Yliopisto-opiskelu oli ihan kamalaa!
Onneksi sain paperit sieltä pihalle. Parasta antia olivat opiskelijaedut, mukavat tapaamani ihmiset, ruokailut, liikuntapalvelut ja terveydenhuoltopalvelut. Opiskelu ja opetus ihan pyllystä paria satunnaista kurssia lukuunottamatta! Älkää havitelko yliopistoon pääsyä vain näennäisen hienouden takia, ja varautukaa suureen pettymykseen opintojen suhteen.
Kommentit (119)
Pidän eri asiana sitä, että opiskelee Helsingissä jotain arvostettua alaa. k Kuin vaikkapa Lappeenrannan mikälie"yli-"opistossa tiesmitä...
No, kuka arvostaa mitäkin.
Lopettelen juuri lääketieteen opintoja ja olen hyvin tyytyväinen sekä opiskeluun että opiskelijaelämään. Opettajia on kiinnostanut, että opiskelijat todella oppivat, ja se näkyy kyllä oppimistuloksissakin.
Asian vierestä: Lappeenrannan teknillinen yliopisto on kyllä ihan hyvä koulu, toisin kuin täällä annetaan ymmärtää.
Lopettelen juuri lääketieteen opintoja ja olen hyvin tyytyväinen sekä opiskeluun että opiskelijaelämään. Opettajia on kiinnostanut, että opiskelijat todella oppivat, ja se näkyy kyllä oppimistuloksissakin.
Asian vierestä: Lappeenrannan teknillinen yliopisto on kyllä ihan hyvä koulu, toisin kuin täällä annetaan ymmärtää.
Useimmilla yo-opintoihin pettyneillä on ongelmana väärät odotukset. He ovat menneet siihen lankaan, että kuvittelivat yliopisto-opintojen olevan mielenkiintoisia ja relevantteja. Kun sitten paljastui, että näin ei heidän alallaan ollut, he pettyivät. Mitä tästä opimme? Ei kannata odottaa mitään, niin ei pety.
Fraasi "Tämä on teille jo lukiosta tuttua" on joka toisella tunnilla kuultua. Itse en osaa olla noviisina mikään tieteentekijä, jona osa opettajista opiskelijoitakin pitää. Korostetaan, että saa ja pitää kyseenalaistaa asioita, mutta kaiken mitä ylijumala professori sanoo, onkin totta ja siitä kiusaantuu vain kaikki. Musta todellakin tuntuu, ettei yliopisto ole mun paikka.
Nautin opiskelusta suunnattomasti. Mulla on hyvä muisti ja luen/omaksun nopeasti.
Työelämä taas on ollut pettymys. Pelkät mustamaalaajat ja ruskeakieliset pärjää. Mä en jaksa nähdä vaivaa nuollakseni muita ja siksi en pärjää.
Nautin opiskelusta suunnattomasti. Mulla on hyvä muisti ja luen/omaksun nopeasti.
Työelämä taas on ollut pettymys. Pelkät mustamaalaajat ja ruskeakieliset pärjää. Mä en jaksa nähdä vaivaa nuollakseni muita ja siksi en pärjää.
Opiskelu oli turhauttavuudessaan jotain käsittämätöntä. Vuodet valuivat hukkaan, mutta kun pääsin töihin, se tuntui mielekkyydessään aivan taivaalta, vaikka tietenkin työ piti opetella alusta alkaen itse.
Miten ihana onkaan se tunne kun tietää työtehtävän ja saa miettiä miten sen toteuttaisi ja sitten tekee vaan. Ja tuloksena on jotain tarpeellista! Valitettavasti yliopistossa tällainen luksus oli täysin utopiaa.
No meillä ainakin oli samat kirjat kuin MIT:ssä ja Harvardissa. Et sikäli. Olen lukenut niiden verkossa olleita luentomonisteitakin. Tuskin olisin saanut enempää siellä asioista irti. Sanmannäköiset ne laskaritkin olivat. Arvostetut yliopistot ovat virtuaalitissien tai - pippelien kasvatusta varten. Tietty on ala-arvoisia yliopistoja, mutta tuskin niitä Suomessa on. Se tutkimustyö on taas rahasta kiinni, jossa vaikka Oxfordilla ja muilla on millä mällätä. Koulutus taas sitä isoa rahaa ei juuri vaadi. En esimerkiksi käyttänyt ainuttakaan Oxford/Harvard/MIT/Stanford/yms. -peräistä lähdettä gradussani ja kaikki oli ulkolaisia sieltä sun täältä eri puolilta maapalloa.
Mielestäni suomalaisissa yliopistoissa on parasta se, että ne opettavat itsenäisiksi. Kukaan ei tule suomalaisen yliopisto-opiskelijan pyllyä pyyhkimään. Nuo ulkolaiset tuutoroinnit puolestaan ovat typerää paimennusta. AMK on tehty paimennusta kaipaaville ihmisille.
Tietty varjopuolena on esimerkiksi, että sisäänoteetuista valmistuu joku 1/3 tietyillä aloilla.
Nyt kuudetta vuotta yliopistolla enkä ole edes kandi.
Suurin syy löytyy varmaan itsestä, mutta en tosiaankaan osaa tuota aiheen valintaa ja rajausta, en tiedä alani tutkimusmetodeita jne. Ei ole ollut koko opintoaikana muuta kuin kirjatenttejä, lyhyitä esseitä ja muutama luentosarja. Ei niillä opita tekemään tieteellistä tekstiä tai analyyttistä ja johdonmukaista tutkimusta. Tässä siis ollaan ja apua ei ole saatavissa. Jotenkin pitäisi edes kandiksi pinnistää mutten vain saa lankoja käsiini sen suhteen mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä..
Olen kyllä aloittanut kandin ja kirjoittanutkin reilut kymmenen sivua, täysin ilman ohjaajaa. Mutta en vain osaa. Inhoan kuivaa akateemisuutta ja kaduttaa, että edes menin koko typerään yliopistoon. Minusta pitäisi tulla aineenopettaja, mutta en halua edes opettaa.
Nyt aionkin tehdä täyskäännöksen ja vaihtaa amikseen ja mahd. myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi. Ihan aluksi haluan vain sen ammatin, jota minulla ei nyt 25-vuotiaana ollenkaan ole, eikä tällä menolla olisi ainakaan ennen kuin olisin 30... Olen liian turhautunut jatkaakseni yliopisto-opintoja nyt. Yritän saada ainakin 2 vuoden poissaolon yliopisto-opinnoista ja sillä aikaa suorittaa tuon ammattitutkinnon. Ehkä sitten joskus vanhana ja kärsivällisempänä käyn yliopiston loppuun.
Opintopisteitä on kasassa n. 140. Siis neljästä vuodesta, tässä sopassa on ollut myös masennusta ja terapiaan joutumista.
Olen kyllä aloittanut kandin ja kirjoittanutkin reilut kymmenen sivua, täysin ilman ohjaajaa. Mutta en vain osaa. Inhoan kuivaa akateemisuutta ja kaduttaa, että edes menin koko typerään yliopistoon. Minusta pitäisi tulla aineenopettaja, mutta en halua edes opettaa.
Minulla oli kandille johdantokurssi ja prosemma, yksin ei tarvinnut sentään olla vaikka ei aina helpolta tuntunutkaan.
myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi.
Arkkitehdiksi ei opiskella amk:ssa vaan TKK:ssa (nyk. osa Aalto-yliopistoa).
myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi.
Arkkitehdiksi ei opiskella amk:ssa vaan TKK:ssa (nyk. osa Aalto-yliopistoa).
sisustusarkkitehdiksi voi esim. Lamkissa opiskella. Yliopistoon en aio enää hairahtua menemään.
Olen kyllä aloittanut kandin ja kirjoittanutkin reilut kymmenen sivua, täysin ilman ohjaajaa. Mutta en vain osaa. Inhoan kuivaa akateemisuutta ja kaduttaa, että edes menin koko typerään yliopistoon. Minusta pitäisi tulla aineenopettaja, mutta en halua edes opettaa.
Minulla oli kandille johdantokurssi ja prosemma, yksin ei tarvinnut sentään olla vaikka ei aina helpolta tuntunutkaan.
kahtena eri vuonna olen yrittänyt semmassa tehdä kandia mutta masennusoireiden takia se on sitten aina jäänyt. Nyt sitten olen yrittänyt yksin saada kandia tehtyä, mutta eipä tuostakaan oikein mitään tule... Tarvitsisin ainakin ohjaavan opettajan mielipiteitä ja en pidä ohjaavasta opettajastani ja jopa suorastaan pelkään hänen kommenttejaan, mikä aika tehokkaasti pitää poissa hänen pakeiltaan :/
Opiskelen muutamaa kieltä ja käännöstiedettä Helsingissä. Käännöstiede on ollut todella antoisaa ja olen oppinut paljon.
Minulla on jo ennestään ammattikorkeakoulututkinto ja sen lopputyön kokemuksella kandidaatin tutkielman huitaisi menemään ihan tuosta vaan. Näiden tutkielmien ero oli, että kandin aihe oli todella kiinnostava, amk:n lopputyö oli ihan pakkopullaa.
Kun tiedän kuinka tieteellinen tutkielma tehdään, en odota gradultakaan sen kummempia vaikeuksia.
myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi.
Arkkitehdiksi ei opiskella amk:ssa vaan TKK:ssa (nyk. osa Aalto-yliopistoa).
sisustusarkkitehdiksi voi esim. Lamkissa opiskella. Yliopistoon en aio enää hairahtua menemään.
Käytä sitten oikeita termejä. Arkkitehti ja sisustusarkkitehti ovat täysin eri asioita.
Olen kyllä aloittanut kandin ja kirjoittanutkin reilut kymmenen sivua, täysin ilman ohjaajaa. Mutta en vain osaa. Inhoan kuivaa akateemisuutta ja kaduttaa, että edes menin koko typerään yliopistoon. Minusta pitäisi tulla aineenopettaja, mutta en halua edes opettaa.
Minulla oli kandille johdantokurssi ja prosemma, yksin ei tarvinnut sentään olla vaikka ei aina helpolta tuntunutkaan.kahtena eri vuonna olen yrittänyt semmassa tehdä kandia mutta masennusoireiden takia se on sitten aina jäänyt. Nyt sitten olen yrittänyt yksin saada kandia tehtyä, mutta eipä tuostakaan oikein mitään tule... Tarvitsisin ainakin ohjaavan opettajan mielipiteitä ja en pidä ohjaavasta opettajastani ja jopa suorastaan pelkään hänen kommenttejaan, mikä aika tehokkaasti pitää poissa hänen pakeiltaan :/
Mielestäni suomalaisissa yliopistoissa on parasta se, että ne opettavat itsenäisiksi. Kukaan ei tule suomalaisen yliopisto-opiskelijan pyllyä pyyhkimään. Nuo ulkolaiset tuutoroinnit puolestaan ovat typerää paimennusta. AMK on tehty paimennusta kaipaaville ihmisille.
Tietty varjopuolena on esimerkiksi, että sisäänoteetuista valmistuu joku 1/3 tietyillä aloilla.
Pro gradu -tutkielma on opintojen loppuvaiheessa suoritettava itsenäinen opinnäytetyö.
Pro gradu -tutkielman tavoitteena on kehittää kykyä itsenäiseen tieteelliseen tiedonhakuun, olemassa olevan tiedon erittelyyn ja kriittiseen arviointiin
Jos ei neljäs-kuudes vuodes yhtään pätevää proffaa nää eikä opi mitään niin peiliin katsomisen paikka.
Kaikki pitäs tehdä valmiiks näille curling perheiden lapsille.
myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi.
Arkkitehdiksi ei opiskella amk:ssa vaan TKK:ssa (nyk. osa Aalto-yliopistoa).
sisustusarkkitehdiksi voi esim. Lamkissa opiskella. Yliopistoon en aio enää hairahtua menemään.
Käytä sitten oikeita termejä. Arkkitehti ja sisustusarkkitehti ovat täysin eri asioita.
Olen kyllä aloittanut kandin ja kirjoittanutkin reilut kymmenen sivua, täysin ilman ohjaajaa. Mutta en vain osaa. Inhoan kuivaa akateemisuutta ja kaduttaa, että edes menin koko typerään yliopistoon. Minusta pitäisi tulla aineenopettaja, mutta en halua edes opettaa.
Minulla oli kandille johdantokurssi ja prosemma, yksin ei tarvinnut sentään olla vaikka ei aina helpolta tuntunutkaan.kahtena eri vuonna olen yrittänyt semmassa tehdä kandia mutta masennusoireiden takia se on sitten aina jäänyt. Nyt sitten olen yrittänyt yksin saada kandia tehtyä, mutta eipä tuostakaan oikein mitään tule... Tarvitsisin ainakin ohjaavan opettajan mielipiteitä ja en pidä ohjaavasta opettajastani ja jopa suorastaan pelkään hänen kommenttejaan, mikä aika tehokkaasti pitää poissa hänen pakeiltaan :/
kandiohjaajani toisella kertaa kun yritin aloittaa seminaarin alusta, naureskeli ryhmälle että tää opiskelija on täällä jo toista kertaa, kun ei kehdannut viime vuonna kandia tehdä (mulla oli taustalla varsinainen romahdus henkisesti).. Tuntui todella nöyryyttävältä, että hän naureskeli sitä koko ryhmän kuullen ja vieläpä minulle ennestään tuntemattomille tyypeille (oli eka seminaari). Tunsin oloni todella loukatuksi ja melkein aloin itkemään, eikä kukaan muukaan kyllä nauranut.
Ohjaajani on tällainen eli hän on periaatteessa ihan mukava, mutta erittäin vaativa ja huumorintaju on omalaatuista. Luulee vitsailevansa vaikka todellisuudessa se vi jostakin opiskelijasta tuntua suoranaiselta kiusaamiselta.
opiskelijoilla tuo akuuttivaihe kestää pari ekaa vuotta. sen jälkeen on useimmiten kyvykkäät jo siirtyneet työelämään ja opinnot hoidetaan siinä sivussa. siksi siellä ei mikään opiskelijalähtöinen uudistus etene. muutoksen pitäisi tapahtua heti, parin vuoden päähän ei kukaan opiskelija odota kun silloin on jo ihan uudet kuviot eikä todellakaan mitkään peruskurssit enää pyöri mielessä.