Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto-opiskelu oli ihan kamalaa!
06.03.2012 |
Onneksi sain paperit sieltä pihalle. Parasta antia olivat opiskelijaedut, mukavat tapaamani ihmiset, ruokailut, liikuntapalvelut ja terveydenhuoltopalvelut. Opiskelu ja opetus ihan pyllystä paria satunnaista kurssia lukuunottamatta! Älkää havitelko yliopistoon pääsyä vain näennäisen hienouden takia, ja varautukaa suureen pettymykseen opintojen suhteen.
Kommentit (119)
En ole saanut papereita ulos, vaikken enää yliopistolla olekaan. Ohjaus on huonoa (tai sitä ei ole) ja opinnäytteen tekeminen ei edisty vaikka itsestä se tietysti lopulta on kiinni. En tunne oppineeni mitään ns. oikeassa elämässä tarvittavia taitoja yliopistolla, enkä mitään mikä auttaisi minua valmistumisessa. Ja kuitenkin kurssit setvitty läpi hyvin arvosanoin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut papereita ulos, vaikken enää yliopistolla olekaan. Ohjaus on huonoa (tai sitä ei ole) ja opinnäytteen tekeminen ei edisty vaikka itsestä se tietysti lopulta on kiinni. En tunne oppineeni mitään ns. oikeassa elämässä tarvittavia taitoja yliopistolla, enkä mitään mikä auttaisi minua valmistumisessa. Ja kuitenkin kurssit setvitty läpi hyvin arvosanoin..
Nimenomaan siitä, että mitään hyödyllistä en ole oppinut. Itsestäänselvyyksiä ja latteuksia koko opiskelu. Yliopisto-opiskelu on täysin yliarvostettua. Olen silti nauttinut muutamasta kurssista, joilla ulkomaalaiset opiskelijat kohottivat opetuksen tasoa ;)
Kaikkein järkyimmät kurssit olivat aineenopettajan opinnot. En voi käsittää, että tuollaista höpinää opiskellaan yliopistossa!
En todellakaan voi yhtyä näkemykseesi. Parasta antia olivat kyllä noi sunkin mainitsemat asiat mutta myös moni muu opetukseen ja oppimiseen liittyvät asiat. Tuskinpa kukaan näennäisen hienouden vuoksi yliopistoon menee, vaan siksi että halua oppii kiinnostavilta aloilta lisää asioita. Sitäpaitsi monen työn tekemisen edellytys on yliopistotutkinto, ei voi hakea virkaa tai tointa ilman sitä. Kyllä se on sataprosenttisen pätevä syy mennä yliopistoon. :=)
Minun nuoruuteni yliopistovuodet olivat elämäni onnellisinta aikaa. Olin intohimoisen kiinnostunut kaikesta mitä opiskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisissa suoritettu tutkinto on ihan turha, toisissa suoritettuja arvostetaan työelämässä. Itselläni on juuri tuollainen turha tutkinto. Opetus oli huonoa, kurssien aiheet kaukana siitä mille olisi käyttöä työelämässä ja gradun ohjaus ala-arvoista. Tai edes voi puhua ohjauksesta, kun sitä ei ollut. Kaduttaa, että menin koko oppilaitokseen!
Itse koin biologian opinnot erittäin mielekkäiksi ja suurin osa valmistuukin 5 vuodessa. Oli paljon käytännönläheistä labra- ja kenttäopetusta.
Työllistyminen on kuitenkin suht huonoa jos ei aio tutkijaksi (yliopistolle) tai opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opiskelu on määritelmällisesti sellaista, että ei enää pitäisi odottaa jonkun kaatavan sitä tietoa sun päähäsi, vaan se edellyttää, että haetaan ymmärrystä ja sovellusta itse. Vasta sen ymmärtämisen ja soveltamisen kautta ne latteudet muuttuvat joksikin kiinnostavaksi. Mut jos on pintasuuntautunut oppija, eikä kehitä oppimistyyliään, niin tylsäksihän se jää.
Oxfordissa on vähän eri vaatimustaso (ja opetuksen taso) kuin Jyväskylässä. Vaikka tietenkin tähän tulee kohta joku kehumaan miten hänen opiskellessaan Jyväskylässä joku oxfordilainen kovasti kehui juuri Jyväskylän yliopiston antia maailman tieteelle... News flash, se oli kohteliasta keskustelua, ei kenenkään virallinen kanta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opiskelu on määritelmällisesti sellaista, että ei enää pitäisi odottaa jonkun kaatavan sitä tietoa sun päähäsi, vaan se edellyttää, että haetaan ymmärrystä ja sovellusta itse. Vasta sen ymmärtämisen ja soveltamisen kautta ne latteudet muuttuvat joksikin kiinnostavaksi. Mut jos on pintasuuntautunut oppija, eikä kehitä oppimistyyliään, niin tylsäksihän se jää.
Latteuksien muuttuminen joksikin kiinnostavaksi vaatii kyllä ihan tietynlaisen luonteen. Eli auttaa jos on tylsämielinen ja yksinkertainen.
Ihmettelin aina sitä miten vähän luovuutta yliopisto-opisto-opintoihin liittyi. Useimmista asioista oli joku virallinen totuus (oppikirjasta opiskeltu), eikä mitään pohdintaa yleensä harrastettu opettajien eikä opiskelijoiden taholta. Lukiossakin oli vähemmän 'hauki on kala'-tyyppistä opetusta.
Yleisesti ne luennoitsijat on enemmänkin tutkijoita ja opettavat vaan, koska on pakko ja panostus/into/taidot sen mukaiset. Kyllä niihin verrattuna jotkut peruskoulun ja lukion opettajat on pedagogisia hirmuja ja mielenkiintoisia.
Joku mainitsi latteudet... Se koskee mm. kasvatustiedettä, jonka surffaa läpi diipailemalla jotain mielipiteitä esseisiin ja oikeasti joskus miettii, onko tämä edes yliopisto-opiskelua, kun kirjoittaa vaan yleissivistyksellä hiukan vilkuillen jotain materiaalia. Olen lukenut kasvatustieteestä syventävät opinnot myös eli kyse ei tosiaan ole mistään perusopinnoista edes. Sen sijaan esimerkiksi matematiikassa (toinen pitkä aine) vaatimustaso on tosi kova. Ei siellä surffaa läpi yleistiedolla tai vähän katsomalla jotain materiaalia. Asioita pitää miettiä, tehdä ja oppia ihan oikeasti.
Ei ole ihme, että yliopistotutkintojen työllistävyyskin on kovin vaihteleva. Miksi ihmeessä kukaan maksaisi siitä, että joku on diipaillut yliopistossa yleissivistyksellä? Sen sijaan ns. kovat aineet kyllä työllistää hyvin ja palkatkin on kohtuulliset. Toisaalta tutkinto vaatii ihan oikeasti opettelua ja siellä ei paskanjauhannalla pärjää. Joku fysiikka... Oletteko kuulleet työttömästä fyysikosta? Ette ole, mutta opinnotkin on kuivat ja vaativat. Ei tule opintopisteet pelkästään juttelemalla mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oxfordissa on vähän eri vaatimustaso (ja opetuksen taso) kuin Jyväskylässä. Vaikka tietenkin tähän tulee kohta joku kehumaan miten hänen opiskellessaan Jyväskylässä joku oxfordilainen kovasti kehui juuri Jyväskylän yliopiston antia maailman tieteelle... News flash, se oli kohteliasta keskustelua, ei kenenkään virallinen kanta.
Riippuisiko tuokin kuitenkin vähän sitä, mitä opiskelee?
Kyllä meillä ainakin annetaan tilaa ajatella ja juuri niin paljon mahdollisuuksia tehdä ja oppia kuin itse haluaa.
Yliopisto on itseohjautuvaa opiskelua, sitä paitsi. Ei siellä ole tarkoitus että kädestä pitäen johdatetaan tieteiden ihmeelliseen maailmaan. Jotkut vetää läpi kauhealla vauhdilla ja keskiarvolla 2 tai 3, ja valittelevat kun "eivät opi mitään". Jotkut oikeasti haluavat oppia, eivät vain valmistua..
Mutta edelleen: riippuu aika paljon siitä, mitä opiskelee. Eihän me Jyväskylässä nyt Oxfordin tasolla ole, mutta hei newsflash, aika harva yliopisto on.
harrastettu teeskentely, että muka osattiin jotain. Opiskelin mm. vieraita kieliä, ja porukassa oli aina niitäkin, jotka osasivat kyseistä kieltä hyvin heikosti ja silti hekin aina läpäisivät kaikki kurssit (ei erinomaisesti, mutta kuitenkin) ja valmistuivatkin muka pätevinä. Kumma kyllä töitä ei löytynyt ennen kuin palasivat tekemään opettajan opinnot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli puhutaan asioista tieteen kiellellä. Ei siellä ole tarkoitus ammattia hankkia vaan pätevyys, kaksi eri asiaa.
Opiskelu on muuten opiskelijan tekemistä, joten jos se oli pyllystä, vika ei ole yliopiston vaan opiskelijan.
Oxfordissa on vähän eri vaatimustaso (ja opetuksen taso) kuin Jyväskylässä. Vaikka tietenkin tähän tulee kohta joku kehumaan miten hänen opiskellessaan Jyväskylässä joku oxfordilainen kovasti kehui juuri Jyväskylän yliopiston antia maailman tieteelle... News flash, se oli kohteliasta keskustelua, ei kenenkään virallinen kanta.
Olen opiskellut myös ulkomailla ja siellä ei vastaavaa ongelmaa ollut kuin Suomessa. Pienemmät ryhmät ja lähiopetusta, joissa oikeasti sai keskustella ja tunnelma oli lämmin. Suomessa kukaan ei omassa aineessani juuri edes mennyt (vapaaehtoisille) semmamuotoisille kursseille ja nekin, jotka siellä olivat eivät pukahtaneet sanaa suustaan. Briteissä 5-10 opiskelijaa istui proffan työhuoneessa keskustelemassa... Oppiminen ja motivaatio aivan toista luokkaa. Toki myös vaatimustaso.
Olen opiskellut kahdessa eri yliopistossa ja eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Toisessa oltiin ajan hermolla ja opetus oli hyvää, ja toisessa näperreltiin aataminaikuisten asioiden parissa eikä panostettu opetukseen yhtään, ja sieltä sitten tutkinnotkin olivat sellaisia, että niillä ei tehnyt mitään.
eli puhutaan asioista tieteen kiellellä. Ei siellä ole tarkoitus ammattia hankkia vaan pätevyys, kaksi eri asiaa.
Opiskelu on muuten opiskelijan tekemistä, joten jos se oli pyllystä, vika ei ole yliopiston vaan opiskelijan.
ja heiltä asioita vaaditaan, viikottainen tutorointi pitää huolen siitä, että asiat ymmärretään eikä kursseja vain suoriteta.
Oma kokemus Helsingin yliopiston tasosta on myös se, että todella surkeaa voi 'opetus' pahimmillaan olla, ja yhtä aikaa ylimielistä, kun eihän opetus voi olla lahjakkaalle professorille mitenkään kiinnostavaa. No omasta valmistumisestani on jo 16 vuotta, toivottavasti asenteet pikkuhiljaa muuttuvat.
Tämä ketju onkin Opetusministeriölle hyvää luettavaa jonka allekirjoitan täysin. Oppilaitokset lypsävät rahaa valtiolta minkä ehtivät, ja valtio antaa koska koulujen tukeminen on hyvä asia ja kansan sivistystä täytyy tukea kaikin keinoin! Opetuksen laadulla ei väliä. Akatemiaan mahtuu paljon hevonpaskaa jota voi opettaa. Ei opettaja tai luennoitsija välitä siitä mistä hän joutuu höpisemään luokan edessä. Hänelle on tärkeää että pääsee sinne luokan eteen puhumaan koska puhuminen on se mistä hänelle maksetaan. Oppilaitokset ottavat luokat täyteen oppilaita koska tukien määrä määräytyy oppilasmäärien mukaan. Sen takia luokissa ja luentosaleissa on niin ahdasta. Jos ei ollut, niin onneksi olkoon.
Se tunne, että oikeasti ei ole oppinut mitään on ihan looginen ja pätevä tunne. Olen oppinut 10x enemmän ja 10x hyödyllisempiä asioita, käytännön asioita, omalla ajalla luokan ulkopuolella kuin luokan sisäpuolella. Poislukien englanninkieli, se yksi ainoa oppiaine joka oikeasti avasi portteja minulle. Harmi että opiskeluaikanani ei ollut nettiä solukämpässä. Tosin Googlekaan ei ollut siihen aikaan kummoinen hakukone.
Toiset nielevät sen roskan mitä opetetaan ja toistavat sen paperilla ja valmistuvat. Toiset perääntyvät inhosta, vieraantuvat ja vaihtavat maisemaa. Sitten ihmetellään miksi nuoret syrjäytyvät.
Toisaalta kaikille pitää suoda mahdollisuus nähdä kouluja sisäpuolelta. Ongelma vain on se että mitä enemmän oppilaita otetaan jollekin linjalle, sitä useampi sieltä putoaa pois. Ongelma on myös se että yhtään heikosti menestyvää oppilasta ei valvota, eikä kukaan lähde selvittelemään nuoren aikuisen heikkoa menestystä opinnoissa. Kukaan ei lähde kyselemään että "Oletko töissä vai mitä teet? Et ole kovin montaa kurssia suorittanut."
Jos olet nuori ja haluat elellä vuoden ihan rauhassa opintotuella, hae oppilaitokseen. Ei tarvitse kovinkaan monella tunnilla käydä ja vuoden saa olla ihan rauhassa ennen kuin opintotuki napsahtaa poikki. Tämän voi toistaa toisenkin kerran toisessa oppilaitoksessa. Kahden vuoden jälkeen opintotukikuukaudet ovat vähissä, joten sen jälkeen on joko mentävä töihin tai jäätävä sosiaalitoimen varaan.
Itseasiassa sossun asiakkaana saatat tienata enemmän kuin mitä saisit opintotukena korkeakoulun oppilaana, mutta en ole ihan 100% varma. Voi olla tapauskohtaisia eroja. Opintotuki ei tosin kata esim. sähkölaskua, minkä sossu maksaa kyllä. Suosittelen heittäytymistä sosiaalitukien varaan ja opiskelemaan omalla ajalla, luokan ulkopuolella, jos on ihan oikeasti motivaatiota ja halua opetellakin jotain. Varaudu pieniin istuntosessioihin työvoimaviranomaisten ja sosiaalityöntekijöiden kanssa, sillä kun sitkeästi ja toistuvasti kieltäydyt työnteosta ja opiskelusta, joudut suurennuslasin alle. Sitten voi hakea opiskelupaikkaa koulusta, vuoden tai parin jälkeen.
Niin paljon kuin hevonpaskaa kouluissa yritetäänkin työntää oppilaiden päähän, on se tutkintopaperi silti näyttö siitä, että osaat tehdä itsenäistä työtä, olkootkin niin että se on näyttö siitä, että osaat työstää 50-100 prosenttista hevonpaskaa. Tämä on se mitä työnantaja lähinnä etsii sinusta - näyttöä siitä kykenet tekemään itsenäistä työtä ja saavuttamaan tulosta.
En ole saanut papereita ulos, vaikken enää yliopistolla olekaan. Ohjaus on huonoa (tai sitä ei ole) ja opinnäytteen tekeminen ei edisty vaikka itsestä se tietysti lopulta on kiinni. En tunne oppineeni mitään ns. oikeassa elämässä tarvittavia taitoja yliopistolla, enkä mitään mikä auttaisi minua valmistumisessa. Ja kuitenkin kurssit setvitty läpi hyvin arvosanoin..
Nimenomaan siitä, että mitään hyödyllistä en ole oppinut. Itsestäänselvyyksiä ja latteuksia koko opiskelu. Yliopisto-opiskelu on täysin yliarvostettua.
Tosin olen huomannut, että yliopistossa ei välttämättä panosteta opetukseen, millä on mielestäni paljon merkitystä. Ei mikään aine ole välttämättä itsessään kiinnostavaa, varsinkaan, jos aine toteutetaan kurssina, jolla luennoi joku vähän kyllästynyt tyyppi, sen jälkeen on tentti. Yliopistossa väheksytään joillain laitoksilla opetusmenetelmien merkitystä.
Itseäni tällä hetkellä kiinnostaa opiskelemani aine. Aineessa on kiinnostavaa tutkimusta eikä siihen mitenkään päde se ajatus, että ne asiat voisi oppia muualta. Tässä omassa elämänvaiheessani nautin siitä, että mietiskelen abstrakteja asioita, niitä "hyödyllisiä, elämässä tarvittavia asioita" on tullut jo minulla elämässä vastaan, minkä vuoksi osaan iloita aineeni oppisisällöistä. Enkä ajattele, että nuo sisällöt ovat vastauksia elämän kaikkiin kysymyksiin.:)
Sen sijaan kärsin yliopistolla yhteisöllisyyden puutteesta. En tarvitse uusia sydänystäviä, mutta olisi mukavaa vaan, että ihmiset juttelisivat toisilleen. Minua vituttaa mutta toisaalta olen jo tottunut.
Ei kai tämä minään yllätyksenä tullut?