Yliopisto-opiskelu oli ihan kamalaa!

[quote author="Vierailija" time="06.03.2012 klo 10:13"]

Oxfordissa on vähän eri vaatimustaso (ja opetuksen taso) kuin Jyväskylässä. Vaikka tietenkin tähän tulee kohta joku kehumaan miten hänen opiskellessaan Jyväskylässä joku oxfordilainen kovasti kehui juuri Jyväskylän yliopiston antia maailman tieteelle... News flash, se oli kohteliasta keskustelua, ei kenenkään virallinen kanta.

Olen opiskellut myös ulkomailla ja siellä ei vastaavaa ongelmaa ollut kuin Suomessa. Pienemmät ryhmät ja lähiopetusta, joissa oikeasti sai keskustella ja tunnelma oli lämmin. Suomessa kukaan ei omassa aineessani juuri edes mennyt (vapaaehtoisille) semmamuotoisille kursseille ja nekin, jotka siellä olivat eivät pukahtaneet sanaa suustaan. Briteissä 5-10 opiskelijaa istui proffan työhuoneessa keskustelemassa... Oppiminen ja motivaatio aivan toista luokkaa. Toki myös vaatimustaso.

Briteissä se proffa saa meriittiä uralleen opetustaidoista ja ohjattavien töistä ihan eri lailla kuin Suomessa. Suomessa opetusta ei arvosteta, joten työpaikoista ja apurahoista käytävässä kilpailussa siihen käytetty aika on hukkaan heitettyä.

Toisaalta Suomesta voisi hyvänä asiana mainita sen, ettei ns. koulukuntia pääse muodostumaan niin helposti - yksi koulukuntaklikkihän yleensä saa alkunsa proffan ja hänen opetuslapsiensa uusista ideoista. Koulukunta sementoi ajattelutavan ja muodostuu lopulta kehityksen esteeksi varsinkin humanistisissa tieteissä.

Ja sovinismia on Britanniassa ja Suomessa yhtä lailla, tosin siihen törmää vasta, kun aletaan tekemään omaa tutkimusta ja pitäisi saada rahoitusta ja tukea omille eikä sen proffan ideoille.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2012 klo 23:09"]

Nautin opiskelusta suunnattomasti. Mulla on hyvä muisti ja luen/omaksun nopeasti.

Työelämä taas on ollut pettymys. Pelkät mustamaalaajat ja ruskeakieliset pärjää. Mä en jaksa nähdä vaivaa nuollakseni muita ja siksi en pärjää.

Opiskelu oli turhauttavuudessaan jotain käsittämätöntä. Vuodet valuivat hukkaan, mutta kun pääsin töihin, se tuntui mielekkyydessään aivan taivaalta, vaikka tietenkin työ piti opetella alusta alkaen itse.

Miten ihana onkaan se tunne kun tietää työtehtävän ja saa miettiä miten sen toteuttaisi ja sitten tekee vaan. Ja tuloksena on jotain tarpeellista! Valitettavasti yliopistossa tällainen luksus oli täysin utopiaa.

Ei perustutkintovaiheessa olekaan tarkoitus alkaa kehittelemään omia ideoita! Edes gradussa sitä ei vielä tehdä kovin itsenäisesti. Harmi, että lopetit perustutkintoon, sillä sinusta olisi todennäköisesti tullut aikaansaapa tutkija.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2012 klo 11:28"]

Olen kyllä aloittanut kandin ja kirjoittanutkin reilut kymmenen sivua, täysin ilman ohjaajaa. Mutta en vain osaa. Inhoan kuivaa akateemisuutta ja kaduttaa, että edes menin koko typerään yliopistoon. Minusta pitäisi tulla aineenopettaja, mutta en halua edes opettaa.

Minulla oli kandille johdantokurssi ja prosemma, yksin ei tarvinnut sentään olla vaikka ei aina helpolta tuntunutkaan.

kahtena eri vuonna olen yrittänyt semmassa tehdä kandia mutta masennusoireiden takia se on sitten aina jäänyt. Nyt sitten olen yrittänyt yksin saada kandia tehtyä, mutta eipä tuostakaan oikein mitään tule... Tarvitsisin ainakin ohjaavan opettajan mielipiteitä ja en pidä ohjaavasta opettajastani ja jopa suorastaan pelkään hänen kommenttejaan, mikä aika tehokkaasti pitää poissa hänen pakeiltaan :/

 

kandiohjaajani toisella kertaa kun yritin aloittaa seminaarin alusta, naureskeli ryhmälle että tää opiskelija on täällä jo toista kertaa, kun ei kehdannut viime vuonna kandia tehdä (mulla oli taustalla varsinainen romahdus henkisesti).. Tuntui todella nöyryyttävältä, että hän naureskeli sitä koko ryhmän kuullen ja vieläpä minulle ennestään tuntemattomille tyypeille (oli eka seminaari). Tunsin oloni todella loukatuksi ja melkein aloin itkemään, eikä kukaan muukaan kyllä nauranut.

Ohjaajani on tällainen eli hän on periaatteessa ihan mukava, mutta erittäin vaativa ja huumorintaju on omalaatuista. Luulee vitsailevansa vaikka todellisuudessa se vi jostakin opiskelijasta tuntua suoranaiselta kiusaamiselta.

Olen pahoillani puolestasi. Todella monet kollegat ovat sosiaalisesti täysin kyvyttömiä, joko aspergereita tai sitten narsistisia ja ilkeitä. Ei siis kannata myöskään odottaa ihmeitä työilmapiiriltä, jos päätyy yliopistotutkijaksi...

t. ope

[quote author="Vierailija" time="06.03.2012 klo 11:58"]

Riippuu tosi paljon alasta, oppilaitoksesta, laitoksesta tuon oppilaitoksen sisällä ja onnesta. Jotkut ohjaajat ja opettajat ovat vain satakertaa parempia ja innostavampia kuin toiset.
Useimmiten nuoret (ja anteeksi oma sovinismini) miehet ovat oman kokemukseni mukaan parhaimpia opettajia ja ohjaajia.

Mä sain aikoinani omalta graduohjaajaltani sen verran latistavia neuvoja, että en vieläkään ole saanut graduani valmiiksi. Ehkä jonakin päivänä?!

Olin tehnyt kuukausitolkulla työtä aiheeni ja aineistoni suhteen. Etsinyt materiaalia ja löytänyt mielenkiintoisia argumentteja itsekeksimäni, erittäin ajankohtaisen & mielenkiintoisen aiheeni tueksi. Valinnut tutkimusmetodinkin. Ja kaikki tämä yksin, ilman minkäänlaista asianmukaista ohjausta!
Kun menin ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kiireisen ohjaajani (proffa) luo, tämä totesi hajamielisesti ensialkuun ettei hän muuten ole ehtinyt edes katsoa tekemääni tutkimussuunnitelmaa. Kun yritin selittää hänelle itsestäänselvyyksiä ja perusasioita, hän näytti pitkää naamaa ja yritti väen väkisin kääntää aihetta hänen oman henkilökohtaisen tutkimuksensa osa-alueeksi. Eli kumota siis kaiken jo tekemäni ja pakottaa minut tekemään sellaista gradua, josta hän itse hyötyisi. Ei häntä kiinnostanut se, mitä todella yritin työssäni tehdä, hän ajoi vain henkilökohtaisia intressejään ja yritti samalla päästä itse helpommalla. Tapaamisen jälkeen olo oli tyhjä ja pahoinpidelty: ihan kuin kaikki se kuukausien työ olisi valunut hukkaan ja ollut ihan turhaa.

Kaikista huvittavinta on, että vuoden-parin päästä tämä keksimäni aihe oli jokaisen huulilla ja siitä tehtiin monia lopputöitä. Ilmeisesti joillakin muilla oli parempia ja kannustavampia ohjaajia.

[/quote]

Valitettavasti tällaisia ohjaajia on olemassa. He ovat usein myös ihmisinä sellaisia, jotka pyrkivät hyötymään toisten töistä ja ideoista; ohjaamisen he näkevät vain hukkatyönä. Tiede ei valitettavasti tee ihmisestä mitenkään jaloa, vaan usein siellä pärjää parhaiten kyynärpäitä käyttäen kuten muuallakin yhteiskunnassa, ja se näkyy.

Jos ja kun saat tuollaisen graduohjaajan, on paras strategia etsiä ohjaus ja apu jostain muualta ja palauttaa käytännössä valmis työ. 

- Parhaiten käsityksen gradun sisällöstä, tasosta ja yleisimmistä menetelmistä saa aineen entisistä graduista. Lukekaa niitä ja vilkaiskaa myös muiden alojen töitä, jotta saatte vertailukohtaa.

- Rajaa aihetta melko rankasti. Yksi yleisimpiä virheitä on tehdä tutkimuskysymyksestä ja -suunnitelmasta liian laaja. Se venyy joka tapauksessa , kun etenet työssä!

- Jos olet kokonaan jäänyt ilman metodien opetusta, käy kyselemässä sopivia lähdemateriaaleja näiden kertaamiseen (lue: opetteluun) vanhemmilta opiskelijoilta ja esimerkiksi matemaattisissa menetelmissä ko. laitoksen opettajilta ja opinto-oppaassa mainituilta kurssien vetäjiltä. He eivät tee työtä puolestasi, mutta voit ihan hyvin käydä näyttämässä valmista analyysiä heille ennen kuin sementoit sen graduun.

- Käytä kirjallisuuskatsauksessa mahdollisimman uusia lähteitä. Vanhoissa on usein jokin asia väärin ja huomaat sen vasta, kun ohjaaja valittaa asiasta...

- Johtopäätösosuudessa on tarkoitus pohtia itse asiaa. Hyvä tapa on ensiksi tehdä lyhyt versio, jossa todetaan ilmeiset johtopäätökset. Näitä sitten pohdit menneen ja tulevan tutkimuksen valossa. Kun spekuloit, tuo selkeästi esille, mikä on omaa mielipidettäsi ja mikä kovaa faktaa tai jonkun muun aiemmin esittämää asiaa. Mikä on tärkein johtopäätös, jonka sait tutkimuksessasi selville? Miten tutkimusta voisi tulevaisuudessa laajentaa/jatkaa?

Toivottavasti näistä oli edes vähän apua jollekin gradun parissa tuskailevalle...

Mulla on kanssa gradun kanssa ongelmia. "Pelkään" graduohjaajaani, sillä tunnen itseni hänen seurassaan hyvin vähäpätöiseksi ja enemmän tai vähemmän tyhmäksi. Olen jo monesti ennen tätä gradu-urakkaa miettinyt yliopiston keskeyttämistä, mutta tässä vaiheessa se olisi silkkaa tyhmyyttä. Nyt kun saisin toisin päättää, olisin mennyt ammattikorkeaan niin olisin valmistunut ajallaan ja olisin luultavasti jo oman alan töissä.

Humanistin työnäkymät eivät päätä huippaa, ja yliopistolla saa vuosia kulumaan kun miettii, mitä sitä isona haluaisi oikeasti tehdä.

Nyt vain maleksin kotona, kirjapino jatkuvasti edessäni. Graduaihe on mielenkiintoinen, mutta kun sen saisi vain alkuun..

Kun piti yrittää pitää naama pokerilla vaikka opetus ja erityisesti pienryhmäkeskustelut olivat nolostuttavan tyhmiä. Oli hämmentävää huomata, että yliopistosta todella löytyy porukkaa, joka jaksaa innostua feministisestä tutkimusotteesta tai siirtomaatutkimuksesta. Tuossa vaiheessa olin jo ollut vuosia töissä, joten päällimmäinen tunne oli voimaton epäusko.

Pysy vaan poissa yliopistolta. Siellä pitää ajatella.

Kun opiskelijat ovat tyytymättömiä oppiaineen järjestämään opetukseen, voi esim. ainejärjestön kautta ottaa asiat puheeksi laitoksella ja esittää konkreettisia, perusteltuja parannusehdotuksia. Ennen laitoksilla oli laitosneuvosto, nykyään mikä lie.



Mitähän täällä jotkut tarkoittavat sillä, että yliopistolla ei opetettu mitään sellaista, mistä olisi ollut käytännön hyötyä työelämässä? Eikö alan X opiskelusta ole hyötyä sen alan ammatissa? Vai pitäisikö alan X opintojen hyödyttää suoraan myös alojen Z ja Y ammateissa?

Nyt kuudetta vuotta yliopistolla enkä ole edes kandi. Suurin syy löytyy varmaan itsestä, mutta en tosiaankaan osaa tuota aiheen valintaa ja rajausta, en tiedä alani tutkimusmetodeita jne. Ei ole ollut koko opintoaikana muuta kuin kirjatenttejä, lyhyitä esseitä ja muutama luentosarja. Ei niillä opita tekemään tieteellistä tekstiä tai analyyttistä ja johdonmukaista tutkimusta. Tässä siis ollaan ja apua ei ole saatavissa. Jotenkin pitäisi edes kandiksi pinnistää mutten vain saa lankoja käsiini sen suhteen mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä..

...aiheen rajauksessa jne?

Graduoppaista apua?

Apua on aina saatavissa!

Suomalainen yliopistollinen koulutus on kyllä opetuksen osilta jotain niin kuraa että ei mitään rajaa. Ylemmät opiskelijat palkataan amanuensseiksi ja sitten ollaan jo niin tutkivaa tohtoria että. Ja muka ohjaillaan jotain gradutöitä olemattomalla osaamisella  - etc  etc. Pelkkiä rahantekokoneitahan nämä ovat valtion kassaan nämä yliopistotkin.  Parisataatuhattakos se valtio tai laitos saa per valmistunut opiskelija tjs. Eli ei siellä todellakaan mikään opetuksen taso kiinnosta vaan se että pullat saadaaan uunista ulos. Veikkaus, Yliopistot - rautatiet - alko - SUOMEN KULTAKAIVOKSET!

Iso pyramidihuijaus on yliopistokoulutus joo. Ja virat menee suhteilla joka tapauksessa ja valmistellaan 'sopiviksi ' katsotuille hlöille ja veljenpojille. Sekä muille sukulaisille löytyy paikkoja vaikka kiven alta tässä yhteiskunnassa. Jos olet introvertti ja muutenkin enemmän pohdiskeleva typus humanus - taiteellinen olento -- voipi olla, että yhteiskunnassa ei löydy paikkaa - paitsi te - tätien sisällöntuottajana jonnekin 9 euroa per päivä kursseille. Niin ja RUOKAEDUT toki kuuluu mukaan!  Kiva kun opiskelit ja toit valtiolle sen 200 000 euroa massia. TÄNKJUU! Ihmiset ovat pelkkää karjaa yhteiskunnan ''eliitin'' näkökulmasta. Kun katsoo meidän ''eliittiä'', ei voi kuin ihmetellä - millaista kuraa pääsee sinne läpi. A:n papereilla ollaan presidenttinä - kutosen matikoilla valtsuministereinä - sisäministerinkään koulumenestyst ei tainnut kovin korvia huumata, kunnes löytyi se ihana HOITOALA!!  NORMIJÄRKISET tässä yhteiskunnassa syrjäytetään...  Sad!?  Yes. Very SAD! Terveet ovat sairaita ja vice versa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kanssa gradun kanssa ongelmia. "Pelkään" graduohjaajaani, sillä tunnen itseni hänen seurassaan hyvin vähäpätöiseksi ja enemmän tai vähemmän tyhmäksi. Olen jo monesti ennen tätä gradu-urakkaa miettinyt yliopiston keskeyttämistä, mutta tässä vaiheessa se olisi silkkaa tyhmyyttä. Nyt kun saisin toisin päättää, olisin mennyt ammattikorkeaan niin olisin valmistunut ajallaan ja olisin luultavasti jo oman alan töissä.

Humanistin työnäkymät eivät päätä huippaa, ja yliopistolla saa vuosia kulumaan kun miettii, mitä sitä isona haluaisi oikeasti tehdä.

Nyt vain maleksin kotona, kirjapino jatkuvasti edessäni. Graduaihe on mielenkiintoinen, mutta kun sen saisi vain alkuun..

SIlkkaa laiskuutta ja saamattomuutta. Ensin mennään opiskelemaan alaa, jota ei harkita sen kummemmin, ja sitten "opiskellaan" laiskasti ja joka asiasta ahdistuen. Häpeäisit, olet vienyt joltakin oikealta opiskelijalta paikan.

Vierailija kirjoitti:

Itse opetan yliopistolla ja jaan osin kyllä tämän kritiikin. En ole taitava opettaja eikä minulta kukaan sitä vaadi. Metodini perustuu mutu-tuntumaan eikä se varmasti ole tehokkain tai paras.

Mutta sitten on sen kolikon kääntöpuoli. Opiskelijat eivät ole motivoituneita oppimaan. Tärkeintä suurelle osalle on valmistuminen ei niinkään se mitä tuli opittua. On kamalaa lukea gradua, jossa edes perusteet eivät ole kunnossa, vaikka olen huomauttanut samasta virheestä jo monta kertaa. Sitten valitetaan ohjauksen puuttumista kun en ole suoraan kertonut millä kirjan sivuilla "vastaus" piilee...

Toisin sanoen parannettavaa on puolin ja toisin. Rehellisyyden nimissä ehkä ensin meidän opettajien pitäisi terästäytyä, minkä jälkeen voisimme hyvillä mielin vaatia myös opiskelijoilta enemmän. Ehkä minä tänä syksynä menen niihin pedagogisiin...

Ehkä menet pedagogisiin..  GEEESh sentään. IHanko oletat, että kaatamalla se tieto päähän kaatuu. Jos sinulla ei ole terävää älyä, et osaa esittää teräviä kysymyksiä. Ei siinä sinulle ne pedagogiset opinnot mitään auta. Vaikutat juurikin sellaiselta mitä yliopistot ovat pullollaan.  Kivoja titteleitä ja tohtorisohjelmia - joissa hikipinkotytöt tai hyviä suhteita vaalivat pojat pääsevät päsmäröimään. Mitään todellista validia hyötyä ei teistä ole näille ns opiskelijoille. Kunhan palloilet yliopiston käytävillä ja kahvihuoneessa ja teet omassa kammiossasi sitä niiiiiiiiiiiiiiiin tärkeää ''nollatutkimusta'' - jotta saat kivan hatun päähäsi ja saat ottaa tekopirteän kuvan oikeassa valokuvastudiossa itsestäsi. Iskä ja äiskä ja koko suku on niiiiin ylpeä suvun ensimmäisestä tohtorista ja kahvia on tarjolla. Sinä vain itse tiedät huijaavasi etkä tiedä tuon taivaallista mistään enempään kuin kukaan muukaan. Olet vain käynyt opintoPOLUN kuulliaisesti läpi ja esittänyt vain poliittisesti korrekteja kysymyksiä. Max.

Kiva kun kävit.

Alastahan tuo paljon riippuu. Onhan se aivan eri asia opiskella esimerkiksi lukio-opettajaksi, jolloin et käytännössä opiskele juuri mitään uutta, kuin opiskella dippainssiksi ja uusia asioita tulee valtavasti jokaisella kurssilla ja niitä myös hyödynnetään työelämässä. Itse olen kyllä oppinut yliopiston aikana todella paljon uutta, työelämässä sovellettavaa kauppakorkeassa laskentatoimen puolella. EI yhtään liian yliarvostettu.

Ehkä olet valinnut alan, joka ei olekaan sinulle sopiva tai tarpeeksi kiinnostava? Niin käy monille, mutta sitten ei uskalleta myöntää sitä itselleen vaan pusketaan väkipakolla tutkinto ulos väärältä alalta ja syytetään yliopistoa.

Toki myös yliopistoissa on eroja. Ranking-listalta voi katsoa mihin kannattaa mennä ja mihin ehkä ei. Maakuntayliopistoissa on yleensä isoimmat ongelmat, paitsi suosituimmilla aloilla.

upppp

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yliopistollinen koulutus on kyllä opetuksen osilta jotain niin kuraa että ei mitään rajaa. Ylemmät opiskelijat palkataan amanuensseiksi ja sitten ollaan jo niin tutkivaa tohtoria että. Ja muka ohjaillaan jotain gradutöitä olemattomalla osaamisella  - etc  etc. Pelkkiä rahantekokoneitahan nämä ovat valtion kassaan nämä yliopistotkin.  Parisataatuhattakos se valtio tai laitos saa per valmistunut opiskelija tjs. Eli ei siellä todellakaan mikään opetuksen taso kiinnosta vaan se että pullat saadaaan uunista ulos. Veikkaus, Yliopistot - rautatiet - alko - SUOMEN KULTAKAIVOKSET!

jep, opetuksen taso on ala-arvoista ja opiskelijat ei uskalla vaatia parempaa...

Itsellä nyt vähän takana ja hirveän suuret erot kurssien välillä. Osa on ihan pihalla nykymenosta, osa teetättää saman opintopistemäärän eteen 5*enemmän töitä kuin toiset ja osa siitä väliltä. Osa on taas erittäin edistyksellisiä. Erityisesti ihmetyttää, että jopa nuoret assarit ja proffat voivat joskus olla aika vanhanaikaisia ja taas joku hautaankaatuva pappa hyvinkin ajantasalla.

"Mä oisin niin halunnut kampaajaksi, mutta sitten hain yliopistoon NÄENNÄISEN HIENOUDEN VUOKSI ja voi voi.. ei olisi kannattanut."

Just.

Ei mitään pahaa sanottavaa, tosin meillä opintosuoritteissa mitattuna oli lähes puolet käytännön harjoituksia teoriaopintojen oheen. Pää olisi hajonnut, jos olisi pitänyt istua koko ylempi korkeakoulututkinto luennoilla tai laskareissa.