Lue keskustelun säännöt.
Kaverini sai lapsen, ja aloin inhota häntä saman tien.
16.11.2005 |
Älkää kysykö miksi, en nimittäin tiedä. Nyt kaveruutemme on hiipumassa lopullisesti kasaan. Ei vain kiinnosta pätkääkään, ja loputon narsismi (nyt koskien hänen sijastaan koko perhettä) väsyttää ja uuvuttaa. En jaksa enää.
Kommentit (6)
että olen iloinen ystäväni puolesta, mutta en voi sanoa, etteikö hänen jutut ÄRSYTÄ!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväsi äidiksitulo nosti sinussa esiin jotain tunteita häntä kohtaan, ja sait niille nyt sitten nimen ja syyn.
Ulkopuolelta on vaikeaa mennä sanomaan että onko tuntemuksillesi syytä vai ylireagoitko...
Näkyy kilometriin päähän... hanki sinäkin lapsi, niin ei tarvi enää tuntea alemmuutta äitejä kohtaan, ja näet mitä oikea elämä on :-)
Minulla itselläni on yksi lapsi ja pari ystävääni on saanut minun jälkeeni esikoisensa. Molemmista on tullut lapsen myötä jotenkin kummallisia: eivät halua juurikaan nähdä tai jos tulevat kylään, tekevät ihme pikavisiittejä ja keskustelunaiheet pyörivät tosi pinnallisina, vaikka kuinka yrittäisi keskustella " vakavia vanhaan malliin" . Viimeksikin toinen näistä ystävistä vaikutti suorastaan pelästyneeltä kun yritin puhua jotain vähän syvällisempää. Ja korostan, että koska itsellänikin on lapsi, tiedän kyllä, miten lapsi muuttaa elämää, mutta nämä muutokset eivät mielestäni automaattisesti liity lapsensaantiin. Todella surullista, olen tämän takia aika yksinäinen nykyään. :(
ettei ystävyys enää onnistu. Mä en jaksanut kuunnella sitä hehkutusta, miten ihanaa äitiys on, imetys on, synnytys oli, oma lapsi on maailman mahtavinta blaa blaa ja kun kaveristakin tuli parempi ihminen lapsen saatuaan jne jne... Siis onhan noi totta, mutta miksi hehkuttaa sitä koko ajan! Ja kun mulla ei ees siinä vaiheessa ollut omia lapsia!
Nyt on, mutta en kyllä silti hehkuta ja on mulla muutakin elämässä kuin äitiys. Mutta ihmiset on erilaisia, joillakin kait tosi voimakas äitivietti, joka sitten valtaa koko ihmisen!