Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia pelkoa?
22.02.2012 |
Pelkään lähes kokoajan että lapselleni käy jotain. Saatan purskahtaa itkuun päivän aikana kun oikein psyykkaan itseni ajattelemaan miten kamalaa olisi jos pienelle ihanuudelleni sattuisi jotain.
En kestäisi oikeasti jos lapseni kuolisi, ja pelkään sitä ihan hysteerisesti.
Miten ihmiset uskaltaa tehdä enemmän lapsia, tämä pelkohan vain monistuu mitä enemmän olisi lapsia.
Ja tyttöni on siis 3,5 vuotias ja tämä pelko vaan pahenee.
Kommentit (5)
vaikuttaa varmaan jo lapseenkin, jos kovin pelkäät hänen puolesta ja lapsi näkee tämän. tai jos et anna hänen tehdä jotain mikä on normaalia.
onko ollut sitten joku läheltä piti tilanne, mikä olisi voinut aiheuttaa pelon syntymisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan jokainen vanhempi saa kyyneleet silmiinsä, jos tieten tahtoen ajattelee kauheuksia joita lapsille saattaa tapahtua.
Jos tällaiset pelot hallitsevat/rajoittavat elämääsi, niin sitten sinulla on ongelma
mutta tuntuu että rakkaus lasta kohtaan on niin silmitön että ajatus siitä että joutuisin elämään ilman hätä on jo liikaa. Sen verran se rajoittaa etten uskalla hankkia lisää lapsia koska en kestä ajatusta siitä että pelkäsin vielä toisenkin puolesta.
Lapsi meinasi tukehtua vauvana ruoan palaseen. En tiedä voiko pelko johtua tästä.
En ole kovin tiukka tai estä lasta kokeilemasta asioita, mutta mielessäni kuitenkin pelkään kokoajan. Pussailen ja halailen lasta todella paljon ja kerron päivittäin miten hirveän paljon lasta rakastan. Lapsi toteaakin joskus että äiti sä pussaat mua ihan liikaa.
ap
Kyllä sen suuren rakkauden määrän kestää useammastakin lapsesta. Vaikka onhan tuo tunne välillä niin suurta, että pakahtuu.
Hän kuoli, minä en, eikä muut lapseni.
Odotan uutta lasta syntyvän. Hän tulee kenties elämään pitkän elämän.
En itke lapsieni kuoleman pelossa. Olen nähnyt mitä se on kun lapsi kuolee. Ja sen kanssa pitää vaan elää ettei häntä enää ole.
Tunnut tarvitsevan jotain apua.