Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

syötiin kämmeneltä, mutta sen myyminen ilmeisesti kiellettiin jossain vaiheessa.

Ylimääräiset jutut koulussa olivat ilmaisia, käytiin joskus elokuvissa ja teatterissa koko koulu. Uimahalliin kun mentiin, tuli isot bussit kuljettamaan koululaisia suoraan koululta. Nyt omat lapseni kulkevat samasta koulusta tavallisilla busseilla uimaan. Ei ikään iso asia, tiedän, mutta saan siitä vaan fiiliksen, että silloin muinoin oli jotenkin enemmän turvassa.

työpaikalla! Olin silloin aikuinen jo, naimisissa ja yksi lapsi. Kerran olin väliaikaiseti päivän pois pankkisalista konttuurissa, päätimme työkaverin kanssa järkätä vähän sutinaa. Menimme ja ostimme hienot siistit farkut, taisi olla prässitkin, aamulla mentiin ne päällä duuniin, nousi hirveä haloo koko pankki järkyttyi ja meille sanottiin tosi rumia asioita. Siellä myös maisteltiin ekan kerran jugurttia, se oli semmonen neliskanttinen rasia ja kamalan makuista, kunnes totuimme! Yksi ero oli tähän päivään myös, ainakin silloin 70- alussa, ei kunnon naiset menneet yksin ravinteliin eivätkä poltelleet tupakkaa pitkin pihoja. Eikä meille nuorille äideille tullut mieleenkään lähteä mihinkään baariin vetää viinaa, ei tosiaankaan. Kerran kuussa kävin syömässä ystäväni kanssa ja siihen päälle leffa, puolisot katsoi vauvoja ja anoivat kyydinkin ja taksilla tultiin pois vaikkei ollu edes yö. Tähän päivään verrattuna nuorten naiosten ja varsinkin äitien joskus runsaskin alkoholin käyttö ihmetyttää, ei olisi tullut kuuloonkaan eikä kyllä kkiinnostanut edes!Mutta olin kyllä oikein tyytyväinen elämääni ja lapsista kasvoi hyviä ihmisiä. Oli silloin jonkun verran huonoja äitejä ja lapsen saaminen yksin oli aika häpeä silloinkin vielä ja avoliitto oli aika monilta pois suljettu, ei semmosia ees aatellu. Nyt on sitten niiden illanistujaisten, viinin ja laulunkin aika kun lapset ovat aikuisia!

Tosin ei ne baarit vieläkään kiinnosta, ulkona kyllä käydään toki syömässä silloin tällöin. Kiva ketju.

arvaas kenen kanssa, no Kisun..en tykännyt ollenkaan ja sitten kaiken kukkuraksi kaverini suostui menemään naimisiin hänen kanssaan! Mutta musiikkiaan rakastan vaikka oon melkein yhtä vanha ku Remu, no en ihan. Myöhemmin tiet kohtasi sitten Järvisenkin kanssa mutta se on toinen juttu se!

Mainostauon tietoiskussa oli käsi, joka napsautti sormia ja kämmeneen syttyi liekki.

Tietoiskut olivat Ylen tuotantoa, eivät Mainostelevision. Niitä lähetettiin esimerkiksi uutisten jälkeen, jos jäi aikaa. Aluksi se käsi osoitti sormella katsojaa. Jossain vaiheessa sitä muutettiin niin, että kämmeneen syttyi liekki. Pidin alkuperäisesti enemmän. :)

Ei täällä olis muita Ganes-hulluja linjoilla?

Olin liian pieni käymään keikoilla, mutta Hurriganesia aloin kuunnella aktiivisesti seitsemänvuotiaana. Tarhassa oli vuosina 74 ja 75 aina kova väittely siitä, kumpi on parempi: Glitter vai Hurriganes. :)

Koulussa (menin ekalle syksyllä 75) oli koko ala-asteen ajan aina merkittävä tapahtuma, kun Hurriganesilta ilmestyi uusi albumi. Kun ja jos joku sai sen kasettina haltuunsa, niin sitä kierrätettiin ahkerasti ja mankkojen välijohdot olivat kovassa käytössä.

Roadrunner oli järjettömän kova, Crazy days melkeinpä kovempi – ainakin eri tavalla hyvä. Tuohon aikaan Rock and Roll All Night Long ei ollut vielä erityisen tuttu; siihen tutustuin vasta myöhemmin.

Joskus noihin aikoihin Hurriganes voitti eurooppalaisten yleisradioliittojen European Pop Juryn Get on -biisillään. Tätäkin radio-ohjelmaa tuli kuunnelluksi, vaikka juuri tuo nimenomainen jakso meni minulta ohi. Minulla oli 7-vuotislahjaksi saamani radionauhuri, jolla äänittelin jo alusta alkaen kaikenlaista musaa.

Televisiossa oli Mikko Alatalon juontama Iltatähti, ja Hurriganes oli säännöllisesti esillä, ja kasettinauhurilla oli taas töitä. Jossain vaiheessa oli sellainen ohjelma kuin Kuukauden sävel, jossa Hurriganes esiintyi livenä ainakin kerran, saattoi olla useammankin, en muista.

70-luvulla tehtiin muutenkin paljon hyvää musiikkia. Status Quo teki kelvollista rockia. Sitten olivat Nazareth, Deep Purple ja hetken kuluttua aloitteli Rainbow, oli jos jonkinlaista purkka- ja jytäorkesteria tyyliin the Sweet, Mud ja niin poispäin. Suomessa tietysti Hurriganes, Hector ja Jyrki Boy (se oli jautaa).

Oon vasta aikuisena tajunnut, kuinka köyhiä oltiin lapsina. Eikä se ollut edes epätavallista!



Äitini ompeli kaikki vaatteeni, koko perheen vaatteet (tilattiin "Suuri käsityökerho"-lehteä ja sitä lainattiin sukulaisille ja kavereille).

Luistimet ja sukset saatiin aina sukulaisilta vanhana ja annettiin myös eteenpäin suvussa käytön jälkeen.

Kaikki leivottiin itse, myös sämpylät, koskaan ei ollut edes keksiä kaupasta. Muistan, miten IHANAA oli kun mummini osti meille jäätelöä joskus. (kesälomalla)

Koskaan ei käyty ulkomailla. (Yhden luokkakaverin isä vei tytön kerran ala-asteen aikana Eurooppaan automatkalle ja se oli TAPAUS!)

Ihan vain muutaman esimerkin heittääkseni.



Niin, ja olen syntynyt -69.

Ruoka oli yksinkertaista, eikä kyllä kaupoissa kovin ihmeellinen valikoima ollutkaan. Eineksiä ei ollut varmaan kuin purkkihernekeitto ja maksalaatikko. Pastoja ei syöty, pizza tuli vasta silloin, ja se oli kotona tehtyä. Ei ollut pakattua lihaa ja leikkeleitä, kaikki ostettiin palvelutiskiltä.



Tavaraa oli vähän, vaatteitakin. Vaatteet olivat kuoseiltaan ja laadultaan aika huonoja loppujen lopuksi. Itse tehtiin niitäkin paljon, ja paikattiin. Mulla oli sukkahousutkin paikattu. Ja housnpolvi paikattiin, jos tuli reikä.



Leffateattereissa, busseisa ym. tupakoitiin, samoin kodeissa sisällä.



Aika turvatonta oli tietyllä tavalla nykypäivään verrattuna, ei ollut turvavöitä autoissa, ei turvaistuimia autossa tai pyöräntarakalla - -lapset istuivat vaan siltään kyydissä. Joulukuusessa oli (myös tekokuusessa) aidot kynttilät - hui!



Mutta taas oli turvallista kun ei ollut niin paljoa rikollisuutta.

Minä taas olen (vrt eka vastaaaja) tajunnut myöhemmin, miten etuoikeutettua elämää perheemme eli tuolloin. Meillä oli mm kaksi autoa, mikä tuolloin oli todella harvinaista. Ekalla Kanarian-lomalla olin vuonna 1972.

Neuvostoliiton pelko oli iso juttu.

Telkkarissa näkyi kaksi kanavaa, joista katsottiin uutisia molemmista yhtä aikaa. Ohjelmat alkoivat n klo 18. Meille tuli väritelkkari joidenkin hiihdon mm-kisojen takia jo 70-luvun alussa, urheiluohjelmat olivat tärkeitä.

Pressana oli aina ja iankaikkisesti Kekkonen, lapsi ei voinut muuta kuvitellakaan.

Kotiruokaa, saunalimut, vaatteet itse tehtyjä osa, suuri suku, naapurien kanssa yhteyksiä paljon, pihan lapset ja leikkejä, letit, Ruotsin risteily ja Lintsi kerran kesässä. Lintsin hattara ja Korkeasaaren tikkarit.



YYA, Neuvostoliitto ja Kekkonen



Ruskeaa ja vihreää

Tuosta rikollisuudesta, jotenkin kuvittelisin henkirikoksia olleen enemmän.



Me oltiin sen aikaisen mittapuun mukaan hyvin toimeentulevia jos ei rikkaita, mutta kyllähän esim ruoat oli sika basic-settiä. Kauppojen valikoimat oli vaatimattomat ja esimerkiksi ulkomaisia juustoja ei voinut ostaa. Talvella sai vain tyyliin vihanneksista sipulia, perunaa, kaalia ja juureksia.



Ja sit kaikissa uutisissa oli Vietnamin sota, ydinaseet, Kekkonen ja Kostamus.

Ananas oli eksoottisinta tarjontaa

Ei osattu vaatia uusia vaatteita ja tavaroita jatkuvasti. Uusia vaatteita saatiin kerran tai pari vuodessa ja ne teetettiin naapurin ompelijalla. Ei ollut paineita ulkomaanmatkoista tai lasten kuskaamisista virikkeisiin. Virikkeet etsiin itse ja oltiin tyytyväisiä siihen. Köyhempää elämä tosiaan oli, mutta ei sitä ajateltu sellaisena silloin.

sai ostaa vain kokonaisena ja pakastettuna.



Ei ollut myynnissä koipia, rintaleikkeitä eikä kukaan edes unelmoinut broilerinsuikaleista, joista saisi nopeasti arkiruoan.

Olen syntynyt -75, mutta vastaan kuitenkin. Esimerkiksi mulla on kuvissa keltaiset kumpparit, joissa on pyöränkumipaikat ja samat kumpparit vielä veljelläkin paria vuotta myöhemmin. Samoin toppahaalari on kulahtanut ja samainen veljellä taas hetkeä myöhemmin. Äitin mukaan oli kierrätyskamaa 10 lapsen jäljiltä. Ylipäätään aika köyhät vaatteet näyttäisi olevan kuvissa ja ruuasta muistan, että aina sitä hernekeittoa ja kalapuikot oli 80-luvun alussa hitti. Joskus juhlittiin ja oli kyljykset. Kalapuikkoja muistan, että äiti paisti 10kpl, joten niitä sai 2-3 kpl/nenä isompanakin. Jätskiä sain vain erikoistilanteissa ja tötteröt oli "no, no", koska samalla hinnalla olisi saanut 3 marketin altaasta. Pastaa ei syöty, pizza tehtiin itse joskus erikoistilanteissa. Autona oli pieni auto ja takapenkillä ei tainnut olla edes turvavöitä vaan veljen kanssa tapeltiin, kumpi saa seistä siinä välissä katsomassa etupenkille nojaten etupenkkeihin.



Mutta elintaso nousi hurjaa tahtia 80-luvulla. Joskus 90-luvun taitteessa alettiin käydä Hesellä, äiti osteli niitä kalliit tötteröitä, rosvopaistia alkoi olla jääkaapissa leivänpäälysteinä ja matkalla alettiin vuodesta 1987 käydä vuosittain. Auto oli uusi ja iso. Vanhemmat osti sijoitusasunnon, mulle maksettiin kielikurssit ja ajokortit. Oikeastaan elämä ei kauheasti nykyisestä eronnut. Muistan vieläkin, kun 17-vuotiaana äiti suostui maksamaan 500 markkaa Leviksen farkuista mukisematta.:)



Vanhemmat oli virkamiehiä.

Ja kukaan ei voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä Seuomessa olisi sekä pressa että pääministeri kokoomuslaisia - kokoomus ei päässyt ikinä edes hallitusneuvotteluihin.



Täysi-ikäisyyden raja laski 21 vuodesta 18:aan.



Alkoissa oli pitkän tiskin takana myyjä, jolta piti pyytää haluamaansa viinaa (vinejä ei harrastettu), itsepalvelumyymälät tulivat vasta paljon paljon myöhemmin.



Eskarin maksu toimitettiin lapsen mukana kaulapussissa eskariin!

tuli telkkarista ohjelmaa, ei muuten mitään ihmeellistä.

Kanarialla käytiin, leluja piisasi ja kavereita oli.

Autona vanhemmillani oli Saab 900 ja ensimmäiset elektroniikkapelitkin tekivät tuloaan.

UKK

Nämä on jotenkin tosi kiehtovaa luettavaa, arkipäivän historiaa. Itse olen syntynyt 1984, joten en voi osallistua kuin lukijana.

asetuin asumaan USAaan. Taalta sai sitten roudata tavaraa niin paljon kuin jaksoi.

tuli telkkarista ohjelmaa, ei muuten mitään ihmeellistä.

Kanarialla käytiin, leluja piisasi ja kavereita oli.

Autona vanhemmillani oli Saab 900 ja ensimmäiset elektroniikkapelitkin tekivät tuloaan.

Nuo ovat jo aitoa kasaria. 70-luvulla Saab oli 99 tai 96.