättää ryhtyä kasvissyöjäksi, on oltava omat tulot. Minun ruokakunnassani kukaan muu kuin minä ei päätä, mitä ostetaan.

ei meilläkään kukaan päätä alkaa kasvissyöjäksi. Piste. Tehkööt aikuisina sitten omat valintansa.

Entä jos joku päättää? Ei vain suostu syömään lihaa missään muodossa. Mitäs sitten teette? Tapatte nälkään? Potkitte ulos? Syötätte yksitoikkoista einestä (esim. pelkkää leipää) päivästä toiseen? Mistä tuollainen minä määrään-mentaliteetti kumpuaa? Meneekö auktoriteetti jotenkin pilalle jos joku tekee eri tavalla? Koetteko voittavanne jos jyräätte toiset tuolla lailla?

niin pitääkö se hyväksyä? Tai jos lapsi päättää, että tupakoi - pitääkö se hyväksyä? Jos lapsi haluaa syödä vain suklaata, niin sanonko, että hieno valinta?

Perheessä aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi päättää, syökö vai kuoleeko nälkään.Jos kuolee täyden jääkaapin viereen nälkääänsä, on tyhmä.

Eivät nuo asiat ole verrattavissa. Tupakointi tai pelkkä suklaan syöminen ovat vahingollisia, kasvissyönti ei. Mitä todella tekisit jos esimerkiksi muksusi kieltäytyisi syömästä lihaa?