Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto-opiskelu oli ihan kamalaa!
06.03.2012 |
Onneksi sain paperit sieltä pihalle. Parasta antia olivat opiskelijaedut, mukavat tapaamani ihmiset, ruokailut, liikuntapalvelut ja terveydenhuoltopalvelut. Opiskelu ja opetus ihan pyllystä paria satunnaista kurssia lukuunottamatta! Älkää havitelko yliopistoon pääsyä vain näennäisen hienouden takia, ja varautukaa suureen pettymykseen opintojen suhteen.
Kommentit (119)
Minä opiskelin biotieteitä Helsingin yliopistossa ja koin opiskelun hyvinkin mielenkiintoisena ja mielekkäänä. Ei kaikki kurssit tietenkään olleet huippuja, mutta yleisesti ottaen olin kyllä tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka Oikiksen opetusta kritisoidaan paljon, niin mun kutinan mukaan kritisoijat eivät juuri luennoilla käy. Ja itse asiakin on mielenkiintoista, vaikka sitä lukisi pelkästään itsekseen kirjoista.
Yleisesti ottaen olen hyvin tyytyväinen opiskeluihini.
Pidän eri asiana sitä, että opiskelee Helsingissä jotain arvostettua alaa. k
Kuin vaikkapa Lappeenrannan mikälie"yli-"opistossa tiesmitä...
Ehkä lääketiede ja julkisia rekisterejä hyödyntävä tutkimus poislukien.
Toisaalta mitä järkeä olisi opiskella itsenäisesti tutkimustarkoituksessa jos ei ole yliopistossa töissä? Kuka sellaista tutkimusta rahoittaisi tai julkaisisi? Yliopistomaailma on niin sisäsiittoinen ja hyvä-veli-verkostojen peitossa, että vaikka joku itsenäisesti kehittelisi fuusiovoimalan, sitä ei rakennettaisi ainoastaan sen takia, että tutkimukselta puuttuu akateeminen uskottavuus.
Toinen oli hyvä, mutta valitettavasti oma tutkintoni on siitä toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä opiskelin Oulussa logopediaa ja kyllä siinä sai ihan töitäkin tehdä. Toki kurssien taso vaihteli jo ihan siitäkin syystä, että pätevien luennoitsijoiden löytäminen on alan pienuudesta johtuen välillä tosi haastavaa ja kallista.
Oxfordissa on vähän eri vaatimustaso (ja opetuksen taso) kuin Jyväskylässä. Vaikka tietenkin tähän tulee kohta joku kehumaan miten hänen opiskellessaan Jyväskylässä joku oxfordilainen kovasti kehui juuri Jyväskylän yliopiston antia maailman tieteelle... News flash, se oli kohteliasta keskustelua, ei kenenkään virallinen kanta.
Ei se taso oikeasti noissa 'huippuyliopistoissa' päätä huimaavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän eri asiana sitä, että opiskelee Helsingissä jotain arvostettua alaa. k Kuin vaikkapa Lappeenrannan mikälie"yli-"opistossa tiesmitä...
Helsingissä oman alani opetus oli selvästi huonompaa kuin Jyväskylässä. Lisäksi suhtautuminen opiskelijoihin oli huonompaa, Jyväskylässä opiskelija ei ollut halveksunnan kohde ja välttämätön paha, vaan tärkeä ja tarpeellinen toimija yliopistolla.
että alojen välillä on eroja, mutta joskus ihmetyttää tää valitus ohjauksen puutteesta (erityisesti gradun suhteen). Itse en ole mikään ruudinkeksijä, mutta tein gradun ihan helposti ohjaajalle, joka ei itse ollut tehnyt tutkimusta aikapäiviin ja ei todellakaan ohjannut mitenkään, auttoi vaan saamaan tutkimusluvat ja materiaaleja. Itse suunnittelin tutkimuksen, keräsin aineiston, analysoin sen (sain toki apua tilastoopettajalta) ja kirjoitin (gradusemman vetäjä kommentoi työn viimeisen, lähes valmiin version).
Ei se nyt niin vaikeaa ole yhden tutkimuksen pyöräyttäminen suht itsenäisesti. Jokaisen alan tutkimusmenetelmistä on saatavilla tietoa, kun vaan jaksaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole saanut juuri mitään relevanttia opetusta sitä ennen. Toki on mahdollista opiskella itse, mutta mitä järkeä siellä yliopiston järjestämässä opetuksessa on istuksia jos ei siellä opeteta mitään alan työhön liittyvää eikä edes tutkimusmetodeja. Voisimme siirtyä kirjeyliopistoon, ja proffillekin jäisi enemmän aikaa tutkimuksentekoon.
Pakollisia metodiopintoja on usein hyvin vähän, eli oppia pitää halua itse ja ilmoittautua niille kursseille, vaikkei niitä voisi käyttää itse tutkintoon ainakaan sen pakollisina ainesosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vaikeuksia voi tulla kokemattomuudesta, aiheen rajauksesta tai vaikka itse tutkimusongelmasta. Joillain käy niinkin huono tuuri, ettei aihe ole niin selvä. Tottakai aina on ihmisiä, jotka saavat tehtyä gradun halki poikki pinoon -menetelmällä, ja sitten monia, jotka eivät saa siitä tuollaista otetta.
Minulla on pian tulossa toisesta tutkinto ja ennestään toisesta. Minusta opetuksen laatu riippuu enemmän alasta kuin koulusta itsestään. Silti sanoisin, että yliopistolla opetus parempaa, mutta opiskelu helpompaa vaikka luen toisesta tutkinnotsa aika poikkitieteellistä eli vähän kaikkea. Voisiko se liittyä juuri tuohon? Kun vaatimustaso on alempana, niin kaikki tuntuu mukavammalta?
Toinen oli hyvä, mutta valitettavasti oma tutkintoni on siitä toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän OLET saanut ohjausta!
Minä en saanut edes kommentin kommenttia ohjaajalta koko aikana, vaikka moneen kertaan pyysin, en mistään versiosta. Valmiista sitten paiskasi jonkin arvosanan. Siinä kaikki.
Itse en ole mikään ruudinkeksijä, mutta tein gradun ihan helposti ohjaajalle, joka ei itse ollut tehnyt tutkimusta aikapäiviin ja ei todellakaan ohjannut mitenkään, auttoi vaan saamaan tutkimusluvat ja materiaaleja. Itse suunnittelin tutkimuksen, keräsin aineiston, analysoin sen (sain toki apua tilastoopettajalta) ja kirjoitin (gradusemman vetäjä kommentoi työn viimeisen, lähes valmiin version).
Riippuu tosi paljon alasta, oppilaitoksesta, laitoksesta tuon oppilaitoksen sisällä ja onnesta. Jotkut ohjaajat ja opettajat ovat vain satakertaa parempia ja innostavampia kuin toiset.
Useimmiten nuoret (ja anteeksi oma sovinismini) miehet ovat oman kokemukseni mukaan parhaimpia opettajia ja ohjaajia.
Mä sain aikoinani omalta graduohjaajaltani sen verran latistavia neuvoja, että en vieläkään ole saanut graduani valmiiksi. Ehkä jonakin päivänä?!
Olin tehnyt kuukausitolkulla työtä aiheeni ja aineistoni suhteen. Etsinyt materiaalia ja löytänyt mielenkiintoisia argumentteja itsekeksimäni, erittäin ajankohtaisen & mielenkiintoisen aiheeni tueksi. Valinnut tutkimusmetodinkin. Ja kaikki tämä yksin, ilman minkäänlaista asianmukaista ohjausta!
Kun menin ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kiireisen ohjaajani (proffa) luo, tämä totesi hajamielisesti ensialkuun ettei hän muuten ole ehtinyt edes katsoa tekemääni tutkimussuunnitelmaa. Kun yritin selittää hänelle itsestäänselvyyksiä ja perusasioita, hän näytti pitkää naamaa ja yritti väen väkisin kääntää aihetta hänen oman henkilökohtaisen tutkimuksensa osa-alueeksi. Eli kumota siis kaiken jo tekemäni ja pakottaa minut tekemään sellaista gradua, josta hän itse hyötyisi. Ei häntä kiinnostanut se, mitä todella yritin työssäni tehdä, hän ajoi vain henkilökohtaisia intressejään ja yritti samalla päästä itse helpommalla. Tapaamisen jälkeen olo oli tyhjä ja pahoinpidelty: ihan kuin kaikki se kuukausien työ olisi valunut hukkaan ja ollut ihan turhaa.
Kaikista huvittavinta on, että vuoden-parin päästä tämä keksimäni aihe oli jokaisen huulilla ja siitä tehtiin monia lopputöitä. Ilmeisesti joillakin muilla oli parempia ja kannustavampia ohjaajia.
kuulostaa kyllä karulta. Mutta en minäkään saanut ohjaajaltani kommentin kommenttia koko aikana. Ja tutkimusluvat ym. hän hankki minun tekemäni tutkimussuunnitelman perusteella, auttoi hankkimaan minun valitsemaani menetelmään tarvittavat materiaalit jne. Ohjausta tilastoasioissa sain tilasto-opettajalta kyllä.
Ok, meidän alalla on kyllä todella hyvä metodiopetus josta suuri osa on pakollista. Itse asiassa se mitä eniten ihmettelen on, onko joillain aloilla (erityisesti joillain humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä?) sitten niin huonoa tutkimuksen teon opetus, että lähes valmiit opiskelijat ovat ihan sormi suussa.
Sinähän OLET saanut ohjausta!
Minä en saanut edes kommentin kommenttia ohjaajalta koko aikana, vaikka moneen kertaan pyysin, en mistään versiosta. Valmiista sitten paiskasi jonkin arvosanan. Siinä kaikki.
Itse en ole mikään ruudinkeksijä, mutta tein gradun ihan helposti ohjaajalle, joka ei itse ollut tehnyt tutkimusta aikapäiviin ja ei todellakaan ohjannut mitenkään, auttoi vaan saamaan tutkimusluvat ja materiaaleja. Itse suunnittelin tutkimuksen, keräsin aineiston, analysoin sen (sain toki apua tilastoopettajalta) ja kirjoitin (gradusemman vetäjä kommentoi työn viimeisen, lähes valmiin version).
että hänen laitoksellaan eivät opiskelijat saa edes kandintöitä valmiiksi, koska heillä on opiskelussa tieteellistä kirjoittamista niin vähän. Kaikenlaista luentopäiväkirjaa ja muuta pohtivaa kirjoittavaa kyllä löytyy. Sitten kun pitäisi alkaa oikeasti hommiin niin ollaan ihan tyhjän päällä eikä ole yhtään luottamusta siihen, että osaisi kirjoittaa edes ne 20 sivua. Eli kaikenlaiseen voi lopputyöt kaatua.
että hänen laitoksellaan eivät opiskelijat saa edes kandintöitä valmiiksi, koska heillä on opiskelussa tieteellistä kirjoittamista niin vähän. Kaikenlaista luentopäiväkirjaa ja muuta pohtivaa kirjoittavaa kyllä löytyy. Sitten kun pitäisi alkaa oikeasti hommiin niin ollaan ihan tyhjän päällä eikä ole yhtään luottamusta siihen, että osaisi kirjoittaa edes ne 20 sivua. Eli kaikenlaiseen voi lopputyöt kaatua.
Samaa olen kuullut. Reflektiopapereita, oppimispäiväkirjoja ja muita selkeästi vapaamuotoisempia esseitä kyllä teetetään, mutta se tieteellisempi puoli tuntuu unohtuvan. Mikä ihmeen boomi tää oikein edes on?
Luulisi, että panostettaisiin ja valmistettaisiin opiskelijoita sitä lopputyötä varten.
että hänen laitoksellaan eivät opiskelijat saa edes kandintöitä valmiiksi, koska heillä on opiskelussa tieteellistä kirjoittamista niin vähän. Kaikenlaista luentopäiväkirjaa ja muuta pohtivaa kirjoittavaa kyllä löytyy. Sitten kun pitäisi alkaa oikeasti hommiin niin ollaan ihan tyhjän päällä eikä ole yhtään luottamusta siihen, että osaisi kirjoittaa edes ne 20 sivua. Eli kaikenlaiseen voi lopputyöt kaatua.
itse asiassa kun olin valmistunut omalta alaltani niin olin (huvikseni) erään humanistisen aineen syventävässä seminaarissa, missä kirjoitettiin tietysti seminaarityö. Siellä oli myös yksi luonnontieteiltä jo valmistunut opiskelija.
Tuon hum. aineen erittäin fiksut ja sivistyneet pääaineopiskelijat tunsivat tietysti oman alansa paljon paremmin kuin me kaksi, jotka tunsimme itsemme usein "altavastaajiksi". Kuitenkin ihan rehellisesti sanottuna (ja myös ohjaajan mukaan), meidän kahden lopputyöt olivat parhaita, ja selkeällä marginaalilla. Syynä oli se, että me osasimme asettaa järkevän tutkimusongelman, tutkia sitä järjestelmällisesti, ja raportoida tutkimuksen tieteellisellä kielellä (ok, me olimme myös jo maistereita tuossa vaiheessa, mutta olivat nämä opiskelijatkin lähellä valmistumista).
Mietin jo tuolloin että voiko todella olla niin, että oman alan tieteellisiä menetelmiä ei opeteta kunnolla jollain alalla, mutta uskottava se kai on. Todella typerää, varsinkin kun menetelmät humanistisissa tieteissä ovat usein vaikeampia ymmärtää kuin esim. luonnontieteissä.
opiskelijat pyörtyis heti ja alkais mussuttaa akateemisesta vapaudesta kun joutuisivat sinne ja todella tekemään töitä. Siellä on käytössä periaate tulos tai tulos, minkäänlaista hengailua ei hyväksytä. Olen opiskellut Manchesterissa aikoinaan ja sama homma sielläkin.